tiistai 8. marraskuuta 2011

Huonot ideat on tehty toteutettaviksi

Agilityn kontaktiesteet ovat sellainen pikkuinen juttu, jotka käynnistävät aina ajoittain aivomyrskyn. Sellaisen pikkuisen trombin, jonka seurauksena yleensä päädyn hautomaan jotain ei-ehkä-niin-hyviä-ideoita. Kuten juoksukontakteja, esimerkiksi! Muutaman viikon takaisten kisojen seurauksena puhjennut trombi ei laantunut kohtuullisessa ajassa, joten siirryin ajatuksesta toteutukseen. Etenkin, kun pari kaveriani ajatukseni kuullessaan totesivat Aksun tekevän jo kisoissa juoksukontaktit (ei ehkä järin siistejä sellaisia, mutta kuitenkin).

Voi olla, että näillä main on kohtuullista mainita, etten suhtaudu agilityyn Suurella Vakavuudella, enkä siis ole erityisen huolissani kontaktien pilaamisesta. Tärkeintähän kuitenkin on, että Aksulla ja minulla on hauskaa yhdessä, kaikki muu sen jälkeen tuleva hyvä on vain plussaa. Ehkä olisin eri mieltä, mikäli olisimme alusta alkaen treenanneet hyvin kisatavoitteellisesti. Lähtökohdat ja sitä myöden myös kuljettu polku muuttuivat kuitenkin aika paljon sen jälkeen, kun Aksun ollessa alta vuoden vanha totesin, ettei se välttämättä ikinä kykene astelemaan kisahalliin peloitta. Me mennään askel kerrallaan pääasiallisena tarkoituksena viihtyä, ei niittää mainetta ja kunniaa kisakentillä.

Kiinnostukseni naksutteluun ja sillä saavutettaviin toimintoihin on myös vahvasti tämän kokeilun taustalla. Uudet haasteet ovat aina mukavia ja tässä saadaan jo agilityynkin sitä tokon minulle opettamaa pilkunviilausta, jota huomaan aina ajoittain kaipaavani kovasti.



Alunperin opetin Aksulle 2o2o-asennon kontakteille. Ajattelin, että olisi kiva, jos radalla olisi pari sellaista paikkaa, jossa ennättäisin suurinpiirtein koiran rinnalle. Lisäksi juoksukontakteissa näin ongelmana Aksun pitkät jalat ja siten myös hyvin kantavan laukka-askelluksen. Noilla kilometrikoivilla juostaan helposti kontaktipintojen yli. Tätä pointtia pyöritellessäni en vain koskaan tullut ajatelleeksi, että pitkän askelluksen takia ongelmallisemmaksi saattaisi muodostua ylöstulokontakti, ei niinkään alastulokontakti, joka on simppeli naksutella vähän blondimmallekin koiralle toimivaksi. Kaiken maailman nenäkosketukset hietikkoon hylkäsin heti. Kokemukseni erään vauhdikkaan aussien (terkkuja Ripille!) ohjaajana ennen Aksua antoivat minulle syyn olettaa, että sellaiset yritelmät päätyisivät vain turvallensa hietikkoon lentävään koiraan, jolla olisi tämän jälkeen kirsun seutuvilla vähemmän ehjää nahkaa, kuin ennen kontaktia.

Keinu on Aksulle hankalin este agilityradalla. Sehän paukkuu ja heiluu ihan holtittomasti. Vastoin odotuksiani Aksun varmuus keinulla on kasvanut huomattavasti siitä, mistä lähdettiin, mutta miksikään vauhdikkaaksi (ja varmaksi) sitä ei ole voinut kehaista. 2o2o-asento ei ole oikeastaan koskaan ollut toimiva ratkaisu keinulle Aksun kanssa, sillä kaikki suoritusvauhti on hävinnyt siihen, kun Aksu tähtää kieli poskella vaadittuun asentoon (josta poistuessaan muistaa varoa ylöspäin nousevaa keinun päätyä). Kesästä lähtien olen treenannut keinua ihan ilman mitään 2o2o:a. Mielestäni keinu onkin parantunut suoritusnopeudeltaan huomattavasti. Aiemmin vauhti tipahti viimeistään keinun puolivälin kohdalla, videolla päästään jo kontaktialueen reunoille! Huraa!



Aalla 2o2o-asennon vaatiminen on aina tietyllä tapaa tuntunut.. hurjalta. Aksu on överivireissään tullut joskus niin rajusti töksähtäen 2o2o-asentoon, että olen säälinyt etupäätä. Maalaisjärjellä ajatellen voisin kuvitella tössähdyksen olevan aika ikävä etupäälle, joka ottaa vastaan koko pysähdyksiin lysähtävän muun kropan. Aksu ei ole ihan kevyt ja pieni paimen. Videolla näkyy hyvin, kuinka Aksu juoksee koko ajan vain alemmaksi ja alemmaksi. Jätin huomioimatta ylhäältä lähtevät irtoamiset ja palkkasin sitä runsaammin, mitä alemmaksi Aksu juoksi. Ei huonosti, kun ottaa huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun ihan treenaamalla treenattiin tätä juttua. Kisoissahan aata on tehty läpijuoksuna jo kauan.

Puomi on ehdottomasti hankalin. Vaikka sainkin myös puomin alastulon toimimaan treeneissä, en edes kuvittele sen toimivan yhtä helposti kisoissa överivireessä. Alastulokontaktin Aksu herkästi hyppää, ylösmenokontaktin yli se laukkaa. Ylöstulokontakti on ongelma siis nimenomaan silloin, kun vedätän Aksun puomille. Kiihdyttäessään perääni Aksu pidentää laukka-asellustaan ja tosiaankin laukkaa ylösmenon yli, ei hyppää. Yleensä olen ratkaissut ongelman sillä, että en vedätä kisoissa. Pysäyttämään en halua alkaa, sillä Aksun tuntien siitä tulisi turhaa epävarmaa hissuttelua, kun se yrittäisi tähdätä etutassunsa ylösmenolle.

Aksu on ensimmäinen koirani, jolle olen opettanut 2o2o:n ja siinä kävi pikkuinen moka siinä mielessä, että 2o2o on oman käskynsä takana. En siis ole opettanut Aksulle sitä, että kuullessaan estekäskyn sen tulisi lopuksi hakeutua alastulokontaktille 2o2o-asentoon. Olen testannut tätä treeneissä. Jos annan vain estekäskyn, Aksu tekee läpijuoksun (sanon läpijuoksun, koska ei niitä juoksukontakteiksi voi sanoa), mutta mikäli annan estekäskyn ja erikseen vielä käskyn 2o2o:lle, pysähtyy Aksu alastulolle. Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Tätä hyödyntäen viime viikon treeneissä annoin siis vain estekäskyn ja palkkasin mahdollisimman alas osuneista juoksuaskeleista. Sieppasin siis haluamaani toimintoa lennossa, minkä seurauksena etenkin aalla Aksu alkoi pyrkiä alemmaksi ja alemmaksi alastulokontaktia.

Varmoja kontakteja tavoitellessani näkisin eniten ongelmana meidän treenimäärän. Me treenataan keskimäärin kerran viikossa, mikä on kohtuullisen harvoin. Mitään nopeaa edistymistä tuskin kannattaa odottaa, mutta väliäkö sillä.

11 kommenttia:

  1. Mä sanon noita ideoita kuningasajatuksiksi. Loistava ideana mutta toteutettaessa huomaa ettei päätä eikä häntää. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi toivotan Treeni-iloa :D

    VastaaPoista
  2. Haha :D Mutta eipähän ainakaan treenaaminen käy tylsäksi, kun kokeilee toteuttaa aina ajoittain näitä kuningasajatuksia! :D

    VastaaPoista
  3. Huonot ideat usein paljastuvat erittäin loistaviksi ..lopulta ;) Hyvältähän tuo teidän juoksukontaktien alku jo näyttää, tsemppiä treenailuun!

    Mä olen kanssa tehnyt sen erheen, että Fiiliksellä on käsky erikseen siihen pysähtymiseen. En tosin ole kertaakaan kokeillut, pysähtyisikö se 2o2o asentoon ilman sitä käskyä, voisi joskus mielenkiinnosta kokeilla. Saa nähdä koituuko tämä meidän "turmioksi" joskus myöhemmin, mutta eikös se niin ole että parhaiten oppii kantapään kautta ja virheitä tekemällä. :D

    VastaaPoista
  4. Joo! Parhaiten oppii juurikin kantapään kautta :D Ei se ehkä nopein keino ole oppia, mutta kuitenkin. Niin ja kokeile ihmeessä pyrähtyykö Fiilis ilman käskyä. Aksu ei edes meinaa pysähtyä :D menee vain.

    VastaaPoista
  5. Kontaktihirviä oli Iitu, jonka kanssa kontakti lopulta oli meidän syväkuoppa eikä siitä koskaan selvitty. Kaikki keinot koettu ja eikä uutta paljon kellään. Tildalle taas 2o2o sopii paremmin, tosin taas taukoillaan sen verran että katsellaan, pääsisikö jo parempaan vauhtiin keväällä.

    Zippy on taas niin varma suorittaja, että luotan siihen että juoksukontaktit on paras juttu! Kouluttaja on nyt antanut uutta vinkkiä sen suhteen ja tällä hetkellä puomi suoriutuu parhaiten, tänään taas aksamaan Z kanssa, eipä sitä tiedä, vaikka ensi talvena jo korkataan radat :-)

    VastaaPoista
  6. Noi teidän kontaktit näyttää tosi hyviltä! :) Mäkin oon joskus ajatellut josko koittaisin opettaa Kiialle juoksukontakteja (meillähän kontaktit on Ongelma isolla O:lla), mutta oon tullut siihen tulokseen, ettei se ratkaisisi meidän ongelmaa - meillähän K lähtee nimenomaan liian ylhäältä ponnistamaan pois kontaktilta, eikä se että sen ei tarvitsisi pysähtyä korjaa kyseistä ongelmaa. :) Mutta teille noi näyttää kyllä sopivan! :D

    VastaaPoista
  7. Kati,
    mitä Iitun kanssa kokeiltiin? Hyvä, että Zippy on varma suorittaja! Vie heti osan jännityksestä pois! :)
    Tildalle hyvää mammalomaa! :)

    Henni,
    Hyvä, ettei näytä ainakaan ihan epätoivoiselta nuo meidän kontaktit :D Tosin tuollaiset ne on vain treenivireessä. Kisavire.. Noh, sanotaan näin, että saattavat muuttua huomattavaan lennokkaiksi :D Aksulla se 2o2o vaati hillitöntä keskittymistä ja se keräsi ehkä vähän painetta siitä ainakin keinulla. Saas nähdä kuinka tämä toimii! :D

    VastaaPoista
  8. Hyvältä nuo juoksukontaktit näyttävät jo nyt! Ja jos meinaa menestyä, niin joka paikasta pitää ottaa sekunteja pois, ei silloin voi koiraa pysäytellä minnekään.

    VastaaPoista
  9. Eeva,
    totta. Etenkin, kun me annetaan pienemmille paimenille tasoitusta pujottelussa. Aksu on niin iso kohelo, että pujottelussa se on huomattavasti hitaampi, kuin moni muu. Yritetään nyt sitten jostain nipistää pari sekuntia lisää.

    VastaaPoista
  10. :-)
    No siis Iitulle on opettu juoksukontaktit, 2o2o, pysähdykset, on opeteltu lelulla ja namipalkalla. Treeneissä toimii, mutta kisoissa Iitu kävi niin kierroksilla että se niiistä opetuista kontakteista. Ehkä eriasia, jos olisin ollut nopeampi saanut estettyä?! No Iitu on jo eläkeellä varsinaisista kisoista, käydään yleensä kesäisin muutamia ratoja tekemässä mini/medi hypyillä ja pitemässä hauskaa agilityn rinnalla!

    VastaaPoista
  11. Kati,
    Meilläkin kisavireessä tuppaa kaikki asiat olemaan hankalampia.. Ei pelkästään kontaktit, vaan myös kaikki ohjauskuviot ja vähän kootummat hypyt. Kaaret on superlaajat, Aksu räksyttää ja tekee vähän kaikkea muutakin, kuin vain sitä, mitä pyydän :D

    VastaaPoista