perjantai 25. maaliskuuta 2011

Treenatessa muista oikea mielentila, kuun asentoa ja tuulen suuntaaunohtamatta

Keväisen auringon myötä sitä on alkanut taas herätä talvihorroksesta ja haaveilla jostain mahdottomasta. Agilitykin sujuu siinä määrin, että ajatus kolmosiin noususta ei enää olekaan vain kaukainen juttu, vaan jotain, mikä voi oikeasti tapahtua. Tarvitaan siis jotain vaikeampaa. Jotain, josta voi sanoa vuoroin "tää loppu tähän!! ei enää koskaan ikinä, vannon!" ja vuoroin "me mennään ainakin tuonne, tonne ja tänne kokeisiin!". Mikäli olen oikein havainnoinut, niin tämä näkyy olevan tavallista usean tokoilijan parissa: luovutan-enluovuta-luovutan-en.... Ensimmäistä kertaa siis ikuisuuksiin päivitys toko -kategorian alle. Joskus hämmästytän itsenikin.

Kuinka sitten treenataan koekuntoon ja edes vähän suoritusvarmaksi herkkiskoira? Jaa-a, en tiedä. Ajattelin yrittää ottaa selvää. Mikä tietysti on hankalaa, koska olen arka lähtemään tokoilemaan. Pelkään virheitä ja niistä seuraavia paineistumisen hetkiä sen verran liikaa, että koskaan ei hetki tunnu olevan otollinen tokoamiselle. Joko tuulee väärästä suunnasta tai koira on "väsynyt" (kumma juttu; ei se koskaan agilityyn lähtiessä väsy ole) tai oma mielentila on vain sellainen, että ei kertakaikkiaan jaksa tsempata.




Jonkun verran ollaan nyt kuitenkin olkkaritokoiltu (aion tilata pipon, jossa lukee "kyllä se olkkarissa osaa") ja tehty jotain uusia juttuja. Ruutua ja kahden kapulan tunnaria! Ne on Aksustakin kivoja ja luovia liikkeitä! Ihan ei ole putkeen mennyt näiden(kään) opetus ja ruudussa Aksu asettelee ensin etukoivet ruutunauhalle ja sitten takakoivet, koska naksahdusta ei tullut pelkistä etukäpälistä nauhalla, niin tottahan silloin pitää takakoivetkin taiteilla nauhalle samaan linjaan! Olen jo kauan puhunut Aksun treenaamisen olevan nuorallatanssia, mutta sen piti olla pelkkä vertauskuvallinen juttu. Hieman meinaa pokka pettää, kun hurtta kamalan ihastuneena ja selvästi ylpeänä tajuaa stepata kaikki tassut nauhalle ja sen jälkeen hieman idiootti virne naamallaan heiluttaa häntäänsä: "Nääksä!? Mä TAJUSIN!". Tunnarissa se löytää aina omansa, mutta toki ensin pitää se väärä kapula sellaisella kettuloikalla töniä syrjään. Niin ja oma kapula palautetaan tietysti pureksien, koska eihän sellaisia mitättömiä hammastikkuja vaan voi kantaa pureksimatta! Tuohon kettuloikkailuun ottaisin mieluusti neuvoja vastaan. Kapuloiden luokse kiiruhdetulla vauhdilla ei ole vaikutusta kettuloikkailun esiintymiseen. Auttaisikohan kapuloiden määrän lisääminen? Pakko myöntää, että vähän lähdin niin sanotusti soitellen sotaan tunnarin kanssa. Fiilispohjalta olen sitä opettanut ja ainakin tähän asti, jos ei tuota kettuloikkailua oteta huomioon, tyyli on ollut ihan menestyksekäs! Hurttahan kuitenkin jopa älyää, että tarkoitus on tuoda nimenomaan se minun hajustamani kalikka!

Tässä kohdin huomaan olevani huono ja epätunnollinen tokoilija, sillä sen sijaan, että huolestun epäkohdista, niin lähinnä tuijotan koiraa ihastuneena. On vain niin kertakaikkisen ihanaa nähdä koira iloisesti tekemässä jotain ja jopa soveltamassa jotain itse! Voi tietysti olla, että kokeessa tuomari ei osaa olla yhtä ilahtunut koirani luovista tempuista, mutta se on sitten sen ajan ongelma. Sitäpaitsi luulen, että pillahdan itkuun pelkästä onnesta, jos jokin tokokoe menee tulevaisuudessa pieleen sen takia, että Aksu oli niin innoissaan, että sovelsi omia juttujaan. Sitä odotellessa?

Metalliesineen pitoharjoitukset on aloitettu myös ja oho. Tulipas deja vu. Ihan kuin meidän noutokapulaharjoitukset joskus. Koiran ilme on sen näköinen, että se uskoo kuolevansa ihan kohta. Sentään se ei ole (vielä?) juossut metalliesinettä pakoon ja korvat hörähtää pystyyn aina, kun naksahdus kuuluu. Tämä siis sujuu aikas hyvin! Videolle ikuistettuna ensimmäiset (tai oikeastaan toiset, treenattiin tänään kahdesti tätä) tämän sortin treenit. Pitää käydä shoppailemassa se ihan oikea metallikapula, ettei tarttisi voiveitsillä ja lusikoilla treenata

15 kommenttia:

  1. Hehee mikä video :D Aksulla on kyllä niin parhaat ilmeet :)

    VastaaPoista
  2. Se osaa olla niin tavattoman dramaattinen. :D ei yhtään jäänyt epäselväksi mitä mieltä tyyppi oli tästä treenistä...

    VastaaPoista
  3. Metallihan sujuu hienosti! Susulle se on ihan kauhistus. Pelkää kapulan kolinaa ja jo nenäkosketus on tosi vaikea ja jännittävä juttu. Varmaan suurin haaste tulee olemaan se, että Susu pelkää siis myös sitä ääntä, mikä kapulasta tulee kun se kolisee hampaisiin. Täytyy varmaan eka vaikka laittaa metalliesineitä ruokakuppiin ruoan sekaan kolisemaan tai keksiä jotain muuta luovaa :)

    VastaaPoista
  4. Jos Sirkku yhtään lohduttaa, niin Aksullehan se puinen noutokapula oli paaaahapaha asia. Se luikkasi vaikka pakoon sitä, eikä ainakaan uskaltanut sitä suuhun ottaa -saati sitten noutaa. Nyt kuitenkin nouto on viime aikoina ollut jopa kivaa Aksun mielestä! Tosi vauhdilla lähtee kapulan perään ja onpahan jopa varastanutkin (joka on jo jotain!). Eli tsemppiä Susun treeniin! Joskus ne omituisimmat ideat on ne parhaat ja myös ne tokohifistelijöiden "EI NÄIN!" -jutut saattaa herkemmän kaverin kanssa toimia loistavasti! :)

    Mä luulen, että meidänkin pitää sitä metallin ääntä treenata myös! Kovin pian en uskalla heittää kapulaa mihinkään, koska nimenomaan se maahan paukahtavan kapulan/lelun äänihän on ollut meille aiemminkin aika iso kompastuskivi :O Ja kun metallista lähtee sellainen "pelottavampi" kilinä.

    VastaaPoista
  5. Aksu on hassu! :D Niin dramaattinen ilme päällä, kun olla ja voi! Mutta eiköhän se vielä joskus metskun nouda! :)

    VastaaPoista
  6. Ihana Aksel ja ihanat ilmeet!

    (Yks toinen Axel kuunteli videota silmät lautasina ja ihmetteli että kuka kutsuu)

    VastaaPoista
  7. Ahhhahhhaa, repeilin hieman noille Aksun ilmeille! :D Ihan mahtava video, ja niin hyvin kyllä näkee mitä koira ajattelee! Mun pitää varmaan kuvata Kiiankin ilmeet videolle, se nimittäin vihaa myös extrapaljon metalliesineiden pitämistä suussaan. :D

    VastaaPoista
  8. Koirien inho metalliesineiden kantamista kohtaan lienee aika yleistä :D Poikkeuksen tekee tietysti meidän pikku Elkku, joka jo pentuna kanteli imeskellen mm. nauloja :D Se oli haka löytämään kaikkea kiellettyä ja terävää.

    VastaaPoista
  9. Voi hitsi, nauroin noille videon tekstityksille. :D Eikä vähiten siksi, että tuo kärsivä eläinrääkkäysilme on jotain niiiin tuttua... Koettua on myös tuo äänipelko, kun kapula osuu hampaisiin/lattiaan. Todella mukavaa ensin monta päivää totutella koiraa kapulan pitelemiseen ja sitten koko juttu menee pilalle, kun se kapula _tipahtaa lattialle_ ja siitä kuuluu klonks. Tästähän tuli ihan vanhat ajat mieleen. Hukka ei mielestäni muuten ole edes ääniherkkä koira, mutta sillä en voinut esim. käyttää naksutinta noudon opettelussa, koska se aina säpsähti naksuääntä eikä enää uskaltanut koskea kapulaan. No, tuolta vanhasta blogistahan noita löytyy, mutta tulipahan vain harvinainen takauma. :D

    Tsemppiä jatkotreeneihin! Ja sitten vain uutta koularia putkeen. :)

    VastaaPoista
  10. "Kärsivä eläinrääkkäysilme" :DDD Täydellinen kuvaus tuolle ilmeelle tosiaan. Mä oon sen verran oppinut jopa ennakoimaan, että metallin pitelemisharjoituksia tehdään ennaltaehkäisevästi paksun maton päällä. Ettei vain siitä kuulu tippuessa mitään kamalaa paimenen tappavaa kolahdusta! :O :D

    -Ja siitä koularista. Katsellaan nyt ollaanko enää niin ahkeria ;)

    VastaaPoista
  11. Aivan loistava ekakappaleen vikalauseet! Niin tuttu, täydellinen yleistys, joka on aivan totta :D

    Oli aivan pakko vaan mainita tästä, kun tuli puheeksi taas erään toverin kanssa aihe "EN TREENAA ENÄÄ IKINÄ" ja mulla tuli heti mieleen tämä kirjoitus...

    VastaaPoista
  12. Hahaha :DD
    Kuinkahan usein mäkin oon päättänyt etten enää ikinä treenaa tokoa... :D

    VastaaPoista
  13. Tosi ihana pätkä ja mikä parasta osaat luke koirasi ajatuksia ;-))
    Meidän koiruuksillekkin on toi metallisen noutokapulan pitäminen ällöttävää touhua, mut pikkuhiljaa hyvä tulee.
    Tossa mikä mulle kävi silmään ekassa pitämisessä. Oli mistä mulle on varoteiteltu, on toi kun otat esineen pois suusta. ÄLÄ KOSKAAN OTA NOPEASTI/KOVAA mitään koirasi suusta, OTA RAUHALLISESTI,ettei tulee epämiellytävä kipuatunnetta hampaissa/suussa.
    Ehdottomasti kannattaa käydä ostamassa metalinen noutokapula =)
    Hyviä treeni hetkiä ja rapsutuksia Akselille on se sit mahtavan taitava koira =D

    VastaaPoista
  14. Aksu sylkäsee itte tosi nopsasti irti metallista :) Tipahtaa se tavara ei saa, koska sen jälkeen korjaillaan sen aiheuttamia kammotuksia D: Eli tarvii jonkin verran olla itse nopea. Metallikapula on ostettu jo ja ilman traumoja selvitty tähän asti, onneksi! Ollaan päästy jo siihen asti, että vien kapulan muutaman metrin päähän ja lähetän Aksun hakemaan sen. :) Tehdään takaperin ketjutusta, mikä tuntuu olevan tehokasta. Se heittäminen on vain se, joka huolestuttaa minua eniten. Pitää varmaan erikseen totutella ääneen.

    Ja Aksun ajatukset on aika helppo nähdä tuossa pätkässä ilmeistä :D

    VastaaPoista
  15. Voi ei, tuo Akselin pitoilme on ihan samanlainen kuin Remun, aivan täydellinen kopio. Varsinkin siinä vaiheessa kun vielä harjoiteltiin moista ällöttävyyttä :-D
    Treeni-iloa, kyllä se siitä vielä!

    VastaaPoista