maanantai 16. tammikuuta 2012

Sinä olet ihme, suuri sittenkin. Sinulla on ilma ja kyky hengittää.

Hullua, miten aika rientää jo nyt! Jäynälle on viikossa kasvanut JALAT! Uusilla hieman pidemmillä jaloillansa Jäynä osaa kiivetä jo raput ylös. Alaspäin homma on vielä hakusessa, vaikka ulkona kuistin kaksi rappusta sujuukin koko ajan vain paremmin. Pöydille ja sängyllekin olisi kova hinku, mutta koivet ei onneksi riitä vielä (ja sitten kun riittävät, on pentu toivottavasti jo oppinut, että ainakin pöydille kiipeäminen on iso ei).

Paimenten leikit sisätiloissa vain kiihtyvät. Eilen kaksikko leikki melkein koko päivän. Aksu käy makuulle lattialle ja kuonollaan tökkii Jäynää. Jäynän mielestä on huippukivaa juosta Aksun ohi ja ohimennessä nykäistä Aksua sen pitkistä harmaista perskarvoista. Häntäkarvatkin käyvät. Hetkittäin on tuntunut siltä, kuin meillä olisi kaksi pentukoiraa talossa, sillä Jäynä onnistuu välillä villitsemään Aksunkin mukaan kolttosiinsa. Esimerkiksi eilen kaksikko silppusi yhteistuumin olkkarissa Jäynälle vessatarpeiksi levitettyjä sanomalehtiä.

Tästä tulee vähän tälläinen pidempi postaus tavoitteiden kirjaamisineen, mutta on siinä sentään muutama kuvakin tältä päivältä ja viime viikolta.





Aiemmin en pystynyt tavoitteita viime vuoden osalta käymään läpi, mutta jospa nyt kertaisin Aksun osalta vuoden 2011 tavoitteet ja asettaisin paimenille jotain pientä tavoiteltavaa tälle vuodelle. Elkun tavoitteena on edelleen pysyä terveenä, iloisena ja onnellisena. Se peri nyt vanhimman koiran manttelin. Iän tuomaa viisastumista odotellessa.

Tälläisiä tuli kirjattua Aksun kanssa tavoitteeksi viime vuodelle:
Agilityssa lähdetään ensi vuoden aikana tavoittelemaan sitä viimeistä nollaa ykkösistä ja eiköhän me pyritä myös ne nollat sieltä kakkosistakin keräämään. Niin ja jos vähän sitä kentän laidalla raivoamista (koira raivoaa, ei ohjaaja) saisi hieman kuriin, niin kaikki kuulevat olennot kiittäisivät. Aksu alkaa kuumuessaan karjumaan muille rataa suorittaville koirille ja sen kitkeminen ei ihan turhan helppoa ole. Aina voi kuitenkin yrittää!

Nollatavoitteeseen päästiin kevyesti ja noustiin viime keväänä kolmosiin, josta sieltäkin ennätettiin pari nollaa saada. Radanlaitaraivoamisen kanssa tehtiin töitä koko vuosi ja ainoat toimivat keinot pitää merle hiljaisena, on joko syöttää sille namia koko ajan tai sijoittua sen kanssa radan laidalle siten, ettei näköyhteyttä rataa suorittavaan koiraan ole.
Tokossa käydään kyllä korkkaamassa avoin luokka, mutta tulostavoitteita ei aseteta. Jos nyt sitä kivaa treenifiilistä saataisiin kasvatettua ja yltämään jopa kokeisiin asti, niin olisi kiva. Nyt loppuvuoden kokeissa oli jo sitä kivaa tekemisen meininkiä, mitä haluan. Sellaista iloista yhteistyötä! Häiriökestävyydestä etenkin äänien suhteen voin ainakin haaveilla ja sellaista aktiivista passiivista ääniin siedättämistähän toki jatketaan.

Keväällä käytiin avointa kokeilemassa möllikokeessa ja se oli sen tokoilun loppu. Aksu pelkäsi muita koiria, kehänauhaa, matkustajalentokonetta, tuomaria... Pari kertaa ollaan tuon möllikokeen jälkeen tokoiltu mielenvirkistykseksi; meidän olkkarissa.

Muista jutuista mainittakoon luonnetesti, joka pyritään hoitamaan pois päiväjärjestyksestä ensi vuoden aikana.

Luonnetestissä käytiin alkukesästä, eikä edes jäänyt mitään pysyviä traumoja koiralle, vaikka siihenkin olin varautunut. Testi myös saatiin vietyä loppuun asti. Aksu oli testissä oma itsensä ja ei siis mitään suuria yllätyksiä sillä saralla. Mukavaa oli kuitenkin saada vahvistus omille käsityksilleen.



Sitten tälle vuodelle asetettavat tavoitteet:

Aksulle asetan tavoitteita vain agilityyn, koska se on ainoa laji, jota sen kanssa ylipäätään treenataan. Tämän vuoden aikana voitaisiin yrittää kasvattaa meidän tulosprosenttia. Olisi kiva saada tulospörssimme keikahtamaan hyllypainoitteisuuden puolelta enemmän nollapainoitteiseksi. Mitään valionollia en tavoitteeksi laita, sillä näillä meidän treenimäärillä ne eivät ole kovinkaan realistiset. Tällä hetkellä treenaamme agia kerran viikossa ja silloinkin ilman kouluttajaa. Mistään järin tehokkaista treeneistä ei siis tällä hetkellä voida puhua. Treenimäärien lisääminen tai ainakin treenien laadun nosto voisi kyllä olla yksi tavoite.

Jäynän tavoitteena on kasvaa isoksi ja tottelevaiseksi. Tokon alkeita työstetään tämän vuoden aikana ja tavoitteena on tutustua myös ainakin agilityn alkeisiin. Pk-puoleen (jäljestys? haku?) olisi kiva tutustua siihenkin, mutta katsellaan, kuinka aika riittää.

Varsin vaatimattomat tavoitteet, sanoisin.

8 kommenttia:

  1. Jäynä jäljelle joo! Kerta mä tartteisin treenikaverin eli siis jonkun joka potkisi perseelle, jotta saisi aikaiseksi lähteä sinne pellolle/metsään tallustelemaan tuon kanssa. Eli siis oma lehmä (eli Yola) ojassa ;) Ja sitä tokoseuraa kanssa, jei! :D Koskas aloitetaan? :D

    VastaaPoista
  2. Haha :D No ei meistä vielä vähään aikaan treeniseuraksi ole, kun pentu jaksaa ihan parin namin verran tehdä ihan pieniä perusjuttuja (istumista jne) :)

    VastaaPoista
  3. Onnittelut uudesta harrastuskoiran taimesta. :)

    VastaaPoista
  4. Haha, toi agitreenaus on niin tuttua, meillä on onneks joka toinen viikko leikkien ohjatut treenit ja seuran treenit kerran viikkoon. :D Meidän pitäis oikeesti ottaa itteämme niskasta kiinni ja ruveta treenaamaan siellä purinavuoroilla! Jut ne kontaktit yms..
    Ihan realistiset tavotteethan noi kuitenkin oli, sä annat Jäynän kasvaa ja Aksu saa rääkyä agiradoilla. :)

    VastaaPoista
  5. No teillä on runsaasti treenejä! :O Meillä on vain nuo vapaatreenit :/
    Kannattaa asettaa löysähköt tavoitteet, niin saa olla sitten vuoden päästä tyytyväinen :D

    VastaaPoista
  6. No mutta J voi tulla kattelee kentän vierelle ja ottamaan mallia Yolasta.. eikun ei siitä kyllä kannata ehkä kuitenkaan ottaa mallia :D

    VastaaPoista