keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Katastrofien ei pitäisi kestää näin kauan, haluan aamiaista!

Hyvää uutta vuotta! Niin se vain saatiin uuden vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen tuhlattua loppuun! Aksukin ennätti täyttää vuoden 2010 viimeisenä päivänä täydet kaksi vuotta. Hullua, että siitäkin on mukamas jo niin kauan, kun vasta katselin lähinnä marsuja muistuttavien aussienpentujen kuvia kasvattajan sivuilta. Uudenvuodenaatto (ja siis myös Aksun synttäripäivä) meni suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Päivän lenkit tehtiin hyvissä ajoin ennen kuutta, jonka jälkeen sitten linnoittauduttiin sisälle suljettujen verhojen taakse musiikin ja telkkarin äänien täyttämään omaan pikkumaailmaamme. Ainoastaan kovimman paukkeen aikaan Aksu kuulosteli hieman huolestuneen oloisena, mutta rauhoittui kongin pariin, kun väännettiin töllöttimen volyymit entistäkin kovemmalle. Hetken aikaa puolilta öin asunnossamme raikasikin sitten Paula Koivuniemen "Aikuinen nainen" ihan liian kovalla, ei vain naapurien, vaan myös minun harmikseni. Vaan mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi (Paula Koivuniemi oli sitäpaitsi ihan pala kakkua Sounds scary -cd:seen nähden, jonka avulla parin kuukauden ajan totuteltiin hiljalleen rakettien ääniin. Voin sanoa, että siitä, jos mistä saa päänsärkyä!!). Vaikka Paksu pysyikin koko illan ja yön rauhallisena, oli kokemus silti ilmeisesti ainakin jollain tasolla henkisesti raskas. Tyyppi nimittäin makasi lauantaina ihan reporankana ja virkistyi vasta lähempänä iltaa.

Toinen yhteinen vuosi Aksun kanssa oli.. erikoinen. Sain jälleen kerran katsoa silmästä silmään myös niitä koiranomistajan painajaisia, joita ei niin välittäisi tervehtiä. Onneksi vuoteen mahtui myös paljon hyvää ja mahtavia erävoittoja niin tokossa (joko olen hehkuttanut tarpeeksi sitä TK1:stä?), kuin agissakin. Osittain ongelmien haltuun ottamisessa on ollut kyse Aksun aikuistumisesta, mutta yhtään en vähättelisi omaa rooliani tässä prosessissa. Pakkelin kanssa olen joutunut tutustumaan sellaisiinkin koiraopuksiin, joihin en toisenlaisen koiran kanssa olisi taatusti koskaan syventynyt (kirjat aroista ja epävarmoista koirista). Lukukokemusten ohella myös vertaistuki on näytellyt suurta osaa herkkispaimenen aivoitusten ja solmujen setvimisessä.

Näin puolittain lomalaisena on ehtinyt jo hieman suunnitella alkavaa vuotta enempikin ja agilityn saralla on jo ensimmäiset kisat katsottuna valmiiksi. Tarkoitus olisi jo tässä tammikuun aikana ottaa vuoden ekat startit ja metsästää sitä viimeistä puuttuvaa nollaa ykkösistä! Tokon puolella ollaan aloiteltu tunnaria lähinnä aivojumpan takia, sillä ensimmäistä kertaa ikinä voin sanoa huomanneeni Aksussa jotain muutosta treenittömänä aikakautena verrattuna aktiivisempiin kausiin. Aiemmin se ei ole reagoinut tylsiin kausiin mitenkään erityisesti, mutta nyt joulun jälkeen on sitä patoutunutta energiaa ehtinyt kerääntyä enemmänkin, kuin vain yhden aussien tarpeisiin. Saattaa olla, että aktiivisesti vietetty loppuvuosi totutti koiran melko korkeaan aktiviteettien tasoon, kun kisoissa oltiin melkein joka viikonloppu ja siihen sitten kaikki treenit päälle. Onneksi ensi perjantaina päästään taas hallille agiliitämään (ja huutamaan riemusta)!

4 kommenttia:

  1. Isot synttärionnittelut Akselille (näin vähä myöhäs)! :)

    VastaaPoista
  2. onnittelut Aksulle vielä tätäkin kautta, ja hei niitä synttäribileitä odotellessa ;)
    Aksu on varmasti aikuistunu tän vuoden aikana, mutta kyllä sä oot esittäny toosi ison roolin siinä myös, edelleen nostan sulle hattua! Sä oot jaksanu yrittää, ja se on palkittu esim. teidän TK1:sellä! :)

    VastaaPoista
  3. Myöhäiset onnittelut Aksulle, teillä on ollut tosi hieno vuosi, tuloksien perusteella!

    Ja hyvä että teilläkin meni uusi vuosi ihan hyvin! Meillä koirat eivät suuremmin välittänyt, kun meidän ihmisten ääni piti kyllä paukkeen kaukana. Iitulla taas uusi vuosi ei ollut hääpöinen, musiikki oli soinut mutta sängyn alla oli kuulemma koko yön ollut. Voisikin suunnitella lähtevänsä ensi uudeksi vuodeksi jonnekin kauan, keskelle ei mitään.

    VastaaPoista
  4. Voi Iitua :(
    Tuo evakkkoon keskelle ei mitään ei ole ollenkaan hullumpi ajatus. Olisi tehnyt minunkin mieli Aksun kanssa paeta maalle, mutta se ei sitten onnistunut.

    VastaaPoista