tiistai 31. tammikuuta 2012

Aurinko armas

6 kommenttia
Tänään aamupäivällä nähtiin meidänkin nurkillamme auringonpaistetta. Tempaisin koirat ja kameran ja syöksyin ovesta ulos valoakin nopeammin. Se kannatti, sillä ennätimme kiertämään koko lenkin auringonpaisteessa! Jipii!




Sinistä taivasta ei ole näkynyt viikkokausiin, joten piti sekin ihme ikuistaa kuvaan. Koivujen oksat on ihan jään peitossa, näyttävät kivoilta. Jäynääkin huvitti poseerata kameralle nätisti. Juoksukuvat Jäynästä eivät sen sijaan onnistuneet, sillä pikkusintti uppoaa hankeen niin huolella, ettei siitä juuri mitään näy.

Hukkasin lenkillä linssisuojuksen ja huomasin, että objektiivi käy hieman hitaalla. Liekö ottanut itseensä siitä, kun Aksu huitaisi sitä taannoin käpälällään (luuli kameraani leluksi!!!). Tällä kertaa olen varma, ettei linssi ollut ainakaan jään peitossa. Kerran on nimittäin käynyt niinkin, että tarkennusrengas on lakannut pyörimästä jäädyttyään kiinni. Olihan sekin kokemus, rapsutella jäätä objektiivista irti ja toivoa, ettei se mennyt kaltoinkohtelustaan huolimatta ihan rikki (hyvin toimii edelleen). Tosin kamerani ei koskaan sentään ole ollut näin jäässä tai näin huurteessa, eikä sille toisaalta ole koskaan myöskään näin käynyt (pitäisi varmaan koputtaa puuta).



Kuvista voikin ehkä päätellä Aksun tykkäävän lumessa juoksemisesta. Aksun mielestä kelit alkavat hiljalleen olla juuri sopivat: Pakkasta ja pöllyävää pakkaslunta! Aksulla on tapana työntää päänsä lumihankeen aina välillä (mukavan viileä tunne??) ja Jäynä menee joskus vähän halpaan. Se ilmeisesti luulee Aksun löytäneen hangesta jotain kivaa, koska työntää itsekin välillä päänsä hankeen, nostaa kuonon lumesta hämmästyneen näköisenä ja yrittää uudestaan tajuta mitä kummaa siellä lumen alla oikein on. Koko tämän ajan Aksu makaa onnellisena pää hankeen haudattuna.

Aksu ja Jäynä tulevat koko ajan vain paremmin toimeen. Eilen kaverukset leikkivät pari tuntea putkeen! Välillä hammastelivat ja välillä kiskoivat Rouva Roadkilliä kilpaa. Mukavaa katsoa, kun tyypit leikkivät ja pitävät hauskaa ja jahka Jäynä hieman vielä kasvaa, alkaa siitä olla Aksulle juoksuvastustakin! Tällä hetkellä juoksuleikeissä Jäynällä ei ole mitään jakoa Aksun pitkiä koipia vastaan, joilla pinkoo etenkin hangessa Jäynän lyhkäisiin kinttuihin verrattuna ihan tosi lujaa.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Kun sinä vain kujeilet

11 kommenttia


Valokuvista sen huomaa; Aksun kaulakarvat on mystisesti harventuneet, kun kaulapantakin näkyy. Ei varmaan ole Jäynällä mitään tekemistä asian kanssa. Huomatkaa taustalla "paistava" aurinko (hetkellinen valoilmiö, kun pilvipeitteessä oli hieman harvempi kohta). Viime aikoina on tuntunut siltä, että kaikkialla muualla kyllä on paistanut aurinko ihan oikeasti, paitsi meillä. Viikonloppuna oli melkein jo aurinkoista, mutta sekin ilo kesti vain ihan hetken. Kurjuus. Tälle viikolle on luvattu ihan hulluja pakkaslukemia ja lumisadetta. On siellä parin päivän kohdalla aurinkokin kurkkimassa pilven takaa, mutta uskon vasta, kun näen. Siihen asti toivon pikaista kevääntuloa.



Mietin tänään, että Jäynän kanssa ei ole opeteltu mitään ihmeellisiä juttuja, vaan onpa sittenkin! Päivittäin harjoitellaan alas -käskyä (pentu yrittää pöydille), älä änge -käskyä (helpompi pukea kengät pienessä eteisessä jalkaan, kun ei ole kahta koiraa jaloissa pyörimässä) ja jätä -käskyä (Jäynä tykkää ulkona(kin) poimia kaiken suuhunsa). Ohituksetkin on työn alla. Jäynän mielestä olisi kiva tervehtiä kaikkia, vaan kun minäpä en halua tervehtiä kaikkia, eikä Aksukaan välittäisi moikata jokaista vastaantulijaa. Istu -käsky on Jäynän bravuuri, sillä sen se osaa parhaiten. Yhteiskuvatkin onnistuvat jo paremmin, kun pystyn käskemään molemmat koirat aloilleen.

Eilen mitattiin Jäynä. Sillä on nyt korkeutta (noin) 32cm ja painoa 6,2kg eli Jäynä on nyt melko tarkalleen Elviksen kanssa samaa kokoa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Aksu painoi suurinpiirtein saman ikäisenä 8,3 kiloa ja oli peräti 37cm korkea! Toki iso osa erosta selittyy jo sillä, että toinen on uros ja toinen narttu.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Neiti Hippo ja Rouva Roadkill

20 kommenttia



Videon kuvaamisen jälkeen Neiti Hippo (tuo iso virtahepopehmo) vaihtui roadkill -pehmoon. Jäynän mielestä on ihan huippukivaa vain tarttua roadkilliin toisesta päästä ja heittäytyä lattialle veteläksi painoksi lelun toiseen päähän Aksun yrittäessään kähveltää lelun itselleen. Aksu on jo oppinut, että joskus pennun irroittaminen leluista vaatii epätoivoisia tekoja ja niinpä Aksu yritti tänään purra lelunsa poikki saadakseen siitä edes yhden Jäynättömän kappaleen itselleen..

Aksu on alkanut kirputtamaan Jäynää, mutta vain leikkituokioiden lomassa (videollakin näkyy kirputus yritys, mutta kun ei se hitsin pentu pysy paikoillaan, niin ei onnistu!). Sekin ihme on jo tullut todistettua, kun Aksu tekee aloitteen leikistä ja kutsuu Jäynää hippasille. Tähän viikkoon asti aloitteet leikkituokioista on tehnyt Jäynä.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Vetohiihtoa, agilitya ja lumipyryjä

6 kommenttia
Lauantaina käytiin ottamassa ensimmäiset vedot tälle talvelle ja olipa hauskaa! Sitä potkukelkkaa kun ei vieläkään ole, niin piti tyytyä taas minisuksiin. Aksu ei kärjessä halunnut juosta, kuten ei viime vuonnakaan, mutta muiden perässä veti hyvin! Aksu selvästi tykkää vetämisestä, vaikkei siitä kärkikoiraksi olekaan. Ainoa harmitus onkin se, että yksin emme pysty vetoja ottamaan, koska Aksu tosiaankin tarvitsee sen toisen koiran vierelleen tai edelleen juoksemaan. Toivonkin, että Jäynästä kasvaa aikanaan innokas vetokoira Aksun pariksi!



Sunnuntaina juostiinkin sitten ensimmäiset kaksi starttia tälle vuodelle. Eka rata oli agirata, josta ei ole videota muistoksi. Harmi sinänsä, koska Aksu teki ehkä koko kisauransa täsmällisimmät kontaktit! Se on alkanut tarjota aalle pysähtymistä ja olen siitäkin palkkaillut, vaikka useimmiten vedätänkin Aksun varsinkin aan läpi. Muuten Aksu olikin ensimmäisellä radalla jokseenkin aloitekyvyttömällä tuulella. Se ei oikein irronnut ja juoksi parin helpon esteen ohi. En tiedä jäikö se ihmettelemään uuden hallin ääniä tai yleisöä tai jotain ratahenkilöä. Kaikki on mahdollista (myös se, että ohjasin huolimattomasti, en ihan ollut skarppina niin aikaisin aamusta (herätys kisoihin oli ennen kuutta)).

Toinen rata on hyppäri ja siitä onkin jo sitten video. Sorruin taas varmistelemaan sellaisissa kohdissa, joissa olisi pitänyt varmistelun sijasta juosta. Puolustaudun sillä, että luulin meillä olevan nollan alla -aina siihen asti, että tultiin kakkoshypylle uudestaan ja huomasin maassa lojuvan riman. Keppien aloitus oli vähän tönkkö, koska Aksu ei meinannut taipua kakkosväliin. Sillä oli veikeä ilme, kun se hoksasi tämän! Sai kuitenkin käännettyä itsensä ja pujotteluvirheiltä vältyttiin.

Kisat käytiin siis Ojangossa uudella Vuokkoset areenalla ja voin sanoa, että mennään kyllä uudestaankin! Aksulla ei tuntunut olevan minkäänlaisia ongelmia pohjan kanssa, enkä nähnyt muidenkaan koirien mitenkään liukastelevan. Hallissa tosin on kahta erilaista nurmea ja sitä en osaa arvioida, minkälainen se toisen päädyn nurmi on. Kivaa oli, että halli oli niin iso! Sisällä mahtui tosi hyvin lämmittelemään ennen omaa vuoroaan ilman, että olisi koko ajan jonkun "iholla" (Aksun kanssa mukavaa pystyä olemaan hieman väljemmin, kun se käy kisoissa niin kierroksilla). Plussaa vielä siitäkin, että halli oli kohtuullisen lämmin!



Ihan tyhjin käsin ei kisoista kotiin lähdetty, sillä pomppakojulta löytyi Aksulle uusi pomppa! Vanha oli jäänyt jo pieneksi, eikä suojannut takajalkoja kunnolla. Hieman hetken mielijohteesta päätin sovittaa isompaa kokoa Aksulle ja kun se sitten oli paaaaaaljon peittävämpi, kuin vanha, niin pakkohan se oli ostaa! Jäynä perii aikanaan Aksun vanhan pompan, mikäli vain kasvaa riittävän isoksi täyttämään sen. Aksun vanha pomppa on kokoa 60 eli ei mikään ihan pieni (uusi pomppa onkin jo kokoa 65!).



Ja loppuun pari kuvaa eiliseltä. Hieman on kuvat hämäriä, mutta niin on kelikin ollut! Lunta on tullut ihan hirvittävän paljon ja sitä alkaa metsikön puolella olla ihan tosi paljon! Useana aamuna on saanut tehdä lumitöitä. Tänäänkin taivas on taas paksun pilven peitossa ja aamusella pyrytti lunta. Kyllähän tämä lumimäärä alkaisi jo hiljalleen riittää!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kunhan ensin totuttelen ikävään

15 kommenttia


Päivittelin tuon yläreunan kuvan. Tuntui pahalta katsella Hannia siinä ja muistaa joka kerta, kun plokiin eksyy, mistä on vasta äskettäin joutunut luopumaan. Katselen Hannin kuvia kyllä paljonkin, mutta jostain syystä plokin bannerissa Hannin kuva aiheutti sellaista pohjatonta tyhjyyden tunnetta. Plokin nimeä en kuitenkaan vielä hennonnut vaihtaa ja onhan se vielä hetken aikaa sopiva, kun Jäynä on niin pikkuruinen. Elvistä pienempi (vielä).

Päivittelin koirien omille sivuille "uudet" (luultavasti jo aiemmin blogissa nähdyt) kuvat ja tein Hannille tuollaisen.. Muistosivun. Tuntuu hullulta joutua tekemään sellainen. Hieman epätodelliseltakin. Luin viime viikolla kirjoituksen Armi-koiran viimeisestä päivästä. Kohta, jossa puhuttiin makkarapuista ja maksalaatikkotehtaasta, sai kyyneleet tulvimaan. Maksalaatikkotehdas toi Hannin niin elävästi mieleen. Hanni rakasti maksamakkaran ohella myös maksalaatikkoa. Pieni Ahnikki.

Jäynä (jonka isäni risti Jäyskäksi) opettelee seisomaan etutassut korokkeen päällä ja hyvin on pikkutyyppi jo jutun juonen hoksannut! Jäynän kanssa naksutellessani joudun olemaan huomattavasti nopsempi, kuin Aksun kanssa naksutellessa, sillä (toisin, kuin Aksu) Jäynä tarjoaa tosi nopeasti jotain muuta, jos naksahdusta ei heti kuulu. Malttia sillä ei oikein vielä ole, eikä sitä tietysti ihan kamalasti vielä tarvitse näin nuorella pennulla ollakaan. Fiksu pieni riiviö Jäynä kyllä on. Tykkään.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Sinä olet ihme, suuri sittenkin. Sinulla on ilma ja kyky hengittää.

8 kommenttia
Hullua, miten aika rientää jo nyt! Jäynälle on viikossa kasvanut JALAT! Uusilla hieman pidemmillä jaloillansa Jäynä osaa kiivetä jo raput ylös. Alaspäin homma on vielä hakusessa, vaikka ulkona kuistin kaksi rappusta sujuukin koko ajan vain paremmin. Pöydille ja sängyllekin olisi kova hinku, mutta koivet ei onneksi riitä vielä (ja sitten kun riittävät, on pentu toivottavasti jo oppinut, että ainakin pöydille kiipeäminen on iso ei).

Paimenten leikit sisätiloissa vain kiihtyvät. Eilen kaksikko leikki melkein koko päivän. Aksu käy makuulle lattialle ja kuonollaan tökkii Jäynää. Jäynän mielestä on huippukivaa juosta Aksun ohi ja ohimennessä nykäistä Aksua sen pitkistä harmaista perskarvoista. Häntäkarvatkin käyvät. Hetkittäin on tuntunut siltä, kuin meillä olisi kaksi pentukoiraa talossa, sillä Jäynä onnistuu välillä villitsemään Aksunkin mukaan kolttosiinsa. Esimerkiksi eilen kaksikko silppusi yhteistuumin olkkarissa Jäynälle vessatarpeiksi levitettyjä sanomalehtiä.

Tästä tulee vähän tälläinen pidempi postaus tavoitteiden kirjaamisineen, mutta on siinä sentään muutama kuvakin tältä päivältä ja viime viikolta.





Aiemmin en pystynyt tavoitteita viime vuoden osalta käymään läpi, mutta jospa nyt kertaisin Aksun osalta vuoden 2011 tavoitteet ja asettaisin paimenille jotain pientä tavoiteltavaa tälle vuodelle. Elkun tavoitteena on edelleen pysyä terveenä, iloisena ja onnellisena. Se peri nyt vanhimman koiran manttelin. Iän tuomaa viisastumista odotellessa.

Tälläisiä tuli kirjattua Aksun kanssa tavoitteeksi viime vuodelle:
Agilityssa lähdetään ensi vuoden aikana tavoittelemaan sitä viimeistä nollaa ykkösistä ja eiköhän me pyritä myös ne nollat sieltä kakkosistakin keräämään. Niin ja jos vähän sitä kentän laidalla raivoamista (koira raivoaa, ei ohjaaja) saisi hieman kuriin, niin kaikki kuulevat olennot kiittäisivät. Aksu alkaa kuumuessaan karjumaan muille rataa suorittaville koirille ja sen kitkeminen ei ihan turhan helppoa ole. Aina voi kuitenkin yrittää!

Nollatavoitteeseen päästiin kevyesti ja noustiin viime keväänä kolmosiin, josta sieltäkin ennätettiin pari nollaa saada. Radanlaitaraivoamisen kanssa tehtiin töitä koko vuosi ja ainoat toimivat keinot pitää merle hiljaisena, on joko syöttää sille namia koko ajan tai sijoittua sen kanssa radan laidalle siten, ettei näköyhteyttä rataa suorittavaan koiraan ole.
Tokossa käydään kyllä korkkaamassa avoin luokka, mutta tulostavoitteita ei aseteta. Jos nyt sitä kivaa treenifiilistä saataisiin kasvatettua ja yltämään jopa kokeisiin asti, niin olisi kiva. Nyt loppuvuoden kokeissa oli jo sitä kivaa tekemisen meininkiä, mitä haluan. Sellaista iloista yhteistyötä! Häiriökestävyydestä etenkin äänien suhteen voin ainakin haaveilla ja sellaista aktiivista passiivista ääniin siedättämistähän toki jatketaan.

Keväällä käytiin avointa kokeilemassa möllikokeessa ja se oli sen tokoilun loppu. Aksu pelkäsi muita koiria, kehänauhaa, matkustajalentokonetta, tuomaria... Pari kertaa ollaan tuon möllikokeen jälkeen tokoiltu mielenvirkistykseksi; meidän olkkarissa.

Muista jutuista mainittakoon luonnetesti, joka pyritään hoitamaan pois päiväjärjestyksestä ensi vuoden aikana.

Luonnetestissä käytiin alkukesästä, eikä edes jäänyt mitään pysyviä traumoja koiralle, vaikka siihenkin olin varautunut. Testi myös saatiin vietyä loppuun asti. Aksu oli testissä oma itsensä ja ei siis mitään suuria yllätyksiä sillä saralla. Mukavaa oli kuitenkin saada vahvistus omille käsityksilleen.



Sitten tälle vuodelle asetettavat tavoitteet:

Aksulle asetan tavoitteita vain agilityyn, koska se on ainoa laji, jota sen kanssa ylipäätään treenataan. Tämän vuoden aikana voitaisiin yrittää kasvattaa meidän tulosprosenttia. Olisi kiva saada tulospörssimme keikahtamaan hyllypainoitteisuuden puolelta enemmän nollapainoitteiseksi. Mitään valionollia en tavoitteeksi laita, sillä näillä meidän treenimäärillä ne eivät ole kovinkaan realistiset. Tällä hetkellä treenaamme agia kerran viikossa ja silloinkin ilman kouluttajaa. Mistään järin tehokkaista treeneistä ei siis tällä hetkellä voida puhua. Treenimäärien lisääminen tai ainakin treenien laadun nosto voisi kyllä olla yksi tavoite.

Jäynän tavoitteena on kasvaa isoksi ja tottelevaiseksi. Tokon alkeita työstetään tämän vuoden aikana ja tavoitteena on tutustua myös ainakin agilityn alkeisiin. Pk-puoleen (jäljestys? haku?) olisi kiva tutustua siihenkin, mutta katsellaan, kuinka aika riittää.

Varsin vaatimattomat tavoitteet, sanoisin.

torstai 12. tammikuuta 2012

Sen hampaat on niin terävät

14 kommenttia
Lomat on lusittu ja sitä myöden loppui sellainen luksus, kuin päivittäiset lenkit valoisaan aikaan. Inhoan talven pimeyttä. Kaiken tämän kestäisi paremmin, jos olisi valoisaa (t. kesäihminen)! Tällä viikolla on pyryttänyt lunta ja räntää sekä hieman tihkunut sitä tuttua vettäkin. Tänään on satanut lähinnä sitä mitälieräntää ja vettä, mutta huomenna tipahtavat ilmatieteenlaitoksen sivujen mukaan lämpöasteet taas vankasti pakkasen puolelle. Ulkoilutin kameraa, mutta eihän siitä taas mitään tullut, kun vettä satoi turhan ronskisti.

Näin lumipyryinen keli meillä oli maanantaina:

Pakko oli ikuistaa ihan valokuvaan, kun tämä talvi on ollut niin epätalvi tänä vuonna. Näitä kelejä on sitten kiva muistella kesän helteillä! Eikun hetkinen; EIPÄS OLEKAAN! Helteillä allekirjoittanut nauttii lämmöstä! ♥

Alkuun sitten Elviksen kuulumiset.
Viime viikolla soitin eläinlääkärille Elviksestä. Juteltiin tovi puhelimessa ja tultiin siihen tulokseen, että koska Elkku on mennyt paremmaksi ja särkylääkkeitä on voinut jättää pois (joinakin päivinä se ei ollut tarvinnut niitä ollenkaan), niin seuraillaan vielä tähän viikkoon. Seurailua jatkettiin sillä varauksella, että jos yhtään menee huonommaksi, niin heti yhteys eläinlääkäriin. Nyt tilanne on se, että Elkku ei ole moneen päivään saanut kipukohtauksia ja alkaa kaikinpuolin olla normaali oma itsensä! Hierojalle olisin sen halunnut viedä myöhemmin, mutta sydänvaivaisia ei ilmeisesti saa hieroa, joten se siitä. :/

Pääasia kuitenkin, että Elkku on toipunut ja alkaa olla oma iloinen itsensä. Jäynäkin kävi moikkaamassa jo Elkkua ja aivan, kuten odotinkin, otti Elkku pennun hyvin vastaan. Vähän oli Elvis lepsu (niinkuin aina), eikä siis pistänyt naamansa edessä räkyttävää pentua ojennukseen. Tuijotti vain, että tuollainen sitten. Asia selvä (mutta miettikää nyt vielä).


Syksy-Elkku. Niin että on sitä aurinkoakin joskus näkynyt.

Jäynä on onnistunut pehmittämään Aksua lisää ja siis suostutellut Aksun leikkiin myös sisällä. Pari kertaa ovat jo nujunneet sisätiloissa Jäynän ahkeran yrittämisen jälkeen. Eilen viimeksi juoksivat olkkarin kahvipöytää ympäri. Jäynä oikaisi välillä pöydän ali ja syöksyi Aksun persvilloihin kiinni. Ulkona leikit jatkuvat edelleen kivasti. Aksu juoksuttaa pentua ympäri peltoa ja metsiä. Jäynä yrittää pysytellä perässä, mutta eihän se pärjää mitenkään lumihangessa Aksun pitkille koiville. Tänään lumi oli ilmeisesti sopivan märkää, koska Aksu heittäytyi aina leikin lomassa piehtaroimaan hankeen. Jäynä käytti tilaisuudet hyväksi ja yritti aina yllättää Aksun!



Jäynän kanssa ollaan edelleen harjoiteltu istumista ja uutena juttuna "hissinä" maahanmenoa. Penska on aika nokkela ja tarjoaa molempia jo hienosti! Istuminen onnistuu jo liikkeestäkin ja Jäynä kestää minun pienen loittomiseni siinä! Jäynä on ehdollistettu naksuttimeen jo kasvattajan luona, joten sen käyttäminen on sujunut helposti. Eilen neiti alkoi pompahdella jo pelkästään siitä hyvästä, että näki minun ottavan naksun käteen! Vissiin alkoi namut maistua suussa jo pelkän naksuttimen näkemisestäkin. Yksinoloharjoituksetkin on jo aloitettu ja Jäynä on ollut kiltisti ainakin siinä mielessä, että tuhojansa ei ole tehnyt. Tosin, tuhoamiselle ei kamalasti ole annettu mahdollisuuksiaan, sillä Jäynä viettää yksinolohetkensä pentuvarmaksi laitetussa työhuoneessa portin takana.

Tilasin uuden agilisenssin ja ilmoitin Aksun kisoihin. Mennään reilun viikon päästä testaamaan Ojankoon noussut upouusi Vuokkoset (tsihihihi) areena. Voi olla aika holtitonta menoa, sillä meillä oli joulun ja uudenvuoden takia treenitaukoa ja ainakin viime viikolla Aksu oli aivan liian täynnä intoa kuunnellakseen kartturin ohjeistuksia, vaan hauskaahan meillä oli silti. Ainakin Akselilla oli TOSI hauskaa. Nollilla ei tietysti päästä juhlimaan, jos hallinta pysyy kisoissakin tuolla tasolla..

maanantai 9. tammikuuta 2012

Ensimmäisiä päiviä

24 kommenttia
Selvitin, montako kuvaa kamerallani on otettu. Luku on tällä hetkellä 30 544. Odotin suurempaa lukemaa, mutta ilmeisesti Pasin kameran kotiutuminen viime keväänä on vähentänyt omani runkoni rasitusta (toisaalta minulla kuvaaminen on kausittaista. Välillä en kuvaa juuri ollenkaan). Pyöristettynä olen siis ottanut 1131 kuvaa joka kuukausi sen reilun parin vuoden aikana, mitä minulla on tuo canoni ollut. Pikaisesti kuukkeloituna löysin, että valmistaja lupailee tämän nimenomaisen mallin sulkimen kestoksi 100 000 kuvaa. Ei siis vielä mikään hillitön pakkokiire alkaa säästämään uutta runkoa varten. Toki ainahan se uusi runko (ja pari objektiivia) kelpaisi!

Postauksessa pari kuvaa eiliseltä Jäynästä ja Aksusta. Meille tuli talvi ihan kunnolla ja pakkasta oli siis -13 astetta. Puin Jäynälle Hannilta perityn lihapullapuvun (nimi tulee siitä, että Hanni näytti pieneltä punaiselta lihapullalta tuossa puvussa), koska tarkoituksena oli olla ulkona vähän pidempään hienon sään takia. Hyvin tarkeni pentu punaisessa nutussaan! Aksu haisteli nutun tosi tarkasti. Siinä oli varmaan vielä Hannin hajut..



Aksu on ottanut pennun vastaan paremmin, kuin mihin alunperin varauduin. Sisällä Aksu haluaa pysytellä enimmäkseen rauhassa, vaikka käykin haistelemassa pentua välillä uteliaasti. Hoksasi aika pian, että pentu ei osaa kiivetä portaita yläkertaan ja pakenee siis sinne aina välillä nukkumaan omiin oloihinsa. Sisällä olemme kehuneet Aksua aina, kun se tervehtii pentua. Aksu on vähän sellainen tyyppi, joka kaipaa rohkaisevaa palautetta vähän kaikessa. Muutaman kerran pennun haistelusta Aksua kehuttuani, on Aksu kääntynyt katsomaan minua vähän sellaisella "Enkös vaan ollutkin pätevä?" -ilmeellä häntä heiluen. Jäynäkään ei ole mikään tyhmeliini, vaan on jo oppinut, milloin Aksu haluaa olla mielummin rauhassa ja pitää silloin pienen kohteliaan etäisyyden Akseliin.

Ulkona Aksu on kutsunut Jäynää leikkimään alusta asti ja mielellään juoksuttaisi pentua ympäri peltoja perässään. Eilen Aksu hoksasi sopeuttaa leikkinsä pennulle sopivaksi ja laukkaili sellaista rauhallisempaa vauhtia leikkiessään hippaa pennun kanssa. Välillä kumartelee leikkiinkutsuasentoon ja pomppaa karkuun, kun Jäynä lähtee loikkimaan kohti.



Jäynä on osoittanut olevansa nimensä veroinen jo moninkertaisesti pureksimalla ihan kaikkea. Kyläpaikassa roikkui pöytäliinassa, repi matonkulmia ja kaatoi melkein pienen joulukuusen päälleen. Täällä kotosalla jouduttiin laittamaan pistorasioihin lapsisuojat, sillä Jäynä tykästyi heti ekana iltana pistorasioiden nuolemiseen. Niin ja kovin pitkäksi hetkeksi pentua ei parane jättää ilman valvontaa, sillä se on haka löytämään kaikkea kiellettyä pureksittavaa. Portaiden alin askelmakin kelpaa jännittävämpien asioiden puutteessa.


Hih, huomatkaa kuinka hyvin Aksu sulautuu talviseen maisemaan!

Jäynä on ihan erilainen pentu, kuin mitä Aksu oli. Siinä, missä Aksu näki katastrofinpoikasia siellä sun täällä, Jäynä näkee upeita mahdollisuuksia pitää vähän hauskaa! Munakellon pirinäkin kuulosti kivalta ja pentu oikein lähti etsimään sitä jännittävää pirisevää juttua, jonka ääni kuului keittiöstä olohuoneeseen asti ihan helposti. Niin ja kuusen kaatuminen melkein Jäynän päälle ei haitannut sitä itseään yhtään, pikemminin päinvastoin. Villiintyi mokoma.

Jäynän kanssa on harjoiteltu ahkerasti luoksetuloa, joka sujuukin enimmäkseen tosi hyvin jo! Nimeensä pentu reagoi usein myös. Käskystä istumisen pentu oppi heti parin toiston jälkeen (malttia pitää se takapuoli maassa pidemmän aikaa ei sen sijaan vielä ole)! Fiksu penska!

perjantai 6. tammikuuta 2012

Moi, mä oon aussiepentu! Kukas sä olet?

33 kommenttia

Edellä juoksee Jäynä, perässä tulee Jäynän velipoika.

Tänään haettiin kotiin Jäynä, ihan kohta tasan kahdeksan viikkoa vanha australianpaimenkoiratyttö.
Tätä pentua onkin odotettu ihan ikuisuudelta tuntuneen ajan: Useampi tuhat tuntia ja aivan liian monta piiiitkää kuukautta. Siksi tuntuukin ihan vähän uskomattomalta (edelleenkin), että nyt se pentu sitten on täällä! Täällä tarkoittaen siis joka nurkkaa ja koloa: Penska tunkee itsensä kaikkialle ja töpötin heiluu taukoamatta. Hampaita on kokeiltu jo kynnyksen muutamaan ruuviin, nukkamattoon, jouluvaloihin ja keittiöjakkaraan.

Jäynä tuli meille sijoitukseen, mikä tarkoittaa Aksulle pieniä vastoinkäymisiä pallien suhteen kuluvan vuoden aikana. Ipanan kanssa aloitellaan tokolla ja agilla, jatketaan kaikella muulla, mitä nyt sitten ikinä keksitäänkään kokeilla. Aksun taannoin avoimeksi jättämä tokokoiran virka on siis nyt täytetty. Sitten joskus, kun Jäynän kasvamiset on kasvettu, aloitellaan aussievaljakkotreenit Aksun ja Jäynän kanssa. Vetohommia on siis myös kaavailtuna pennun tulevaisuuteen!




Jäynä on ihastuttavan lainakoirani Remyn (kuvassa) jälkeläinen. Jäynän isä on komea Jack, rapakon toiselta puolen Eurooppaan lennähtänyt aussieuros. Molemmat vanhemmat ovat mukavia työintoisia koiria, joten Jäynästäkin olisi jotain sen suuntaista odotettavissa!

Suuret kiitokset vielä näin virtuaalistakin reittiä Lindalle ihanasta riiviöpe-- eikun siis aussiepennusta! Niin ja onnea matkaan Jäynän siskolikalle, Chilille, joka lähti tänään myös kohti omaa uutta kotiaan. Toivottavasti nähdään joskus!