sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Ensimmäinen rata kakkosissa

14 kommenttia


Tänään oltiin ekaa kertaa kakkosten radalla Pakkelin kanssa ja sehän meni ihan vallan mukavasti! Tuloksena nimittäin vitosen rata, joka riitti tällä kertaa niinkin pitkälle, kuin toiselle sijalle.

Aksu ei varastanut lähdöstä ja oli ihan kivasti kuulolla. Käännöksissä meni aikaa, kun joku ei ole opettanut jotain kääntymään, mutta muuten ihan passelia menoa. Pituuden jälkeen ohitettiin hyppy, josta siis vitonen. Ohitettua hyppyä seurasi toinen hyppy, jolle mentiin takaakierrolla! Kyllä se näemmä "kierrä" -käskynkin tunnistaa. Vauhtiin olen epätyytyväinen; ei oltu oikein Aksun kanssa hereillä. Lopun käännökset veivät vauhtia ja aikaa ja toka vikan esteen kierrätin ihan eri tavalla, kuin mitä alunperin ajattelin. En tiedä mikä ihmeen aivopieru se tuokin oli. Radalta löytyi yksi mainiosti onnistunutkin juttu (lähdöstä varastamattomuuden lisäksi); nimittäin kepit!! Ensimmäistä kertaa ikinä kokeiltiin kisaradalla takaaleikkausta kepeille ja sehän toimi, vaikkei keppikulmakaan ollut iiihan sieltä helpoimmasta päästä. Ehdin jo hetken muurille ohjatessani ajatella, että pitkäksi menee ja kakkosväliin ajaudutaan, mutta Aksupaksu ennätti kuitenkin kääntyä ja sen verran koota askeliaan, että sai kuin saikin itsensä ensimmäiseen väliin!

Kivaa kisata Aksun kanssa ihan ilman sitä merlesikailua! Suorastaan luksusta, kun tyyppi pysyy lähdössä ja edes yrittää kuunnella ja toteuttaa kartturin (toisinaan hieman epätäsmällisiäkin) ohjeita!

tiistai 22. helmikuuta 2011

Hyvä ruoka, parempi mieli

15 kommenttia


Juu ei, se ei ole "sitä itseään", eikä meillä siis asu ylivilkkaasta suolesta kärsivää pupujussia, vaikka se kuvan perusteella kieltämättä vähän siltä näyttääkin. Kaksi pientä sottapyttyä sen sijaan kyllä löytyy. Vietin eläinruokakaupassa pienen ikuisuuden yrittäessäni löytää Pikkukoirille jotain maistuvaa nappulaa. Taisin epäonnistua pahemman kerran, mutta silti; Pitääkö jokainen nappula käyttää suussa, että voi todeta kippoon tällä kertaa eksyneen laadun tosiaankin olevan pahaa?


Joo ei ollu kauheen hyvää ja nyt me kuallaan nälkään. Kyllä sun sit ikävä tulee.

Elvis näyttää siltä, että pillahtaa kohta itkuun. Hanni siltä, että pistä akka parempaa sapuskaa tiskiin, mielellään tosi pian eli nyt heti. Jep, ei osteta tätä(kään) laatua enää, kerran ei herrasväelle maistu. Vanhat koirat saa kaikessa jo vähän periksi ja vähän vähemmän vanhat koirat saa sitten niitä myönnytyksiä sen vanhan koiran siivellä. Onneksi pakastimessa oli neupötkylöitä.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Aksun kivoimmat lenkkiviihdykevinkit

27 kommenttia


Kaikkeist uskomattomin aamupäivälenkki aloitetaan kyhnyttelyllä! Tähän tarkoitukseen sopivimpia ovat aura-auton tekemät lumiseinämät! Tarkoituksena on siis kulkea kylki lumiseinämää vasten, koska se tuntuu ihanalta. Lisäpisteitä saa örisemisestä ja röhkimisestä! Muistakaa hei ylläpitää vauhti sitte! Kaikki kuuluu tehdä vauhdilla! Se on paljon hauskempaa niin. (kartturin huom. tsekatkaa hei lumihangen korkeus suhteessa miltei 60cm säkäiseen koiraan! Etelärannikko on tosiaankin saanut riittoisan lumipeitteen tänä vuonna!)



Kyhnyttelyn jälkeen sitte dorkaloikka lumihankeen! Lisäpisteitä saa naurettavan korkeasta hypystä ja erityispisteitä kiljumisesta! Papukaijamerkki kalliin järkkärikameran päälle lentäneestä lumesta!



Yks lenkin ehdottomia kohokohtia on tiest maailman parhaimmalla lelulla leikkiminen! Ei ole nahkaremmin voittanutta! Mikä vois olla ihanampi, kuin 180cm pitkä nahkalärpäke!? Ravistellessa kylkiin paukahteleva bgb-lukko tuo leikkiin vain kivan lisän! Ei siis kantsi sitä pelätä. Kantsii kokeilla kylkien paukuttelua myös narupallolla! Sekin on kivaa! (kartturin huom. Kyllä, aussiet on yksi niistä älykkäinä pidetyistä roduista, vaikkei se älykkyys ihan aina ulospäin loistakaan)



Remmileikistä tulee aina kivempi, jos pelkän hulluhepulijuoksemisen sijasta teet parit pukkiloikat myös! Ja hei! tähän leikkiin ei tartteta kavereita välttämättä! Tää on ihan uskomattoman ihana leikki yksikseenkin! Kokeilkaa vaikka!

Parhain terveisin,
Aktsel

(blogin kaikki kuvat (ihan niitä kaikkein vanhimpia postauksia lukuunottamatta) saa muuten klikkaamalla isommiksi! t. kartturi)

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Tulkoon kesä

19 kommenttia


Olen kyllästynyt talveen. Joulu on jo suurinpiirtein kaukainen muisto vain (josta tosin edelleen muistona jouluvalot lukuisilla parvekkeilla), joten talvikin saisi olla. Lunta on tullut jo ihan riittävästi ja pakkastakin on etelärannikollakin ollut enemmän, kuin tarpeeksi. Kyllästyttää pukea kaikki kaapista löytyvät kerrastot päälle, vain huomatakseen bussipysäkillä seistessään, että kerroksia olisi pitänyt olla vielä pari lisää. Pappakoira haluaisi sekin myös kesän! Auringon lämmittämään vanhoja pitkän matkan kulkeneita tassuja. Kuumentamaan hopeiset poskikarvat ja vielä mustat kyljet. Pappakoira tahtoo aurinkoisen kuistin, johon oikaista pitkälleen ja antaa auringon helliä. Allekirjoittanutkin voisi hypätä kesän lämpimiin päiviin ja oikaista itsensä kuistille pappakoiran seuraksi. Siihen kuistin kuumimpaan kohtaan tietysti!

Aussielle on ihan sama minkälaiset vallitsevat sääolosuhteet ovat. Mikä tahansa keli; paras keli. Ei ole huonoja säitä, on vain uusia uskomattomia mahdollisuuksia viihdyttää itseänsä. Talvella parasta on lumi, lumi, pakkanen, lumi, hyytävä merituuli ja lumi! Kesällä maa ruokkii kasvattinsa. Mullan kätköistä löytyy ihania ötököitä, kasvien juuria ja muita paimenen makuhermoja kutkuttavia aarteita.

Elvis on väliinputoaja. Elvis on aina jotain siltä väliltä, kaikessa. Elkkua ei haittaa talvi. Ei ainakaan paljoa ja ei ainakaan niin kauan, kun mamma on tallessa ja merleidiootti poissa silmistä. Talvisin on ihania lumi- ja jääpalloja, joita syödä! Keväisin muta! Kesäisin aurinkokuivatut kastemadot ja syksyisin omenat! Vaikka ei niillä syötävillä aarteilla niin väliä, kunhan tosiaan lelut ja mamma on tallessa!

Jep, tulkoon siis kesä! Mielellään huomenna ja ihan viimeistään ensi viikolla, kun olen lomalla. Pikkukoirat yhtyvät toiveeseeni. Hanni siksi, että tassuja paleltaa ja on muutenkin turhan vilpoisaa. Elvis siksi, että se on aina mamman kanssa samaa mieltä. Paimenen mielipidettä ei kuunnella, koska se haluaisi todennäköisesti sukellella vielä lumessa mahdollisimman monta viikkoa.

Muita samanmielisiä kesänkaipuusta kärsiviä?

lauantai 12. helmikuuta 2011

Kolmas nolla, kakkosiin

34 kommenttia


Lauantain viihdykkeeksi ajeltiin taas agilitykisoihin ja vihdoinkin kotiin lähdettiin sen kolmannen nollan ja siis sertiruusukkeen kanssa! Kuva (jonka otti Jukka Pätynen) on harhaanjohtavasti muutaman viikon takaisista kisoista, joissa Aksulla oli omaa kivaa rynnimisen ja huutamisen muodossa. Esteitäkin pompittiin hitusen väärässä järjestyksessä ja taustalla tuomarikin kertoo huomanneensa sen kyllä. Kuva vain oli niin loistava, että halusin sen blogiin lykätä.

Starttasimme ensimmäisten joukossa ja en ehtinyt sen kummemmin ottamaan Aksua kuulolle. Annoin sen purkaa paineita remmiin ja riuhtoa sitä (huomenna on varmaan taas kartturilla hartiat kipeinä), sillä se tuntui viimeksikin auttavan lähdössa pysymisen suhteen. Remmibileet eivät tuottaneet pettymystä tälläkään kertaa ja Aksu lähti suorittamaan rataa vasta kartturin luvalla! Jee! Rata oli muutamaa mutkaa lukuunottamatta ihan kiva! Siitäkin huolimatta siis, että meinasin tärvellä lupaavasti alkaneen radan viiden ensimmäisen esteen jälkeen myöhästymällä ohjauksen kanssa. Keppien jälkeen siis syöksyttiin muurille, jolta oli tarkoitus tehdä täyskäännös kohti keinua. Laskin Aksun liian pitkälle veltolla ohjauksellani ja kun kutsuin sitä takaisin, niin sehän toki näki minut muurin yli. Ponkaisin blokkaamaan paimenen jo mielessään lähes lukkoon lyödyn reitin ja siis syöksyin seisomaan muurin eteen, jolloin Pakkel ei voinutkaan palata luokseni muurin yli (ja aiheuttaa siten siis hyllyä), vaan joutui kiertämään sen. Matka jatkui siis nollan kanssa, mutta sekunteja lensi harakoille turhan monta siinä paniikkimutkassa! Nolla on kuitenkin nolla ja tämä oli meille se maaginen kolmas nolla! Kakkosluokka täältä tullaan!

Palkintojenjaossa (sertiruusuketta noudettaessa siis) tuomari kysyi haluaisinko suorittaa toisen maksiykkösten radan nollakoirakkona Aksun kanssa ja suostuin oitis! Meillä ei ollut aikomustakaan jäädä moneksi tunniksi vartomaan maksikakkosten alkamista, joten oli kivaa päästä juoksemaan toinenkin rata, vaikkakin kisan ulkopuolisena. Tutustuin rataan pikaisesti kävelemällä sen kerran läpi palkintojenjaon jälkeen. Aksu pysyi taas lähdössä (kartturi on superonnellinen!) ja pääsin kokeilemaan kivaa kuviota heti siihen lähtöön. Seisoin siis selkä radalle päin ja otin Aksun kahden ensimmäisen hypyn yli vastaan ja kierrätin sen selkäni takaa kolmannelle hypylle. Olemme treenanneet selän takaa kiertämistä vain omatoimitreeneissä, joten oli hauska päästä kokeilemaan sitä kisaympäristössä! Aksu pinkoi tämän radan ihan hillitöntä kyytiä! Lennätti kyllä yhden muurin palikan (ohjaajan vika, ylläri) ja fuskasi keinun alastulokontaktilla, mutta pysyi lapasessa! Tästä radasta jäi sujuvuutensa puolesta erityisen hyvä mieli, vaikka pientä virhettä siellä sattuikin.

Pitkästä aikaa ratojen jälkeen hyvä fiilis! Tuntui, että oltiin tekemässä töitä yhdessä, eikä erikseen! Näitä lisää, kiitos! Niin ja olen kyllä huipputyytyväinen siihen, että tälläkään kertaa Pakkel ei varastanut lähdöstä! Helpottaa kummasti.

torstai 10. helmikuuta 2011

Melkein mahtuu

10 kommenttia


Huomaan nykyään lykkiväni blogiin lähinnä videoita valokuvien sijasta ja siihen on hyvin yksinkertainen syykin miksi näin. Milloin ulkona on hillitön pakkanen yhdistettynä viehättävään (ja hyytävään!) merituuleen, milloin lunta tulee suurinpiirtein vaakasuorassa. Kuten tiistaina tuli. Kun ei meillä täällä etelärannikolla ollut vielä ihan riittävästi lunta, niin olihan sitä lisää saatava.

Kuvasin sitten yhden hyisen päivän viihdykkeenä Aksun pöhkötempun. Naksuttemella tehty; istuin kerran ja katsoin, mitä koira keksii ja tämmösen se kehitteli. Kovasti tykkää tehdä sitä esimerkiksi kaukojen ohessa. Onneksi tokokoekehissä harvemmin on pikkuisia pöytiä, joiden alle pujahtaa esittelemään kaikkea hienoa osaamistaan.

Ovela koira muuten; Muistaa lakata läähättämästä pöydän alla, ettei töhinällään vahingossa paljaistaisi piilopaikkaansa. Sitä merleä takalistoa, joka ei mahtunut pöydän alle, tuskin kukaan edes huomaa?

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Rähjä

6 kommenttia


Viimeinen nolla on osoittautunut varsinaiseksi kitunollaksi. Tänään pompittiin kahden startin verran kisoissa ja eihän se nolla irronnut edelleenkään! Tällä kertaa tosin homma ei ollut ihan toivotonta räpeltämistä ja hyllyt tuli tosi pienistä jutuista. Maltoin rauhoittaa lähdön ja ottaa Aksuun katsekontaktin vielä ennen sen jättämistä ja tällä kertaa säästyttiin lähdöistä varastamisilta! Toisella radalla Aksu jäi kyllä piippaamaan lähtöön ja rynnikin sitten tokan esteen jälkeen hitusen väärään suuntaan, mutta kokonaisuus oli selvästi aiempaa parempi! Etenkin siitä, ettei Aksu varastanut, olen erityisen ylpeä! Voi olla, että Hyvinkään kisoissa käytössä oleva ahdas häkkikehä nostaa Aksun paineita hitusen liikaa. Se itse ei häkissä ollessaan rähjää, mutta epäilemättä nostaa kierroksia kuunnellessaan muiden taukoamatonta räksytystä. Näissä kisoissa ei häkkiä ollut käytössä, joten se taisi vaikuttaa Aksun suoritukseen suotuisasti, kun rauhoittumaan mentiin omaan autoon ja ulos.

Käytös radan laidalla sen sijaan oli taas sitä samaa vanhaa rähisemistä. Kun ei usko hyvällä, eikä pahalla. Hieman stressaavaakin ajoittain, sillä aina kisoista löytyy myös niitä, joiden koirat on melko vapaasti ja löysin remmein kulkuväylillä seisomassa. Eihän siinä mitään, jos oma koirakin olisi kuumanakin käydessään yltiösosiaalinen kaikkien kaveri, mutta kun ei ole, niin ei ole aina ihan niin rentoa luotsia siellä ihmis- ja koirapaljouden keskellä. Aksusta on ylipäätään aikuistumisen myötä kehkeytynyt sellainen koiratyyppi, joka ei enää ihan muitta mutkitta hyväksy jokaista karvakuonoa kaverikseen. Etenkään muita uroksia. Piirre, joka ei ole ollenkaan niin harvinainen aussieurosten keskuudessa. Asia ei minua haittaa pätkääkään, paitsi kisoissa, jos siellä on niitä remmit löysällä kulkuväylillä köllöttäviä koiria. Kun niistäkään ei koskaan voi tietää varmuudella minkälaisen vastaanoton saa, kun kulkee kuumakallensa kanssa ohitse.

Tokopuolelle kun saisi edes osan tuosta draivista, mitä Aksu esittelee agiradoilla, niin olisi kiva! Aika vähälle on jäänyt tokon treenaaminen TK1:n jälkeen, mutta se vähä mitä on tehty, on ollut ihan kivahkoa. Piilopaikkamakuu on sujunut suorastaan yllättävän hyvin ja ongelmattomasti! Sellaista pientä hiottavaa riittää kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi, mutta siitä huolimatta olisi ihan pienesti sellainen tokokoehinku. Hyvin pienesti ja ihan vain sen verran, että tekisi mieli käydä kokeissa tsekkaamassa kaukojen taso..