Toimintakyky: Pieni -1
Terävyys: Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +2
Puolustushalu: Suuri, hillitty +2
Taisteluhalu: Kohtuullinen +2
Hermorakenne: Vähän hermostunut -1
Temperamentti: Erittäin vilkas +1
Kovuus: Hieman pehmeä +1
Luoksepäästävyys: Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen +2b
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma
Pisteet yht. +27, testi hylätty.
Tänään käytiin testaamassa Aksun luonnetta. Tuomareina toimivat Lea Haanpää ja Jorma Lankinen. Aksu oli Aksu heti luoksepäästävyydestä alkaen. Salli tuomarin koskea itseensä, mutta leikkimään ei vieraan miehen kanssa lähtenyt. Pikemminkin päinvastoin. Aksu tulkitsi tilanteen näet väärin ja alkoi huutaa irokeesi pystyssä kirosanoja tuomarille. Leikki sitten minun kanssani, mutta siinäkin halusi pitää silmällä tuomaria.
Kelkkakokeen Aksu suoritti hyvin. Tapansa mukaisesti huusi tietenkin, mutta selvitti homman nopsasti ja uskalsi tulla kelkan luokse tosi pian. Ei mennyt lankaan. Ainakaan paljoa.
Tuomarin hyökätessä seisoi ensin edessäni karjumassa, kunnes siirtyi selkäni taakse huutamaan. Alkuun luulin sen jäävän ihan nätisti naistuomarin pideltäväksi, mutta se harhaluulo hävisi pian, kun Aksu huomasikin, ettei piuhan päässä enää ollutkaan minä. Juoksi ympyrää ja yritti paeta. Seisahtui sitten, kun totesi, että pakoon ei pääse. Korvat luimussa seisoi ja läähätti kieli polvissa asti, kun odotti, että piina olisi ohi ja pääsisi minun luokseni. Siinä vaiheessa tuomarikin sai koskettua Aksua ja taputteli sitä hieman.
Haalariin ja tynnyriin Aksu ei reagoinut juuri ollenkaan. Oli niin paineessa, että toimintakyky petti. Siinä se löntysteli vierelläni edelleen korvat luimussa ja kieli polvissa asti. Pimeään huoneeseen mentäessä Aksun pannan alta pujotettiin nylonnauha, jonka molemmista päistä tuomari piti kiinni ja jonka tuomari siis sai Aksun pannasta irti vain vetämällä; ei tarvinnut pantaan (ja koiraan) koskea. Videolta näin, että Aksu oli pelännyt kiinnipitävää tuomaria sillä välin, kun itse könysin pimeään piiloon. Sisällä huoneessa Aksun toimintakyky petti taas. Kuulin piilostani, että se vain seisoo paikallaan. Oli kuulema tuijottanut toista tuomaria epäillen, eikä ollut ottanut askeltakaan. Päästin tuomarien ohjeiden mukaan pieniä ääniä ja lopulta sitten kutsuin Aksua ihan iloisesti ja tuomarit valaisivat taskulampuilla Aksulle tien luokseni. Sieltä se reppana hiippasi jäykin askelin korvat luimussa luokseni ja kiipesi syliin.
Seinässä Aksu ensin katseli muualle ja oli, kuin ei olisikaan. "Räjähti" sitten lopulta. Tuomari kävi hyökkäyksen lopetettuaan ihan pikaisesti taputtamassa Aksua, jota tietysti juuri äsken hyökänneen ihmisen lähelle änkeäminen epäilytti suuresti. Seinän jälkeen oli jäljellä enää laukaukset, joihin Aksu ei reagoinut millään tavalla. Nojasi vain jalkaani. Lankinen tosin loppukommenteissaan totesi, että sitähän ei tiedä varmuudella, jättikö se reagoimatta siksi, ettei oikeasti välittänyt vai pikemminkin siksi, ettei kertakaikkiaan kyennyt enää reagoimaan kuormittumisen takia. Arjessahan Aksu kyllä reagoi tiettyihin ääniin pelokkaasti (esimerkiksi limupullon sihahdukseen reagoi pelolla, ukkoseen taasen ei). Testin arvio kuitenkin tehdään vain juuri siitä nimenomaisesta hetkestä ja sen perusteella Aksu arvioitiin tänään laukausvarmaksi.
Pisteiden jaossa tuomari kommentoi näkemäänsä ja tietysti avasi niitä annettuja pisteitä. Ihan ensimmäiseksi sanoi sen, että kertoo nyt pisteet, "jotka voi unohtaa heti kuulemisen jälkeen". Tunnistin oman koirani oikein hyvin Lankisen puheista ja se oli melkein hämmentävää, kuinka nappiin kaikki kommentit osuivat. Tuomarin loppukommentti,
"se on todella vaikea koira", tiivistänee kaiken oleellisen ja on oikeastaan juuri se, mitä itsekin sanon Aksusta, jos joku sattuu kyselemään sen luonteesta tarkemmin. Lankisen mukaan Aksun käytös ei ole tervettä ja suurimmat puutteet sillä onkin hermoissa. Terve koira ei reagoi, kuten Aksu reagoi. Temperamentiltaan Aksu arvioitiin erittäin vilkkaaksi. Se huomaa ihan kaiken kokoajan ja reagoi salamannopeasti terävyyden kautta. Se ei tarvitse paljon ärsykkeitä reagoidakseen ja toimii nopeasti. Hyvää tässä kohdin on se, että rohkeus ja toimintakyky pettävät ja Aksulla ei siis riitä kantti viemään hommia loppuun asti. Tuomarin hyökätessä se ensin kokeili huutamista ja sen jälkeen pakenemista. Kun kumpikaan niistä ei toiminut, se lamaantui. Toimintakyvyn puutteethaan on näkyneet mm. tokossakin: Kun meno menee liian kovaksi ja tilanne on liian hankala ratkottavaksi Aksun keinoin-> Aksu lamaantuu.
"Jos vain olen, ehkä selviän."Vaikka Aksulla useimmiten rohkeus pettääkin, ei se silti ole sellainen koira, jonka kanssa voisi olla rennosti ja vain purjehtia läpi potentiaalisesti hankalien tilanteiden. "Ei kaverikoiraksi", totesi tuomari lystikkäästi ja sanoi, että liikaa ei voi Aksuun luottaa. "Silmät saa olla selässäkin." Juu, huomattu on. "Taisteluhalua on tähän settiin jo liikaakin." Lankisen kommenttia mukaillen; Jos Aksun luokse menee reippaasti, niin ei se ketään syö, mutta pieninkin epäröinti tai peruuttaminen ihmisen osalta ja Aksu reagoi jo terävyyden kautta. Luoksepäästävyydestä Aksu sai arvion "luoksepäästävä, hieman pidättyväinen", koska tuomarit saivat koskettua sitä hyökkäystenkin jälkeen.
Minulle testin tulos oli helpotus. En ole tulkinnut koiraani väärin, vaan pikemminkin ollut oikein loistavasti kelkassa mukana. "Lycka till" toivotti tuomari.