maanantai 6. toukokuuta 2019

Mitä kuuluu, Aksu?

0 kommenttia
Oivoi, blogi on nykyään niin heitteillä kuin vain olla ja voi. Instagram tuli ja syrjäytti kertaheitolla niin blogin kuin facenkin. Siksi suosittelisinkin, että mikäli haluat kuulla aktiivisemmin meidän kuulumisia, ota meidät seurantaan instagramissa @vimmaavauhtia.



Kuulumisten saattaminen ajantasalle täällä blogin puolella vienee muutaman postauksen verran. Jokaista kisaa ei kannata alkaa päivittelemään, mutta jos ne tärkeimmät eli terveysjutut ja arkikuulumiset. Sen verran kauan on aktiivisesta bloggaamisesta, että hetki on mennyt muistellessa, että mitenkäs nämä tekstit sun muut luotiinkaan kätevimmin. Kauheaa 😄

Tällä kertaa nyt siis eniten Aksun kuulumisia. Hän kun jää instankin puolella vähän taustahenkilöksi, koska inhoaa kameroita ja kuvapäivityksiin painottuva insta on hankala päivitellä, jos ei ole kuvia.



Aksu täytti vuodenvaihteessa jo täydet kymmenen vuotta! Ikä alkaa todella jo näkyä, sillä enää edes merlen valkovoittoinen naama ei ole riittävä peittämään harmaantumisen merkkejä ainakaan Aksun lähipiiriltä, joka muistaa sen nuoruuden tumman naaman. Meno on myös rauhoittunut entisestään ja Aksu nukkuu enemmän kuin ennen. Jonkin asteista kuulon alenemaa on alettu myös epäillä, sillä Aksu nukkuu sikeämmin eikä herää välttämättä tavalliseen keskusteluun. Se ei myöskään uutena vuotena reagoinut paukkuihin ollenkaan. Ei niin millään tavalla, vaikka nuorempana oli aivan paineessa ja ahdistunut. Astianpesukoneen tyhjennyksestä aiheutuva astioiden kilinä on nykyään niitä Aksun mielestä pahimpia ääniä. Huulirasvapuikon avaus, joka oli ennen sen top10 kauhuäänet -listalla, ei aiheuta sekään oikeastaan mitään tunteita (tukee ajatusta siitä, että kuulossa on tapahtunut muutoksia).

Terveydenkin puolesta on jo käynyt selväksi, että arkea jaetaan seniorikoiran kanssa. Toisaalta Aksun viat on sellaisia, jotka on olleet sillä jo vuosia eivätkä suinkaan ole alkaneet näin vanhoilla päivillä vasta. Olen aiemmin blogissa kertonut Aksun aivoperäisistä episodeista. Vuonna 2018 kohtauksia ei ollut yhtäkään. Ei ainakaan niin, että olisimme itse niitä olleet todistamassa. Sitähän ei tiedä onko niitä mahdollisesti ollut työpäivien aikana, kun koirat on yksin kotona. Tänä vuonna kohtauksia on kuitenkin ollut jo kaksi. Näistä ensimmäinen oli näin maallikon silmin epilepsian näköistä, sillä koira tärisi, jalat ei kantaneet ja se huojui ja kuolasi, raukka. Kohtaus oli nopeasti ohi ja Aksu oli jälkikäteen väsynyt, mutta muuten normaali. Toinen jäi hyvin lieväksi, Aksu käveli kyyryssä ja jäykkänä hetken ja kuolasi.

Huhtikuussa Aksu meni yllättäin kolmejalkaiseksi ja kun lepo ei nopeasti tuonut muutosta tilanteeseen, lähdettiin asiaa selvittelemään eläinlääkärille. Aksun kintut taivuteltiin läpi tarkasti ja yritettiin etsiä kipureaktiota. Se kuvattiin läpikotaisin, koska kintun ohella oli sopiva sauma tsekata myös rangan tilanne. Kintusta ei löytynyt mitään vikaa ja selkä oli puhdas edelleen lukuunottamatta niskan ongelmaa. Myös veriarvot tutkittiin ja ne oli edelleen priimaa nekin. Kotiin lähdettiin tulehduskipulääkekuurin ja lepomääräyksen kanssa. Viikko tulehduskipulääkkeellä sai Aksun käyttämään jalkaansa, mutta se oli äreä ja vetäytyvä. Tulehduskipulääkettä jatkettiin toinen viikko ja rinnalle otettiin kokeiluun hermosärkylääke, jos kipu olisi kuitenkin niskan aiheuttamaa hermosärkyä, johon ei luonnollisestikaan tavallinen tulehduskipulääke tepsi.

Aksu on nyt kuukauden syönyt hermosärkylääkettä ja se on taas oma itsensä. Näillä näkymin hermosärkylääke on tullut jäädäkseen ja Aksu syönee sitä loppuelämänsä. Katsotaan kuinka elämä sujuu lääkityksellä ja nautitaan nyt näistä päivistä, kun olo kropassa näyttäisi kaverilla olevan mukavan rento ja kivuton! 😊

tiistai 14. elokuuta 2018

Gamblersia tyttöjen kanssa

0 kommenttia
Tekohengitystä blogille pienen päivityksen muodossa😅 Tuntuu kaikki (myös me) siirtyneen instagramin puolelle. Vähän sama fiilis kuin silloin, kun blogit syrjäyttivät kotisivut: Ei oikein tiedä pitäisikö luovuttaa blogin kanssa vai jatkaa sinnikkäästi vaan.



No joka tapauksessa; pari viikkoa sitten osallistuttiin muutamaan starttiin asca-kisoissa. Jäynä kisasi yhden startin gamblersia ja viimeisteli GS-E tittelin. Jäynältä puuttuu siis enää tulokset agiradalta ja niitä saakin hetken odotella, kun kontaktit paukkuu herkästi muutenkin ja nyt pidemmän tauon jälkeen varmasti entistäkin herkemmin. Jäynän kanssa siis jatketaan taukoa ja yritetään saada kontakteihin jotain tolkkua ja varmuutta. Turhaa maksaa kisoista, kun kontaktit ei toimi. Toisaalta Jäynä on myös agitavoitteensa saavuttanut, sillä se on valio niin agiradoilta kuin hyppäreiltä (jälkimmäistä tosin kennelliitto ei ole vieläkään vahvistanut johtuen ilmeisesti ongelmasta SAGIn ja kennelliiton järjestelmien välillä). Vimma juoksi neljä starttia gamblersista, joista kolmelta se sai hyväksytyn tuloksen. Enää yksi hyväksytty gamblersista ja on ylimmän luokan titteli kasassa.

Onnistumisprosentti näissä kisoissa oli erinomainen, kun viidestä radasta neljä tuotti hyväksytyn tuloksen! Harvinaista herkkua! 😀 Molemmat koirat irtosivat kyllä tosi kivasti, vaikka itse en oikein ollutkaan juoksukunnossa. Muistan hyvin sen ajan, kun Jäynä ei irronnut kovin helpolla, vaikka olisin juossut itse miten lujaa tahansa. Vimmalle irtoaminen ja etätyöskentely ei ole koskaan ollut samanlainen ongelma. Äiti ja tytär on kyllä niin erilaiset ohjattavat!

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

RTK3 Jäynä ja BH Vimma

0 kommenttia
Kevään tottelevaisuustavoitteet saavutettiin tänä viikonloppuna, kun Jäynä viimeisteli eilen rallyssa RTK3-koulutustunnuksen ja kun Vimma läpäisi tänään bh-kokeen hyväksytysti.



Jäynä kävi tokaa kertaa voittajan kokeessa viikko sitten ja siltä reissulta tuloksena oli toinen VOIHYV 93 pistettä ja 1. sija. Rata tuntui jopa ihan sujuvalta ja olin itsekin paremmin kartalla, kuin aiemmin. Eilen sen sijaan tein kympin arvoisen arviointivirheen, kun jätin Jäynälle huonosti tilaa täyskäännöksessä ja se törmäili kyltin kanssa, kun tekikin vähän vauhdikkaamman täyskäännöksen. Jäädyin ihan täysin, enkä osannut tehdä muuta kuin jatkaa rataa, vaikka ehdottomasti olisi kannattanut uusia. Onneksi muuten radalla kävi vain muutama pieni virhe, joten pisteet riitti kirkkaasti hyväksyttyyn. Tuloksena siis kolmas VOIHYV 82 pistettä ja RTK3.

Myös Vimma oli eilen rallyilemassa. Vipu oli hienosti kuulolla ja tienasi toisen ALOHYV tuloksen pisteillä 98. Vimma sai myös tuomarin palkinnon tosi ihanilla kehuilla, jotka kyllä tuntuivat hyvältä! Kukapa koiranohjaaja ei haluaisi kuulla kehuja hyvästä yhteistyöstä ja kauniista ohjauksesta! 😊

Tänään sitten Vimman kanssa bh-koe, jota jännitin vielä enemmän, kuin rallykokeita (ja se on aika paljon se). Ainoa osio, jota en jännittänyt ollenkaan, oli paikkamakuu. Jopa kaupunkiosiota jännäsin etukäteen, sillä asumme kuitenkin sen verran syrjässä, että saatamme hyvin kiertää lenkin näkemättä ketään! Vimma suhtautui kuitenkin kaupunkiosiossa kaikkeen tosi järkevästi ja rauhallisesti, eikä hössöttänyt hihna tiukalla joka suuntaan. Koska tottiskin suoritettiin hyväksytysti läpi, oli koko koe hyväksytty!

Tämä viikonloppu oli erittäin onnistunut koiraharrastusviikonloppu! 😊