torstai 14. huhtikuuta 2011

Todennäköisyys jollekin tapahtumalle on kääntäen verrannollinen sen toivottavuuteen



Viime viikonloppuna käytiin Aksun kanssa möllitokoissa ja meidän lyhyt ja vähemmän menestyksekäs tokouramme laitettiin sitä myöden pakettiin. Ei enää tokokokeita. Olkkaritokoilua jatketaan kyllä, sillä siellä Aksu uskaltaa loistaa ja näyttää oikean osaamisensa tason ilman, että tarvitsee pelätä vieraita ihmisiä tai ääniä tai... vieraiden ihmisten ääniä?

Möllikoe oli kamala. Varsinainen pohjakosketus. Pistesaaliis oli 81,5 pistettä ja siinäkin puolet liikaa. Kertonee aika paljon lajia tunteville? Tuomareilta (liikkeet oli jaettu kahteen kehään, siksi tuomarit monikossa) tuli kannustavia sanoja. Otan kuulema Aksun nätisti huomioon, tuen sitä ja yritän tehdä sille hommasta hauskaa. Nämä huomiot oikeasti lämmittivät mieltä.
Mainitsemisen arvoista on se, että Aksu kykeni suorittamaan kaukot (!!!!! lyhennetyllä matkalla tosin ja jatkuvilla kehuilla), sekä teki uusintayrityksellä hienon luoksetulon (ensimmäisellä kerralla ei uskaltanut jäädä aloilleen, kun olin jättämässä sen). Seuruut oli kamalia, paitsi niinä hetkinä, kun Aksu uskalsi irroittaa katseensa ympäröivistä asioista ja keskittyä minuun. Minun pitäisi kuulema vain treenata enemmän häiriössä, niin Aksustakin tulisi varmempi suorittaja. Voi kun se olisikin niin helppoa! Pelkäävän koiran siedättäminen asioihin ei ole ihan niin yksioikoista, eikä kyse ole siitä, etteikö me olisi häiriötä treenattu! Villakoiran ydin on pikemminkin siinä, että siedättäen rohkaistettu koira on vain näennäisesti rohkea koira.

Mikä Aksua sitten pelotti? Äänet, ylläri ja tuomari, mikä oli oikeastikin ylläri. Tavallaan.
Paikkamakuu oli.. huono vitsi. Juuri ennen paikkamakuun alkua kehänauha koirien takana pääsi irti ja lepatti vienosti tuulessa. Aksu sanoi heti o-ou, saatankuollakohta. Pisti maaten hidastellen, vaikka kehänauha oli jo hiekalla ja kivillä laitettu kuriin. Piilosta näin, kuinka lentokoneen lentäessä koepaikan yli Aksu valahti ihan lyttyyn. Fasaanin rääkäisy läheisessä puistikossa pian tämän jälkeen olikin sitten jo ihan liikaa. Pakkel pomppasi pystyyn korvat luimussa ja se makuu olikin sitten siinä. Koko tämän ajan, kun Aksu bongaili mörköjä,  makasivat muut koirat oikein rauhallisina. Naurettiin tälle äidin kanssa, koska tämä oli jo niin huono vitsi, ettei sille voi, kuin nauraa! Möllikoe KAUPUNGISSA ja fasaani rääkäisee juuri paikkamakuun aikana.

No, aina ei voi voittaa.

Äänien pelkurointi ei ollut mitään uutta, mutta se, että Aksu reagoi tuomariinkin niin voimakkaalla pelolla oli yllätys ja toisaalta taas sitten ei ollut ollenkaan yllättävää. Niille, jotka ovat hypänneet kelkkaan vasta äskettäin kerrottakoon, että Aksu pelkäsi pentuna ihmisiä tosi paljon. Sen jälkeen on kuitenkin edistytty harppauksittain ja vaikkei Aksu edelleenkään suhtaudu vieraisiin ihmisiin järin luottavaisesti, niin alokasluokassa Aksu noukki luoksepäästävyyksistä kymppejä! Tällä kertaa Aksu kuitenkin reagoi tuomarin kosketukseen (kehääntulotarkastus) tosi vahvasti. Tuomarin luokse Aksu käveli ihan nätisti, mutta ensimmäisestä kosketuksesta syöksyi remmissä häntä koipien välissä pakoon. Uusintayritys edes tovin rauhoittelun jälkeen kentän laidalla ei tuottanut sen kummempaa tulosta, oikeastaan täysin päinvastoin ja Aksu murahti. Kokemuksesta tiedän, että homma ei tule jatkossakaan helpottumaan, sillä pehmeällä koiralla on norsun muisti, joten olkoot.

Tietyllä tapaa tuntuu siltä, että luovutan, vaikkei kyse olekaan pelkästään luovuttamisesta. Nyt vain ylittyi sellainen raja, jonka jälkeen ei ole järkevää jatkaa yrittämistä, vaan on parempi vain antaa olla ja keskittyä johonkin muuhun. Herkkiskoiran treenaaminen on toisinaan varsin epäkiitollista, sillä vaikka tekisit kuinka parhaasi, niin aina sekään ei riitä.

Apulanta laulaa niin osuvasti (sori Aksu) ja sävelkin on kiva & tarttuva hyräillä.
Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa, korvaan arvaamattomuudella
Tuntuu että tekijä unohti otsaan kirjoittaa
ravistettava ennen käyttöä

21 kommenttia:

  1. Ikävä kuulla että möllit meni niin penkin alle. Aksu on kaikesta huolimatta varsin hieno koira ja olet tehnyt sen kanssa upeaa työtä. Toki nyt on varmasti p*skan maku suussa.

    Meidän porukka toivottaa paljon myötätuulta koiraharrastusrintamalle. Teillä on varmasti vielä paljon hienoja kokemuksia edessä päin!

    VastaaPoista
  2. Ikävä juttu! Ehkä teidän pitää nyt vain harrastella sitä agiliitelyä jos siitä nautitte enemmän. Voimia ja tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Tosi harmillista, että meni näin :( Jatkatte sitten ainakin agia, jos toko tuntuu, ettei onnistu. Mutta voihan Aksu vielä iän myötä "unohtaa" pelkonsa. Itse toivon, että Touhon kanssa pääsisi tokossa kisaamaan kun se on sellaiset... 10v :D Eikä todellakaan avoluokkaa ylemmäs.

    Tsemppiä!!

    VastaaPoista
  4. Olen pahoillani, että kävi noin. Arvostan päätöstäsi ja sitä, mitä olet Aksun kanssa jo saanut aikaiseksi.

    VastaaPoista
  5. Voih, onpa ikävää.. :/ No mutta asialle ei voi mitään.. Ja tiedän kyllä että jossain vaiheessa vaan oma tsemppi yksinkertaisesti ei vaan riitä jatkamaan ja jatkamaan. Siellä ittessään rämpiminen ei todellakaan tunnu kivalle jos epäonnistumista tulee uudestaan ja uudestaan. Onneksi sentään agi sujuu hei! :)

    Pelkotila on varmasti aika voimakas jos murahtaa ihmiselle, kannattaa olla tuon kanssa tarkkana. Silloin jos näin käy, tietää että koiran raja on ns. ylitetty ja se ei kykene peloltaan toimimaan muutenkuin murahtamalla. :( Onpa harmi juttu mutta näin useimmiten pelokas koira käyttäytyy. Ehkä on tosiaan parempi ainakin jättää hautumaan josko sitten tauon jälkeen äänet tai ympärillä tapahtuva ei haittaa. Aksu taitaa olla aika terävä tapaus, mielenkiinnosta vois viedä sen luonnetestiin, tosin tämä pahentaisi arkielämää ja saattaisi heittää tehdyn työn hukkaan. Siksi ehkei kannata.. :/

    Tsemiä sinne! :) Ps. onnittelut agituloksesta, oon kyl käynyt lukemassa blogia mutta en koskaan muista kommentoida.. ;)

    VastaaPoista
  6. Kiitos tsempityksistä ja kannustavista sanoista. Aina mukavia kuulla :)
    Agia tosiaan jatketaan niin kauan, kuin Aksulle sopii.

    Lea,
    Totta! Oma tsemppi ei jossain vaiheessa enää yksinkertaisesti riitä, jos aina tipahdetaan takaisin sinne pohjalle! Aksu on terävä ja se kyllä tiedostetaan koko ajan tuon arkuuden takia. Tokossa ei aiemmin ole ollut kehääntulotarkastusten ja luoksepäästävyyksien kanssa ongelmaa, mutta nyt sitten näin ja tokoilu saa jäädä. Luonnetesti on kyllä tavoitteena tämän vuoden aikana. :)

    Niin ja kiitos agionnitteluista! :)

    VastaaPoista
  7. Tiedän liiankin hyvin, miltä susta tuntuu. Ääniherkän ja muutenkin aran koiran kanssa on välillä helvettiä yrittää treenata yhtään mitään, ja samalla niin huippu-upean palkitsevaa, kun jokin homma toimiikin halutulla tavalla!

    Itseltä löytyy ex-harrastuskoira, tuo pitkäkarvainen collie, joka on hyvin arka, pehmeä, terävä ja kerää paineita herkästi. Se pelkää ihmisiä, jännittää uusia tilanteita ja stressasi tokokokeissa aivan järjettömästi. Ikinä ei ALO3:sta pidemmälle päästy, vaikka koira osasi liikkeet, koe stoppasi jo heti alussa luoksepäästävyyteen. Tämän jälkeen koira oli yleensä aivan paineissa ja jos paikkamakuun aikana tuomari otti yhdenkin askeleen koiraan päin > se nousi ja kipitti minun luokse paniikissa. Noh, voit arvata, miten loput liikkeet sitten menivät. Itse luovutin, tai no, ajattelin että näin helpompaa niin koiralle kuin omistajallekin: ei harrasteta, ainakaan kilpailla. Pk-hakua treenaillaan sen kanssa silti, uusi laji joka löydettiin viime syksynä: tuonut ihme ja kumma tuolle paljon itsevarmuutta vieraiden ihmisten suhteen ja paineensietokykykin kasvanut. Silti en enää halua kilpailla sen kanssa yhtään missään.

    Sanottakoon vielä, että tämä koira sattuu onneksi olemaan helppo arjessa vaikka kovia ääniä saattaakin hätkähdellä. Kotikoirana ja lenkkitoverina se on kuitenkin mitä parhain ja ihanin ystävä, vaikka sisältääkin paljon niitä virheitä. :)

    Mutta tsemppiä teille, olet varmasti tehnyt hitosti töitä Aksun eteen!

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä Sarianne, toi on turhauttavaa ja tosi ikävää! :/ Aksu kun on oikeesti NIIN makee sillon kun se tekee kunnolla ja ilman pelkoja.. Ja sä tsemppaat sitä tosi paljon, tuomarit sano kyllä ihan oikeelle ihmiselle oikeet sanat! :)
    Ja toivotaan, että se agi toimisi teidän kohdalla, mitä se nyt jonkin aikaa jo teki! Siinä lajissa te ootte ihan omianne!

    VastaaPoista
  9. Voi hassu Aksu. :f En malta odottaa miten Akselilla menee luonnetestissä! Enkä malta oottaa miten menee Rumssillakaan, voi tulla jotkut tosi retardit pisteet.

    Mutta tsemppiä teille - taas kerran - harrastamiseen, kyllä se siitä! Tai sitten ei, mutta ainakin te ootte tehneet hienosti töitä ja saavuttaneetkin tuloksia. Voit olla ylpeä siitä mitä oot Akselin kanssa saanut aikaan, kaikki eivät jaksaisi tai osaisi yltää samaan! Ootte te taitavia. Joskus vaan vähän pelottaa..

    VastaaPoista
  10. Kiitos paljon kaikille jälleen tsemppauksesta!!

    Riitta,
    Totta. Herkkiksen kanssa ne pienetkin onnistumiset tuntuvat ihan mahtavilta, mutta vastaavasti myös takaiskut tuntuvat tosi inhottavilta. Olen muuten kuullut muiltakin herkkisten omistajilta, että jokin extremelaji on tuonut heidän koirilleen paljon sellaista itsevarmuutta, jota muuten ei olisi ollut! Meilläkin agin (ja tokonkin) tahkoaminen jokseenkin toimiviksi on auttaneet myös.

    Aksun kanssa ne ongelmat on näkyneet myös arjessa, ei pelkästään harrastuksissa. Etenkin alkuun sen arjen sujuvuuden kanssa tehtiin ihan älyttömästi töitä! Aksu näet pelkäsi vähän kaikkea mikä liikkuu ja toisinaan myös sellaista, mikä ei liiku, joten jo ihan tavalliset lenkitkin olivat "hieman" hankalia.. Nykyään paaaljon parempi, onneksi!

    emma,
    Sehän se vähän harmittaakin, kun ilman pelkoja Aksu olisi ihan mahti! Nyt sitten osaamiset jää liian usein pelkojen alle peittoon :/ Näillä eväillä kuitenkin mennnään :)

    Janni,
    Mä en myöskään malta odottaa, mitä Aksusta todetaan luonnetestissä! Koska Rumo menee testiin? Oletko yhtään miettinyt vielä?

    VastaaPoista
  11. Vietkö Aksun luonnetestiin vai MH-?
    Itse mietin pitkään viekö luonnetestiin - että saisin todellisen lausunnon, mikä on todellisuus. Mutta sain kuulla, että ainakin joillain koirilla on jäänyt traumoja. MH-en kerenyt koskaan viemään, tai ei siinä vissiin mitä ikärajaa ole?

    Kovasti olet työtä tehnyt Aksun kanssa :-)
    Ainakin teillä on yksi laji, mistä kummatkin tykkää!

    VastaaPoista
  12. Ois tarkotus saada Rums tälle vuodelle jonnekin tesmiin. Mahdollisimman pian tietty.... :D

    VastaaPoista
  13. Kati,
    luonnetestiin. Mh-testin yläikärajasta minulla ei ole hajuakaan :)

    Janni,
    dodii! Sit vaan soittelemaan testipaikkoja!

    VastaaPoista
  14. Voi hitto tuon ääniarkuuden kanssa :( Symppaan, on turhauttavaa tehdä koiran kanssa hitonmoinen duuni ja sitten tajuta, että ei siitä koskaan kisakentille saakka ole hyötyä. Kun päätin Rommin kanssa monen monen yrityksen jälkeen jättää kisakentät, oli fiilis pitkään masentunut ja voimaton. Olenko muka niin surkea kouluttaja, etten yhtä tulosta saa voittajasta aikaiseksi, avoimestakaan hädin tuskin? Ajan myötä olen kuitenkin päätynyt siihen, että päätös oli oikea. Vaikka itsen tykkäänkin kisata, niin koira ei siitä nauti ---> kisaaminen tekee vain hallaa suhteellemme. En tee tätä tulosten takia, harrastamisen pitää olla kivaa. Niin ja helpottihan tietenkin tieto siitä, että kotona on kasvamassa seuraava kisakenttien diiva ;)

    Ja jotta et varmasti jaksa lukea vuodatustani loppuun, niin lisättäköön, että onhan teillä aikaisemminkin ollut todellisia aallonpohjia, joista olette kuitenkin lopulta hienosti nousseet. Muistelen, että alun perin sun ei pitänyt kisata tokossa ollenkaan ;) Että helvetin hienon duunin olet vaikean koiran kanssa tehnyt, ja kyllä se Aksukin on oikeesti magee kaveri! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  15. Inka,
    Jep. Alunperin ajattelin, ettei Aksusta olisi ikinä tokokokeisiin :) Aika pitkälle päästiin siis siihen nähden! Harmittaa sinänsä, mutta toisaalta eipä sitä kannata päätään seinään lyödä loputtomiin. Etenkin, kun jossain vaiheessa siitä alkaa olla enemmän haittaa, kuin hyötyä. Lohduttaudun sillä, että tokoilla voin sitten joskus jonkun toisen koirakaverin kanssa. :) Ihan mielettömiin tuloksiin säkin sait Rommin venymään!

    VastaaPoista
  16. Harmi homma, mutta ymmärrän täysin. Sulla tämä taisi olla kyllä hieman enemmän järkiperäistä kuin mulla aikoinaan, minä aina hirveän tunnekuohun vallassa päätin luovuttaa ja hetken päästä kuitenkin jatkoin pakolla... Mutta todellakin jos hommasta ei tule yhtään mitään, eikä koirakaan saa siitä mitään irti, ei siinä väkisin jatkamisessa järkeä ole. Eiväthän toko- tai mitkään muutkaan tulokset mikään itseisarvo ole, että niiden takia kannattaisi tuottaa itselle tai koiralle mielipahaa.

    Ja ainahan sitä voi miettiä ja kokeilla uudestaan, josko lajista vielä joskus tulisi jotain, Aksel on niin nuorikin vielä. Toki koirat ovat erilaisia, ja mulla Hukan kanssa ei ollut kyseessä ääniherkkyys (minkä kuvittelisin voivan olla hankalampi juttu) vaan muuten vain pelkuruus ja hirveä ohjaajaherkkyys, mutta se ainakin on iän myötä saanut hirveästi lisää itsevarmuutta. Menee jo normaalista koirasta, mitä nyt vähän pelkää polkupyöriä ja liikkuvia noutokapuloita.

    VastaaPoista
  17. Olen kovasti pahoillani minäkin, että näin kävi. Upeaa on kuitenkin se, että ajattelet koiraa, etkä väkisin jatka haluamiasi harrastuksia. Tehkää asioita jotka on teistä molemmista kivoja. Olisipa kaikilla koirilla yhtä hieno omistaja <3

    VastaaPoista
  18. Sara,
    Aksu tosiaan on nuori, että eihän sitä koskaan pitäisi sanoa "ei koskaan", mutta voin ainakin todeta hyvillä mielin "tuskinpa". Näin viikon asiaa kypsyteltyäni olen oikeastaan tyytyväinen päätökseen. Tulokset ei tosiaan mikään itseisarvo ole ja voihan sitä tokoa tehdä huvikseen ilman kokeitakin. Tosin Aksulla se huvikseen tokoilukaan ei toimi missään muualla, kuin omassa olkkarissa, mikä kertonee osaltaan aika paljon.

    Laura,
    Kiitos!!

    VastaaPoista
  19. Pitkästä aikaa teidän juttuja lukemassa.. Olen kovin pahoillani, mutta sinä osaat edelleen tehdä oikeat ratkaisut, luota itseesi siinä!

    VastaaPoista
  20. Hanne,
    Kiitos :) Näin jo useampi päivä päätöksestä koen tehneeni oikean ratkaisun :)

    VastaaPoista
  21. [...] jatketaan kaikella muulla, mitä nyt sitten ikinä keksitäänkään kokeilla. Aksun taannoin avoimeksi jättämä tokokoiran virka on siis nyt täytetty. Sitten joskus, kun Jäynän kasvamiset on kasvettu, aloitellaan [...]

    VastaaPoista