tiistai 30. elokuuta 2011

Paluu arkeen



Kuten aina, niin myös tälläkin kertaa loma meni aivan liian nopeasti! Olisin voinut aivan helposti lomailla vielä toiset kaksi viikkoa, vaan ei! Uudet haasteet odottivat ja haaveet ylimääräisistä lomaviikoista saivat jäädä. Aksulla tosin "loma" jatkuu, sillä sen ei ihan vielä ole tarvinnut aloittaa normaaleja arkiyksinoloja, vaan sen yksinolot rajoittuvat toistaiseksi edelleen muutamaan tuntiin päivässä. Onnekas hurtta.

Aloitimme Aksun kanssa uuden valmennuskurssin agilityssa viime viikolla ja olipahan oiva herätys. On helppoa katsella muiden suorituksia radan laidalta ja nähdä virheet. Vaikeampaa on arvioida omaa suoritustaan ja nähdä siitä ne samat virheet. Viime viikon treeneissä (vihdoinkin?) ymmärsin, että oma ohjaukseni perustuu liikaa varmisteluun ja siten siis löysäilyyn. Hidas juoksijahan minä kyllä olen, mutta niin vain ennätin pitkän juoksusuoran päähän ennen Aksua, kun irrottauduin varmistelusta ja jätin koiran suoriutumaan osoittamastani esteestä yksikseen. Jos varmistelusta irrottautuminen ei ollut helppoa minulle, niin vielä vähemmän helppoa se oli Akselille! Paimen oli ihan pihalla, kun sen olisi pitänyt ihan yksin hakeutua eri suuntaan, kuin minä ja vieläpä sellaisena hetkenä, kun minä selvästi lähden juoksemaan pakoon! Ja vieläpä PUTKELLE! (Aksun suosikki.)

Otamme siis tehotreeniin varmistelemattomuuden ja toisaalta sen, että saisin Aksun todella lukitsemaan ne esteet, jotka olen sille jo kertaalleen merkannut, jotta se osaisi edetä niille varmasti, vaikka itse olisinkin jo toisaalla. Treeniä se toden totta vaatiikin, sillä tähän astinen treenaamisemme on ollut lähinnä rallattelua ja hauskanpitoa ja ei ihan niin tarkkaa puuhastelua; on tehty ohjauskuvioita "vähän sinnepäin". Hauskanpitoahan se toki on edelleenkin, mutta ehkä hitusen tavoitteellisempaa. Mieleeni on selvemmin piirtynyt se, mitä haluan treenata ja missä haluan meidän kehittyvän. Tähän liittyen innostuin ottamaan keinunkin tehotreeniin. Sunnuntaina käytiin agiradalla, jossa päätin palkata vain nopeista keinun suorituksista taka-ajatuksenani se, että Aksu alkaisi pyrkiä nopeampaan suoritukseen. Heh.. Unohdin, että herkkiskoirien kohdalla se ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Kun jätin hitaamman suorituksen palkkaamatta, tuli Aksusta samantien varovaisempi (epävarmempi) ja siten siis entistäkin hitaampi. Siirryin siis suunnitelmaan B. ja hetsasin Aksua ennen keinulle lähetystä, jonne vielä juostiin kilpaa (lelu koiran kirsun edessä viilettäen). Saatiin muutama nopsakka keinu ja palkkasin ihan vähän sikailustakin. Sellaisesta röyhkeästä etenemisestä. Hirvittävän paljonhan se keinun suoritus on parantunut entiseen verrattuna, mutta nälkä kasvaa syödessä ja kolmosissa se tekeminen on jo vähän enemmän sellaista sekuntipeliä. Kaarrosten pienentämisen eteen tehdään toki myös töitä. Niistä niitä ylimääräisiä sekunteja saadaan irti useampikin..

Agility on kyllä aikamoista. Siirtyessäni ohjaamaan Hannin jälkeen Elvistä ajattelin, että toisen koiran opettaminen kelvolliseksi on jo hieman helpompaa. Ainakin olisi voinut olla. Siirtyessäni sitten Elviksen ohjaksista Ricon ohjaksiin, en oikeastaan ajatellut minkään olevan helppoa. Eikä se ollutkaan. Siirtyminen minikoirasta maksikoiraan oli kulttuurishokki, josta en ole näemmä vieläkään toipunut. En edes kuvittele, että seuraavan koiran kohdalla pääsisin yhtään sen helpommalla. Aiemmin listasin niitä virheitä, mitä en ainakaan aio toistaa seuraavan harrastuskoiran kohdalla. Nykyään mietin tätä listaa pohtiessani myös sitä, että mitäköhän uusia virheitä sitä tuleekaan tehneeksi sitten seuraavan harrastuskoiran kanssa.

Muista harrastuksista vetohommat edistyvät ja ensimmäinen vetolenkki tälle syksylle on nyt tehtynä! Järkevämpien vetolaitteiden puutteessa vedätin taas pyörällä. Sopivasti sateinen sää oli tyhjentänyt reitit muista tielläliikkujista melko tehokkaasti ja saatiin mennä melkotavalla keskenämme! Hyvä niin, sillä pysähdyskäsky ei ole järin tehokas. Koira juoksee vielä useamman metrin ennen pysähtymistään. Myöskin eteen liikkumista pitää vahvistaa. Siis sitä, että tietä jatketaan suoraan niin kauan, kunnes toisin käsken, eikä siis esimerkiksi yritetä oikaista minnekään peltopolulle (melkein kaaduin!) omine nokkin-- kirsuineen!

11 kommenttia:

  1. Hyvä hyvä, teistä tulee vielä huippuja agilityssa! :) Ja joo ministä maksiin on sellanen kulttuurishokki, ettei toista löydykkään. Varsinkin kun ensin oli mini, joka ei tiputellut rimoja kovin helposti, ja nyt on maksi joka rankasee ihan kaikesta riman tiputuksella.. :D

    VastaaPoista
  2. Joo! Ja mulla minit oli niiiiiiiiiiiiin kuuliaisia! Ei puhettakaan, että ne olisi koskaan sooloilleet, toisin kuin ERÄS! :D

    VastaaPoista
  3. Mun mini kyllä sooloili ja varasteli lähdöstä ja hyppi kontakteilta alas, mut ei se vetäny tollasia kierroksia kuin eräs! :D

    VastaaPoista
  4. Sun mini oli siis vähän räyhäkämpi malli, kuin noi mun mamin kultapojat! :D

    VastaaPoista
  5. Kenen valmennuksissa käytte? Hyvältä kuulostaa oivallukset ja edistymiset. :)

    VastaaPoista
  6. Me käydään Oreniuksella. Suosittelen kyllä, jos on koskaan mahdollisuus mennä. Pätevä tyyppi. :)

    VastaaPoista
  7. :-D Ihana kyltti!
    Teidän agility kuulostaa etenevän hienosti eteenpäin!

    VastaaPoista
  8. Valkattiin porttiin viestiltään mahdollisimman selkeä kyltti ja ihan siistikin se onneksi on! :)

    VastaaPoista
  9. Tottakai sä seuraavan koiran kanssa pärjäät ja osaat paremmin taasen! Sitä paitsi sen kanssa te meette jo heti muutaman kuukauden iässä pentuaksaan, suosittelen :)

    VastaaPoista
  10. Pentuaksa olisi kyllä ehkä ihan paikallaan joskus! :D Siellä ehkä se vauhtikin on hiljaisempi, joten myös minulla olisi mahdollisuuksia tuntea itseni NOPEAKSI! :D

    VastaaPoista
  11. Hhaha, niinhän sä luulet :D totuus on päinvastainen, ei oo kato rimat tiellä hidastamassa ;)

    VastaaPoista