Hiljalleen ollaan Aksun kanssa aktivoiduttu puistoagilityn merkeissä! Puita kiertämällä ollaan treenattu takaakiertoja, välistävetoja ja sylkkäreitä. Välistävetojen harjoitteleminen puiden avulla tosin on melkoista huijaamista. Mokomat kasvavat niin erillään toisistaan, että niillä on turhan helppoa onnistua välistävedoissa. Annas, kun agilityesteille mennään, niin ei siitä enää mitään tule, jollei sitten hyppyjä sijoitella vähintään viiden metrin etäisyydelle toisistaan!

Ensi viikolla alkaakin sitten jo ohjattu agikurssi ja myös kisakalenteria olen katsellut sillä silmällä. Joitain suunnitelmia on jo tullut tehtyä, vaikkei liikaa kuitenkaan, koska tässä elo-syyskuun aikana on niin paljon kaikkea muutakin meneillään! Pääsin uuteen opiskelupaikkaan ja sen kunniaksi pidän ihan jopa kesäloman tänä vuonna! Elokuun kaksi viimeistä viikkoa on pyhitetty laiskottelulle. Toistaiseksi kuitenkin on vielä tarkemmat lomasuunnitelmat auki. Ei siis tietoa vielä siitä, vietetäänkö loma kokonaisuudessaan Suomessa vai ollaanko jopa niin villejä, että lähdettäisiin jonnekin hieman kauemmaksi etelään, kuin vain Hankoon. Se jäänee nähtäväksi, sillä mitään isoja suunnitelmia ja aikatauluja ei ole tarkoitus tehdä. Tärkeintähän on kuitenkin rentoutuminen!


Kirsikkasato on tänä vuonna runsas, eikä hajuakaan, mitä noista tekisi. Puusta on niitä syöty ja toivotettu myös linnut tervetulleiksi pöyt- ööh, puuhun. Kivoja kuvattavia ne kyllä on, kun ovat niin värikkäitä. Objektiivikuumeeni sai sijaishelpotusta, kun Pasi osti omaan kameraansa uuden objektiivin, jolla sitten nappasin nämäkin kaksi kuvaa, mikäli oikein muistan.
Hannista ja Elviksestä otin posekuvia tällä viikolla ja ei ole niidenkään kuvaaminen enää ihan niin helppoa, kuin ennen! Joskus muinoin vielä Hanni pysyi aloillaan loputtomuuksiin asti ja minun piti ainoastaan Elvistä palauttaa takaisin kuvauspaikalle, kun se lähti haaveilemaan milloin minkäkin perässä. Nykyään sitten minulla on kaksi haaveilijaa, joista kumpikaan ei pysy aloillaan, kuin ihan hetken! Tykkään kyllä kovasti Hannin harmaantuneesta naamasta. Tuntuu, että se on tänä vuonna mennyt entistäkin hopeisemmaksi, mikä tietysti nyt ei olisi mikään ihmekään, kun vuosia on kertynyt jo enemmän, kuin vain muutama.
