perjantai 11. elokuuta 2017

Luustokuvat sun muuta

0 kommenttia
Viime viikolla koitti se jokaisen nuoren koiran omistajan piinaavin hetki: luustokuvat. Vaikka eläinlääkäri kommentoikin kaiken näyttävän siistiltä, niin illan mittaan suoritettu googlailu ja kaikki silmiin osuneet kauhukertomukset siitä, kuinka kennelliiton ja kuvanneen eläinlääkärin näkemykset ovat olleet täysin päinvastaiset, saivat tulosten odottamisen tuntumaan vielä pidemmältä!



Onneksi nykyään tulokset tulevat ihan todella nopeasti, sillä olisin varmasti tullut hulluksi, jos olisin joutunut odottamaan viikon tai pari. Kahdenkin päivän odotus tuntui kammottavan pitkältä. Perjantaina koiranetiin ilmestyi kuitenkin A/A ja 0/0. Kaikki hyvin siis! Selkä kuvattiin epävirallisesti samalla reissulla ja kaikki näytti siistiltä. Kyllä näillä tuloksilla kelpaa jatkaa harrastamista!

Heinäkuussa osallistuttiin taas koirien kanssa perinteisesti ASCA-agilitykisoihin. Tällä kertaa kisakavereinani olivat Jäynä, Aksu ja lainaohjaajaa kaivannut Remy. Treenasin alkukesän Aksun kanssa kevyesti agilitya ja kun heinäkuun osteopaattikäynnillä ei ollut havaittavissa mitään normaalista poikkeavaa, niin uskalsin ilmoittaa Aksun kahdelle gamblersin radalle veteraaniluokkaan, jossa se hyppäsi tavallista matalammilla rimoilla (40cm). Olin aiempina vuosina miettinyt, että Aksun kanssa gamblers olisi niin paljon helpompaa, kuin Jäynän kanssa. Aksu on paljon irtoavampi ja sille on aina ollut helppoa hakea esteitä minusta poispäin. Jäynä sen sijaan tulee helpommin minua kohti. Noviisin gamblersradat olivatkin Aksulle helppo juttu ja se keräsi noviisiluokan veteraanigamblers-tittelin kahdella startillansa.

Jäynä ja Remy tasapainoittivat toisiansa ja onnistuivat vähän vuorotellen. Äiti ja tytär ovat molemmat välillä sitä sorttia, etteivät ne oikein omasta mielestänsä ohjaajaa tarvitse radalla, vaan tietävät oikein hyvin itsekin minne rata jatkuu! Jokunen onnistuminen osui kuitenkin kummankin kanssa kohdalle. Jäynä nousi agissa ja gamblersissa eliittiin.



Alemmassa kuvassa sunnuntain kisaseurue jäähdyttelylenkillä. Oikeanpuolimmaisin alaikäinen oli vain kisaturistina tällä kertaa.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kisoja ja muuta

1 kommenttia


Viime viikolla ehdittiin käydä kolmet kisat: kahdet viralliset ja yhdet epäviralliset. Rallya ja agilitya.

Ekana oli agikisat Jäynän kanssa. Tyyppi oli erinomaisesti kuulolla ja tehtiin hyppärillä nolla ja sijoituttiin kolmanneksi. Serti missattiin täpärästi ja viimeisen hyppärisertin metsästäminen jatkuu. Perjantaina suunnattiin rallykokeeseen ja Jäynä oli aaaaivan pihalla. Se kuvitteli tulleensa agilityyn ja sen käsitys vain vahvistui siitä, kun radalla heti lähtökyltin läheisyydessä oli yksittäinen hyppyeste. Jäynä meni standby-tilaan agin varalle ja kyttäillen laahusti mukanani radan. Kunnon alisuorittamista, mutta vaikka ajattelin arvostelulapun olevan täynnä merkintöjä, niin ei siellä ollut kuin muutama kympin virhe ja muutama pikkuvirhe. Pisteitä onneksi 75, joten saatiin hyväksytty tulos. Kehuja Jäynä oli saanut takapään käytöstä käännöksissä ja oli siis tuomarin suosikki.



Kolmannet kisat olivat sitten agiepikset Vimman kanssa. Viu sai kisoihin mukaan myös siskonsa, Mystin. Tytöt käyttäytyi kisapaikalla kuin mitkäkin konkarit ja toimivat kisatilanteessa samoin kuin treeneissä. Tulostenkin puolesta reissu oli oikein onnistunut, sillä molemmat tekivät nopeat nollat! Vimma sijoittui ekaksi ja ja Mysti tokaksi. Onnistunut ja kiva kisareissu!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Agihommia

0 kommenttia

Jäynän kanssa käytiin viikko sitten kisaamassa pari hyppäriä ja hitusen harmitti, kun paremmin onnistuneella radalla ainoa virhe oli tokavika rima, joka tuli alas. Ajan puolesta ei oltaisi oltu aivan kärjessä, sillä sählättiin paljon muutakin ja koko rata oli sellaista kalastelua: Jäynä olisi halunnut irrota oikein kunnolla ja suorittaa kaikki kaukanakin olevat esteet.   Toinen rata sitten olikin sellaista sählinkiä alusta loppuun, että siitä ei jäänyt paljon kerrottavaa.

Hukkareissu tämä ei ollut ainakaan sen puolesta, että Jäynä sattui kameran eteen ja Kuvauksellista photography otti Jäynästä tosi hienon agikuvan! Ilmeestä kyllä näkee, että Jäynällä oli tosi kivaa!


Älyhyvän agikuvan Vimmasta taasen otti Sonja. Täytyy sanoa, että Vimma on kyllä ihan iloinen koira, vaikka se näyttääkin kuvissa melkoiselta tosikolta

Viu on kehittynyt ihan älyttömästi tänä keväänä ja äitienpäivänä käytiin juoksemassa epikset. Saatiin kiva ratatreeni ja oli hauska nähdä, että Vimma toimi vieraassa hallissa ihan samalla tavalla, kuin omassa tutussa hallissakin. Vimma alkaa olla tosi kivassa vaiheessa: Se ei ole enää pikkupentu ja sillä alkaa olla osaamistakin, joten on päästy tekemään ratatreeniäkin. Tietysti meillä on vielä ihan hirveästi uuttakin opeteltavaa. Kontaktit esimerkiksi on ihan vaiheessa ja kontaktitreeniä on tehty enimmäkseen laatikon avulla. Päädyin opettamaan 2o2o-kontaktit, sillä minulla ei ole mahdollisuutta treenata juoksukontakteja niin usein, kuin mitä ne vaatisivat treeniä, jotta niistä tulisi kisavalmiit ennen kuin koira jää eläkkeelle ikänsä puolesta.