sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Syksykiire



Kuluva viikko on ollut kiireinen. Opiskelut ovat pitäneet huolen siitä, että tekemisen puutteesta ei ole tarvinnut kärsiä! Pikemminkin päinvastoin. 14-tuntinen opiskelupäivä (josta yhdeksän tuntia koululla!) alkaa lähennellä jo ylipitkää! Tällä viikolla emme ennättäneet opiskelukiireistäni johtuen edes agilitytreeneihin. Aksun aktivointikin on siis ollut vähemmällä ja se on saanut tyytyä metsälenkkeihin ja reippaisiin remmilenkkeihin. Ei sillä, että Aksu siitä millään tapaa olisi pahoillaan. Sille riittää aktiivisen kotikoiran elämäkin vallan hyvin.

Lauantaina aurinko paistoi monen harmaan ja sateisen päivän jälkeen pilvettömältä taivaalta, joten vietettiin monta tuntia merenrannalla samoillen! Sää todellakin suosi ja päivä oli mitä kaunein. Ulkoilutettiin Pasin kanssa molemmat järkkärit ja koira. Oli kyllä ihan mieletön keli. Rannassa tuuli, muttei kuitenkaan liian kylmästi. Aksu pulahti jopa uimaan kepin perässä.

Ihan uskomatonta, että nyt on jo lokakuu! en ole ollenkaan sisäistänyt vielä sitä. Ei enää välttämättä kovin montaa viikkoa, kun sataa lumet. Pohjoisessa oli ensilumet jo sataneet ja sulaneetkin. Tänne eteläänkin on parina edellisenä talvena tullut tosi aikaisin lumet. Aksu tykkää, minä en. Vaikka toisaalta, onhan talvessa puolensakin. Vetohommat noin esimerkiksi on mukavia! Edelleenkin minun pitäisi vain tilata uudet huskyt Aksulle. Vanhat on jääneet kaulasta turhan ahtaiksi.



Aksun kanssa on hiljalleen alkanut löytyä se yhteinen sävel. Vasta nyt on alkanut tuntua siltä, että tuo koira on.. minun. Tai siis, hankala selittää, mutta Aksu on hieman, kuin Hannikin. Sellainen vaikeuksien kautta voittoon -koira. Mikään joka pojan (tai tytön) unelma tuo koira ei tosiaankaan ole edelleenkään, mutta olen tyytyväinen, että olen jaksanut sen kanssa vääntää ja tehdä hemmetisti töitä. Alan päästä jopa jyvälle sen aivoituksista. Kotieläimistä kertovassa dokumentissa puhuttiin suden kesyttämisestä lemmikiksi. Asiantutija totesi siinä jotenkin niin, että voit kesyttää suden, mutta se ei koskaan domestikoidu. Aksun kohdallakin voitaneen puhua kumppanuudesta. Se ei ole mikään halinallekoira, johon voisi sataprosenttisesti luottaa tilanteessa, kuin tilanteessa, mutta se on kuitenkin minun koirani, joka on valmis turvaamaan minun selustani. En ole koskaan pelännyt liikkua Aksun kanssa "missä tahansa". Jo yksistään sen koko (58-59cm/26kg) on aika hyvä turva. Mistä tulikin mieleeni, että moni on minulle kommentoinut luulleensa Aksua kuvien perusteella paljon pienemmäksi! Aksu itsekin tosin luulee olevansa ainakin kaksikymmentä kiloa pienempi koira ahtaessaan itseään joko minun syliini tai olkkarin nojatuoliin, joten ei haittaa!

8 kommenttia:

  1. Mahtavia kuvia, komea Aksel!

    VastaaPoista
  2. Aksu kiittää ja minä myös! :)

    VastaaPoista
  3. Aivan upeita kuvia! Millä objektiivilla noi kuvat on otettu? :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa tekstiä ja upeita kuvia, etenkin leppikset <3

    VastaaPoista
  5. Mäkään en ole vielä sisäistänyt sitä että on jo lokakuu! Eilen kun ajelin kisoihin niin oli paikoitellen 0-astetta, nurmikot ihan kuuran peitossa ja oli kylmä! Talvi tosiaan taitaa tulla vaikka yritänkin kovasti uskotella itselleni toista. x)

    Tosi kauniita kuvia Aksusta ja pikku leppiksistä! :) Hauskaa syksyä!

    VastaaPoista
  6. Saara,
    Kiitos! 85-millisellä, jota en voi kyllä suositella ollenkaan. Ongelmana CA, eikä muutenkaan mikään järin varma tarkentaja :/ Samat moitteet olen kuullut muiltakin kyseisen tötterön omistajilta.

    Veera,
    Kiitos :)

    Henni,
    Kiitoksia! :) Joo! kuulema oli pakkastakin ollut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä :O Ei kyllä tarttis talven vielä tulla!

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia! Ja ooneksi Aksu tyytyy vähään! Meillä ei tollanen touhu sopis lainkaan! :D

    VastaaPoista
  8. emma,
    No Aksuhan on ihan seurasylikoira. :)

    VastaaPoista