keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kunhan ensin totuttelen ikävään



Päivittelin tuon yläreunan kuvan. Tuntui pahalta katsella Hannia siinä ja muistaa joka kerta, kun plokiin eksyy, mistä on vasta äskettäin joutunut luopumaan. Katselen Hannin kuvia kyllä paljonkin, mutta jostain syystä plokin bannerissa Hannin kuva aiheutti sellaista pohjatonta tyhjyyden tunnetta. Plokin nimeä en kuitenkaan vielä hennonnut vaihtaa ja onhan se vielä hetken aikaa sopiva, kun Jäynä on niin pikkuruinen. Elvistä pienempi (vielä).

Päivittelin koirien omille sivuille "uudet" (luultavasti jo aiemmin blogissa nähdyt) kuvat ja tein Hannille tuollaisen.. Muistosivun. Tuntuu hullulta joutua tekemään sellainen. Hieman epätodelliseltakin. Luin viime viikolla kirjoituksen Armi-koiran viimeisestä päivästä. Kohta, jossa puhuttiin makkarapuista ja maksalaatikkotehtaasta, sai kyyneleet tulvimaan. Maksalaatikkotehdas toi Hannin niin elävästi mieleen. Hanni rakasti maksamakkaran ohella myös maksalaatikkoa. Pieni Ahnikki.

Jäynä (jonka isäni risti Jäyskäksi) opettelee seisomaan etutassut korokkeen päällä ja hyvin on pikkutyyppi jo jutun juonen hoksannut! Jäynän kanssa naksutellessani joudun olemaan huomattavasti nopsempi, kuin Aksun kanssa naksutellessa, sillä (toisin, kuin Aksu) Jäynä tarjoaa tosi nopeasti jotain muuta, jos naksahdusta ei heti kuulu. Malttia sillä ei oikein vielä ole, eikä sitä tietysti ihan kamalasti vielä tarvitse näin nuorella pennulla ollakaan. Fiksu pieni riiviö Jäynä kyllä on. Tykkään.

15 kommenttia:

  1. Katsoin Hannin uuden sivun. Itku pääsi. Tietenkin. :( Jaksamista sinulle ja teille.

    VastaaPoista
  2. I H A N A ! uusi otsikkokuva (mikälie yläbanneri onkaan.. :))

    Ja Jäynä on supersuloinen, tekee hyvää pentukuumeelle katsella sen kuvia ;)

    VastaaPoista
  3. Eeva,
    Kiitos. Itkua pidätellen sen tein. Tuntui niin hullulta "joutua" (mikään pakkohan ei tietysti olisi tehdä mitään sivua) tekemään sellainen. Ikävään totutteluahan tämä vielä on.

    Henna,
    Kiitti. En muuten tiedä minäkään, miksi tuota oikein kutsuisi? Onko se enemmän banneri vai otsikkokuva? Mysteeri. :)

    VastaaPoista
  4. Mööh, mä en voi vielä edes käydä lukemassa Hannin muistosivua kun oon töissä, ja jo ajatuskin saa silmät turpoamaan :<

    Jäynä vaikuttaa kyllä aika hauskaselta kaverilta! Pitäis itte ja opetella naksuttelemaan kunnolla, ois helpompi uuden pennelin kanssa sitte aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Hugohan siis pelkää naksuttimen ääntä... :D

    VastaaPoista
  5. Jäynä on hauska tyyppi! Ja tekee aina jäynää. :D
    Ootko kokeillut naksutella Hugolle vaikka kuulakärkikynän kanssa? Siinä on vienompi naksahdus. Pilttipurkin kanttakin jotkut kuulema käyttävät. Elviskin alkuun jännitti naksun ääntä. Muistaakseni laitoin naksuttimen ensin paksun lapasen sisään :) Ja koskas se pentu tulee?

    VastaaPoista
  6. Heiheihei, tällaiset kuva on kiellossa! Ei tällaisia, ei sitten alkuunkaan. (Olisikohan tässä vaiheessa hyvä myöntää, että meillekin tällainen on tulossa kesällä mikäli pentuevaihtoehdot onnistuvat)

    VastaaPoista
  7. Tuleeko sulle siis aussie? Mistäpäin, jos saa udella? :)
    -Ja pentukuvat on kyllä pentukuumeiselle pahoja. nimim. kokemusta on :D

    VastaaPoista
  8. Juurikin aussie! Kasvattajasta ei ole vielä varmaa tietoa, mutta muutaman eri kasvattajan kanssa olen mailia vaihdellut ja ovat todenneet, että kuulostan potenttiaaliselta pennunomistajalta, mutta luonnollisesti tarkempaa tietoa tulee sitten kun pentueet keväällä/alkukesästä syntyvät. Nyt on kuitenkin hyvä vaihe ruveta siirtämään rahaa sinne säästötilille että on taas varaa iskeä satasia pöytään :D

    VastaaPoista
  9. Noniin! Onnea pentuprojektiin siis! :)
    Sopivaa pentua pohdiskellessa kannattaa käydä tutustumassa mahdollisimman moneen aussieen. Näissä on ihan hirvittävän paljon hajontaa! :) Aussiepalstalle kannattaa myös rekisteröityä, jollet sitä jo ole tehnyt? Siellä on paljon kaikkea hyödyllistäkin luettavaa.

    VastaaPoista
  10. Heips, täällä näkyy edelleen vanha banneri!

    Anonyymina oon blogias lukenu pidemmän aikaa ja muistot aiemmasta koirasta nousee pintaan sun Hanni kirjotuksia lukiessa, onneksi samalla voi kuitenkin rapsutella nykyistä koiraa. Jokaiseen omaan koiraan sitä vaan kiintyy monella tapaa.

    VastaaPoista
  11. tuli tosi surullinen olo ku katsoin sitä hannin sivua.. =( pärjäilkää! on muuten toi jäynä tosi sulonen koiran :D! niin ja aksel ja elvis myös :)!

    VastaaPoista
  12. Heh, kynä on muuten ihan jees, mutta erään epätasaiselle alustalle opettamisen ansiosta Hugo vähäsen ahistuu myös kynistä. Naksutin lapasessa vois olla ihan jees, koska Hugo kumminkin yhdistää lapaset jo entuudestaan kivaan jeejee-meininkiin lapastenryöstelyn merkeissä.

    Pennelin pitäis olla tuloillaan meille joskus huhtikuussa, äiskäkoira on jo pitkälle paksuna, mutta mä yritän olla pysymättä kärryillä lasketusta ajasta koska stressaan muuten itteni kuoliaaksi.

    Hannin muistosivu oli ihana, äsken vasta lukaisin. Kyllä se siitä, ennen pitkää.

    VastaaPoista
  13. Pauliina,
    Oletko koittanut päivittää sivun, kun tulet tänne? Pitäisi kyllä uuden olla jo läsnä, vanhaa ei ole olemassakaan tuolla kotisivutilassa. :)
    Totta, onneksi voi rapsutella nykyisiä koiria! Sehän olisikin kamalinta, jos koti olisi kokonaan koiraa vailla! :O Kiva, kun kommentoit! :)

    mari,
    Aksu, Elkku ja Jäynä kiittävät kehuista!
    Niin ja pärjäillään. Päivä kerrallaan ikävän kanssa, ei siihen muu auta :(

    Tiia,
    Aah. Hmm. No kokeile sitä naksutinta lapasessa tai sitten pilttipurkin kantta. Ainahan voit myös opettaa Hugolle, että jokin sana on yhtä kuin naksnami (tyyliin "jes!" tms).

    Oijoi! Ei enää pitkälti! Tuo odotusaika oli kyllä älyttömän piinaava! Pidän peukkuja, että kaikki menee hyvin ja huhtikuussa on Hugolla pentuseuraa! :)

    Ikävä helpottaa ajan kanssa. Tai siihen tottuu.

    VastaaPoista
  14. Kiitos kommentista, onpa kiva huomata, että joku muukin kuin ne ''yleisimmät vierailijat'' on käynyt kurkkaamassa meidän blogissa! :)
    Deli kiittää myös kehuista, totta on ettei sillä yleisestikkään mitenkään kovin paljoa turkkia ole, nyt se vaan tuntuu taas tiputtavan loputkin turkista pois ja turkki hapsottaa hassun näköisesti sieltä sun täältä :D

    Kovasti jaksamisia sinne, se on hirmu rankkaa kun joutuu luopumaan rakkaasta perheenjäsenestään. (Meiltä kuoli viime vuoden kesäkuussa toinen koirista syöpään). Ikävä ja kaipuu ei juuri koskaan lähde, sen kanssa kuitenkin oppii ajan kanssa elämään!

    Tämä teidän blogi on ihan hirmu kiva, oonkin käynyt täällä aina vähän väliä salaa stalkkailemassa ja lukemassa teidän juttuja :D Mielettömän upeita kuvia myös!

    VastaaPoista
  15. Kiitos!

    Juu mä oon muutaman kerran teidän blogiin jo eksynyt, ei vain ole tullut kommentoitua (olen toisinaan aika laiska kommentoimaan). :)

    Totta, ikävä ja kaipuu tuskin koskaan lähtee, mutta sen kanssa oppii elämään. Tsemppiä vaan teillekin. Puoli vuotta on vielä niin lyhyt aika. Kyllä siinä ennättää ikävä iskeä monen monta kertaa.

    VastaaPoista