torstai 16. kesäkuuta 2011

Kesäkuun alkua





Aurinkoisia ja ihanan lämpimiä päiviä on seurannut takatalvi. Siltä se ainakin tuntuu, kun lämpöasteet tipahtivat miltein 20 astetta alaspäin (maanantaina mittarissa oli +13 sen +30 sijaan). "En tykkää" -napille olisi käyttöä. Koirat tietysti tykkäävät viileämmästä kelistä.

Putkiremppaevakko jatkuu ja jaaaaatkuu. Kävin moikkaamassa Aksua sunnuntaina. Tyyppi oli niin onnellinen, että pelkäsin sen tulevan välioven laseista läpi. Sen verran voimalla rysäytti etutassut lasia vasten, kun pomppasi kurkkaamaan (ja huutamaan) ikkunasta; ihanaasätulit!! Niin ja Aksuhan on siis eri osoitteessa evakossa, koska ei ole enää aikoihin tullut Elkun kanssa toimeen sisätiloissa ilman, että jonkun hermot kiristyisivät totaalisesti. Aksu vartioi resursseja, joihin lukeutuu lelujen, ruoan, huonekalujen, mattojen ja pölypallojen lisäksi myös minä. Hanni on Aksusta ihankiva, minkä luulen johtuvan siitä pikkuseikasta, että Hanni on kastroitu (Elvis ei ole). Aksun inho uroksia kohtaan on kuitenkin kohtuu tasapuolista, joten Elvis ei ole mikään omituinen poikkeus.

Evakossa riepoo eniten se, että oma tietsikka on siellä kotona. Vieraalla koneella blogiin kuvia lykkiessä ei ole erityisen tarkkaa haisua siitä, miltähän ne värit niissä kuvissa mahtaa näyttää. Ei varmaan pidä katsella evakkoaikaisia merkintojä turhan tarkasti, jahka kotiutuu tutun koneen ääreen taas!

Kuvausinto nostaa päätään (se tulee aina kausittain) ja samalla ikävä kyllä myös objektiivikuume (sekin tulee kausittain, kulkee yleensä käsi kädessä kuvausinnon kanssa). Voi rähmä. Olin sen jo onnistunut työntämään syrjään ja nyt taas. Ei kannata alkaa harrastamaan valokuvausta, sillä se vie rahat ja rentouden lenkeistä. Koskaan ei voi lähteä mihinkään ilman kameraa, koska silloin tulee tietysti ne vuodenluontokuva -hetket vastaan.

Tänään kävin sitten Aksua taas moikkaamassa ja temputin sitä. Käskin peruuttamaan viereiseen huoneeseen ja teetätin kaukot ja muutaman pöljän tempun ilman, että koira siis näki minua tai minä sitä. Pasi vakoili Aksua ja raportoi totteleeko se vai ei. Kaiken Pakkel teki tunnollisesti ja intopiukkana pallopalkalla. Hauska tyyppi. Vaikka tehtiinkin ikäänkuin tokoa (kaket), ei minulle enää tullut sitä tokohinkua. Siis sitä "voi kunpa sittenkin" -tunnetta, joka alkuun tuli, kun tein päätöksen jättää tokoilun Aksun kanssa. Akkelin kanssa on kiva tokoilla niin kauan, kuin ollaan sisätiloissa tai muuten pelottavilta ääniltä häiriövapaassa paikassa treenaamassa. Tietty välillä huokaisee haikeasti, kun tietää, että ilman ääniä Aksu olisi ollut ihan huippu. Tiedän, että siinä olisi ollut potentiaalia. Aksu todistaa sen minulle joka kerta, kun olkkaritokoillaan.

9 kommenttia:

  1. Pakkelin tokoa oli mahtava seurata vierestä (olen kateellinen myönnän), se on tosi ikävää, että äänet on vaan liian pelottavia pienelle miehelle :/

    VastaaPoista
  2. Joskus näin. Onneksi tehdään sitten Stellasta tokokoira. :D

    VastaaPoista
  3. Stellasta tulee tokokoira sitten kun siitä ei lähde enää ollenkaan ääntä! Mutta jos sä tykkäät haasteista, niin täältä löytyy! ;) Ei mennä ihan samalla linjalla kun aksun kanssa! :D

    VastaaPoista
  4. Anoppilan vanhempi narttu meni kerran keittiön ikkunasta oravan perään. Että ei olis eka kerta... :D
    Tosin se tais olla puoliksi vahinko, jarrutusmatka vähän venyi. Onneks kelleen ei käynyt mitään.

    VastaaPoista
  5. Hei tuo kuvausjuttu on niiiin totta! Ja se on oikeasti niin varmaa, että sen ainoan kerran kun pitkän harkinnan jälkeen hennoo jättää kameran kotiin, tulee lenkkipolulla vastaan joku pirun jalopeura tai joutsenpesue. :D Kameratta pitäisi kulkea melkeinpä silmälaput silmillä..
    Ja nimenomaan ne kausittaiset kuvauskuumeet iskee juurikin kesällä. Oma kuvausinto hiipui pelottavan alhaiseksi keväällä, mutta tiesin varautua -taloudellisesti- siihen, että kun se fanaattinen intoilu iskee, on helpotus tietää uuden objektiivin hankinnan olevan kesällä taas mahdollista. Ja vältyn kriisiltä!

    VastaaPoista
  6. Emma,
    :) Stellasta tulee hyvä.

    Tiia,
    No sillä kävi sitten pikkuvahinko! :D Onneksi selvisi naarmuitta!

    Roosa,
    Jep. Juuri näin. Ilman kameraa on pakko kulkea jotkut laput silmillä, ei siitä muuten mitään tule! Mullakin kuvaushinto hiipuu keväisin ja talvisinkin aina silloin, kun pakkasta alkaa sormien mielestä olla aivan liikaa ja kun se valkoinen hanki taustana on jo nähty. Kesällä on enempi kuvattavaa ja syksylläkin ruska-aikana on kiva kuvailla! :) Mä oon tässä selaillut objektiivitarjontaa, mutta hanki siinä nyt sitten jotain uutta, kun ei oikein tiedä mitä budjettiin sopivaa oikeastaan tarvitsisi :D

    VastaaPoista
  7. Jollain on myös objektiivikuume... no nyt täytyy vaan säästää. Tykästyin tuohon 30-700mm ja se tuntuu riittävän monelta osalta koirien kuvamiseen. Tosin huomaa, että nyt on taas aika ettei tuu kuvattua.

    Meillä on muutenkin vähän tylsää. Onneksi tokoa pystyy myös sisällä harjauttamaan, tokokokeet käy mielessä Tildalle - sitten joskus.

    VastaaPoista
  8. :D On se objektiivikuume parempi kuin objektiivi- PLUS kamerakuume! Olis varmaan pitänyt pitäytyä pokkareissa...

    VastaaPoista
  9. Kati,
    Minusta tuntuu, että ainakin omalla kohdallani objektiivikuume on jokseenkin kroonista sorttia :D

    Fanny,
    KYLLÄ! olisi pitänyt tosiaankin pitäytyä pokkareissa.. Niihin ei uppoaisi rahaa tähän malliin. En edes halua ajatella kuinka monelle ulkomaanmatkalle olisin saattanut kameroihin sijoitetuilla rahoilla päästä.. ;D

    VastaaPoista