perjantai 10. kesäkuuta 2011

Minä asun vähän siellä ja täällä




Putkiremppaevakko jatkuu. Muistan hämärästi asuneeni joskus kerrostaloasunnossa, jossa oli tähän väliaikaismajoitukseen nähden reippaasti yli 100 neliötä vähemmän elintilaa. Pihaakaan (sellaista, jota voisi kutsua omaksi) siinä mokomassa ei ollut ja lenkkimaastot koostuivat jostain ihan muusta, kuin hiekkateistä, metsistä ja niityistä. Voihan muuttohinku sentään.

Luonnetestin jälkeistä elämää on takana joitakin päiviä jo ja minä tai kukaan muukaan ei ole huomannut Aksussa mitään eroa entiseen. Uskaltanen siis todeta, että selvisimme ilman isompia traumoja siitä järkytyksestä. Missään nimessä en olisi katunut Aksun testauttamista, vaikka jokunen trauma taskussa oltaisiin kotiin tultukin. Vähän se oli tietysti väsyneempi lauantaina ja sai lohdutukseksi grillimakkaran ja possunkorvan, kun ei makkaraperunoita tohdittu lähteä grillille ostamaan, kun sää oli niin turkaisen kuuma.

Tällä viikolla ei sitten olekaan tehty mitään järkevää. Velttoiltu lähinnä. Eilen patikoitiin metsän keskellä olevan järven rannalle Aksun kanssa. Innoissaan se aluksi kahlaili ja läträsi, jopa niinkin syvällä, että kyljet kastui. On se rohkaistunut viime kesästä. Ehkä jo kymmenvuotiaana uskaltaa uida, jos tämä sama nousujohteinen suunta jatkuu! Kävi sitten eilen niinkin, että Aksu suurinpiirtein uskoi hukkuvansa. Olihan sitä vettä jopa polviin asti. Leväinen kallio oli liukas ja tyypille ehti jo pieni hätä iskeä, kun luuli jäävänsä ikuisiksi ajoiksi loppuelämäkseen sinne pahuksen järveen. Niinkin on käynyt, tiedättehän. Aksu ainakin tietää. Otin pannasta kiinni ja vedin ylös vedestä. Pakkel totesi kiitos ja ei enää tätä sorttia ja murjotti lopun aikaa rannalla.

Eilen olisi ollut tarjolla agilityakin, mutta jätettiin treenit helteen vuoksi suosiolla välistä ja mentiin tosiaan mielummin uimaan. Ehtiihän sitä aksata myöhemminkin, koko pitkän syksyn, talven ja kevään. Kesä on niin lyhyt, että näistä lämpimistä päivistä on otettava kaikki ilo irti nyt.

15 kommenttia:

  1. Täällä pitäis olla sellanen tykkää-nappi, tiiäthän? :D

    VastaaPoista
  2. Heh! Minäkin olen lykännyt agilityjä, mitä hittoa sitä tuonne helteeseen hinkkaamaan kontakteja ja keppejä. Syksymmällä on sitten kivempi, kun ei ole niin kuuma. :} Toivottavasti en talven pakkasilla kiroa itseäni hirveästi.

    VastaaPoista
  3. Helle-agi on vähän mälsää. Susu kulkee kyllä ihan suhteellisen hyvin mutta minä en :D Viimeisetkin ohjaustaidot sulaa kuumuuden mukana.

    Kiva, että luonnetesti ei ole jäänyt Aksun mieleen liiaksi pyörimään! Topiinkaan se ei kummemmin vaikuttanut. Testipaikka vain on ihan järkyttävä kauhistus, kun siellä on joskus jälkikäteen piipahdettu. Tosin täytyy Topinkin tulevaisuudessa totutella kyseiseen paikkaan, koska sinne nousee meidän agiseuran uusi halli. Onneksi Topsukka alkaa olla jo niin vanhuudenhöperö, että ei enää niin paljoa vanhoja muistele ;)

    VastaaPoista
  4. Eeva,
    Samat oli aatokset täälläkin eilen. Mietin pitkään lähdenkö vai enkö, mutta totesin, että ehtiihän sitä viileämmillä keleillä sitten taas! Etenkin, kun Aksu kuitenkaan ei osaa yhtään säästellä voimiaan ja koiran viilentämistä ja juottamista varten olisi pitänyt treeneihin ottaa mukaan litroittain vettä! Hannin ja Elviksen kanssa pidettiin aina kesä kokonaan taukoa agista. Syksyllä oli aina sitä vauhtia ja intoa huomattavasti enempi! :)

    Sirkku,
    Helposti olisi voinut luulla, että jotain traumoja olisi jäänyt! Hyvä kuitenkin näin! :) Varmaan Topikin pian äkkää, että se kamala kenttä onkin huisin kiva, kun sinne agihalli nousee! :) Tuleeko muuten ihan jopa lämmitetty halli? Vai sellainen perinteinen kylmä hiekkapohjahalli?

    VastaaPoista
  5. Ainakin aluksi ihan vain kylmä hiekkapohjainen. Sekin on jo täällä luksusta! :D

    VastaaPoista
  6. No mutta. Henkilökohtaisesti pidän enempi juuri näistä hiekkapohjaisista halleista, vaikka kylmähköjä ovatkin talvisin. Se pohja vain on ylivertainen keinonurmeen nähden. Ainakin, jos omistaa yhden Aksun.

    VastaaPoista
  7. Hienoa, ettei luonnetesti jättänyt traumoja! Ihania kuvia taas sulla. :)

    VastaaPoista
  8. Kannatetaan kesäpäivistä nauttimista ilman sen tähdellisempää puuhaa! Tosi hieno toi toka kuva, ikään kuin "kolme ulottuvuutta"! :)

    VastaaPoista
  9. Onpa kiva kuulla, että Aksu palautui hyvin luonnetestistä! Kyllä agility on melko hikistä hommaa näillä helteillä. Me tosin oltiin niin reippaita, että ollaan käyty agilityssa. Asta-pentu ei hallilla varmaan edes tajunnut kuumuutta, sillä hallilla ollessamme se on niin agilityn lumoissa, kun tietää saavansa makkaraa :) Sofi-mamma taas ei ollut oikein vedossa keskiviikon tunnilla, lönkytteli vain menemään eikä kepitkään sujuneet. Kyllä oli helle pehmittänyt myös ohjaajan pään :) Kyllä sitä agilitya ehtii viileämmälläkin. Silloin jaksaa sekä koira että ohjaajakin keskittyä paremmin. Tänne pohjoisen leveysasteille ainakin luvattiin jo viileämpää säätä ensi viikon loppua kohden.

    VastaaPoista
  10. Hyvä ettei Aksulle jäänyt takaraivoon traumoja niistä luonnetestipelotteluista. Omani tuntien tiedän, että Muru ei moisesta toipuisi varmaan ikipäivänä, heittäisi vaan hyvästit petturiomistajalleen, pakkaisi pehmolelunsa ja lähtisi. Tai sitten murjottaisi vainoharhaisena kuukausia.

    Me pakataan tänään myös litratolkulla vettä treeneihin, vaikka veikkaan, että näillä hellelukemilla aivot pehmenee molemmilla eikä hommasta varmaankaan tule mitään. -Mennään kuitenkin tuokin todistamaan. :D
    Niin ja hienot kuvat! Alempi on ihan huippu!

    VastaaPoista
  11. Saara,
    Hyvä tosiaan näin; ilman traumoja :) Kiitos kuvakehuista.

    Jenna,
    Aika hyvä toi "kolme ulottuvuutta" :)
    Kesäpäivistä on tosiaan kiva nauttia ihan ilman sen kummempaa tekemistä (töiden lisäksi siis..)!

    Iina,
    Tänne eteläänkin on luvattu viilemäpää tulevalle viikolle. Vesisateita ja sen sellaista. Toivottavasti ei kuitenkaan koko kesäkuun helteet olleet tässä!

    Roosa,
    Kiitos kuvakehuista!
    Varauduin etukäteen siihen, että traumoitta ei selvitä, mutta toisin kävi! Eikä kyllä yhtään haittaa :D Ei ainakaan edelleenkään ole koirassa huomattu mitään poikkeavaa.

    Mä en varmaan jaksaisi edes kantaa niin paljon vettä mukaan treeneihin, kuin mitä Aksu kaipaisi :D Sillä menee aina puolet vedestä hukkaan, kun juontityylissä on vähän.. puutteita :D Kotonakin vesikippo on kylppärissä, mikä kertonee jotain.

    VastaaPoista
  12. Aivan ihana toi alempi, sininen kuva!
    Mekin majailtiin porukoiden luona maalla koko viikko ja kyllähän tuo hieman masenti tulla takaisin kaupunkiin: porukoilla monta hehtaaria maata, asuvat järven rannalla ja niin edelleen... Mutta jos mietin meidän edellistä kämppää (puolet pienempi kuin tämä nykyinen ja lenkkeilymaastot olivat aivan olemattomat) niin kyllä oon hurjan paljon tyytyväisempi ollut täällä :) Ehkä sitten vanhana mummona ostan maalta itselleni jonkin mummonmökin ja asustelen siellä Kodan lapsenlapsenlapsenlapsen kanssa...:D

    VastaaPoista
  13. Pakko oli tulla vastavierailulle :) Mun on pakko myöntää, että säännöllisen epäsäännöllisesti oon seurannut sun blogia jo ennen Aksun tuloa. Ikinä en ole uskaltanut kommentoida mutta kerta se ensimmäinenkin vai mitä ;)

    Vai kuvia ihailemassa... Voi kun sä otat niin kauniita kuvia! Niitä voi oikeasti ihailla!

    VastaaPoista
  14. Mari,
    Jep. Kaupunkiin on aina kurja palata väljemmistä maisemista. Etenkin kesällä! Lenkkeily on niin paljon mukavampaa, kun ei tarvitse talsia asvaltoituja teitä ja väistellä fleksiterroristeja ;)

    Sara,
    Nooniin! Kiva, kun uskalsit jättää kommentin! :)

    VastaaPoista