Hanni 21.10.1995 - 19.12.2011
Sen jälkeen vuorovesi kääntyy ja peittää alleen toisen meistä.
Ja toisen peittää taas loputon kaipaus
Sen jälkeen vuorovesi kääntyy ja peittää alleen toisen meistä.
Ja toisen peittää taas loputon kaipaus
Ei ole sanoja, on vain kyyneleitä ja iso ikävä. Puristan niittipantaa ja remmiä kädessäni. Olo on tyhjä. Kysyn itseltäni miljoonannen kerran, kuinka on mahdollista, että 16 vuotta meni niin nopeasti? Kuusitoista vuotta oli vain yksi pieni hujaus. 
Voisin täyttää postauksen suruhymiöillä ja silti se ei olisi riittävästi kuvailemaan tätä pohjatonta ikävää, kaipausta ja surua.
Voisin täyttää postauksen suruhymiöillä ja silti se ei olisi riittävästi kuvailemaan tätä pohjatonta ikävää, kaipausta ja surua.
Ikävä on musertava. Kiitos kaikesta, ihan kaikesta, rakas ystävä. Voi Hannikkiani.
Enää sattuu vain minuun.
Haluaisin niin saada sen takaisin syliini..
Voi Sarianne, olen niin pahoillani. Otan osaa (tätäkin kautta). Pikku-Hannille hyvää matkaa. Miten se meni - rakkauden määrä on verrannollinen surun määrään. Jaksamista.
VastaaPoistaVoi ei. :---( Syvimmät osanottoni! Irti päästäminen ei ole koskaan helppoa. Jaksamisia. *hali*
VastaaPoistaNiin surullista.. voimia t. Lotte
VastaaPoistaVoi miten surullista :( Onneksi on muistot.
VastaaPoistaOsanottoni suuressa surussasi :(
VastaaPoistaOtan osaa. :( Tästä tuli niin elävästi mieleen omasta vanhasta papillonistamme luopuminen muutama vuosi takaperin, että ihan pahaa tekee...
VastaaPoistaVoi! Lämmin osanotto ja halaus ja voimia surun päivinä!
VastaaPoistaVoi ei, en pysty uskomaan todeksi. :( Paljon voimia teille.
VastaaPoistaVoimia koko perheelle, rakkaan ystävän poismeno on aina raskasta. Onneksi kauniit muistot jäävät, eikä niitä voi kukaan viedä pois. Ikävä rakasta ystävää kohtaan ei helpota koskaan, joskus sen kanssa vain oppii elämään.
VastaaPoistaVoi ei ei ei. :( Suuret osanotot! Niin pienen hetken saamme niitä luonamme pitää. <3 Voimia.
VastaaPoistaNiin se aika vaan kuluu ja yhtäkkiä onkin hyvästien aika. 16 vuotta on kunnioitettava määrä yhteistä aikaa ja elämää. Parhainta on se, että Hannilla oli hyvä elämä rakastettuna perheenjäsenenä.
VastaaPoistaOsanottoni ja lämmin halaus!
Osanotot meiltäkin :(
VastaaPoistaVoimia vielä tätäkin kautta! Hanni sai kyllä elää pitkän elämän, 16-vuotta on jo hieno ikä! Hyvää matkaa Hannille. Ystävästä luopuminen tekee vaan niin kipeää. Aika auttaa, vaikkakin välillä vieläkin tulee ikävää omaa vanhuskoiraa. Miksi koirat eivät voisi elää hieman pidempään.
VastaaPoista:( Kauheasti voimia!
VastaaPoistaVoi ei :( voimia suureen suruun!
VastaaPoistaVoi :( kauheasti voimia!
VastaaPoistaLämmin osanotto rakkaan ystävän menettämisestä :(
VastaaPoistaMikä onkaan tää ihana maa?
VastaaPoistaVain metsää, vain rantaa...
Ei hihnaa, ei pantaa...
Mikä onkaan tää ihana maa?
Tsemppiä ja jaksamista *hali*
Osanotot myös meiltä :( Pitkän taipaleen saitte yhdessä kulkea ja se oli varmasti kulkemisen arvoinen. Voimia!
VastaaPoistaVoi ei, miten surullinen uutinen :(. Halaus teille kaikille, pahalta se tuntuu vaikka yhteisiä vuosia olisi miten paljon takana ja koira olisi jo veteraani-iässä.
VastaaPoistaMä olen pahoillani, olen pelolla ajatellut milloin tämä postaus tulee, ja toivonut, että se ei tulisi vielä pitkään, pitkään aikaan.
VastaaPoistaEnnen pitkää kipu hälvenee, jää hyvät muistot, mutta kaipaus - se ei lähde pois. Sen kanssa kyllä tottuu elämään, mutta se täyttää sen tilan, minkä kaipuun kohde täytti ennen.
Koita jaksaa :(
Suuret osanotot ystävän menettämisestä! :'(
VastaaPoistaHanni eli pitkään, kunnioittavaan ikään.
VastaaPoistaMikään ei tiestysti häntä tuo takaisin, mutta kauniit muistot jäävät!
Paljon voimia suureen suruun! :-(
Osanotot rakkaan poismenosta ja voimia surutyöhön.
VastaaPoistaVoi ei :( Osanottomme ja voimia suureen suruun!
VastaaPoistaVoi ei :( Osaanottoni
VastaaPoistaEikä :( Koirien ainoa huono puoli onkin se, että ne ovat luonamme vain niin pienen hetken.. Osanotot sekä kovasti voimia ja jaksamisia!
VastaaPoistaVoi ei, voimia ihan hirmuisesti täältäkin! Järkytys oli iso kun tämän uutisen huomasin ja tippa tuli linssiin.
VastaaPoistaVoimia Sariannelle ja hyvää matkaa Hannille ):
VastaaPoistaOsanotot tätäkin kautta, voimia joulunaikaan. <3
VastaaPoistaOsaanotot vielä tätäkin kautta ja voimia suruun! :(
VastaaPoistaVoih, mikä suru-uutinen täällä oli :( tsemppiä jaksamiseen sulle ja koirille!
VastaaPoistaOsanotot täältä blogia anonyyminä seuranneenkin suunnalta. Kauheasti voimia sinne.
VastaaPoistaOsanotot. Rakkaan koiran menettäminen on aina raskasta. Hanni eli kuitenkin pitkän ja hienon elämän rakastettuna perheenjäsenenä ja aina on kauniit muistot tallella. Hanni opetti sinulle varmasti paljon.
VastaaPoistaVoi ei, osaanotot ja jaksamista!
VastaaPoistaVoimia ja lämmin halaus<3 Pieni koira voi jättää niin uskomattoman suuren aukon.
VastaaPoista"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."
(tuntematon)
... ): suuren suuret osanotot täältä! jaksamisia toivottelen myös.
VastaaPoistaVoimia suureen suruun. Täällä sytytetään illalla kynttilä Hannin muistolle.
VastaaPoista"Jos ajan saisin takaisin
sen meidän yhteisen retken.
Mitä siitä muuttaisin?
Vain sen viimeisen hetken."
suuret osanotot täältäkin päin. en osaa edes sanoa muuta. :(
VastaaPoistaVoimia paljon Sarianne, tahdon täten lähettää myös sinne virtuaalihalin! :( Ikävä on varmasti kova, mutta muistot siivittävät jaksamiseen.
VastaaPoistaVoimia vielä kerran!
Olipas täällä surullisia uutisia vastassa, paljon voimia suruun! Kunnioitettavaan ikään Hanni pääsi, mutta kyllähän sitä aina rakkaimmat haluaisi hieman kauemman aikaa pitää itsellään. Hyvää matkaa Hannille :(
VastaaPoistaOsanottoni täältäkin päin. Jaksamisia sinulle!
VastaaPoistaOsaanottoni ja paljon voimia jaksamiseen!
VastaaPoistaPiti muuten vielä mainita, että Hanni lähti täsmälleen samana päivänä kuin Santtu neljä vuotta sitten.
VastaaPoistaVoi ei, osanottoni suureen suruun. :(
VastaaPoistaIkävä ei häviä koskaan, se vain muuttaa muotoaan vähän siedettävämpään muotoon - aikanaan.
Suuret osanotot meiltä :( Tiedän niin tuon tunteen, kun haluaisi saada koiran syliinsä :´( Mutta ei saa.
VastaaPoistaPaljon voimia sulle ja Hannille hyvää taivasmatkaa.
Lämmin osanottomme! ;(
VastaaPoistaosanottoni ja voimia <3
VastaaPoistaVoimia myös tänne. ♥
VastaaPoista