maanantai 13. marraskuuta 2017

Kuusivuotias

2 kommenttia


Kamera on ollut taas vaihteeksi aivan heitteillä, joten synttäriposeeraus on miltein kolmen viikon takaa, kun meillä oli vielä lunta maassa.

Kuusivuotias Jäynä on edelleen samanlainen, kuin edeltävinä vuosina! Ainakin pääpiirteissään. Harrastuspuolella siitä toki on tullut vuosi vuodelta osaavampi ja esimerkiksi agissa on jo hetkittäin nautittu erittäinkin sujuvasta menosta!   Jäynän kanssa vaan on niin kivaa harrastaa.

Onnea oma Jäynäni!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Agia agin perään

0 kommenttia
Pitkästä aikaa kuulumisia bloginkin puolelle, vaikka blogit tuntuvatkin olevan hiipumassa. Silloin, kun alotin bloggaamisen noin ikuisuus sitten, oli blogien kommenttilaatikoissa aktiivista keskustelua. Moni sen ajan suosikkiblogeistani on jo lopettanut kokonaan tai sitten päivitystahti on hiipunut (kuten itsellänikin). Tuntuu, että homma on siirtymässä somen puolelle ja siellä jaellaan lähinnä tykkäyksiä aktiivisen keskustelun sijaan. Se on toisaalta vähän harmi. Toisaalta päivityskynnys somessa on matalammalla, kun ei tarvitse saada kokonaista postausta kasaan, vaan muutama rivi tekstiä kuvan kanssa riittää 😊


Vimma ja bestiksensä Coco.

Mitä sitten on tapahtunut edellisen päivityksen ja tämän välissä? Vimma on ainakin korkannut kisauransa agilityssa. Treeneissä pääsemme tekemään lähinnä puolikkaan hallin rataa, joten koko hallin ratatreenit rajoittuvat kisoihin. Isolla radalla pitkillä esteväleillä vauhti kasvaa ja kun Vimma on varsin irtoavaa sorttia, niin pahimpia kisoissa on olleet pitkien suorien pätkien päässä olevat tarkempaa ohjausta vaativat kohdat. 😅 Jos olisin taktikoinut järkevämmin, olisin alkanut panostamaan irtoamistreeneihin vasta joskus ykköskakkosten jälkeen. Toisaalta tämä oli tietoinen järjestys, sillä Jäynän kanssa on tehty sen tokopainoitteisen nuoruuden jälkeen ihan valtavasti töitä sen eteen, että se on itsenäinen ja irtoava agilityssa. Tokokoirana Jäynä pysytteli lähelläni ja teki tarkasti agirataa, mutta pidemmän päälle se ei oikein enää riittänytkään, kun piti alkaa hioa sadasosasekunteja pois sieltä sun täältä. Siinä missä joudun tekemään töitä sen eteen, että saan Jäynän irtoamaan kauemmas itsestäni radalla, teettää Vimman kanssa eniten töitä ne kohdat, joissa sen tulisi liikkua tarkasti lähelläni. Vimman motto tuntuu olevan täysiä juoksu ekana, tarkkuus tokana.



Jäynän kanssa on saatu hyppärionnistumisia edelleen, mutta sellaista täydellistä nappiosumaa ei ole tullut. Yksissä kisoissa tänä syksynä oltiin lähellä, mutta arviointivirheen myötä Jäynä hyppäsi rimaa päin ja maaliin tultiin rimavitosella.

Viikko sitten kisattiin pari rataa purinalla ja vaikka keskeytinkin agiradan aan kontaktitörkeilyn jälkeen, niin muuten yhteistyö radalla alkoi tuntua älyttömän hyvältä! Jäynä irtosi ja toisaalta myös tuli ohjauksiin älyttömän hyvin. Hetken agility tuntui todella sujuvalta ja helpolta! Näitä haluan lisää! Suurimmat kiksit saan edelleen kisoissa siitä, kun Jäynä hakee kepit itsenäisesti vaikeammistakin kulmista tai kun se irtoaa putkeen kaukaa! Perustaitoja sinänsä, mutta ne ovat vaatineet meiltä eniten treeniä nyt kolmosluokassa.

Kahden melko erilaisesti kulkevan koiran kanssa kisaaminen ja treenaaminen on vaikeaa. Ainakin näin alkuvaiheessa ollaan kompastuttu Vimman kanssa kisoissa siihen, että yritän viedä sitä kuten Jäynää ja sehän nyt ei tietysti onnistu, kun Jäynällä on monta vuotta enemmän kokemusta ja treenejä alla. Toistoja toistoja, niin kyllä se ohjaajakin oppii!😄

maanantai 4. syyskuuta 2017

RTK2 Jäynä

2 kommenttia


Lauantaina käytiin testaamassa kolmatta kertaa rally-tokon avointa luokkaa. Koejännitykseni rallyssa on aivan omaa luokkaansa ja ajomatka kisapaikalle meni siinä, kun yritin lähinnä tsempata itseni tyyneksi. Jäynä oli koepaikalle saavuttaessa aivan intona. Sillä oli selvästi käsitys siitä, että agiin ei ole tultu, mutta ei se ihan heti hoksannut mitä sinne on tultu tekemään. Kävelytin Jäynän, vein sen takaisin autoon ja tutustuin ratapiirrokseen.

Startattiin kuudentena luokassamme, joten rataantutustumisen jälkeen ehdin hyvin hakea Jäynän autosta. Tein sen kanssa muutaman liikkeen, askelsiirtymiä ja annoin sen katsoa edeltävien koirien suorituksia. Juuri ennen vuoroamme sanoin Jäynälle sen tokovirittelysanat, joista Jäynä innostui. Lähdössä olin itse vielä jokseenkin zen-mielentilassa, mutta pian ekojen kylttien jälkeen alkoi se jännittäminen. Jäynä piti kontaktin, käytti takapäätään älyttömän hyvin ja teki kaiken juuri niin hyvin, kuin se osaa. Se oli töissä aivan alusta loppuun asti, mikä tuntui mahtavalta onnistumiselta edellisen kokeen jälkeen. Tuloksena tästä radasta oli täydet pisteet, luokkavoitto ja koulutustunnus RTK2. Tuomari kehui vielä palkintojenjaossakin Jäynän rataa mahtavaksi. Oli kivaa onnistua niin hyvin! Koiraharrastuksen parissa parhaita hetkiä on ne, kun saa koiran ylittämään itsensä. Ei sen aina tarvitse olla kokonaan täydellisesti läpi vedetty koesuoritus, vaan ihan mikä tahansa pienikin onnistuminen riittää.

Selasin voittajaluokan kyltit läpi ja niissä tuleekin kivasti uusia haasteita. Tästä on kiva jatkaa!