maanantai 21. marraskuuta 2011

7h 6min

7 tuntia 6 minuuttia on päivän pituus meidän nurkillamme tänään. Olen jo muutaman päivän ajan yrittänyt ennättää julkaista tämän kirjoituksen ja jokaisena päivänä olen joutunut vähentämään otsikoista minuutteja! Valoisa aika hupenee hillitöntä kyytiä.



Aksulla on selvästi herkempi kausi menossa. Perjantaina treeneissä se kesken radan himmasi vauhdin ja häntä valahti kintereisiin kiinni. Se ei ontunut mitään koipeaan, eikä mitään sellaista sattunut, missä se olisi voinut loukata itsensä. Muutenkin Aksu vaikutti enemmänkin pelokkaalta hakeutuessaan jalkoihini. Taputtelin sitä hieman ja yllytin juoksemaan putkeen. Ei juossut, käveli vain. Sain sen lopulta hetsattua tarraamaan leluun ja lelulla vedättäen tekemään aan kahdesti iloisin mielin. Lopetin treenit siihen. Mietittiin treenikavereiden kanssa, mitä Aksu pelkää. Sitten yksi meistä hoksasi, että kuuluu ääni, jota ei treenien aluksi kuulunut: Sade ropisi hallin peltikattoon! Aksuhan säikähti tänä syksynä ensimmäisen kerran ikinä ukkosta ja mielessä kävi, että näinkö äkkiä se hoksasi yhdistää sateen ukkosen jyrinään! Aksuhan on aina ollut varsin nopea yhdistelemään asioita toisiinsa.. Totesimme Pasin kanssa, että ei se mahdoton ajatus ole. Onneksi talvi on ihan kulman takana ja vesisateita ei (toivottavasti) ole tiedossa muutamaan kuukauteen. Jospa se pelko ennättäisi unohtua talven aikana. Kotona Aksu oli oma itsensä.

Sunnuntaina startattiin kolmen radan verran Hyvinkäällä keinonurmihallissa. Halliin on vaihdettu kisa-alueelle uusi nurmi, johon Aksu reagoi ensimmäisellä kerralla, kun lähtöön asteltiin. Meni epävarmaksi ja hieman vastahakoisesti istui lähtöön. Tokeni kyllä heti, kun kutsuin sen liikkeelle, eikä seuraavilla kerroilla jännittänyt alustaa noin selvästi. Itse sitten taasen en tykästynyt ollenkaan kisa-alueelle asennettuun uuteen nurmeen. Eihän se minulle turffikenkineni (jotka on tarkoitettu keinoalustoille, kuten keinonurmelle) liukas ollut, mutta Aksu suti pujottelussa ja kaatui eräässä kaarroksessa. Ei onneksi pahasti, mutta sen verran kuitenkin, että en enää jatkossa kisaa kyseisessä hallissa (jollei sitten nurmi "parane" tai sille tehdä jotain). Aksu ei ollut valitettavasti ainoa koira, joka kaatui. Osa koirista pysyi ongelmitta pystyssä ja varmasti koiran tekniikalla, treenialustalla ja painopisteellä onkin vaikutusta pystyssä pysymiseen. Meille tämä uusi nurmi ei sopinut ollenkaan. Harmi, mutta niin tärkeää agility ei minulle ole, että lähtisin ehdoin tahdoin koiralleni sopimattomalle alustalle kisaamaan tai treenaamaan.

Kotiinviemisinä meillä oli lopulta HYL, noin miljoona virhepistettä ja vitonen. Niin ja puolikuntoisena juoksin ratoja, sillä illalla kotiin päästessäni olo oli kurja, eikä ihme, sillä kuumetta oli miltein 39 astetta! Hieman kisoissa ihmettelinkin, kun selkää särki niin kovasti ja ajatukset ja ohjaus eivät olleet ihan.. ajantasaiset.

Herkkäilystä vielä sen verran, että eilen illalla meidän lähistöllä paukkui jokin. Ilmeisesti joku ampui ensimmäisiä ilotulitusraketteja tai papatteja. Semmoisilta laukauksilta kuulostivat. Aksu meni heti "lyttyyn". Ei se pakoon singonnut (ei sillä enää nykyään ole tapana tehdä niin säikähtäessään), mutta seisoi kyyryssä korvat luimussa sen näköisenä, että odotteli taivaan tipahtavan niskaan hetkenä minä hyvänsä. Käsittääkseni äänipelot voivat mennä kahteen (tai oikeastaan kolmeen(?) suuntaan): ne voivat helpottua, pysyä ennallaan tai pahentua. Aksulla herkkyys reagoida ääniin tuntuu olevan kausittaista. Välillä se on syystä tai toisesta herkempi, välillä huomattavasti kestävämpi. Onnellisessa asemassa tämän suhteen olemme siinä mielessä, että Aksulla ei ole liian montaa arkista ääntä, joihin se reagoisi pelolla ja siis pelkääminen ei ole päivittäistä. Toivottavasti asia pysyykin niin.

Lisäsin plokiin uuden kategorian, Herra herkkä. Sen alta löytyy jatkossa tekstejä Aksun herkkäilyyn liittyen (mikäli jotain lukijaa kiinnostaa erityisesti tekstit siihen liittyen).

11 kommenttia:

  1. Ite olin noissa kisoissa ratahenkilönä, kun oli meidän seuran järkkäämät. Ihastelin Aksua, se on yhtä komea (ellei komeampi) livenäkin, kuvistahan sitä on tullut ihasteltua. Teidän meno näytti kivalta, vaikkei puhdasta rataa tullutkaan :)

    Ite kans kiinnitin huomiota tohon, että moni koira liukasteli ja muutama ihan pahankin näköisesti. Omille kengille ei alusta tuntunut liukkaalta, mutta kyllä se sitä sit tais olla ku niin moni koira suti ja osa kaatuilikin. Onneks ei mitään pahempaa sattunut kellekään.

    Niin ja ihanan tunnelmallinen tuo kuva, voi kun itsekin saisi jo uuden kameran hankittua niin pääsis taas kuvailee :)

    VastaaPoista
  2. Riitta,
    Oisit tullut nykäisemään hihasta! Tosin ei siinä vissiin ratahenkilöillä kamalasti ylimääräistä aikaa ollut :) Minusta tuntui, että meidän meno oli ihan järkyttävää! Etenkin, kun ensimmäisen radan jälkeen tuntui, etten pysy enää pystyssä (ja luovutin koko radan ohjaamisen). Viimeiseen rataan olin tyytyväinen, Aksu oli kuulolla siinä vaiheessa :D

    Itse pysyin hyvin pystyssä nurmella, mutta mulla on tosiaan turffikengät, jotka helpottavat pystyssä pysymistä keinonurmella ;) Aksureppana sen sijaan kaatui. Ei onneksi ottanut itseensä, mutta kieltojakin tuli sen takia, että se ei uskaltanut lähteä hyppyyn! Ainakin yhdessä kohdassa säästyttiinkin varmalta hyllyltä sen takia :D

    Mitä sun kameralle on tapahtunut? En muista vastasitko jo aiemmin :O
    Niin ja kiitos kuva- ja koirakehuista. :)

    VastaaPoista
  3. Siis mitä :D Me ollaan kans kisattu siellä Hyvinkään uudella nurmella ja ei se ollut musta ollenkaan liukas! Mun mielestä se oli ihan superhyvä, ja kun oon lukenu agipalstalta yhden aika vauhkon viestiketjun aiheesta, niin ihmettelin kovasti että mistä kaikki oikein poraa... Toki ensin kun koitin sen liukkautta niin oman tossun alla se luisti, mutta radalla en huomannut pidossa mitään ongelmia. Kiialla ei jalat sutinut kertaakaan kolmella radalla! Ja Kiia siis on koira jonka jalat sutii välillä hiekallakin... ;) Eli menee tosi helposti nurin. Tuolla piti tassu hyvin ja toi on jotain viismiljoonaa kertaa parempi nurmi kuin ATT:n hallissa oleva. :D

    Toki Hyvinkään hallin uusi nurmi on ilmeisesti täyskeinonurmea (tai mikäköhän se virallinen nimi sille onkaan...) eli sieltä puuttuu ne "purut" minkä takia sitä täytyy harjata pystyyn että se pysyy pitävänä (muuten käy niin kuin tän vuoden mm-kisoissa eli toiseen suuntaan nurmi on törkeen liukas ja vastakkaiseen suuntaan pitävä, sen nurmen tulee olla pystyssä jotta pito säilyy).

    Mutta mä oon kyllä tyytyväinen siihen pohjaan ja me ainakin kisataan siellä talvella (no missään muualla en tarkene kisatakaan :D), ei meillä oo ollut mitään ongelmia sen pohjan kanssa. Ja me treenataan treenit pääasiassa hiekalla (tai kumirouhematolla) eli nurmeen törmätään vaan kisoissa.

    No, en tiiä, kai se sitten on toisten mielestä liukas kun niin monet on sitä mieltä, mutta mä oon kyllä jo ehtinyt hehkuttaa sitä alustaa aika paljonkin. :D

    VastaaPoista
  4. Henni,
    Osalle se alusta ei näytäkään tuottavan ongelmia. Silti oli paljon niitä, jotka liukastelivat ja jopa kaatuivat. Varmasti asiaan vaikuttaa monikin seikka, mutta meille (monen muun ohella) tosiaan pohja ei sopinut. En voi omien kokemusteni perusteella hallia enää suositella kenellekään, vaikka siellä pystyssä pysyminen lieneekin hieman koirakohtaista. Se täytynee vain käydä kokeilemassa, jos uskaltaa.

    Aksu on treenannut ja kisannutkin keinonurmella paljon, eikä ennen ole kaatunut. Viime talvena ei Hyvinkäälläkään ollut ongelmia, kun siellä oli se vanha nurmi. Itse en osaa arvioida, mistä uuden nurmen liukkaus johtuu, mutta sen tiedän, että me ei sinne kovin helpolla uudestaan mennä. :/ Ikäväähän tuossa on sekin, että se uusi nurmi on vain kisa-alueella, eikä koira ennätä siis siellä muualla hallissa ottaa yhtään tuntumaa siihen alustaan! Se tulee siis ihan yllärinä.

    VastaaPoista
  5. Kävin taas lukemassa agipalstaa ja siellä oli sama keskustelu, ilmeisesti sille nurmelle on sitten tapahtunut jotain mystistä koska silloin kun me siellä käytiin niin se oli oikeasti ihan hyvä... Mene ja tiedä sitten. :)

    Me kyllä kisataan siellä jatkossakin, katotaan sitten kun sinne seuraavan kerran eksytään että miltä se pohja tuntuu sitten (onko se muuttunut). Olisi tosin kyllä kiva jos kaikki lopettaisivat siellä kisaamisen, ei tarvitsisi ajoista huolehtia ja tulis sertit ja voittonollat helpolla... heheh :D Nojoo ei, en tiedä vaikuttaako nuo huoltotoimenpiteet tai muut siihen ja miksi se tuntuu toisten (enemmistön? :D) mielestä niin hirveän liukkaalta. Aika hyvin Hyvinkäälle kuitenkin kisaajia riittää vaikka alusta onkin niin huono... ;) Nojoo, olen muiltakin kyllä kuullut ihan vastaavanlaista palautetta siitä alustasta, ja munkin odotukset sille oli aika alhaiset silloin kun käytiin sitä testaamassa, mutta mä yllätyin kyllä ihan positiivisesti.

    Se on kyllä tosiaan todella tyhmää että sitä uutta nurmea on vain siinä kisa-alueella (varsinkin kun se eroaa huomattavasti siitä ei-kisa-alueen pohjasta), tosin en kyllä usko että se voi olla pelkästään se syy miksi puolet kisaajista ja koirista kaatuu siellä radalla. Ehkä osasyy tj. No, oli miten oli niin harmi ettei se pohja teille sopinut ja ymmärrän kyllä ihan hyvin ettette mee sinne uudestaan, ei mekään mentäis jos se pohja ei meille sopeisi ja Kiia vaan sudittaisi siellä. Kyllä pohja pitää valita koiran mukaan ja jos kaikilla kolmella radalla on ongelmia niin ehkä onkin parempi vaan kisata niillä pohjilla jotka sopii koiralle paremmin, ei ainakaan käy mitään ikävää. :)

    VastaaPoista
  6. Henni,
    Vastaan nyt heti, kun koneella luuhaan (kipeänä ei ole muutakaan tekemistä :D). Olen ymmärtänyt noiden keskustelujen perusteella, että ihan aluksi nurmi oli tosi liukas. Siinä välissä se oli hyvä ja ilmeisesti nyt viime viikonloppuna taas liukkaampi, kuin aiemmin.

    Mekin lähdettiin kokeilemaan sitä tosi matalin odotuksin, kun se finagility.comissa haukuttiin alkusyksystä(kö se nyt oli?) ihan lyttyyn. Sittemmin sitä jo kehaistiin, ettei ollut niin liukas enää, koska nurmelle oli tehty jotain (en tiedä mitä) ja siksi tosiaan uskaltauduin Hyvinkäälle. En minäkään usko, että pelkästään se seikka, että sitä uutta nurmea on vain kisa-alueella vaikuttaa ainakaan kaikkien liukasteluun.

    Minuu kyllä harmittaa, että se nyt tuli todettua liukkaaksi. :( Mikäli Aksu ei olisi sudittanut ja kaatunut, niin kisaisin minäkin siellä siitäkin huolimatta, että joillakin olisi ollut ongelmia. Nyt kun sitten Aksulle tuo alusta ei ainakaan sovi, niin eipä tarvitse mennä.. Toivon edelleen, että se paranisi ajan myötä, ettei olisi lopullisesti niin liukas. Kiva hallihan se on talvisin.

    VastaaPoista
  7. Joo ilmeisesti siinä on tapahtunut jotain tuollaista, ja me varmaan osuttiin kisaamaan just silloin kun se nurmi oli siinä "paremmassa" vaiheessa. Haluun kuitenkin ite mennä vielä testaamaan sitä nyt kun se on (taas) huono (koska kaikkihan pitää kokeilla itse :D). Eikä mekään siellä siis varmaan kisata enää sen jälkeen jos se on Kiian tassujen alla liukas, toivon kyllä ettei se olisi koska Hyvinkäällä on muuten niin mukava kisata (varsinkin talvisin :D).

    VastaaPoista
  8. Henni,
    Joo siis sen takia itsekin menin sinne, että saan ihan itse todeta nurmen tilan. Tosin uskaltauduin vasta sitten ilmoittautumaan sinne, kun oli se kausi menossa, jolloin nurmen kehuttiin parantuneen ;)
    Ja totta; etenkin talvisin lämmin kisapaikka on iso luksus!

    VastaaPoista
  9. Mun kamera meni rikki jo viime keväänä, se vain sammui eikä suostunut enää menemään päälle. Eri akuillakin testasin, mutta ei se siitä enää herännyt. Olihan sillä tosin jo ikääkin muutama vuosi, mutta olisin odottanut sen kestävän vähän kauemmin. :D

    Ja joo, ei harmittavasti ollut kauheasti ylimääräistä aikaa että olis ehtinyt tulla juttelemaan. Hyvä kun just just ehti vessassa ja syömässä käydä sillä aikaa kun ohjaajat oli rataantutustumassa. :D

    VastaaPoista
  10. Huihjaa, tuntuu tosi lyhyeltä päivä. Kun töihin menee on pimeää, kun töistä tulee on pimeää. Tylsää, saisi luntakin tulla on turhan pimeetä.

    VastaaPoista
  11. Riitta,
    Oho :O Jopas se sitten särkyi huolellisesti! Tosiaan kyllä odottaisi kestävän pidempään, kuin pari vuotta! Toisaalta, niin se minunkin ensimmäinen runkoni särkyi parin vuoden jälkeen. :/ Saas nähdä kuinka kauan nykyinen vielä pysyy ehjänä. Silläkin kun tuota ikää alkaa olla (ainakin, jos näiden odotettava elinikä on vaivaiset pari vuotta!)

    Kati,
    Joo niin tuntuu! Aina on pimeää! Silloin valoisaankin aikaan on hämärää..

    VastaaPoista