lauantai 21. huhtikuuta 2018

Rallya rallya

1 kommenttia
Viime aikoina ollaan tehty rallya enemmän kuin koko talvena! Lumien sulettua rally on niin helposti treenattavissa omalla pihalla. Toki sitä voi tehdä vaikka olkkarissakin, mutta on se silti hauskempaa tehdä eri kylttien yhdistelmiä pihalla, missä on enempi tilaakin liikkua.



Jäynän kanssa on vihdoin hiottu oikealla seuruu niin valmiiksi, että pari viikkoa sitten uskaltauduttiin kokeeseen asti testailemaan osaamista. Jännitän rallya ihan kamalasti, enkä oikein edes tiedä miksi. Minusta tulee ihan kamala säheltäjä kehässä. Ja aivan kuin voittajan korkkaamisessa Jäynän kanssa ei olisi ollut riittävästi, ilmoitin Vimman samaan kokeeseen ekaa kertaa alokkaaseen. Vipu on käynyt vain agilitykisoissa, joten mitään käsitystä minulla ei ollut siitä kuinka se suhtautuisi hermoraunio-ohjaajaan tottelevaisuuslajissa (mikä tietysti ei ainakaan helpottanut jännittämistäni).

Molemmat koirat suoriutuivat kuitenkin ohjaajasta huolimatta hyvin ja saivat hyväksytyt tulokset. Jäynälle voittajasta just tasan hyväksytyn verran pisteitä (70) ja kolmas sija, joten saatiin pieni palkintokassikin kotiin viemisinä. Vimmakin ahkeroi alokkaasta 92 pistettä mikä oli paljon paremmin, kuin alunperin ennakoin! Vipu kuumuu toisinaan seuruusta ihan hirveästi ja hommahan sitten leviää herkästi. Ohjaajavirheitä oli kyllä taas kirjattu lappuihin ihan liikaa. Jäynän kanssa aiheutin yhden kympin virheenkin. Näistä täytyy pyrkiä eroon!



Tänä viikonloppuna osallistuimme sitten Jäynän kanssa rallytokokoulutukseen! Koulutusta edelsi luento VOI/MES-kylteistä ja täytyy sanoa, että se oli kyllä hurjan hyödyllinen! Nyt kyltit tuntuvat paljon tutummilta ja saatiin paljon vinkkejä suorittamisiin. Käytännön osuudessa pyysin kommentteja meidän täyskäännöksistä ja kukkasista, sillä en ollut varma teemmekö ne hyvin vai olenko itse liian hidas, kun Jäynä tekee käännökset niin kauhean sähäkästi. Oli kiva kuulla, ettei käännöksissä ollut mitään moitittavaa! Ei siis tarvitse enää miettiä onko ne hyvät vai ei. Tästä on kiva jatkaa treenejä!

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Vimman toinen agiserti ja Jäynän kolmas hyppäriserti

4 kommenttia


Viikonloppuna juhlittiin Vimman tokaa agisertiä ja Jäynän kolmatta hyppärisertiä, kun Vimma otti agiradalta nollavoiton ja Jäynä hyppyradalta nollavoiton. Jäynä on nyt siis kennelliiton vahvistusta vaille FI AVA-H! Huikea fiilis, sillä vahvistuksen jälkeen Jäynä on sitten virallisesti triplavalio! Vau!

Vimma sitten ei halunnut jäädä mammaa huonommaksi ja otti toisen agisertinsä!  Eikä ollut tuplanollakaan kaukana. Tein pienen virheliikkeen putkeen lähetyksessä radan aivan loppupuolella ja Vimma kun irtoaa, niin se luki liikkeeni käskynä hakeutua kaukana olevaan putken väärään päähän ja sinne meni ennen kuin ehdin kissaa (tai oikeastaan "tännetännetänneeee") sanoa (huutaa). Kontakteista keinu on nyt jostain syystä huonontunut ja se pitää ottaa treenin alle. Kriteeri on ehkä ollut hieman epäselvä ja Vimma ei ihan malttaisi juosta keinun päätyyn asti. Aa ja puomi sitten ovat vastaavasti tulleet varmemmiksi, vaikka vauhtia niihin täytyykin hakea edelleen. Toisaalta suoritusnopeus on jo nyt kasvanut varmuuden lisääntyessä, joten voi olla, että ne paranisivat siitä itsekseenkin.

Alkuvuosi on mennyt aika olemattomilla treenimäärillä pakkasten takia. Kylmässä hallissa ei paljon treenata, kun pakkaslukemat kiristyvät kaksinumeroisiin lukuihin. Kesää kohti onneksi mennään jo! Enää muutama viikko ja ollaan jo huhtikuussa!

torstai 1. maaliskuuta 2018

Vimman ensimmäinen agiserti

4 kommenttia


Viime viikonloppuna sattui Vimman kanssa agikisoissa rata sujumaan niin hyvin, että siitä palkittiin nollavoitolla ja agisertillä! 

Ihan huikeaa, että 2v pentuni on ehtinyt kerätä agista ensimmäisen sertinsä! Tälle vuodelle en kirjannut treenipäiväkirjaan agitavoitteisiin minkäänlaisia tulostavoitteita, ainoastaan erilaisia taidon kartuttamiseen liittyviä. Siihen nähden oli hauska yllätys onnistua näin hyvin! Tämä ei todella tarkoita, että oltaisiin saavutettu tavoitteemme tämän vuoden osalta näin helposti. Edelleen on ihan hirveästi asioita, joita pitää treenata, jotta radat alkaisivat tuntua edes jollain tapaa helpoilta. Pienin askelin kuitenkin tavoitetta kohti; meillä on aikaa, eikä ole mihinkään kiire.