tiistai 13. syyskuuta 2011

Hyppytekniikkakurssilla

Viime lauantaina käytiin mekin sitten Ulla Kaukosen luotsaamalla hyppytekniikkakurssilla. Hyppytekniikka on nyt niin in ja påp, että pakkohan se oli itsekin käydä katselemassa, että mistä tarkalleen on kyse. Ihan fiksuja ajatuksiahan siellä tuli ilmi. Itseäni kiinnosti ehkä kuitenkin enempi lihashuolto ja lämmittely. Harmi, että niitä sivuttiin lähinnä pintapuolisesti tällä yhden päivän kurssilla. Aksun ensimmäiset hypyt näyttivät kamalilta ja en voi, kuin todeta, että ei se normaalisti niin idiootin näköisesti pompi. Syytän keinonurmipohjaa, johon meistä kumpikaan ei ole erityisen ihastunut ja itseasiassa syytökset eivät ole ollenkaan niin kaukaa haettuja. Pohjalla on melkoisen suuri merkitys agilityssa, minkä tietysti moni harrastaja onkin huomannut keinonurmien myötä (osa kohtuuttoman liukkaita) ja myös Ulla totesi, että hyvätekniikkainen koirakin saattaa vieraalla alustalla hypätä tavallista huonommin.

Kirjoitin kurssilta piiiitkät muistiinpanot, mutta kirjaan niistä tähän vain murto-osan. Muuten postauksesta tulisi suorastaan tuskastuttavan pitkä ja toisaalta, näitä samoja on mitä luultavimmin raapusteltu jo moneen blogiin ennen meidän plokia eli ehkä osittain tuttua juttua. Tosin, pitkä tästä postauksesta taitaa tulla joka tapauksessa.

Hyppytekniikassa tavoitteena on itsenäisesti hyppyjä suorittava koira, joka ei häiriinny ohjaajastansa. Opettamalla koiralle oikeaa hyppytekniikkaa saadaan sille parhaassa tapauksessa lisää aktiivivuosia ja motivaatiota suorittaa hyppyjä. Vääränlainen hyppytekniikka voi pahimmillaan aiheuttaa kulumia ja jumeja. Hyppääminen ei suju hyvin luonnostaan kaikilla koirilla, vaan taidoissa on eroja. Toiset ovat syntyjään lahjakkaampia, kuin toiset. Tärkeää on treenata hyppytekniikkaa paljon, jotta oikeasta hyppytavasta tulisi rutiinia. Hyppyharjoitteet on suunniteltu siten, että koira joutuu käyttämään aivojansa niissä (Houston, we MAY have a problem) ja ajattelemaan, kuinka ratkoa tehtävä järkevimmin. Hypyt siis ikäänkuin ohjaavat koiraa kohti oikeaa tekniikkaa. Oikean hyppytekniikan löytymisessä tärkeää on oikeanlainen rytmitys, tasapaino ja sopiva vauhti -oikeaa virettä unohtamatta! Esimerkiksi liian korkeassa vireessä (Aksun helmasynti..) oppiminen ei ole erityisen tehokasta.

Hyppyjen kannalta tärkeää on myös se, että koira hahmottaa kroppansa oikein ja tiedostaa, että sillä on takapää ja siis yhteensä neljä jalkaa. Tässä kohdin on mainittava, että vaikka Aksun kanssa onkin tehty paljon temppuja, joissa se joutuu miettimään takapäänkin sijaintia, en silti ole aina ihan varma, muistaako se koko takapään olemassa oloa agiradalla korkeassa vireessä.

Hyppyongelmiin johtavia syitä on esimerkiksi vääränlainen opetus tai se, ettei koiraa ole alun alkaenkaan opetettu hyppäämään oikein, kipu, liian kova vauhti tai liian korkea vire, keskittymisvaikeudet, rohkeus, motivaatio, syvätuen puute ja alustan vaikutus. Kurssilla Aksun suurimmaksi ongelmaksi Ulla Kaukonen nimesi syvätuen puutteen, mikä on hyvin tyypillinen ongelma vilkkailla koirilla. Syvät lihakset kehittyvät vain hitaassa vauhdissa ja jos koira ei koskaan liiku hitaasti, ei myöskään syvillä lihaksilla ole mahdollisuutta kehittyä. Näkisin itse kuitenkin ongelmana myös liian korkean vireen ja toisaalta myös keskittymisvaikeudet. Kurssilla ongelmia aiheutti myös alusta, johon Aksu ei ole niin tottunut. Treenaamme ja kisaamme pääsääntöisesti hiekalla, kun taas kurssi pidettiin keinonurmipohjaisessa hallissa.

Huomion arvoinen pointti oli myös se, että rimojen pudottelu on aina oire jostakin ja itse riman putoamiseen johtanut virhe on joissain tapauksissa saattanut tapahtua jo kauan ennen sitä varsinaista hyppyä, jolla rima tipahtaa. Minulle kolahti erityisen hyvin se, kun Ulla mainitsi joidenkin koirien pitävän erityisesti pitkistä, laakeista hypyistä. Tuli heti Aksu mieleen. Sehän ei muuta tekisikään agiradalla, kuin hyppäisi piiiitkiä eteenpäin kantavia loikkia.


Ensimmäinen (hieman teatraalinen) Set point -yritys.


Viimeinen Set point -yritys. Tavallinen hyppy on muutettu "sianselkä" -hypyksi, joka koostuu kolmesta rimasta, joista keskimmäinen on korkein.

Ensimmäisenä tehtiin set point -harjoitusta, jossa treenataan painonsiirtoa (Aksun ongelmallisin osa-alue) ja kropan käyttöä. Aksu oli taas hieman dramaattinen ja varoi speedbumpia. Arvasin jo ennen harjoituksen tekemistä, että speedbump on Aksulle ongelma. Speedbumpin vieressä istuminen ilman kunnollista turvaväliä oli jo sekin ongelma Aksulle. Pienen välimatkan päässä istuminen onnistui, mutta itse hyppy oli kamala (sitä taidettiin nimittää myös hieman teatraaliseksi). Kuulema ei edes niin erityisen harvinaista, että koira ottaa häiriötä joko ohjausrimoista tai speedbumpista. Pakkel tekikin loput harjoitukset ilman edessä mörkönä möllöttävää putken pätkää.

Set point -harjoitus sianselkämallina (kamala sana) tuli Aksun kotiläksyksi. Näitä täytyy siis muistaa treenata jatkossa.


Perussarjan pompahtelua.

Perussarjalla ongelmana oli vähän se, ettei Aksu oikeastaan keskittynyt hyppyihin, kun rimat olivat "normaalisti". Niitä jouduttiin hieman laittamaan sikinsokin ja jatkossakin joudun aina miettimään erilaisia tapoja asetella rimat paikoilleen, jotta ne olisivat Aksun mielestä sen näköiset, että niihin pitää jopa hieman keskittyäkin. Tavoitteena on saada Aksun pää matalammalle ja tömähdyksiä hiljaisemmiksi laskeutuessa. Sitten, kun siltä osin on tavoitteet saavutettu, voin alkaa muuttamaan omaa sijaintiani suhteessa koiraan. Tavoitteena on, että lopulta koira suorittaisi perussarjan ongelmitta myös silloin, kun ohjaaja liikkuu (juoksee) mukana, kuten ratatilanteessa juoksisi. Tärkeää on kuitenkin harjoitella tekniikkaa ensin hiljaisemmassa vauhdissa ja vasta taitojen kasvaessa nostaa vauhtia ja vaatimustasoa.

Kaikenkaikkiaan päivä meni nopeasti ja Aksu jaksoi hyvin, vaikka joutuikin suurimman osan ajastaan viettämään häkissä odottellen. Aksu rähähtikin ainoastaan yhdelle koiralle ja sillekin vain siksi, että se kehtasi tulla hitusen liian lähelle meidän treenireppua (Aksun mielestä siis), muuten käyttäytyi oikein siivosti. Mahtavaa! Mikäli joku nyt tämän perusteella kiinnostuu enemmänkin hyppytekniikasta, niin suosittelen ihan ehdottomasti kurssille hakeutumista. Silloin saa juuri omalle koirallensa mitoitettuja ohjeita ja opastusta! Meidän seuraava projekti on hakeutua fyssarin tykö, jotta saisimme lisää ohjeistusta Aksun syvien lihasten treenaamiseen. Helpommin sanottu, kuin tehty, kun on vieraisiin ihmisiin epäluuloisesti suhtautuvasta koirasta kyse..

18 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista luettavaa/katsottavaa taas kerran ! Aksun dramaattisuus on melko söpöä. :---)

    VastaaPoista
  2. Söpöä tosiaan! En kyllä voinut olla nauramatta Aksun dramaattisuudelle. Se on niin.. hassu :D

    VastaaPoista
  3. Tuli kyllä aikalailla tilauksesta tämä postaus: olenkin juuri kuluneiden parien treenien aikana miettinyt sitä, miten ihmeessä koiran hyppytekniikkaa voisi parantaa. Tai siis, miten esim. huonosti jaloilleen laskeutuvalle koiralle opettaa sen oikean tekniikan. :D Päänvaivaa, muttei onneksi koskettane hirveästi Murua.

    Ihan mielenkiintoista luettavaa siispä. Aika kiinnostava tälläinen hyppytekniikkakurssi muutenkin.
    Aksu on myös aika söpö. Tuntui tiedostavan yleisönsä hypyissään.. :D

    VastaaPoista
  4. Aksu on pöhkö <3 Ullan opeissa oltiin sillon Stellan kanssa ja tykkään Ullasta ihan kauheesti (ei Stellakaan vissiin inhoa kun heräs tuolin alta koomaamasta ja kuului poks heti kun kuuli Ullan äänen) Ja toi Aksun touhu on hyvin tutun kuulosta!

    VastaaPoista
  5. Mukavaa, että tekin olette löytäneet hyppytekniikan pariin :) Toivottavasti riittää kiinnostusta jatkaa myös. Itse olen täysin hurahtanut hyppytekniikkaan, harmi, ettei silloin aikoinaan agia aloittaessani ollut mitään hajua tästä(kään), mutta parempi myöhään jne :)

    VastaaPoista
  6. reps ja kops, in ja pop ja aamen. Totta. Hauska postaus, tulin hyvälle tuulelle :)

    VastaaPoista
  7. Noniin, löysin lopulta jostain aikaa käydä lueskelemassa kaikkien blogeja, ja tää postaus (Aksun draamahyppy) ilahdutti kovasti :) Alatalon Vappu sano mulle joskus, että ausseilla harvemmin on luonnostaan hyvä tekniikka, ne vaatii varsin paljon työtä. Pakko myöntää, että Rommin kanssa en ole edes jaksanu yrittää, sen tekniikan korjaaminen olis niin suuri projekti että ihan hirvittää. Sätkän kanssa ollaan onneks ihan pennusta pitäen treenattu tekniikkaa ---> se ei oo ehtinyt oppia väärää. Hyppytekniikka on nykyään aikamoinen muoti-ilmiö, mutta kerrankin mun mielestä hyvä sellainen. Tykkään ideasta tosi paljon, on fiksua, loogista ja pennun tapauksessa varsin helppoa opettaa koira käyttämään hypätessä kroppaa oikein ja näin säästämään itseään monella tapaa. Esim. bc yleensä hyppää luonnostaan laakahyppyjä, mutta Sätkä ei edes yritä sellasta, vaan kokoaa ittensä, siirtää painon taakse ja hyppää ylöspäin niin nätisti että :) Rommi taas hyppää keinuhevosena ja ottaa hyppyyn voiman niskalla ---> niskat jatkuvasti jumissa ---> jatkuva kipu, ei kiva! Eli jee joo pointti oli, että peukut pystyyn hyppytekniikkajutuille terveisin meijän posse!

    VastaaPoista
  8. Roosa,
    Haha. Voi olla, että Aksu tiedosti yleisön ja oli vähän tavanomaista dramaattisempi :D Hyppytekniikka oli kyllä mielenkiintoista! Huonosti hypyltä laskeutuvan koiran kanssa kannattaa ehdottomasti mennä kurssille! Saa juuri sille koiralle sopivat harjoitteluohjeet. :) Huono laskeutuminen ei varmasti tee etupäälle hyvää.

    emma,
    Kyllä. Se on pöhkö :D Millon te ootte Stellan kanssa hyppykurssilla käyneet. Mennyt ihan ohi!

    Päivi,
    Mulla sama juttu. Harmi, ettei tästä puhuttu vielä mitään silloin, kun ensimmäisen kerran agia aloitin. Pikkukoirista etenkin Hanni olisi hyötynyt hyppytekniikan opettamisesta! Ootteko te käyneet monellakin kurssilla? Niitähän on sellaisia jatkokursseja hyppytekniikkaa tehneillekin.

    Lotte,
    Kiitos! ja hyvä, että toi hyvän tuulen! :)

    Inka,
    Itsekin muistan kuulleeni, että aussieilla on huono tekniikka. Ehkä se tulee siitä niiden koheltavasta tavasta liikkua ja toisaalta ehkä myös vilkkauden aiheuttamaa. Se syvätuki olisi tärkeä. En kyllä tiedä itsekään, kuinka hyvin mahtaa onnistua Aksun tekniikan parantaminen. Etenkin, kun meillä ei ole mahdollisuuksia treenata sitä, kuin kerran viikossa, mikä on melkoisen vähän.. ainakin, jos haluaisi saada jotain muutosta aikaiseksi. Sulla on kyllä hyvä tilanne Sätkän kanssa, kun olette alusta alkaen treenanneet hyppytekniikkaa! Huomattavasti helpompaa opettaa heti oikea tekniikka, kuin korjata väärää! :)

    VastaaPoista
  9. Me tutustuttiin hyppytekniikkaan juurikin Ullan parilla kurssilla puolitoista vuotta sitten. Sitten on käyty myös Vappu Alatalon opissa, ja jatkettu säännöllisesti hyppytekniikkaa omassa porukassa. Kannattaa myös tutustua Susan Salon DVD:hin, löytyy paljon lisäinfoa ja treenivinkkejä :)

    VastaaPoista
  10. Ei me olla hyppykurssilla oltu, käytiin Ullan opeissa alkeis ja jatkokurssi, kun asuttiin vielä Klaukkalassa silloin ja Ulla pitää treenejä sielläkin! Olin tosi tyytyväinen! Mutta hyvin pitkälti tunnit oli kuitenkin hyppytekniikkaa..

    VastaaPoista
  11. Aa, noniin! Ilmankos :)

    VastaaPoista
  12. Kuulostaapa kivalta! Täytyy tässä alkaa pikkuhiljaa selailemaan etelä-suomen treenitarjontaan, opiskelijana ollessa ei tietenkään hirmuisesti ole varaa mihinkään mahdottamaan kalliseen juttuun. Tietysti vielä odotetaan että soveltuuskokeet menee hyvin ja sitten saisi opiskelupaikan :-)

    VastaaPoista
  13. Kati,
    tulette taas tänne etelän suuntaan? :)
    Toivottavasti saat haluamasi opiskelupaikan!

    VastaaPoista
  14. Joo, tullaan takaisin. Ehkä ei ihan Espoon kulmille, mutta jonnekin Hyvinkää-Järvenpää-Kerava-Tuusula alueelle, itse kouluhan on Järvenpäässä. Jos me nyt pysyttäisiin 3,5 vuotta paikallaan :-)

    VastaaPoista
  15. Toivottavasti lykästää koulun suhteen ja pääsette muuttopuuhiin! :)

    VastaaPoista
  16. Hihih, onneksi tää sun postaus korvaa mun puutteelliset muistiinpanot tekniikkakurssista ;) Tammikuulle tosiaan ite ollaan Yolan kanssa jo ilmoittauduttu :D

    Ullahan puhui myös tuolla kurssilla siitä ns. aussiehypystä jonkun verran, mutta onneksi näissäkin on eroja yksilöissä. Ehkä näistä meidän aussiepalleroista vielä hyviä hyppääjiä saadaan aikaiseksi :)

    ps. Ida kiittää onnitteluista ;)

    VastaaPoista
  17. Paula,
    haha :D Ehkäpä niistä saadaan. Tosin ainakin meillä treenimäärät on niin vähäiset, että voi olla hieman hankalaa.. ;)

    VastaaPoista
  18. no mut kato lahjattomat treenaa..ens kerralla osataan jo täydellisesti ;)

    VastaaPoista