perjantai 5. elokuuta 2011

Ei se koko, vaan se asenne



Arkistojen aarteita. Arvaatteko kumpi noista kahdesta on pomo?
Vasemmanpuoleinen kuva on otettu vuosi sitten. Aksua olisi huvittanut kavuta päikkäreille Hannin viereen sängylle, mutta Hanni kehoitti Aksua suksimaan kuuseen ja lopputuloksena siis se, että Pakkel nukkui sängyn alla ja Hanni ylhäisessä yksinäisyydessään sängyllä. Liekö sitten 13 vuoden ikäero, Hannin asenne vai joku muu, mutta Aksu ei koskaan ole noussut Hannia vastaan, vaan suurinpiirtein palvoo maata sen tassujen alla. Hannilta taasen ei ole koskaan puuttunut pokkaa pistää kuriin itseään nuorempia koiria. Oli ne sitten reilusti isompia, kuin vanha herra itse, tai ei.

Tänään oli ensimmäiset agitreenit sitten ikuisuuksien ja Aksulla oli virtaa! Tuttuun tapaan huusi ja meuhkasi radan laidalla. Tämä merlesikailu se on yksi ikuisesti työn alla oleva juttu. Agitreeneissä tämä ei ole puoliksikaan niin pahaa, kuin kisoissa, joissa Aksu ottaa yleisöstä ja siitä isosta koiralaumasta sellaiset kierrokset, ettei ihan heti uskoisi, jos Pakkelin sattuu näkemään vain esimerkiksi agilitytreeneissä. Kyllähän se treeneissäkin yrittää huutaa, mutta se on niin paljon "kesympää" huutoa ja Aksu rauhoittuu aina alun huutojen jälkeen makailemaan kentän laidalle. Jotain kertonee sekin, että Aksun saa vinkumaan virittyneesti jo se, että katson kotona tietokoneelta agilityvideoita, joilta kuuluu koirien haukunta, kuulutukset ja tuomarin pillin vihellys!

Ne parit puistoaksatreenit voidaan muuten julistaa oikein onnistuneiksi. Tänään treeneissä tuli hyvä paikka kokeilla sylkkäriä ja kas! Aksu teki sen niin nätisti, että ihan itsekin hämmästyin! Ennätin jo kouluttajallekin sanoa, että me yritetään räpeltää sylkkäri, mutta todennäköisesti ei tule onnistumaan. Onnistuipa kumminkin ja ihan loistavasti! Toisella ratapätkällä kokeiltiin erilaista kuviota, jossa Aksu kääntyi siivekettä hipoen! Vielä alkuvuodesta se olisi ensin tehnyt kolmen metrin loikan väärään suuntaan ja vasta sitten (pitkällä kaarroksella toki) juossut perääni. Selvää kehitystä! Vaikka kyllähän sitä kolmosluokassa olevan koiran pitäisi osata jo kääntyä. Köhköh. Nooh, mikäs kiire tässä. Käännökset(kin) on (edelleen) työn alla.

9 kommenttia:

  1. Nuo kuvat ovat kuin sistustuslehdestä. :)
    Ja onnittelut onnistuneista agi-treeneistä!

    VastaaPoista
  2. On aina hieno tunne, kun huomaa että treenaaminen ei ehkä sittenkään ole niin yliarvostettua :D Hyvä Aksu! Ehkä joku voisi puhaltaa pilliin treeneissäkin teidän vuorolla? Meillä edellisessä ryhmässä pillin äänestä kuumuville koirille puhalleltiin melkein joka treeneissä, kisamaista treeniä ikään kuin.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia taas! :) Kiva tuo uusi otsikkokin.
    Tuike vetää kans aina paljon enemmän kierroksia kisoissa kuin treeneissä. Säännöllisellä puuttumisella ollaan nyt onneksi päästy siihen ettei enää huudeta suoraa huutoa vaan tyydytään vaan silloin tällöin haukahtamaan ja kiskomaan kuin hullu radalle kisoissa. :D

    VastaaPoista
  4. Ihanat kuvat! Voi Aksua, toinen joutunut tyytymään sängynaluseen! Pikkukoirat kyllä usein pistävät isompiaan 6-0. Kun on niin pieni, täytyy olla iso luonne, jotta pärjää isommille!

    Tsemppiä kisoihin! Eikös teillä sellaiset ole pian edessä? :)

    VastaaPoista
  5. Eeva,
    Kiitos.. ja kiitos! :)

    Sirkku,
    Me tartettaisiin pillin lisäksi yleisö ja kuulutukset! :D pillin vihellys yksistään ei saa kierrosövereitä (enää) aikaiseksi. Sen pillin hankintaa suunniteltiin koko viime talvi treeniporukan kanssa, mutta aina se unohtui. :D ja tosiaan, kivaa on huomata, että siitä treenaamisesta on joskus hyötyäkin! Noi sylkkärit on meille olleet se älyhankala juttu.

    Saara,
    Kiitos!
    Niin ja tuohon meilläkin tähdätään: satunnaisiin haukahteluihin. Saas nähdä kuin onnistuu. Aksulla se menee niin yli, että se on jo holtiton. ;)

    Tiina,
    Totta. Pienellä on oltava sitä luonnetta paljon, jos aikoo pärjätä ja olla vielä kenties pomonakin! :D Niin ja juu, taisihan meillä kisat ihan pian olla! Oon niin lomalla vielä. Tai siis kesässä ja kesään ei kuulu kisat tai treenit. ;)

    VastaaPoista
  6. Tuo huuto on jotenkin tuttua! Iitun kanssa vaikka yritti olla jännitämättä radalle menoa tai ylipääntänsä ennenkuin edes päästiin kisa / treenipaikalle, aloitti jo autonsa oman soolouransa. Onneksi kaksi muuta on hiljempaa agilityn suhteen, tosin Tilda osaa huutaa odottaessa vuoroaan.

    VastaaPoista
  7. Aksu ei onneksi aloita jo autossa! Iitu on siis vienyt huutamisen astetta pidemmälle (/kamalammalle tasolle?) :D

    VastaaPoista
  8. Juu, melkein saa ajaa työkorvaluukokeet päällä (noin vertauskuvauksellisesti!)

    VastaaPoista
  9. Mä tarttisin ne kuulosuojaimet sitten kisapaikalla :D

    VastaaPoista