tiistai 20. joulukuuta 2011

Sydämeni on särkynyt

49 kommenttia
Hanni 21.10.1995 - 19.12.2011
Sen jälkeen vuorovesi kääntyy ja peittää alleen toisen meistä.
Ja toisen peittää taas loputon kaipaus



Ei ole sanoja, on vain kyyneleitä ja iso ikävä. Puristan niittipantaa ja remmiä kädessäni. Olo on tyhjä. Kysyn itseltäni miljoonannen kerran, kuinka on mahdollista, että 16 vuotta meni niin nopeasti? Kuusitoista vuotta oli vain yksi pieni hujaus. Voisin täyttää postauksen suruhymiöillä ja silti se ei olisi riittävästi kuvailemaan tätä pohjatonta ikävää, kaipausta ja surua.

Ikävä on musertava. Kiitos kaikesta, ihan kaikesta, rakas ystävä. Voi Hannikkiani.
Enää sattuu vain minuun.

Haluaisin niin saada sen takaisin syliini..

torstai 15. joulukuuta 2011

Helmineiti kyläilee

8 kommenttia
Alleviivatakseni kurjaa kohtaloamme kuratalven suhteen, tein pienen videon: Lunta etsimässä. Tarkimmat saattavat bongata videon loppupuoliskolta muutaman valkoisen pläntin. Soittelin tällä viikolla koulutöiden puolesta vähän sinne sun tänne ympäri Suomenmaata ja totesin eräällekin vastanneelle puhelun kovasti pätkivän. Teki mieli huokaista syvään, kun linjan toisesta päästä kuului "Joo, täällä tuli viime yönä tosi paljon lunta, josko linjoilla olisi vähän turhan paljon lumikuormaa!" Ainakaan meillä ei lumikuorman takia pätki mikään. Vesi tai räntäkään ei linjoja kuormita painollansa! Lällällää. (Huokaus)

Videon kuvaaminen sateenvarjon kanssa oli vaikeaa. Kuvatkin kohisevat, kun on kaiken aikaa niin hämärää, että pitää ISO laittaa turhan isoksi (ehehehhhe), että kuvissa olisi vähän muutakin kuin mustaharmaavalkoista suttua. Vähän valoa, kiitos?





Videolla Aksu kallistelee päätään tipahteleville vesipisaroille.. Luulen, että niitä se yrittää saada kiinni lätäköstäkin. Toisaalta se kyllä tykkää jäästäkin, että saattaahan se sitäkin hamuta suuhunsa. Mustavalkoisessa kuvassa Aksu näyttää pienemmältä, kuin Helmi, vaikka se on ihan päinvastoin!

Otsikosta sen verran, että Helmi on meillä muutaman päivän hoidossa. Helmi on helppo hoidokki. Sisällä täydellisen huomaamaton, koska toisin kuin eräs, Helmi ei ole mikään perskärpänen, joka olisi tunkemassa mukaan jopa vessaan, pihavarastosta nyt puhumattakaan. Helmillä ei myöskään ole sellaista joka paikkaan (myös maalipönttöön) tunkevaa uteliasta kuonoa, kuten eräällä. Vahtihaukkuun nuo ovat toisensa kertaalleen yllyttäneet, mutta muuten on Helmikin hoksannut nopsasti, minkä äänien haukkuminen on energian tarpeetonta haaskausta.

Meidän kisakausi on pistetty tämän vuoden osalta jo pakettiin ja piakkoin voisi vähän listailla tavoitteita ensi vuoden varalle ja käydä läpi tälle vuodelle asetettuja tavoitteita ja niiden toteutumisia. Tänään en kuitenkaan kykene mihinkään niin syvälliseen: Takana on aivan liian monta tenttiä, projektisuunnitelmien palauttamisia ja ruotsin aineita. Onneksi tänään kl 17 (palautettuani ruotsin aineen) alkoi LOMA! Jipii! Ensitöikseni aion nukkua pitkät yöunet, sillä viime aikoina on tullut harrastettua aivan liikaa läpi yön tenttiin lukemisia.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Lumimyrskyn jälkeen

9 kommenttia
Perjantaiaamuna koululle ajaessani kuuntelin, kun radiossa juontajat meuhkasivat lähestyvästä lumimyrskystä. Siitä, kuinka tuuli tulisi yltymään ja lunta voisi kinostua ajoteillekin.

Iltapäivällä meri oli levoton ja vaahtopäät velloivat korkeina. Rannalla puiden latvat taipuivat tuulessa. Näytti tosiaan siltä, että myrsky oli lähestymässä mereltä. Sitten alkoi pyry. Lunta tuli sakeasti muutaman tunnin ajan. Illalla treeneihin ajaessani lumipyry oli muuttunut raivostuttavaksi räntämyrskyksi. Meinasin jättää treenit välistä, sillä ajattelin hallin kattopeltien mahdollisten paukahdusten olevan Aksulle liikaa. Eivät ne sitten paukuneet ollenkaan, onneksi. Veden sekainen räntä ropisi hallin kattoon ja sitä Aksu kuunteli hieman allapäin. Unohti kuitenkin jännittää, kun pääsi esteille.

Oli se myrsky. Tuuli oli kova ja on vielä tänäänkin.
-Ja nyt on hanget korkeat, nietokset ja tuimat Pohjolan tuuloset, kuten kuvasta näkyy.



Mittari näyttää +3 ja ulkona sataa vettä ja tuulee ja on kohtuuttoman pimeää. Pidin enemmän siitä itsenäisyyspäivänä vallinneesta kelistä.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Hetkellinen valoilmiö ja hieman valkoista

10 kommenttia



Itsenäisyyspäivän aamu valkeni täällä meillä etelärannikollakin lumisena. Aamulenkillä aurinkokin kurkisti hetkellisesti pilvien takaa. Aksu oli riehakkaalla tuulella ja miksei olisi ollut; sehän rakastaa lunta ja pakkasta (joista molempia meillä on tällä hetkellä vain ihan vähän).

Vaikka olenkin enemmän kesäihmisiä, niin silti luminen talvi on parempi, kuin rapainen talvi. Niin ja joulunhan tietysti kuuluu olla valkoinen, joten pitänee toivoa, että lunta saadaan jouluksikin. I'm dreaming of a white christmas! Jouluun onkin enää vain kaksi ja puoli viikkoa, käsittämätöntä! Kohta huomaan varmasti taas jättäneeni joululahjashoppailun viime tippaan. Joulukoristeita on sentään jo saatu pitkin kämppää ripoteltua ja joulukorttienkin askartelu on kovassa vauhdissa.


PS. Hyvää itsenäisyyspäivää!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Messarin shoppailureissu

14 kommenttia
Messari. Mikä onni, että veronpalautukset tulivat juuri perjantaina, sillä eiköhän messarin monista myyntikojuista taas vähän sitä sun tätä tarttunut mukaan. Pysyttelin tarpeellisessa (enimmäkseen) ja en köyhtynyt siis liian suuresti. Itse näyttelykehien seuraaminen jäi vähemmälle (perhosia en seurannut ollenkaan, aussieita hetken), mutta tokokoetta oli kiva katsella!

Enimmäkseen kassit täyttyivät tuliaisista Pikkukoirille: Ruokaa ja kaulapannat! Ruokapussukoita löytyi sieltä sun täältä halvalla. Isoin oli 2,5 kilon säkki ja pienimmät oli sellaisia kilon nyssäköitä. Juuri sopivia ja riittäviä Pikkukoirille, jotka arvostavat vaihtelua ja saavat murojen lisäksi kippoon lihoja. Hannille ja Elvikselle on aina niin kiva ostaa ruokaa, sillä ne haluavat syödä melkein mitävain ja ennenkaikkea; ne pystyvät syömään mitä vain. Aksuhan ei nappuloita pysty syömään. Aksulle tuliaisiksi tarttui kuitenkin pari märkäruokatetraa, kun niin halpoja olivat. Pikkukoiratkin saivat pari tetrallista lihamössöä.




Pikkukoirille ostetussa ruokapussukassa oli juoksevan aussien kuva. Vieressä kuva kirmaavasta Aksusta. Yhdennäköisyys on melkein selvä, jos oikein käyttää mielikuvitusta (Aksulla on ehkä vähän pidempi häntä ).

Niin ja kuten Pikkukoirien kuvasta näkyy, niin en jälleen kerran voinut hillitä itseäni, kun löysin pantarekit. Puolustaudun sillä, että Elviksellä ei ollut kivaa pantaa (paitsi tuossa bannerikuvassa oleva burberrypanta, jonka tämän hetkisestä olinpaikasta ei ole tietoa). Timantit ovat tytön koiran parhaat ystävät? Sitäpaitsi tuo panta oli halpa.



Vaikka Aksu tykkäsikin märkäruokatetroista, niin luultavasti omituisen näköinen vinkupehmo oli mieluisampi tuliainen. Kerrankin lelu, jolla on ilme kohdillaan. Aksun leluilla ei ole syytä hymyillä, sillä ne kokevat usein ennemmin tai myöhemmin karun tai karumman kohtalon. Aksu harvemmin tahallaan suolestaa pehmoleluja, mutta jos reikä nyt puolivahingossa sattuu tulemaan, niin tokihan sieltä on pumpulit kiskottava pihalle. Niin ja vingut on hiljennettävä, mikä tietysti onnistuu ahkeralla päivittäisellä vinguttamisella. Elkulle unohdin lelun ostaa ihan kokonaan messarista. Onneksi meillä oli asiaa ikeaan ja siis Elkulle ostettiin uusi ikearotta! Edelliset kahdeksan kappaletta löytynevät äidin kukkapenkeistä tai pihapensaiden välistä. Elkulla on tapana toisinaan ottaa leluja mukaan ulos ja happy-go-lucky koira kun on, niin se usein myös unohtaa niitä pihalle säiden armoille. Pari viikkoa pihalla sateessa maannut pehmolelu on vähemmän mukava sisälelu.

Viikonloppuna meille satoi ensiräntä! Hetken mietimme, voisiko sitä nimittää ensilumeksi, mutta kyllä se pikemminkin räntää oli. Aiemmin loppuviikolle luvattiin lunta, mutta sekin on jo vaihtunut lupauksiin räntäsateista. Jatkossakin on siis blogiin luvassa lähinnä synkkiä ja värittömiä kuvia. Voihan huokaus.

torstai 1. joulukuuta 2011

Vain koira

12 kommenttia
Liitin kuvien alle tekstin, joka levinnee pian kulovalkean lailla, koska on niin harvinaisen totta. Itselleni ainakin kolahti ja siksi nappasin talteen facebookista. Kukapa koiranomistaja ei olisi joskus kuullut hieman vähättelevään sävyyn lausuttua "se on vain koira" -lausahdusta? Tietyissä tilanteissa (piireissä?) on vain helpompi sanoa harrastavansa vain valokuvausta ja pianon soittoa, jos harrastuksia kysellään. Päivääkään en silti "vain koirieni" kanssa vaihtaisi pois.

Kuvat ovat tänä syksynä otettuja (ainakin kerran olen näemmä onnistunut tallentamaan Elkun nappisilmät valokuvaan!). Tällä hetkellä maa on musta ja keli harmaa; ei kamalasti houkuttele kuvaamaan (enimmäkseen) mustavalkeita koiria, sillä kuvat ovat suorastaan masentavan värittömiä. Niin ja vallan villiinnyin ja tein pieniä muutoksia blogiin. Melkein riepoi katsella sitä aurinkoista kesäbanneria (vai mikä sen nimi nyt on), kun ulkona on kaikkea muuta, kuin aurinkoista.




Seuraava teksti facebookista napattu (alkup. teksti Richard Biby):

Aina silloin tällöin minulle sanotaan "piristyisit, sehän on vain koira" tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa eivätkä kuluja jotka liittyvät "vain koiraan".

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta" ja noina pimeyden päivinä "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira", ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni ihmisille se ei ole "vain koira", vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira", vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta".

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä".