tiistai 25. tammikuuta 2011

Hei me heilutaan taas

hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta
ehkä väsyttää vähän mutta nyt ei nukuta


Sunnuntai vietettiin taas lämpimässä agihallissa sikaillen. Nolla antaa odottaa itseään edelleen ja se aussiepaimen, joka minulla on remmin jatkeena radan laidalla, ei käy mitenkäänpäin salonkikelpoisesta fifistä. Joko se on putkirempan takia vähemmälle jäänyt aktivointi tai pieni ja ahdas häkeille pyhitetty alue kisapaikalla tai molemmat, jotka saavat Aksun vireen menemään överin puolelle. Sattumaa tai ei, mutta taas Aksu oli mukana rähinöissä kehän laidalla. Tietyssä mielentilassa Aksusta tulee sellainen haasteisiin uhmakkaasti "täältä pesee ja linkoaa, idiootti" -mentaliteetilla vastaava korvaton pölhö. Se siis provosoituu ihan hetkessä, vaikkei tosiaankaan arjessa sellainen ole. Täytyy nyt tähän kiinnittää huomiota ihan kunnolla. Se radan laidalla kattoon noussut överivire nimittäin purkautuu sitten radallakin koheltamisena. Kartturille huudetaan "joojooihansama mä meen jo!" ja kaahataan tuhatta ja sataa suurinpiirtein siihen suuntaan, kuin ohjaajakin. Tuurilla esteitä lototaan oikeassa järjestyksessä, vaikka paimenen ohjattavuus vastaakin kankeudeltaan ohjaustehostimetonta autoa: kulkee kyllä, mutta kääntäminen on raskasta.

Ensimmäisellä radalla tyyppi pysyi lähdössä, kun uhkasin jättää sen ilman iltapalaa tai jotain. Korvasi kyllä siinä menetetyn kaaoksen jo kolmannella esteellä, kun ohjasin takaakierron turhan löysästi. Kolmannelta esteeltä siis hylly. Muuten rata sitten olikin ihan kiva kohellusradaksi. Jostain syystä Aksu ei irronnut putkiin (??), mutta eipä lähtenyt sooloilemaankaan. Toisella radalla varasti lähdöstä iltapalauhkauksesta huolimatta ja lähti käsistä ihan huolella. Juoksi kolmannen hypyn ohi ja käskin sen takaisin, jonka jälkeen rynni putken väärään päähän. Työskentelyasenne oli sen verran sikamainen, että kaappasin pikkupuudelini kainaloon ja kannoin ulos radalta. Aksu oli maalissa huisin tyytyväinen itseensä ja kaivoi remmiämpäristä snobipannan piuhoineen revittäväksi. Ei ihan tainnut yhdistyä viesti aivoissa loppuun asti: kun sikailen -loppuu hauskuus.

Vaihdetaan aussieksi naamioitunut porsas johonkin kilttiin äänettömään pieneen ja sievään. Anyone?
liput lepattaa märkinä ne juhlistaa kai
tätä päivää kun puoli maata mitalit sai
meistä sankareita ei saisi tekemälläkään
hyvä että jalkakäytävällä edes pysytään


pidä kiinni hei mua
niin mä pitää voin sua
kyllä kaverilta pitää aina saada tukea (hei)

6 kommenttia:

  1. Aksu on POSSU! :D Hahaa, mä jo lupasin sulle ton mun "pienen sievän", tosin toi äänetön ei kyllä tän kohalla pidä mitenkään paikkaansa (PAITSI SPORTTIKOIRAHALLILLA, muualla voiki sitte metelöidä)
    Mutta niinku jo aikasemmin sulle sanoin, niin ei kyllä olis vuos sitte uskonu, että Aksu vettä överivireen agissa! Mutta se teidän puuttuva nolla sais tulla, niin sitte olis hyvä syy käydä vaikka syömässä! :D

    VastaaPoista
  2. No niin onkii! :D Aksu opettaa Stellan rähjäämään; siinä ei enää pikkupiippailut tunnu missään!! :D
    Haha, nollabileet sitten tiedätkyllämissä :D

    VastaaPoista
  3. Eikös ole kiva tasapainoilla välillä hyytyy - vetää ylikierroksia? ;) Mutta on sentään ihan normiongelma. :)

    Terv. Emppu the Empatia

    VastaaPoista
  4. Juu, on todella. Ei ainakaan tule koskaan tylsää tai "liian helppoa".

    t. kohtalotoveri

    VastaaPoista
  5. Hienoja agikuvia taas Aksusta! Sususta ei taida olla yhtä ainuttakaan. Ehkä täytyy aloittaa kisaaminen vaikka ihan vain sen takia, että joku joskus olisi kameran kanssa laidalla :D Tai no jos nyt ei sittenkään ihan vain sen takia...

    VastaaPoista
  6. Ei Aksustakaan kummemmin agikuvia ole. Ite on hankala ottaa ja kisoissakin on Aksu sattunut linssin eteen tähän mennessä vain yhden kerran :D Ricon kanssa oltiin useammassakin kuvassa :) Tosi kivaa kyllä, että jotkut viitsii käydä kuvia ottamassa muiden iloksi!

    VastaaPoista