torstai 5. toukokuuta 2011

Melkein kesä



Pääsiäinen tuli ja meni. Vappukin tuli ja meni. Itseasiassa koko kevät on vain vilahtanut ohi! Yhtäkkiä on puissa jo isot lehden alut, metsät täynnä valkovuokkoja ja leskenlehtiä. Kyitä ja punkkeja ei sentään ole bongailtu (vielä), mutta bambeja (peuroja) sitäkin enemmän! Ovat taas ilmestyneet pelloille, kun lumet on sulaneet. Elkusta on tullut selvästi vanha, sillä se ei edes tuoretta jälkeä viitsi kauas ajaa! Pysyttelee koko ajan näkyvillä ja lähellä ja lähinnä vain ilmoittaa meille koko olemuksellaan bonganneensa tuoreet jäljet ja tuoreita.. läjiä.

Sää kylmeni hetkeksi pääsiäisen jälkeen sen verran, että jouduin hautaamaan haaveeni koiran kynimisestä. Vanha moserkin oli jo kaivettu kaapeista. Moserin sijasta töihin pääsivätkin sitten fiskarssit, joilla varsin ronskein ottein saksin Hannin maha- ja perskarvoja tällä viikolla. Turha pyrkiä nättiin lopputulokseen, kun kaikki kumminkin lähtee ihan pian pois! Mitenkään kuvauksellinen Hanni ei kuitenkaan tällä hetkellä ole klommoisen karvastonsa kanssa.

Aksun kanssa oli viime viikolla viimeiset agitreenit keinonurmihallissa ja tulevat viikot treenataankin agia ulkona sellaisella lyhyemmällä agikurssilla kerran viikossa. Aksusta on kyllä tullut ihan kotikoira, sillä näillä treenimäärillä sitä ei voi edes hyvällä tahdolla haukkua aktiiviseksi harrastuskoiraksi. Tyyppi ei näytä olevan ollenkaan pahoillaan, vaan suhtautuu rentoon elämäänsä varsin tyytyväisesti. Lenkit kaverikoirien kanssa, kuraojat ja tuore multa tuntuvat pitävän Aksun oikein tyytyväisenä. Aksu ei ole koskaan ollut niitä australianpaimenkoiria, jotka hiljaisemman kauden jälkeen suorastaan kinuaisivat aivotyötä, eheei. Aksulle on virran purkamiseen riittänyt aina sellainen reipas metsälenkki. Toki se tykkää agilitysta, mutta en jaksa uskoa, että se onnettomaksi tulisi, jos syystä tai toisesta pitäisi agility(kin) lopettaa. Meistä kahdesta enempi sitä aktiivisempaa treenielämää jäisi ehdottomasti kaipaamaan minä.

Viime viikolla oli tosiaan ensimmäiset ohjatut agiharkat sitten viime syksyn. Oli ihan luksusta, kun pitkästä aikaa joku toinen oli suunnitellut treenit, eikä tarvinnut itse pohdiskella sitä, mikä olisi treenien aihe. Tehtiin vähän hyppytekniikkatreeniäkin, jossa Aksu keksi heti keinon huijata. Sen sijaan, että se olisi viitsinyt askeltaa kaikkien viiden matalan hypyn yli nätisti, askelsi se pari ekaa, kuten pitikin ja loikkasi loppujen yli yhdellä isolla loikalla. Pääsi vielä heti ekalla luovalla yrityksellään palkkaamaan itsensä namialustan luona, joten sen nyt arvaa, kuinka siinä sen jälkeen kävi.

4 kommenttia:

  1. Tuo esteiden ahmiminen taitaa olla aika yleistä perussarjalla. Kannattaa laittaa palkka viidennen hypyn eteen, jolloin koiran pitäisi vähän joutua hillitsemään vauhtiaan ja ennen kaikkea keskittymään, ehkä teittekin niin? Näin ainakin hyppyseminaarissa tehtiin superloikkailijoille :)

    VastaaPoista
  2. Hieno kuva ja tosiaan kevään tuntua on, vaikka vielä lehdet nuput eivät ilmenny, mutta sensijaan nurmikko alkaa vihertää. Meillä on täystohina harrastusten parissa :-) Saa nähdä kuinka kauan tätä jaksaa ilman autoa...

    VastaaPoista
  3. Josefiina,
    Kiitos. :)

    Sirkku,
    Niin juuri tehtiin. :) tosin namista poispäin (minun luokseni) aksu askelsi koko ajan, kuten piti. Ruoka vaan oli niiiiiin huikea juttu, että kiire tuli. :D

    Kati,
    Auto helpottaa paljon! Ei siitä ainakaan luovu, kun siihen kerran tottuu. Kisamatkat ainakin on paaaaljon helpompia autolla. :) eiköhän teilläkin pian puihin ilmesty pienet lehdet. Se käy niin äkkiä!

    VastaaPoista