maanantai 24. lokakuuta 2011

Kisoissa pitkästä aikaa



Kahden kuukauden kisatauko päättyi eilen, kun startattiin purinalla kahdella radalla. Alkuun ajattelin, että Aksua ei kyllä yhtään kiinnosta tehdä töitä kanssani, sillä lämmittely oli ihan yhtä tuskaa, kun tyyppi oli vain narttujen ja narttujen hajujen perään. Ainakin omat lihakseni lämpenivät, kun raahasin 26 kilon hiekkaa nuoleskelevaa painoa perässäni. Yhtään varmemmaksi oloani ei tehnyt myöskään se, että perjantain treeneissä Aksu alkoi lupsuttamaan hajuja hietikosta kesken pujottelun!! Jotain, mitä se ei ikinä ennen ole tehnyt. Ennustin meille siis hyllyä. Mielikuvaharjoitteluni ennen radalle lähtöä tyssäsivät aina siihen mielikuvaan, kuinka Aksu nousee jo lähdöstä ja lähtee etsimään yleisön joukosta ihania uusia tyttöystäviä (olihan sillä sentään perjantaina treeneissä tullut riitaa nykyisen tyttöystävänsä, Stella-aussien, kanssa) ja jättää minut yksin radalle. Lähtöalueelle kävellessämme olikin huojentavaa huomata pisketin räyhäävän radan suuntaan.

Ekana vuorossa oli siis hyppyrata. Ihan sellainen kiva pätkä, vaikka ennakoinkin meille suuria ongelmia muurin jälkeisen hypyn (ja suurin piirtein kaikkien muidenkin hyppyjen) kanssa. Alkuun ajattelin, etten millään ennättäisi sinne ajoissa ohjaukseni kanssa, mutta ilokseni huomasin oppineeni juoksemaan meidän treenikuurin aikana. Ikävä kyllä se ei auttanut, koska hutiloin ohjauksen ja Aksu väisti esteeltä pois. Voi olla, että minuakin alkoi arveluttaa sijaintini suhteessa esteeseen ja kolmen metrin kanuunankuulaloikkia tekevään Akseliin. Sain näet ilokseni huomata perjantain kenraaliharkoissa, että Aksuahan ei tietyssä mielentilassa yhtään haittaa tai hidasta se fakta, että seison esteen toisella puolella jarruna. Kiitoradalla seisovat ohjaajat ovat merlesikojen mielestä ainoastaan ihan pieniä hidasteita, eivätkä suinkaan esteitä, joiden kanssa yhteentörmäystä kannattaisi välttää. Sen vinohypyn ohituksesta siis vitonen. Huomatkaa kuitenkin ilmiömäinen tapahtuma hypyn ohituksen yhteydessä! Aksu on melkein putkessa jo, mutta kääntyykin veretseisauttavan huutoni ansiosta pois putkelta ja palaa hypylle (editoin äänet pois ihan syystä).

Toinen rata oli agilityrata. Videolta sain huomata, että eräs nousee makuulta, mutta älyää vajota takaisin maahan, ennenkuin käännyn kutsumaan sitä. (Mitä ohjaaja ei näe, sitä ei tapahtunut T: aksel.) Meidän kontaktit oli.. vauhdikkaat. Puomin alastulokontakti on kyllä ihan siinä ja siinä, osuiko siihen yksikään neljästä raajasta, mutta koska tuomari on aina oikeassa, niiiiiiin- - Aan alastulolle Aksu osui ihan selvästi, sen näin jopa itsekin. Aan jälkeen taas yksi hyppy oli sillätavalla ikävästi vinossa, että Aksu ei sitä noteerannut. Etenkin, kun putkikin oli niin houkuttelevasti tyrkyllä. Alunperin ajattelin ohjata vinon hypyn toiselta puolelta, kuin miltä loppujen lopuksi ohjasin, mutta peruin viime hetkellä ennen radalle lähtöä, silllä aloin sääliä polviani ja ajatella sitä, mitä niille kävisi, jos niihin törmäisi sivuttaissuunnassa yksi merle (iso auts). Aksu palasi tässäkin ohituksessa käskystä takaisin (!!) ilman, että tunki itsensä ensin putkeen!! Putkikuvion jälkeen kepeille suunnistaessamme ohjaukseni oli löysää ja kaikkea muuta kuin ennakoivaa, mutta silti Aksu ei tehnyt hypyllä älytöntä kaarretta kepeille mentäessä! Pasikin jo kommentoi, että tästähän tulee ihan tylsää, jos Aksukin alkaa olla jo noin hyvin hallinnassa ja hillitty.

En tiedä, mutta minusta tuntui, että meidän vauhti olisi kasvanut! Ainakin omasta mielestäni oma liikkeeni oli paremman näköistä, kuin aiemmin. Edelleenkin jäin odottelemaan koiraa ihan suotta silloinkin, kun olisi voinut vaikka edetä ja sorruin myös varmisteluun sellaisissa kohdissa, joissa Aksu olisi ihan varmasti osannut hakeutua esteelle ilman minunkin apuani. Varmistelut aina aiheuttavat sen, että jään jälkeen ja olen seuraavassa kuviossa myöhässä, jolloin koko kuvio hieman levähtää (hyvänä esimerkkinä tästä agiradan kuviot keinun jälkeen). Aksukin on edistynyt. Se ei enää poukkoa perääni niin herkästi, vaikka heittäisinkin sen yksin suorittamaan jotain estettä lähtiessäni itse pyrkimään eteenpäin. Alkaa myös olla siinä ja siinä, voiko noin kuuliaisesti ohjaukseen vastaavaa paimeneläintä kutsua merlesiaksi. Ihan hyvät fiilikset. Me ei hyllytetty ja tuntui jopa siltä, että ollaan edistytty! Kyllä kannatti välillä sortua treenaamaan huolella!

14 kommenttia:

  1. Hyvinhän teillä meni ! Näytitte kaiken lisäksi hurjan vauhdikkailta.

    "Mitä ohjaaja ei näe, sitä ei tapahtunut T: aksel." <--- Nauratti, pätee niin hyvin normielämässäkin koirien kanssa. :---D

    VastaaPoista
  2. Aksu on niin hieno!! Siitä näkee, että sillä on ihan tuhannen siistiä radalla, ihanaa katottavaa :)
    Meidän agiliitelyt on nyt vähän katkolla, jatkokurssi alkais keskiviikkona mutta mä en pääse enää siihen aikaan millon se olis, ja kysyin koulutusvastaavalta onko mahdollista vaihtaa ryhmää, mutta aika hiljasta on ollu vastauksen kanssa... Harmi, olis siistiä jos meki mentäis joskus noin hienosti :)

    VastaaPoista
  3. Noora,
    Hahah :D totta, toi kyllä pätee erittäin hyvin normielämässäkin! :D

    Tiia,
    Aksu kyllä tosiaankin tykkää viilettää agiradalla! Mitä kovempi vauhti, sen parempi :) Toivottavasti saatte ryhmävaihdon onnistumaan! Teillä alkoi jo niin lupaavasti agiura! :) Laita vaikka uutta viestiä perään, jos ei mitään kuulu. Voihan olla, että meili (?) on hävinnyt vaikka bittiavaruuteen. :)

    VastaaPoista
  4. Harvoin saa lukea näin mielenkiintoista, jännittävää ja hauskaa agi-kisakertomusta! :D Toi koira on kyllä niiiiiiin agihullu!

    VastaaPoista
  5. Meno oli oikeasti eri näköistä kuin ennen. Himskutin lähellä taas nollakin. Hyvä te!

    VastaaPoista
  6. Miimi,
    Aksu on kyllä ihan pöljänä agiin! Kiljuu jo pelkille agilityvideoillekin, mikä on toisinaan vähemmän kivaa (minun mielestäni)! :D Niin ja kiitos kertomuksen kehaisusta. :)

    Eeva,
    Hei hyvä! En siis ole ainoa, jonka mielestä meno oli muuttunut parempaan (?) suuntaan! Nolla oli tosiaan harmittavan lähellä! Minulla ei ole hajuakaan lopputuloksista, mutta ei niitä nollia vissiin turhan montaa jaettu, vaikkei radat mahdottoman vaikeita olleetkaan. Aika monelle muullekin nuo vinot hypyt putkihoukutuksineen tuottivat ongelmia. :)

    VastaaPoista
  7. Hei! Löysin sattumalta blogiisi noin kaksi vuotta sitten ja sille tielle olen jäänyt.. Kirjoitat koiristasi aivan äärimmäisen hauskasti ja olet myös todella taitava valokuvaaja. Itseasiassa blogisi on ehdoton suosikkini kaikkien seuraamieni koirablogien joukosta :-)

    Nykyään en kuitenkaan enää näe postauksiin lisäämiäsi videoita. Ilmeisesti ne on jotenkin suojattu niin ettei kuka tahansa niitä pysty näkemään? Harmi juttu, koska agility- ja muitakin videoitasi on ollut aina mielenkiintoista katsoa.

    Mukavaa treenisyksyn jatkoa sinulle ja koirillesi!

    VastaaPoista
  8. Noora,
    Moikka! Kiva, että jätit kommenttia! Kiitoksia paljon ja kiva kuulla, että ploki on mukavaa luettavaa :) Oli oikein sellainen hyvänmielenkommentti :)

    Videot on tallennettu vimeoon ja se vaatii toimiakseen Flashin. Onhan sinulla se asennettuna koneellesi? Klikkaamalla *TÄTÄ* ohjaudut vimeon sivulle, joka tarkistaa koneeltasi löytyvän flash -version (ja ilmeisesti myös ilmoittaa, jollei sinulla sitä ole) ja antaa suosituksen versiosta, jolla homman pitäisi toimia parhaiten. Videoita ei ole siis millään tavalla suojattu, vaan asetukset sallivat videon näkyä kaikille. Minkälainen virheilmoitus sinulle tulee? Selaat ilmeisesti kuitenkin tietokoneella? :) Näetkö videota, jos menet suoraan tuonne vimeon sivulle? *Klik!*

    VastaaPoista
  9. Mitään en agilityn "hienosäädöistä" ymmärrä, mutta sen näkee ainakin, että Aksu nauttii hommasta täysin siemauksin! Ihanaa katseltavaa :)

    VastaaPoista
  10. Pakkelilla oli hauskaa! Ei teiltä paljoa puutu, että nollat alkavat tippumaan! Ja niinkun sanoin sunnuntaina, Aksun vauhti on kasvanut! :)

    VastaaPoista
  11. Henna,
    Niin nauttii! :) Ainakin tämä lajivalinta on osunut ihan nappiin!

    emma,
    No ei paljoa enää (onneksi)! :D Ei ole tuo vauhdin kasvukaan pelkästään minun kuvitelmiani siis ;)

    VastaaPoista
  12. No ei ollut kyllä yhtään sikaa Akselissa! Hienoa menoa :)

    VastaaPoista
  13. Oi, että! Ompas Aksulla vauhtia ja kivan oloinen rata :-)
    Ensi viikolla päästään taas agilityn pariin Tildan kanssa, ensimmäinen kerta meni ihan loistavasti, hieman hukassa vaan ollen. Tilda on näyttää olevan hieman ohjaajaherkkä tässäkin lajissa, mutta vauhtia ei puutu, ainakin jo putkelle menee itsenäisesti!

    VastaaPoista
  14. Veera,
    Sikaelementti tosiaan puuttui radalta! Kiitos! :)

    Kati,
    Kivaa, että pääsette Tildan kanssa agiliitämään! :)

    VastaaPoista