Viime lauantaina käytiin mekin sitten Ulla Kaukosen luotsaamalla hyppytekniikkakurssilla. Hyppytekniikka on nyt niin in ja påp, että pakkohan se oli itsekin käydä katselemassa, että mistä tarkalleen on kyse.
Ihan fiksuja ajatuksiahan siellä tuli ilmi. Itseäni kiinnosti ehkä kuitenkin enempi lihashuolto ja lämmittely. Harmi, että niitä sivuttiin lähinnä pintapuolisesti tällä yhden päivän kurssilla. Aksun ensimmäiset hypyt näyttivät kamalilta ja en voi, kuin todeta, että ei se normaalisti niin idiootin näköisesti pompi. Syytän keinonurmipohjaa, johon meistä kumpikaan ei ole erityisen ihastunut ja itseasiassa syytökset eivät ole ollenkaan niin kaukaa haettuja. Pohjalla on melkoisen suuri merkitys agilityssa, minkä tietysti moni harrastaja onkin huomannut keinonurmien myötä (osa kohtuuttoman liukkaita) ja myös Ulla totesi, että hyvätekniikkainen koirakin saattaa vieraalla alustalla hypätä tavallista huonommin.
Kirjoitin kurssilta piiiitkät muistiinpanot, mutta kirjaan niistä tähän vain murto-osan. Muuten postauksesta tulisi suorastaan tuskastuttavan pitkä ja toisaalta, näitä samoja on mitä luultavimmin raapusteltu jo moneen blogiin ennen meidän plokia eli ehkä osittain tuttua juttua. Tosin, pitkä tästä postauksesta taitaa tulla joka tapauksessa.
Hyppytekniikassa tavoitteena on itsenäisesti hyppyjä suorittava koira, joka ei häiriinny ohjaajastansa. Opettamalla koiralle oikeaa hyppytekniikkaa saadaan sille parhaassa tapauksessa lisää aktiivivuosia ja motivaatiota suorittaa hyppyjä. Vääränlainen hyppytekniikka voi pahimmillaan aiheuttaa kulumia ja jumeja. Hyppääminen ei suju hyvin luonnostaan kaikilla koirilla, vaan taidoissa on eroja. Toiset ovat syntyjään lahjakkaampia, kuin toiset. Tärkeää on treenata hyppytekniikkaa paljon, jotta oikeasta hyppytavasta tulisi rutiinia. Hyppyharjoitteet on suunniteltu siten, että koira joutuu käyttämään aivojansa niissä (Houston, we MAY have a problem) ja ajattelemaan, kuinka ratkoa tehtävä järkevimmin. Hypyt siis ikäänkuin ohjaavat koiraa kohti oikeaa tekniikkaa. Oikean hyppytekniikan löytymisessä tärkeää on oikeanlainen rytmitys, tasapaino ja sopiva vauhti -oikeaa virettä unohtamatta! Esimerkiksi liian korkeassa vireessä (Aksun helmasynti..) oppiminen ei ole erityisen tehokasta.
Hyppyjen kannalta tärkeää on myös se, että koira hahmottaa kroppansa oikein ja tiedostaa, että sillä on takapää ja siis yhteensä neljä jalkaa. Tässä kohdin on mainittava, että vaikka Aksun kanssa onkin tehty paljon temppuja, joissa se joutuu miettimään takapäänkin sijaintia, en silti ole aina ihan varma, muistaako se koko takapään olemassa oloa agiradalla korkeassa vireessä.
Hyppyongelmiin johtavia syitä on esimerkiksi vääränlainen opetus tai se, ettei koiraa ole alun alkaenkaan opetettu hyppäämään oikein, kipu, liian kova vauhti tai liian korkea vire, keskittymisvaikeudet, rohkeus, motivaatio, syvätuen puute ja alustan vaikutus. Kurssilla Aksun suurimmaksi ongelmaksi Ulla Kaukonen nimesi syvätuen puutteen, mikä on hyvin tyypillinen ongelma vilkkailla koirilla. Syvät lihakset kehittyvät vain hitaassa vauhdissa ja jos koira ei koskaan liiku hitaasti, ei myöskään syvillä lihaksilla ole mahdollisuutta kehittyä. Näkisin itse kuitenkin ongelmana myös liian korkean vireen ja toisaalta myös keskittymisvaikeudet. Kurssilla ongelmia aiheutti myös alusta, johon Aksu ei ole niin tottunut. Treenaamme ja kisaamme pääsääntöisesti hiekalla, kun taas kurssi pidettiin keinonurmipohjaisessa hallissa.
Huomion arvoinen pointti oli myös se, että rimojen pudottelu on aina oire jostakin ja itse riman putoamiseen johtanut virhe on joissain tapauksissa saattanut tapahtua jo kauan ennen sitä varsinaista hyppyä, jolla rima tipahtaa. Minulle kolahti erityisen hyvin se, kun Ulla mainitsi joidenkin koirien pitävän erityisesti pitkistä, laakeista hypyistä. Tuli heti Aksu mieleen. Sehän ei muuta tekisikään agiradalla, kuin hyppäisi piiiitkiä eteenpäin kantavia loikkia.
Ensimmäinen (hieman teatraalinen) Set point -yritys.
Viimeinen Set point -yritys. Tavallinen hyppy on muutettu "sianselkä" -hypyksi, joka koostuu kolmesta rimasta, joista keskimmäinen on korkein.
Ensimmäisenä tehtiin set point -harjoitusta, jossa treenataan painonsiirtoa (Aksun ongelmallisin osa-alue) ja kropan käyttöä. Aksu oli taas hieman dramaattinen ja varoi speedbumpia. Arvasin jo ennen harjoituksen tekemistä, että speedbump on Aksulle ongelma. Speedbumpin vieressä istuminen ilman kunnollista turvaväliä oli jo sekin ongelma Aksulle. Pienen välimatkan päässä istuminen onnistui, mutta itse hyppy oli kamala (sitä taidettiin nimittää myös
hieman teatraaliseksi). Kuulema ei edes niin erityisen harvinaista, että koira ottaa häiriötä joko ohjausrimoista tai speedbumpista. Pakkel tekikin loput harjoitukset ilman edessä mörkönä möllöttävää putken pätkää.
Set point -harjoitus sianselkämallina (kamala sana) tuli Aksun kotiläksyksi. Näitä täytyy siis muistaa treenata jatkossa.
Perussarjan pompahtelua.
Perussarjalla ongelmana oli vähän se, ettei Aksu oikeastaan keskittynyt hyppyihin, kun rimat olivat "normaalisti". Niitä jouduttiin hieman laittamaan sikinsokin ja jatkossakin joudun aina miettimään erilaisia tapoja asetella rimat paikoilleen, jotta ne olisivat Aksun mielestä sen näköiset, että niihin pitää jopa hieman keskittyäkin. Tavoitteena on saada Aksun pää matalammalle ja tömähdyksiä hiljaisemmiksi laskeutuessa. Sitten, kun siltä osin on tavoitteet saavutettu, voin alkaa muuttamaan omaa sijaintiani suhteessa koiraan. Tavoitteena on, että lopulta koira suorittaisi perussarjan ongelmitta myös silloin, kun ohjaaja liikkuu (juoksee) mukana, kuten ratatilanteessa juoksisi. Tärkeää on kuitenkin harjoitella tekniikkaa ensin hiljaisemmassa vauhdissa ja vasta taitojen kasvaessa nostaa vauhtia ja vaatimustasoa.
Kaikenkaikkiaan päivä meni nopeasti ja Aksu jaksoi hyvin, vaikka joutuikin suurimman osan ajastaan viettämään häkissä odottellen. Aksu rähähtikin ainoastaan yhdelle koiralle ja sillekin vain siksi, että se kehtasi tulla hitusen liian lähelle meidän treenireppua (Aksun mielestä siis), muuten käyttäytyi oikein siivosti. Mahtavaa! Mikäli joku nyt tämän perusteella kiinnostuu enemmänkin hyppytekniikasta, niin suosittelen ihan ehdottomasti kurssille hakeutumista. Silloin saa juuri omalle koirallensa mitoitettuja ohjeita ja opastusta! Meidän seuraava projekti on hakeutua fyssarin tykö, jotta saisimme lisää ohjeistusta Aksun syvien lihasten treenaamiseen. Helpommin sanottu, kuin tehty, kun on vieraisiin ihmisiin epäluuloisesti suhtautuvasta koirasta kyse..
