lauantai 9. heinäkuuta 2011

Tuhansien järvien maassa pitää osata uida

Live in the sunshine, swim the sea, drink the wild air.
-Ralph Waldo Emerson-


Aksun ylivertaiset koiranvaistot ovat alkaneet vihjailla, että tässä ollaan kenties menossa jonnekin. Jonnekin menemisen puolesta puhuu ainakin se tosiseikka, että on jouduttu autoon. Sillä yleensä siirrytään taianomaisesti paikasta toiseen ja kun mukaankin on pakattu vaikka mitä, on aika selvää, että ollaan matkalla jonnekin. Ehkäpä jonkun tyttöystäväkoiran tykö? Tai koiranruokakauppaan? Retki lelukauppaankin olisi ihan kiva -etenkin, kun uusin lelu on jo pari päivää vanha. So last season jo.


Tälläkään kertaa vuosituhansien hiomat ja kokemusten opettamat koiranvaistot eivät pettäneet. Jonnekin mentiin. Nimittäin sinne isoon vesikulhoon kävelylle. Aksun mielestä iso vesikulho on epäilyttävä. Eniten siksi, että toisin, kuin kotona oleva vesikippo, tämä on tosi syvä. Hyvä, kun tassut yltää pohjaan. Toisaalta sitten kotona olevasta kiposta ei löydy hiekkaa tai pieniä kiviä, mikä on perin ikävystyttävää. Tässä isossa vesikulhossa niitä on yllinkyllin. Iso kippo on niin iso, että sinne viskottavat kepit tuntuvat hetkessä kelluneen toivottoman kauas! Voi myrkky.


Ja kun kaikesta vikinästä huolimatta kepit vain näyttävät kelluvan itsepäisesti kohti ulappaa, on Paksun tartuttava härkää sarvista ja pistettävä moottori käyntiin ja suunnattava hyvää vauhtia kohti avomerta kelluvien tikkujen perään. Kepit eivät selvästikään tiedä, kenen kanssa ovat joutuneet tekemisiin. Virhe! Ruotsinlaivat sun muut latua, Aksu tulee ny!


Ja näin taidokkaalta se uiskentelu sitten lopulta näyttää moottorin käynnistyttyä ja muutaman harjoituskierroksen jälkeen! Aika hyvin. Tokaa kerta liivien kanssa ja ihan itse Aksu uskalsi lähteä. Siis heti sen jälkeen, kun ensin uhrauduin kahlaamaan reisiäni myöden veteen kannustamaan. Luultavasti Tallinnassa asti kuultiin innostuneet "HIENOA AKSU!" -hihkahdukseni, kun Aksu vihdoin otti sen ratkaisevan potkaisun ja lähti polskimaan. Siinä meressä seistessäni housuni kastuivat (uikkarit olisi ollut hyvä idea) ja pelkäsin kamerani hyvinvoinnin puolesta (no eihän sitä nyt sentään voinut vartioimatta rannalle jättää jne). Luulen, ettei canonini ole niitä täysin roisketiiviitä. Eikä roisketiivis taida tarkoittaa samaa, kuin "ui toki kamerasi kanssa! Tottakai se kestää sen!".


Ja kyllä vaan kannatti tämäkin reissu, jos Aksulta kysytään! Uimataidolla(??) Aksu tienasi näet uuden lelukan; melkein katu-uskottavan pelastusliivien väreihin sopivan kelluvan ankan (ankan värit natsaa melko hyvin muuten myös uuden ylpeän omistajansa silmien väriin). Uintiharjoitukset jatkuvat tästä eteenpäin uuden ankkaystävän kanssa. Olen kuullut huhuja, että koirat osaisivat uida myös ilman kaikenmaailman kellukkeita. Kuulema. Jatkamme harjoituksia.


Jep. Kannattaa mielummin hankkia ZOOMI, jos ei sitten ihan välttämättä halua elää reunalla kohtaloa ja murphyn lakia uhmaten.

8 kommenttia:

  1. Lanseeraa jalkazoomin sijasta uus käsite kroolizoomi ;)

    VastaaPoista
  2. Hyvä Aksu! Kohta teillä on sellainen vesipeto, että ei puutu kuin kolmioevä selästä.

    Eikö olekin hyvä fiilis tulla kuivan kameran kanssa rannalle? Sitä toista vaihtoehtoa ei tee mieli kovin aktiivisesti ajatella... Vesitiiviit suojat maksavat käsittääkseni noin miljoona euroa.

    VastaaPoista
  3. :D Ajattelin ensin sanoa siitä miten onnellinen pienen koiran omistajana olen kun ei tarvitse mennä kovin syvälle veteen sen kameran kanssa.. mutta ottaen huomioon ettei kameran menehtymiseen oletettavasti vaikuta onko vettä 20 vai 50cm, niin en ala vitsailemaan. Kopkop. Mie käytin eilen Amorin ja Mäkärän uimassa - säälittävää kun piisamilta näyttävä Mäkkis ui tuhat kertaa paremmin kuin Amor..

    VastaaPoista
  4. Tiia,
    Hyvä idea! :D

    Eeva,
    Kyllä! Joka kerta yhtä hieno fiilis! Sitä tuntee ihan saavuttaneensa jotakin! :D Samassa käsityksessä minäkin olen: vesitiiviit suojat maksavat noin miljoona euroa. Siis ovat ihan oikeasti ihan älyttömän kalliita. Sellainen on kyllä heti ostolistalla (monen muun asian kanssa), jos voitan lotosta täyspotin.

    Josefiina,
    Totta :D Kameran kannalta tuskin on merkitystä sillä, kuinka syvälle se upposi, jos se ylipäätään pääsee uppoamaan. Täytyy toivoa, ettei koskaan joudu toteamaan itse sitä, että kyllä se tosiaan kuoli jo ihan alle 20cm syvyyteen! :O :D

    VastaaPoista
  5. Vaau, hyvä Aksu! :)) Kyllä Rikuki ehkä vielä joskus... :D

    VastaaPoista
  6. Essi,
    Toivottavasti Rikukin keksisi uimisen! :)

    VastaaPoista
  7. Heippa! Useammankin kerran olen täällä vieraillut, mutta olen niiin laiska kommentoimaan... Mutta blogista löytyy valtavan hienoja kuvia ja on ollut kiva seurata teidänkin agivideoita, Aksu on pätevä (ja nopea :)! Ja syynäsinpäs minäkin videoitamme läpi useaan otteeseen, kyllä, ylösmenokontaktien hyppimiseen olisi näköjään kiinnitettävä huomiota. Ei olla kisattu vähään aikaan, niin en ole edes huomannut asiaa. Onneksi joku muu sentään huomasi. :D

    VastaaPoista
  8. Wilkku,
    Oon itsekin käynyt teidän blogissa useamman kerran. :)
    Hyvä siis, että tuli puheeksi kontaktit! Meilläkin tosiaan ongelmana puolin ylösmeno, jos vedätän. Jos jään "jarruksi", niin ongelmaa ei ole. Eikä esim kisoissa ole ylösmenolta vitosta tullut. :)

    VastaaPoista