perjantai 19. elokuuta 2011

Tuuli puhalla mun saippuakuplaa ja kuljeta eteenpäin

Lomalaisen arki alkaa hiljalleen asettua uomiinsa ja päiviin alkaa mahtua muutakin, kuin pelkkiä muuttopuuhia. Merle-eläinkin alkaa hiljalleen asettua, vaikka onkin ilmeisesti stressaamisellaan kiihdyttänyt karvanvaihtoa ja parin päivän ajan on siis harjattu isot hedelmäpussilliset karvaa talteen. Mikäli olisin kerännyt kaiken irtokarvan talteen keväästä lähtien, olisi niistä neulonut ihan kevyesti sekä minulle että Pasille lapaset. Helposti luulisi, että sellaisen karvamäärän pudottaminen näkyisi jo koirassakin, vaan ei. Sen turkki on yhtä tuuhean näköinen, kuin aina ennenkin. Ehkä kaulus (josta on irronnut kaikkein vähiten karvaa) on hieman ohuempi, kuin talvipakkasilla. Paino sanalla ehkä.

Eilen käytiin taas agitreeneissä ja kylläpä korostui mainiosti meidän ongelmakohdat noin niinkuin pitkää rataa ajatellen. Aksu irtoaa hyvin ja hakee esteitä kivasti, mutta heti, kun siellä välissä pitäisikin olla vähän hallinnassakin, tulee ongelmia. Toisin sanoen ei mikään ihme, että kolmosten radoilla me vain hyllytetään. Vaikka hallinnassa edelleen onkin puutteita, niin on se selvästi jo parantunut. Enää ei niin usein tule niitä treenejä, kun Aksu vain huutaa räkä roiskuen ja juoksentelee holtittomasti sinne sun tänne. Harmi, että ohjaaja ei edisty yhtä hyvin, kuin koira. Ihan liian usein minulle tulee radalla niitä "hups, se meni jo" -tilanteita vastaan. Aksun etenemisnopeus pääsee edelleenkin yllättämään minut. Jollain tapaa myös tuntuu, että Aksun varmuus edetä -ja siten myös etenemisnopeus ovat kasvaneet entisestään. Voi toki olla, että vain kuvittelen.



Alkaneen syksyn (kyllä, syksyn) myötä olen suonut pari ajatusta myös vetotreeneille. Meillä kun on tämä niin vallan pätevä yhden koiran valjakko, niin tokihan sitäkin lajia on treenattava. Ongelmalliseksi vetohommissa on osoittautunut halukkaan vieheen puute. Aksu ei tykkää juosta kärjessä, mikä on ongelma, jos se on ainoa koira meidän valjakossamme. Tarkoitus kun olisi, että kelkka/sukset ja minä tultaisiin valjakon (ööh.. koiran) perässä sen sijaan, että koira (tai valjakko) tulee minun perässäni. Muutama pyörälenkki on tehty tälle syksylle ja olen kehunut Aksua siitä, että se juoksee pyörän edellä. Siinä on jo ainakin asetelma oikein. Vaikka menihän meillä viime talvena vedot koirakavereiden kanssa oikein loistavasti! Aksustakin löytyi siis vetovaihde heti, kun kärkeen saatiin joku itsevarmempi kaveri juoksemaan!

Ennen talvikautta pitäisi kuitenkin hommata uudet huskyvaljaat. Vanhat on selvästi tehty jollekin kaulasta vähempikarvaiselle kaverille. Aksun paksu talviturkki tekee kaula-aukosta sen verran ahtaan, että niillä ei veto ole järin miellyttävää. Viime talvena jo vedettiin lainavaljailla. Heti, kun mittanauha löytyy, on pistettävä tuliterät valjaat tilaukseen! Eipähän vetohommat jää kiinni valjaiden puutteesta!

Huomenna sitten lähdetäänkin vähän kauemmaksi retkeilemään agilitykisojen merkeissä! Saa nähdä, kuinka parin tunnin ajomatka vaikuttaa Aksun agilityintoon. Helposti voisi luulla (toivoa jopa), että se väsyttäisi sitä hieman ja radalla sitten olisi paremmin hallittavissa oleva määrä virtaa, mutta tuota noin. Pääasia, että on hauskaa?

4 kommenttia:

  1. Sä oot siis alistunu ajatukselle, että kesä on ohi. Meilläkään ei ole kaulurissa suurta muutosta huomattavissa, vaikka koko muu koira näyttääkin tällä hetkellä tosi kaljulta..
    Tsemppiä agikisoihin, kokeile saada ukko hallintaan! :)

    VastaaPoista
  2. No olen! Sen verran syksyistä keliä! Tänäänkin oli suorastaan arktiset olosuhteet :DD

    VastaaPoista
  3. Onnittelut nollaradasta Mikkelissä! :) Mie oon kyllä ihan super syksyihminen. Oikein odotan kun alkaa ne nollakelit ja aamulla on kuuraa ja ruska ja....

    VastaaPoista
  4. Kiitos!
    Mä en niistä pakkasista tykkää! Ne ihan pikkupakkaset on vielä siedettävät, kun pystyy vielä lisäämään vaatteita riittävästi, mutta ne kamalat pakkaslukemat, mitä on tässä parina talvena nähty :O ounou.

    VastaaPoista