torstai 15. helmikuuta 2018

Alkuvuoden kuulumiset

0 kommenttia


Vimma täytti heti helmikuun aluksi kaksi vuotta! Ihan voisi sanoa jo aikuiseksi koiraksi! Vimma on edelleen erittäin vauhdikas neiti, joka innostuu kaikesta tekemisestä hetkessä ja yrittää tehdä asiat vauhdilla! En edelleenkään aina oikein tiedä kuinka tällaista koiraa tulisi kouluttaa. Jäynäkään ei missään nimessä ole mikään hitaasti hehkuva diesel, mutta tietyissä tehtävissä sillä astuu esille sen virkaminä, joka on tasaiseen tahtiin puurtava totinen paimenkoira. Vimmalta puuttuu tämä harkitseva moodi. Jos se ei heti ymmärrä, mitä haluan, se yrittää tarjota asioita vielä vähän nopeammalla temmolla.

Agikisoissa on käyty tyttöjen kanssa alkuvuoden aikana kohtalaisen ahkerasti. Vimma aloitti vuoden vahvasti ja nousi kolmosiin ja ehti jo avata kolmosissakin nollatilinsä. Vipun kanssa tällä hetkellä kompastutaan niissä kohdissa, joissa ohjaaja jää yhtään jälkeen. Vimma ei hakeudu epäselvissä kohdissa minua kohti tai odottele lisäinfoa, vaan etenee yksikseen (Jäynä himmaa vauhtia ja vilkaisee olkansa yli minua, mikä antaa minulle mahdollisuuden yrittää pelastaa tilanteen). Vipu ei muutenkaan pysyttele radalla mitenkään lähellä, vaan irtoaa vaivatta. Itsepä halusin irtoavan koiran ja sellaisen sain, mutta helppoa sellaisen ohjaaminen ei ole. Parhaiten meillä sujuu tällä hetkellä mutkaiset radat, joilla koiralle tulee kokoajan käskyä ja se ei saa liiaksi löysiä ohjia.



Jäynän kanssa metsästetään hyppäreillä viimeistä sertiä. Lähellä on käyty, sillä tälle vuodelle on kisakirjaan kirjattu pari kakkossijaa. Uskon, että se nollavoittokin sieltä vielä osuu kohdalle tämän vuoden aikana. Kiire ei sinänsä ole, sillä vuotta on vaikka kuinka paljon jäljellä ja Jäynän agitavoitteisiin tälle vuodelle on kirjattu lähinnä hyppyserti (ja ehkä kontaktien ottaminen uudelleen haltuun, että päästäisiin myös takaisin agiradoille).

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Lauman vanhin

0 kommenttia


Aksu täytti vuoden viimeisenä päivänä jo yhdeksän vuotta! Täysikymppi lähestyy vauhdilla. Enää ei voi sanoa, etteikö ikääntyminen olisi jo alkanut näkyä, koska kyllä se näkyy. Naama on harmaampi ja meno rauhoittunut sitten nuoruusvuosien, mutta askel on vielä kevyt! Mistään ikälopusta ei siis vieläkään ole kyse.

Aksu on niskansa takia nykyään melko herkästi jumiutuva, joten varsinkin kylmillä keleillä laitetaan takkia päälle herkemmin, kuin nuorena. Turkki on suht paksu edelleen, joten mitään paksua pomppaa ei pueta, vaan pikemminkin vain lihaksille jotain tuulensuojaa viimaisimmilla keleillä tai pientä lisälämmikettä pakkasilla. Niskan lisäksi huolta on tänä vuonna aiheuttanut Aksun pari mysteerikohtausta, joiden syyn arvellaan tällä hetkellä olevan aivoperäinen, sillä mitään muuta vikaa ei ole löytynyt. Kohtausten väli on ollut kuitenkin puolivuotta ja kohtaukset ovat olleet lieviä, joten eläinklinikka Aistin neurologin kanssa päädyttiin toistaiseksi seurantalinjalle. Huolestutaan enempi sitten, kun aihetta on. Siihen asti eletään normaalia elämää.

Toivomme tietysti, että synttäreitä tulee vielä monta tämänkin jälkeen ja että Aksulla on mahdollisimman terveitä vuosia jäljellä vielä! Onnea Aksu! 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Kuusivuotias

2 kommenttia


Kamera on ollut taas vaihteeksi aivan heitteillä, joten synttäriposeeraus on miltein kolmen viikon takaa, kun meillä oli vielä lunta maassa.

Kuusivuotias Jäynä on edelleen samanlainen, kuin edeltävinä vuosina! Ainakin pääpiirteissään. Harrastuspuolella siitä toki on tullut vuosi vuodelta osaavampi ja esimerkiksi agissa on jo hetkittäin nautittu erittäinkin sujuvasta menosta!   Jäynän kanssa vaan on niin kivaa harrastaa.

Onnea oma Jäynäni!