Puistoagilitya ja sen sellaista

Kesämieli koki kolauksen, kun tajusin, että huomenna on jo elokuu. Markettien mainoslehdet on täynnä koulutarvikemainoksia. Elokuussa tuntuu aina siltä, että peli on kesän osalta menetetty ja syksy tosiaan on ihan nurkan takana. Lämpimiä päiviä on edessä väistämättä vähemmän, kuin niitä on takana. Protestiksi vaihdoin blogin bannerin oikein kesäiseksi. Kumma juttu, mutta en koskaan ole tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tälläkin hetkellä olen kahden vaiheilla tuon tekeleen suhteen; vaihtaako vanhaan takaisin vai pysytelläkö uudessa. Vanhassa vara parempi jne? Toisaalta vaihtelu virkistää ja ihan kivaa, että onnistuin kerrankin änkemään kaikki kolme koiraa samaan banneriin.

Hiljalleen ollaan Aksun kanssa aktivoiduttu puistoagilityn merkeissä! Puita kiertämällä ollaan treenattu takaakiertoja, välistävetoja ja sylkkäreitä. Välistävetojen harjoitteleminen puiden avulla tosin on melkoista huijaamista. Mokomat kasvavat niin erillään toisistaan, että niillä on turhan helppoa onnistua välistävedoissa. Annas, kun agilityesteille mennään, niin ei siitä enää mitään tule, jollei sitten hyppyjä sijoitella vähintään viiden metrin etäisyydelle toisistaan! Sylkkäreiden kanssa on tapahtunut läpimurto! Ne on näet jopa onnistuneet puistoagilitytreeneissämme! Vielä, kun saisin ne onnistumiset siirrettyä agiradalle, niin hyvä olisi. Agiradassa vain on se vika, että sillä on Aksun kierroksia överin puolellekin nostattava vaikutus, joten keskittyminen ei aina ole samalla tasolla, kuin puistoaksassa..

Ensi viikolla alkaakin sitten jo ohjattu agikurssi ja myös kisakalenteria olen katsellut sillä silmällä. Joitain suunnitelmia on jo tullut tehtyä, vaikkei liikaa kuitenkaan, koska tässä elo-syyskuun aikana on niin paljon kaikkea muutakin meneillään! Pääsin uuteen opiskelupaikkaan ja sen kunniaksi pidän ihan jopa kesäloman tänä vuonna! Elokuun kaksi viimeistä viikkoa on pyhitetty laiskottelulle. Toistaiseksi kuitenkin on vielä tarkemmat lomasuunnitelmat auki. Ei siis tietoa vielä siitä, vietetäänkö loma kokonaisuudessaan Suomessa vai ollaanko jopa niin villejä, että lähdettäisiin jonnekin hieman kauemmaksi etelään, kuin vain Hankoon. Se jäänee nähtäväksi, sillä mitään isoja suunnitelmia ja aikatauluja ei ole tarkoitus tehdä. Tärkeintähän on kuitenkin rentoutuminen!



Kirsikkasato on tänä vuonna runsas, eikä hajuakaan, mitä noista tekisi. Puusta on niitä syöty ja toivotettu myös linnut tervetulleiksi pöyt- ööh, puuhun. Kivoja kuvattavia ne kyllä on, kun ovat niin värikkäitä. Objektiivikuumeeni sai sijaishelpotusta, kun Pasi osti omaan kameraansa uuden objektiivin, jolla sitten nappasin nämäkin kaksi kuvaa, mikäli oikein muistan.

Hannista ja Elviksestä otin posekuvia tällä viikolla ja ei ole niidenkään kuvaaminen enää ihan niin helppoa, kuin ennen! Joskus muinoin vielä Hanni pysyi aloillaan loputtomuuksiin asti ja minun piti ainoastaan Elvistä palauttaa takaisin kuvauspaikalle, kun se lähti haaveilemaan milloin minkäkin perässä. Nykyään sitten minulla on kaksi haaveilijaa, joista kumpikaan ei pysy aloillaan, kuin ihan hetken! Tykkään kyllä kovasti Hannin harmaantuneesta naamasta. Tuntuu, että se on tänä vuonna mennyt entistäkin hopeisemmaksi, mikä tietysti nyt ei olisi mikään ihmekään, kun vuosia on kertynyt jo enemmän, kuin vain muutama. Vaikka pennut onkin ihania, niin kyllä se vain niin on, että vanhuskoirissa on jotain erityistä! <3

If you want loyalty - get a dog. If you want loyalty and attention - get a smart dog

Ilme on valpas, älykäs, tarkkaavainen ja innokas.
Katse on kiinnostunut ja ystävällinen.
-australianpaimenkoiran rotumääritelmä-




Lueskelin australianpaimenkoiran rotumääritelmää ja enpä oikein tiedä sopiiko adjektiivi älykäs millään tavalla kuvissa esiintyvään merleen eläimeen. Innokkuutta se ainakin ilmentää. Luulisin.

Niin ja jos joku luulee ylhäällä oikealla olevassa kuvassa Aksun vain huolettomasti nuolevan lattiaa, niin ei. Se oli nukkumassa ja jos nyt leuka repsottaa auki, kun vähän torkkuu, niin eikait pitkä kieli siellä itsestään pysy! Onhan se ihan selvää, että se lörpähtää lattialle. Tapahtunut varmasti itse kullekin.
-Ai ei vai?

Heinäkuu

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo tovi. Olemme retkeilleet kotimaassa ja yksi vierailu kohdistettiin Hankoon. Ne merimaisemat, jotka sieltä aukenivat. <3 Merenrannalla ikänsä asustaneen sydän sykähti. Samoilisin niillä rannoilla aina, jos vain voisin. Täällä lähempänä armasta pääkaupunkiamme ei aukene niin aavat maisemat avomerelle, kuin Hangossa aukeni. Saaret näet tukkivat näkymän miltein joka paikassa. Vielä tänä kesänä on uudemman kerran karautettava Hankoon ja luultavasti ilman koiraa, jotta pääsee nautiskelemaan piitkistä hiekkarannoista. Meressä vain on sitä jotakin. Järvi ei ole ollenkaan sama asia, vaikka järvimaisemakin oikein mukava on. Merenrannalla seistessä on huisia ajatella, että tuota vettä pitkin pääsee vaikka Australiaan asti!

Tällä viikolla hyvästeltiin Herra Hiiri, siis Tuuma -gerbiili. Nukahti rauhallisesti pullan tuoksuessa. Haikein mielin siivosin terraarion viimeisen kerran. Herra Hiiri ja ystävänsä Nompparelli (joka poistui paremmille purumaille vuosi sitten jo) muuttivat luokseni päiviäni ilostuttamaan, kun muutin ihan omaan kotiin ja Pikkukoirat olivat ilmoittaneet, että he eivät citykoiriksi ala. Väittäisin tämän gerbiilikaksikon olleen varsin pilalle lellittyjä. Osasivat kerjätä ja tienasivatkin aina sillä jotain. Saa nähdä maltanko olla enää ilmankaan. Minulla on epäilykseni.

Aksun aktivointi aivotyöllä on ollut melkotavalla nollassa edelleen, vaikka putkiremppa on jo iloisesti ohi. Pakkel tuntuu omaksuneen kotikoiran roolin muitta mutkitta ja keskittyy mielellään lelujensa hoitoon ja ihmisväen mukana matkusteluun ja liikkumiseen. Varsin sopeutuvainen hurtta. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että aussie istuu kotikoiran rooliin ongelmitta. Syksyllä taas sitten hieman aktiivisempaa eloa agilityn parissa. Nyt kesällä keskitytään lomailuun (ja kesätöiden tekoon).

Pikkukoirat ovat varsin onnellisia kesäkeleistä. Hannin epäonneksi tälle viikolle sattui pari sateisempaa päivää ja ulkoilun tyyppi olisi jättänyt välistä kokonaan. Se inhoaa edelleen sadesäitä. Toisessa silmässä on näkö huonontunut entisestään, mutta ei tunnu menoa haittaavan ollenkaan. Lämpimät kelit ovat olleet nannaa vanhoille nivelille ja Hanni on lenkkeillyt hyvillä keleillä aivan kuten ennenkin. Kaikkein kuumimpina päivinä tosin on tyydytty vain omien tilusten kiertelyyn. Malttamaton Elviks on jo syönyt omenan raakileita muutaman viikon ajan. Puut ovat kuivuuden takia tiputelleet pieniä vihreitä raakileita oksiltansa ja Elkku on niitä haalinut jemmoihinsa oikein onnellisena. Elkkuhan tykkää ompuista hirmuisen paljon! Syksyisin osaa jopa hakea itse omppuja niiltä oksilta, joille ylettää -vaikka sitten hyppäämällä! Hassu.

Lisäsin sivupalkkiin tuollaisen.. ööh, käyttäjäraadin. Siihen voi liittyä lukijaksi ja huomaan, että yksi rohkea on siihen jo uskaltanut liittyä! jee! Blogiakin levensin hieman, kun piti jotain vaihtelua saada.

Tuhansien järvien maassa pitää osata uida

Live in the sunshine, swim the sea, drink the wild air.
-Ralph Waldo Emerson-


Aksun ylivertaiset koiranvaistot ovat alkaneet vihjailla, että tässä ollaan kenties menossa jonnekin. Jonnekin menemisen puolesta puhuu ainakin se tosiseikka, että on jouduttu autoon. Sillä yleensä siirrytään taianomaisesti paikasta toiseen ja kun mukaankin on pakattu vaikka mitä, on aika selvää, että ollaan matkalla jonnekin. Ehkäpä jonkun tyttöystäväkoiran tykö? Tai koiranruokakauppaan? Retki lelukauppaankin olisi ihan kiva -etenkin, kun uusin lelu on jo pari päivää vanha. So last season jo.


Tälläkään kertaa vuosituhansien hiomat ja kokemusten opettamat koiranvaistot eivät pettäneet. Jonnekin mentiin. Nimittäin sinne isoon vesikulhoon kävelylle. Aksun mielestä iso vesikulho on epäilyttävä. Eniten siksi, että toisin, kuin kotona oleva vesikippo, tämä on tosi syvä. Hyvä, kun tassut yltää pohjaan. Toisaalta sitten kotona olevasta kiposta ei löydy hiekkaa tai pieniä kiviä, mikä on perin ikävystyttävää. Tässä isossa vesikulhossa niitä on yllinkyllin. Iso kippo on niin iso, että sinne viskottavat kepit tuntuvat hetkessä kelluneen toivottoman kauas! Voi myrkky.


Ja kun kaikesta vikinästä huolimatta kepit vain näyttävät kelluvan itsepäisesti kohti ulappaa, on Paksun tartuttava härkää sarvista ja pistettävä moottori käyntiin ja suunnattava hyvää vauhtia kohti avomerta kelluvien tikkujen perään. Kepit eivät selvästikään tiedä, kenen kanssa ovat joutuneet tekemisiin. Virhe! Ruotsinlaivat sun muut latua, Aksu tulee ny!


Ja näin taidokkaalta se uiskentelu sitten lopulta näyttää moottorin käynnistyttyä ja muutaman harjoituskierroksen jälkeen! Aika hyvin. Tokaa kerta liivien kanssa ja ihan itse Aksu uskalsi lähteä. Siis heti sen jälkeen, kun ensin uhrauduin kahlaamaan reisiäni myöden veteen kannustamaan. Luultavasti Tallinnassa asti kuultiin innostuneet "HIENOA AKSU!" -hihkahdukseni, kun Aksu vihdoin otti sen ratkaisevan potkaisun ja lähti polskimaan. Siinä meressä seistessäni housuni kastuivat (uikkarit olisi ollut hyvä idea) ja pelkäsin kamerani hyvinvoinnin puolesta (no eihän sitä nyt sentään voinut vartioimatta rannalle jättää jne). Luulen, ettei canonini ole niitä täysin roisketiiviitä. Eikä roisketiivis taida tarkoittaa samaa, kuin "ui toki kamerasi kanssa! Tottakai se kestää sen!".


Ja kyllä vaan kannatti tämäkin reissu, jos Aksulta kysytään! Uimataidolla(??) Aksu tienasi näet uuden lelukan; melkein katu-uskottavan pelastusliivien väreihin sopivan kelluvan ankan (ankan värit natsaa melko hyvin muuten myös uuden ylpeän omistajansa silmien väriin). Uintiharjoitukset jatkuvat tästä eteenpäin uuden ankkaystävän kanssa. Olen kuullut huhuja, että koirat osaisivat uida myös ilman kaikenmaailman kellukkeita. Kuulema. Jatkamme harjoituksia.


Jep. Kannattaa mielummin hankkia ZOOMI, jos ei sitten ihan välttämättä halua elää reunalla kohtaloa ja murphyn lakia uhmaten.

Sisko ja sen veli

Ennen kuin unohtuu. Nähtiin viime viikolla Susu -sisko, joka oli matkannut pohjoisesta hitusen etelämmäksi lomailemaan. Lenkkeily sulassa sovussa onnistui hyvin, vaikkei koirilla sitten löytynytkään yhteistä säveltä. Molempia taisi yhdistää inho vieraita uroskoiria kohtaan, mikä oli tällä kertaa Aksun epäonni, sillä Susu ei liehittelystä huolimatta tahtonut leikkiä veikan kanssa.


Susun mielestä Aksu voisi ottaa vähän enempi välimatkaa. Se tavanomainen nelisensataa kilometria olisi suurinpiirtein sopiva.


Aksua tämä ehkä vähän masensi.



Puistossa kerättiin muutama huvittuneen säälivä katse, kun omituisen väriset koiramme pistivät huutokonsertin pystyyn (se yhteinen inho vieraita uroksia kohtaan). Aksu ja Susu olivat varsin tehokas pari pistämään merkille kaiken epäilyttävän. Ei mitenkään jäänyt epäselväksi, että ovat sukua. Eleet ja reagoinnit olivat saman sorttiset ja yhtä hienot irokeesit löytyi molemmilta aina tarvittaessa. Vasta kotona poseerauskuvia selaillessani pistin merkille sisarusten korvat. Molemmilla on hauskat joka suuntaan sojottavat propellikuulottimet! Kivaa oli kyllä lenkkeillä ja kiva olisi myös nähdä uudemmankin kerran ihan livenä!

Vesipedoilla on pelastusliivit

Uintiharjoitukset jatkuu. Talutin Aksun järveen eilen ja totesin, että sen uintityyli on sanalla sanoen surkea. Etupää nousee pinnalle räpiköimään samalla, kun takapää vajoaa. Ymmärrettävästi eräs merlepaimen uskoo tuolloin kuolon korjaavan ja hylkää kaikki uintisuunnitelmansa ja pysyttelee rannalla. Mullan syöminen on niin paljon kivempaa, kuin hukuttautuminen.

Ostettiin siis pelastusliivit. Niiden turvin Aksu uskalsi tänään uida muutaman ihan pikkuisen lenkin kepin luokse rannan myötäisesti. Oli jopa niin rohkea, että hyppäsi laiturilta järveen. Luultavasti tosin vain siksi, että siinä oli niin matalaa, että ihan muutaman uimapotkun jälkeen tassut koski jo pohjaa ja jos teki oikein pitkän loikan rantaa kohden, yletti tassut heti pohjaan. Jostain on kuitenkin aloitettava ja yritys oli kuitenkin hyvä. Yhden kerran lähti itse uimaan rannan kautta, muilla kerroilla (kts. video) pokka petti. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kerta pelastusliivien kanssa ja jo näin huikea edistymä. Aksu siis saattaa jopa oppia uimaan. Melko rohkeaa.

Ja ihan muistinvirkistykseksi: Tältä näytti "uiminen" vuosi sitten.