perjantai 19. toukokuuta 2017

Agihommia

0 kommenttia

Jäynän kanssa käytiin viikko sitten kisaamassa pari hyppäriä ja hitusen harmitti, kun paremmin onnistuneella radalla ainoa virhe oli tokavika rima, joka tuli alas. Ajan puolesta ei oltaisi oltu aivan kärjessä, sillä sählättiin paljon muutakin ja koko rata oli sellaista kalastelua: Jäynä olisi halunnut irrota oikein kunnolla ja suorittaa kaikki kaukanakin olevat esteet.   Toinen rata sitten olikin sellaista sählinkiä alusta loppuun, että siitä ei jäänyt paljon kerrottavaa.

Hukkareissu tämä ei ollut ainakaan sen puolesta, että Jäynä sattui kameran eteen ja Kuvauksellista photography otti Jäynästä tosi hienon agikuvan! Ilmeestä kyllä näkee, että Jäynällä oli tosi kivaa!


Älyhyvän agikuvan Vimmasta taasen otti Sonja. Täytyy sanoa, että Vimma on kyllä ihan iloinen koira, vaikka se näyttääkin kuvissa melkoiselta tosikolta

Viu on kehittynyt ihan älyttömästi tänä keväänä ja äitienpäivänä käytiin juoksemassa epikset. Saatiin kiva ratatreeni ja oli hauska nähdä, että Vimma toimi vieraassa hallissa ihan samalla tavalla, kuin omassa tutussa hallissakin. Vimma alkaa olla tosi kivassa vaiheessa: Se ei ole enää pikkupentu ja sillä alkaa olla osaamistakin, joten on päästy tekemään ratatreeniäkin. Tietysti meillä on vielä ihan hirveästi uuttakin opeteltavaa. Kontaktit esimerkiksi on ihan vaiheessa ja kontaktitreeniä on tehty enimmäkseen laatikon avulla. Päädyin opettamaan 2o2o-kontaktit, sillä minulla ei ole mahdollisuutta treenata juoksukontakteja niin usein, kuin mitä ne vaatisivat treeniä, jotta niistä tulisi kisavalmiit ennen kuin koira jää eläkkeelle ikänsä puolesta.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Toinen hyppyserti

4 kommenttia


Viikonloppuna satuttiin samoihin agikisoihin Jäynän siskon, Chilin, kanssa. Sattui hauskasti, kun Chili otti nollavoiton agiradalla ja Jäynä sitten nollavoiton ja hyppysertin hyppärillä!  Harvoin siskokset onnistuvat näin hyvin samoissa kisoissa!

Jäynä oli ihan älyttömän hyvin kuulolla ja teki tarkkaa työtä. Itselläni tuntui, ettei ollut mitään kiirettä mihinkään radalla, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että olen ollut ohjaukseni kanssa ajoissa. Ennen rataa ehdin jo tuskastella miten tuomari olikin saanut kaikki meidän vaikeat jutut tungettua samalle radalle! Pahin oli ehdottomasti suora putki, josta piti kääntyä kepeille avokulmaan: ei todellakaan meidän vahvuuksia, mutta tällä kertaa onnistui! Koko radalla oli vain yksi turha pyörähdys; muuten meno oli tosi sujuvaa. Nollat eivät tule meille ihan rutiinilla, joten tuntui kivalta onnistua!



Viu on ahkeroinut agin parissa myös. Ollaan otettu keppitreeniä ja homma on lähtenyt sujumaan hyvin. Ainoa esteryhmä, johon ei olla vielä juurikaan perehdytty, on kontaktit, mutta niihinkin olisi tarkoitus tutustua piakkoin.

Ohjattuja agitreenejä on tälle keväälle vielä muutamat jäljellä, sen jälkeen ohjatut jää kesätauolle ja ollaan omillamme ainakin syksyyn asti. Niin kivaa, kun kesä alkaa olla jo ihan kulman takana! Parin päivän ajan ulkona on ollut jo tosi lämmin keli! 

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Ensimmäinen avoimen rallykoe

2 kommenttia


Käytiin Jäynän kanssa viikonloppuna ekaa kertaa rally-tokoilemassa avoimen kokeessa ja tuloksena oli 98 pistettä ja luokkavoitto.

Ennen rataantutustumista katsoin epähuomiossa jonkun ylemmän luokan ratapiirrosta ja ehdin jo ahdistua, kun tajusin, ettei me olla mitään valkovuokkoja(!?) harjoiteltu.  Onneksi sitä ei nyt tähän hätään sitten tarvinnutkaan osata. Avoimen radassa jännitti eniten kyltti numero 53, jolla siis koirakko pysähtyy ensin perusasentoon kyltille, koira ohjataan seisomaan ja ohjaaja kiertää koiran ympäri pysähtyen vielä lopuksi sen viereen. Tätä on treenattu aika paljon. Alkuun Jäynä teki aina ihan hirveän pompun ylöspäin, kun pyysin sitä seisomaan. Sen jälkeen se herkästi ennakoi perusasentoa, koska tokokoiralla ei oikeastaan ole tilannetta, jossa sen kuuluisi seistä ohjaajan sivulla (jäävissäkin se kuvio on niin erilainen). Nyt testattiin tätä siis ekaa kertaa koetilanteessa ja toimi ihan tosi hyvin! Jäynä nousi seisomaan ripeästi ja ilman mitään hehtaaripomppuja.

Jännitys ei helpottanut radalla oikein ollenkaan. Varsinkaan siinä vaiheessa, kun jäynä kurotteli nuuskimaan seitsemättä kylttiä ja ei tuntunut hetkellisesti olevan oikein hallinnassani. Sen jälkeen oli kyllä hyvin töissä ja loppurata tuntui itsestäkin hyvältä. Muistin sentäs kytkeä koiran ennen kuin poistuin kehästä. Rataantutustumisessa treenasin joka kerta myös koiran kytkemistä, koska pelkäsin niin kauheasti unohtavani sen.