sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Rakastunut Romeo



Olin jo onnellisesti ennättänyt unohtaa sen, minkälaista on omistaa nartuista jotain tajuava uros (Elvis ei edelleenkään kypsässä kahdeksan vuoden iässä tajua juoksuisistakaan nartuista tuon taivaallista ja Hannin miehuus jäi eläinlääkärin pöydälle yli kymmenen vuotta sitten). Naapurin narttujen juoksut jatkuvat ilmeisesti edelleen. Ainakin siitä päätellen, että Aksu katsoo tarpeelliseksi kiljua niille ulkona ja myös sisältä yläkerran tähystysikkunan läpi. Juoksujen jatkumisen puolesta puhuu myöskin se seikka, että Aksu on tavanomaista ärhäkämpi kulmakunnan muille uroksille. Aksulla on yksi belgikaksikko, jotka ovat sen viholliset numero yksi. Herra omastamielestäänjokanartununelma ei ole mikään eilisen teereen poika ja on ennättänyt tässä parin kuukauden aikana selvittää tarkan kirsunsa avulla, missä talossa viholliskaksikko asuu. Vihollisalue on siis paikannettu hyvin tarkasti ja tätä nykyä Aksu muistaa vihollisalueelle saapuessaan röhkiä (luulen, että se yrittää oikeastaan murista, mutta röhkinältä se kuulostaa) ja luoda vihaisia mulkaisuja belgiparin taloa kohti. Vihollisalueen läpi lenkkeillessämme voin aina kuvitella omistavani ison minipossun. Röhröh ja pari takajalan ruopaisua vain. Aussiesta tosiaan on moneksi.



Narttujen perään kouhkaamisesta johtuen Aksun ruokahalu on ollut taas vähän niin ja näin. Syö tai ei syö. Nirsohan Aksu on aina, mutta narttujen ollessa päällimmäisenä mielessä, ei ruoka maistu senkään vertaa. Hieman on toisinaan turhauttavaa kaapia barffiruokaa roskiin, kun joku ei ole niitä kelpuuttanut eväikseen. Vuosi sitten ongelma oli helteistä (ja nartuista) johtuen niin mittava, että päädyimme epätoivoisina eläinkaupan murohyllylle (murot sentään säilyvät kipossa syömäkelpoisina useamman päivän). Aksu on barffanut puolivuotiaasta lähtien, sillä yrityksistä huolimatta sille ei silloin pentuna löytynyt sopivaa muromerkkiä. Raakaruoka oli löysään vatsaan ja rähmiviin silmiin oiva apu, nirsoiluun ei. Hymähdän aina, kun luen jostain barffin maistuvan erinomaisesti myös nirsoillekin koirille! Heh heh. Hyvä vitsi. Vararavintona kaapista löytyy yleensä siis pussi acanaa tai orijenia. Ainoat murot, jotka kohtuukäytöllä eivät aiheuta vatsan tai silmien oirehtimista.

Aksun barffailu otti kuitenkin järisyttävän askeleen eteenpäin eilen, kun Aksu ensimmäistä kertaa ikinä kelpuutti ruoakseen jotain muutakin, kuin broiskua. Naudanluita meni ihan todistattavasti kidasta sisään yksi kappale. Pieni askel ahneille koirille, yksi valtava harppaus nirsojen koirien kruunaamattomalle kuninkaalle. Aikaisemminkin ollaan yritetty tarjota Aksulle jotain muutakin, kuin broiskun luita. Nämä rohkeat yritelmät ovat yleensä päätyneet järkyttynyt ilme ("Hullu akka! Yritäks myrkyttää mut?!" ) naamallaan kilpoltaan pois peruuttavaan paimeneen. Tämä olisi taas niitä hetkiä, kun klikkaisin "tykkää", jos voisin. Minä 1 - Herra nirso 0.

9 kommenttia:

  1. Jännä juttu että ei kelpuuta muuta kuin broiskua. Meidän Osku on myös todella nirso syömisiensä suhteen, mutta nykyisin kun barffaa syö kyllä ihan mitä vaan... Oletko kokeillut esim. naudan mahaa, sisäelimiä yms.? Meillä ne ovat suurinta herkkua.

    Sitten joskus kun herra nirsoilee, kuppi lähtee pois ja tulee vasta seuraavana ruoka-aikana takaisin, ei se koira nälkään itseään tapa. :) Joskus olen myös antanut Kidan syödä Oscarin ruuat jos se ei itse syö, kummasti sitten taas omat ruuat kelpaa. :D Ja Kidahan syö vaikka pikkukiviä hyvällä ruokahalulla.

    VastaaPoista
  2. Hugo ei ole nirso, mutta mä niiiiin tunnistan sen tunteen, kun lappaa syömätöntä ruokaa roskikseen. Hugokin meinaan rakastaa narttuja vatsallaan... tai siis, nääntyy rakkaudesta.
    Ensin se oli oikeasti aika pelottavaa, että "on siinä varmasti joku vika kun se on jo kolmatta päivää syömättä" ja sitte yks kaks joku aamu se taas vetää lautasellisen samaa ruokaa napaan kamalalla kiireellä ja haluais vielä lisääkin. Ne miehet... :)

    Että siinä mielessä Elvis & Hugo on kyllä eri sukua :D (Ja meidän agit jatkuu tänään, ne oikein soitti sieltä eilen, että sopiiko maanantaisin!)

    VastaaPoista
  3. Mari,
    Siis luuaterialla ei kelpuuta muuta, kuin broiskua. Lihakasvisaterialla syö monipuolisemmin, vaikka tietysti sielläkin osaa nirsoilla. Sillä aterialla syö kyllä naudan mahaa, sisäelimiä jne. Isompi ongelma on tuo luuateria. Ei meinaa huolia mitään muuta, kuin broiskun. Epäluuloisesti vain tuijottaa kippoaan..

    Tota kipon nostamista pois on harrastettu PALJON. On myös jätetty ihan tarjoamatta ruokaa, kun pisketti on ollut sen näköinen, ettei vähempää voisi joku syöminen kiinnostaa. Ahneet koirat on paljon kiitollisempia ruokittavia!! Vähänkö kivaa ruokkia Pikkukoiria, kun ne syö suurinpiirtein kaiken, mitä niille tarjoaa. Toisin kuin ERÄS! :D

    Tiia,
    Siis Elkkukaan ei ole nirso, Aksu on. :) Elkulla on pari ruoka-ainetta, joihin se ei koskekaan (piimä esimerkiksi!), mutta kaikki muu uppoaa ongelmitta! "Rakastaa narttuha vatsallaan" :DD Loistavasti kuvailtu!

    Loistavaa, että saitte agiryhmän vaihdettua!!! :) Pääsette Hugon kanssa liitämäänkiitämään!

    VastaaPoista
  4. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, vai miten se nyt oli... :D

    VastaaPoista
  5. ^Jotenkin noin se meni :DD

    VastaaPoista
  6. Eikummää viittasin siihen, että Hugo kyllä ymmärtää naisten päälle ;)
    Uus agiryhmä oli kivempi kuin aikaisempi, enempi samankokosia (edellisessä oli Hugon lisäksi vain yks mini) koiria ja aikuisemmat ihmiset. Juupertti sai kehujakin kovastipaljon mutta kyllä se olikin hienosti :)

    VastaaPoista
  7. Tiia,
    Noniin tietysti :D Pitäisi lukea ajatuksen kanssa!
    Teidän ryhmävaihto oli siis tosi onnistunut! Loistavaa! :)

    VastaaPoista
  8. Oi noita nirsoilun aikoja, en kyllä muistele lämmöllä! Aksu oli ennen leikkausta ruokkimisen suhteen yksi perkele. Ei ole miehuuden vieminen mielessä käynyt, loppuu tuo narttujen perään vahtaaminen ja ruokakin toivottavasti maistua :)

    VastaaPoista
  9. Henna,
    Aksel kastroidaan kyllä, sopiva ajankohta vain on kysymysmerkki. :) Toivon ainakin, että se auttaisi tuohon nirsoiluunkin kaiken muun ohella!

    VastaaPoista