keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Ensimmäinen avoimen rallykoe

2 kommenttia


Käytiin Jäynän kanssa viikonloppuna ekaa kertaa rally-tokoilemassa avoimen kokeessa ja tuloksena oli 98 pistettä ja luokkavoitto.

Ennen rataantutustumista katsoin epähuomiossa jonkun ylemmän luokan ratapiirrosta ja ehdin jo ahdistua, kun tajusin, ettei me olla mitään valkovuokkoja(!?) harjoiteltu.  Onneksi sitä ei nyt tähän hätään sitten tarvinnutkaan osata. Avoimen radassa jännitti eniten kyltti numero 53, jolla siis koirakko pysähtyy ensin perusasentoon kyltille, koira ohjataan seisomaan ja ohjaaja kiertää koiran ympäri pysähtyen vielä lopuksi sen viereen. Tätä on treenattu aika paljon. Alkuun Jäynä teki aina ihan hirveän pompun ylöspäin, kun pyysin sitä seisomaan. Sen jälkeen se herkästi ennakoi perusasentoa, koska tokokoiralla ei oikeastaan ole tilannetta, jossa sen kuuluisi seistä ohjaajan sivulla (jäävissäkin se kuvio on niin erilainen). Nyt testattiin tätä siis ekaa kertaa koetilanteessa ja toimi ihan tosi hyvin! Jäynä nousi seisomaan ripeästi ja ilman mitään hehtaaripomppuja.

Jännitys ei helpottanut radalla oikein ollenkaan. Varsinkaan siinä vaiheessa, kun jäynä kurotteli nuuskimaan seitsemättä kylttiä ja ei tuntunut hetkellisesti olevan oikein hallinnassani. Sen jälkeen oli kyllä hyvin töissä ja loppurata tuntui itsestäkin hyvältä. Muistin sentäs kytkeä koiran ennen kuin poistuin kehästä. Rataantutustumisessa treenasin joka kerta myös koiran kytkemistä, koska pelkäsin niin kauheasti unohtavani sen.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Sitä sun tätä

2 kommenttia

Kuvanmukaiset talviset lenkkimaisemat sulavat hyvää vauhtia ja toissapäivänä löysin jo metsästä hyvin sulaneen laajemman laikun, jossa pystyttiin treenaamaan esineruutua! En ollut ollenkaan varautunut esineruutuiluun, mutta onneksi taskusta löytyi naksutin esineen virkaa toimittamaan (koska siis pakkohan se sulanut metsäpläntti oli hyödyntää!). Toki taskussa oli kotiavaimetkin, mutta kaverille sattuneen avainten esineruutuun katoamisen jälkeen en ole edes harkinnut avainten käyttöä tässä tarkoituksessa  Sekä Jäynällä että Vimmalla oli homma kuitenkin hyvin muistissa viime vuodelta ja naksutin löytyi nopeasti ja varmasti.


Vaikka olenkin ennen kaikkea kesän fani, niin talvessa on tietysti puolensakin. Vetolenkit on jotenkin erityisen hauskoja talvisin. Vimmakin sai taannoin omat valjaat ja on päässyt muutamalle lenkille perehtymään vetohommiin. Jäynän parina homma sujuu erinomaisen hyvin, eikä kumpaakaan tarvitse erityisesti kannustaa juoksemaan, sillä molemmat juoksevat ja kiskovat ihan intona.

Agitreeneissä ei myöskään ole vauhtia puuttunut. Jäynän kanssa on tehty irtoamistreeniä ja kasvatettu varmuutta mm. putkiin irtoamisissa ja kepittelyssä. Treeni on selvästi tuottanut tulosta, sillä viimeksi kisakirjaan kirjattiin hyppärinolla ja sillä sijoituttiin vieläpä kolmanneksi. Se fiilis, kun koira lähtee käskystä itsenäisesti ja varmasti hakemaan keppien aloitusta, on ihan mahtava! Etenkin, kun meillä ne kepit levisi käsiin jossain vaiheessa ja tämän osaamisen eteen on tehty töitä! Jatketaan kuitenkin harjoittelua, sillä mitenkään täydellisiä ei tässä hommassa vielä olla. Oikeastaan välillä vähän huvittaa, miten samankaltaisia pentutreenejä Jäynän ja Vimman kanssa tehdään!  No, perusteiden kertaaminen (tai niiden rakentaminen alusta alkaen huolella) ei ole huono juttu.

torstai 9. helmikuuta 2017

Voehan blogi

7 kommenttia
Blogia on päivitetty edellisen kerran kesäkuussa. Huuuups. Joskus on kaikkea muuta tekemistä. Ja joskus ei vaan saa tekstejä julkaistua, vaan ne jää luonnoksiin kerta toisensa jälkeen. 😃



Mitä tässä sitten on tapahtunut kesäkuun jälkeen? No vaikka mitä. Ei kyllä jaksa alkaa tähän kaikkea luettelemaan, mutta sen nyt ainakin totean, että Jäynä täytti 5v, Aksu täytti 8v (virallisesti seniori) ja juniorikin juhli jo ekat synttärinsä!

Aksu kävi tällä viikolla osteopaatilla ja vihdoin on kaikki loksahtanut kohdilleen, sillä jumeja ei ollut juuri nimeksikään! Ollaan pidetty sillä takkia aina pakkasella, koska Aksun ranka tuntuu nauttivan erityisen paljon lämmöstä. Aksu itse ei takkia pitäisi, jos saisi päättää, mutta koska ei saa, niin takki puetaan vaikka pakkasta olisi vain pari astetta.

Jäynän kanssa syksy meni agin suhteen treenatessa, ei niinkään kisatessa. Pakka vähän levisi niin monilta osin, että vietettiin treenitaukoa. Omakaan mieli ei vetänyt kisakentille, eikä sinne väkisin kannata lähteä. Syksyyn mahtui neljät agikisat ja yksi rallykoe! Rallyssa tuloksena oli 99 pistettä, luokkavoitto ja koulari. Seuraavaksi sitten avointa kohti.



Vimmasta kasvoi näppärä vauhtiveikko. Pinkoo ihan tajuttoman lujaa ja miksei pinkoisi, kun kinttuja on ihan riittävästi omiin ja vähän muidenkin tarpeisiin. Turkkia on edelleen maltillisesti, äitin tyttö. Kauhean innostunut tekemään ihan kaikkea! Tähän mennessä ollaan treenattu lähinnä agilitya, hieman esineruutua ja hyvin vähän tokoa. En muistanutkaan, että pennun kouluttaminen eri lajeihin on näin älytön homma! 😄