sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Heinäkuu





Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo tovi. Olemme retkeilleet kotimaassa ja yksi vierailu kohdistettiin Hankoon. Ne merimaisemat, jotka sieltä aukenivat. <3 Merenrannalla ikänsä asustaneen sydän sykähti. Samoilisin niillä rannoilla aina, jos vain voisin. Täällä lähempänä armasta pääkaupunkiamme ei aukene niin aavat maisemat avomerelle, kuin Hangossa aukeni. Saaret näet tukkivat näkymän miltein joka paikassa. Vielä tänä kesänä on uudemman kerran karautettava Hankoon ja luultavasti ilman koiraa, jotta pääsee nautiskelemaan piitkistä hiekkarannoista. Meressä vain on sitä jotakin. Järvi ei ole ollenkaan sama asia, vaikka järvimaisemakin oikein mukava on. Merenrannalla seistessä on huisia ajatella, että tuota vettä pitkin pääsee vaikka Australiaan asti!

Tällä viikolla hyvästeltiin Herra Hiiri, siis Tuuma -gerbiili. Nukahti rauhallisesti pullan tuoksuessa. Haikein mielin siivosin terraarion viimeisen kerran. Herra Hiiri ja ystävänsä Nompparelli (joka poistui paremmille purumaille vuosi sitten jo) muuttivat luokseni päiviäni ilostuttamaan, kun muutin ihan omaan kotiin ja Pikkukoirat olivat ilmoittaneet, että he eivät citykoiriksi ala. Väittäisin tämän gerbiilikaksikon olleen varsin pilalle lellittyjä. Osasivat kerjätä ja tienasivatkin aina sillä jotain. Saa nähdä maltanko olla enää ilmankaan. Minulla on epäilykseni.

Aksun aktivointi aivotyöllä on ollut melkotavalla nollassa edelleen, vaikka putkiremppa on jo iloisesti ohi. Pakkel tuntuu omaksuneen kotikoiran roolin muitta mutkitta ja keskittyy mielellään lelujensa hoitoon ja ihmisväen mukana matkusteluun ja liikkumiseen. Varsin sopeutuvainen hurtta. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että aussie istuu kotikoiran rooliin ongelmitta. Syksyllä taas sitten hieman aktiivisempaa eloa agilityn parissa. Nyt kesällä keskitytään lomailuun (ja kesätöiden tekoon).

Pikkukoirat ovat varsin onnellisia kesäkeleistä. Hannin epäonneksi tälle viikolle sattui pari sateisempaa päivää ja ulkoilun tyyppi olisi jättänyt välistä kokonaan. Se inhoaa edelleen sadesäitä. Toisessa silmässä on näkö huonontunut entisestään, mutta ei tunnu menoa haittaavan ollenkaan. Lämpimät kelit ovat olleet nannaa vanhoille nivelille ja Hanni on lenkkeillyt hyvillä keleillä aivan kuten ennenkin. Kaikkein kuumimpina päivinä tosin on tyydytty vain omien tilusten kiertelyyn. Malttamaton Elviks on jo syönyt omenan raakileita muutaman viikon ajan. Puut ovat kuivuuden takia tiputelleet pieniä vihreitä raakileita oksiltansa ja Elkku on niitä haalinut jemmoihinsa oikein onnellisena. Elkkuhan tykkää ompuista hirmuisen paljon! Syksyisin osaa jopa hakea itse omppuja niiltä oksilta, joille ylettää -vaikka sitten hyppäämällä! Hassu.

Lisäsin sivupalkkiin tuollaisen.. ööh, käyttäjäraadin. Siihen voi liittyä lukijaksi ja huomaan, että yksi rohkea on siihen jo uskaltanut liittyä! jee! Blogiakin levensin hieman, kun piti jotain vaihtelua saada.

8 kommenttia:

  1. Tiiän mitä tarkotat tuolla merellä, että se vie vaikka kuinka kauas, sama meri. Mie oon ollut purjehtimassa Inkoon seuduilla parina kesänä ja se oli erityistä, vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaisikin!

    Pakko myöntää etten olis arvannut Tuuman enää olleen elossa, sulla on kaikki eläimet kovin pitkäikäisiä. Osanotot..

    VastaaPoista
  2. Myönnän olevani samanlaista merenrannalla olonsa kotoisaksi tuntevaa tyyppiä. Siinä on vain sitä jotain, rannikon läheisyydessä aina asumisella on varmasti vaikutusta asiaan. Tällä hetkellä haikailen eniten saaristoon, ja olen katkera siitä että venettä ei ole enää pariin kesään ollut. Hassua sinäänsä, vaikka venereissuja harvoin kesässä tuli tehtyä useita, mutta silti sitä kaikkea kaipaa paljon.
    Kliseistä, mutta niin se vain on! :)

    VastaaPoista
  3. En siis ole ainoa merestä tykkäävä :) Siinä on vain sitä jotakin. Keväisin aina ilahdun, kun meri on taas vapaa jäistä. :)

    Jose,
    Tuumeliini oli tosiaan kohtuu pitkäikäinen, vaikkei ihan vanhimpien joukkoon päässytkään. :) Pari otusta saavutti aikoinaan kunnioitettavan viiden vuoden iän. Se on aika hyvin gerbiilille! Kamala pikkuötön kaipuu. Ne vain on niin.. viehättäviä.

    VastaaPoista
  4. Hanko on varmaan suomen ihanin paikka kesäisin! Pitää varmaan itsekkin ajella sinne joskus koirien kera!

    VastaaPoista
  5. Se oli kyllä huisin nätti! :) Sinne tosin kannattanee lähteä ilman koiraa! Pääsee nautiskelemaan siitä keskustan ihanan pitkästä hiekkarannasta (joka oli koirilta luonnollisestikin kielletty)! Ruokapaikan löytyminen koiran kera oli myöskin mission impossible :D

    VastaaPoista
  6. Oi, kyllä kaipuu merelle iskee varsinkin näin heinäkuun helteillä! Mummolan kesät Loviisan saaristossa muistuvat mieleen ja ihan tunnen nenässäni tuulen suolaisen tuoksun...

    VastaaPoista
  7. Meri vie aina kotia, meren läheisyydessä on itsekin lapsuuden viettänyt! Ihania kuvia olet saanut aikaiseksi!

    VastaaPoista
  8. Meren tuoksu on kotoisa!

    VastaaPoista