maanantai 4. syyskuuta 2017

RTK2 Jäynä

2 kommenttia


Lauantaina käytiin testaamassa kolmatta kertaa rally-tokon avointa luokkaa. Koejännitykseni rallyssa on aivan omaa luokkaansa ja ajomatka kisapaikalle meni siinä, kun yritin lähinnä tsempata itseni tyyneksi. Jäynä oli koepaikalle saavuttaessa aivan intona. Sillä oli selvästi käsitys siitä, että agiin ei ole tultu, mutta ei se ihan heti hoksannut mitä sinne on tultu tekemään. Kävelytin Jäynän, vein sen takaisin autoon ja tutustuin ratapiirrokseen.

Startattiin kuudentena luokassamme, joten rataantutustumisen jälkeen ehdin hyvin hakea Jäynän autosta. Tein sen kanssa muutaman liikkeen, askelsiirtymiä ja annoin sen katsoa edeltävien koirien suorituksia. Juuri ennen vuoroamme sanoin Jäynälle sen tokovirittelysanat, joista Jäynä innostui. Lähdössä olin itse vielä jokseenkin zen-mielentilassa, mutta pian ekojen kylttien jälkeen alkoi se jännittäminen. Jäynä piti kontaktin, käytti takapäätään älyttömän hyvin ja teki kaiken juuri niin hyvin, kuin se osaa. Se oli töissä aivan alusta loppuun asti, mikä tuntui mahtavalta onnistumiselta edellisen kokeen jälkeen. Tuloksena tästä radasta oli täydet pisteet, luokkavoitto ja koulutustunnus RTK2. Tuomari kehui vielä palkintojenjaossakin Jäynän rataa mahtavaksi. Oli kivaa onnistua niin hyvin! Koiraharrastuksen parissa parhaita hetkiä on ne, kun saa koiran ylittämään itsensä. Ei sen aina tarvitse olla kokonaan täydellisesti läpi vedetty koesuoritus, vaan ihan mikä tahansa pienikin onnistuminen riittää.

Selasin voittajaluokan kyltit läpi ja niissä tuleekin kivasti uusia haasteita. Tästä on kiva jatkaa!

perjantai 11. elokuuta 2017

Luustokuvat sun muuta

0 kommenttia
Viime viikolla koitti se jokaisen nuoren koiran omistajan piinaavin hetki: luustokuvat. Vaikka eläinlääkäri kommentoikin kaiken näyttävän siistiltä, niin illan mittaan suoritettu googlailu ja kaikki silmiin osuneet kauhukertomukset siitä, kuinka kennelliiton ja kuvanneen eläinlääkärin näkemykset ovat olleet täysin päinvastaiset, saivat tulosten odottamisen tuntumaan vielä pidemmältä!



Onneksi nykyään tulokset tulevat ihan todella nopeasti, sillä olisin varmasti tullut hulluksi, jos olisin joutunut odottamaan viikon tai pari. Kahdenkin päivän odotus tuntui kammottavan pitkältä. Perjantaina koiranetiin ilmestyi kuitenkin A/A ja 0/0. Kaikki hyvin siis! Selkä kuvattiin epävirallisesti samalla reissulla ja kaikki näytti siistiltä. Kyllä näillä tuloksilla kelpaa jatkaa harrastamista!

Heinäkuussa osallistuttiin taas koirien kanssa perinteisesti ASCA-agilitykisoihin. Tällä kertaa kisakavereinani olivat Jäynä, Aksu ja lainaohjaajaa kaivannut Remy. Treenasin alkukesän Aksun kanssa kevyesti agilitya ja kun heinäkuun osteopaattikäynnillä ei ollut havaittavissa mitään normaalista poikkeavaa, niin uskalsin ilmoittaa Aksun kahdelle gamblersin radalle veteraaniluokkaan, jossa se hyppäsi tavallista matalammilla rimoilla (40cm). Olin aiempina vuosina miettinyt, että Aksun kanssa gamblers olisi niin paljon helpompaa, kuin Jäynän kanssa. Aksu on paljon irtoavampi ja sille on aina ollut helppoa hakea esteitä minusta poispäin. Jäynä sen sijaan tulee helpommin minua kohti. Noviisin gamblersradat olivatkin Aksulle helppo juttu ja se keräsi noviisiluokan veteraanigamblers-tittelin kahdella startillansa.

Jäynä ja Remy tasapainoittivat toisiansa ja onnistuivat vähän vuorotellen. Äiti ja tytär ovat molemmat välillä sitä sorttia, etteivät ne oikein omasta mielestänsä ohjaajaa tarvitse radalla, vaan tietävät oikein hyvin itsekin minne rata jatkuu! Jokunen onnistuminen osui kuitenkin kummankin kanssa kohdalle. Jäynä nousi agissa ja gamblersissa eliittiin.



Alemmassa kuvassa sunnuntain kisaseurue jäähdyttelylenkillä. Oikeanpuolimmaisin alaikäinen oli vain kisaturistina tällä kertaa.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kisoja ja muuta

1 kommenttia


Viime viikolla ehdittiin käydä kolmet kisat: kahdet viralliset ja yhdet epäviralliset. Rallya ja agilitya.

Ekana oli agikisat Jäynän kanssa. Tyyppi oli erinomaisesti kuulolla ja tehtiin hyppärillä nolla ja sijoituttiin kolmanneksi. Serti missattiin täpärästi ja viimeisen hyppärisertin metsästäminen jatkuu. Perjantaina suunnattiin rallykokeeseen ja Jäynä oli aaaaivan pihalla. Se kuvitteli tulleensa agilityyn ja sen käsitys vain vahvistui siitä, kun radalla heti lähtökyltin läheisyydessä oli yksittäinen hyppyeste. Jäynä meni standby-tilaan agin varalle ja kyttäillen laahusti mukanani radan. Kunnon alisuorittamista, mutta vaikka ajattelin arvostelulapun olevan täynnä merkintöjä, niin ei siellä ollut kuin muutama kympin virhe ja muutama pikkuvirhe. Pisteitä onneksi 75, joten saatiin hyväksytty tulos. Kehuja Jäynä oli saanut takapään käytöstä käännöksissä ja oli siis tuomarin suosikki.



Kolmannet kisat olivat sitten agiepikset Vimman kanssa. Viu sai kisoihin mukaan myös siskonsa, Mystin. Tytöt käyttäytyi kisapaikalla kuin mitkäkin konkarit ja toimivat kisatilanteessa samoin kuin treeneissä. Tulostenkin puolesta reissu oli oikein onnistunut, sillä molemmat tekivät nopeat nollat! Vimma sijoittui ekaksi ja ja Mysti tokaksi. Onnistunut ja kiva kisareissu!