
Vasemmalta oikealle: Jäynä, Aksu (jolla edelleen kalju läikkä koivessa kanyloinnin jäljiltä), Remy, Rico ja Jäynän veli, Neo. Tosi vaikea arvata, missä kuvan ulkopuolella oli namikäsi! :D
Viikonloppuna lenkkeiltiin aussieporukalla. Päynä tunnisti jo kaukaa Remy-äiskän haukun ja oikein kiskoi autolta metsään, jossa muut jo odottelivat meitä. Remyn lisäksi paikalla oli Neo-veli ja Rico, jota lainailin agilityyn ennenmuinoin. Herttaisesti Aksu valvoi oman pentunsa leikkejä ja meni pentusten väliin, jos leikit menivät liian rajuiksi -Aksun mielestä. Kielsin sitten lopulta Aksua puuttumasta, koska muuten pennut eivät olisi saaneet ollenkaan painia.
Jäynä kasvaa hillitöntä kyytiä ja on jo niin iso tyttö, että tiputtaa hampaitansa. Yhtäkään en ole mistään löytänyt, vaikka ylhäältä edestä puuttuukin jo puolet. Kaikkiaan neljä hammasta myös heiluu edessä niin isosti, että tippunevat milloin tahansa. Korvatkin seilaavat ees sun taas joka päivä. Saattavat illalla olla ihan eri asennossa, kuin mitä ovat aamulla olleet. Jännä nähdä, kuinka ne lopulta asettuvat. Korkeuttakin typylle on tullut ja nyt säkä on jo (noin) 38 sentissä. Pentu on siis jo paaaljon isompi, kuin Elkkupelkku (jonka säkä on muinaisten kotimittausten mukaan noin 33cm).

Neiti Pitkäsääri.
Jäynän kanssa on työstetty seuraamisen alkeita. Myönnän, etten ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka valitsevat vain yhden koulutustavan ja pitäytyvät vain siinä yhdessä ja ainoassa alusta loppuun saakka. Minusta on kiva kokeilla eri koulutustyylejä ja yhdistelläkin niitä, jolleivat ne nyt sitten hyvin yksioikoisesti sulje toisiaan pois. Tietysti koiran mukaan menen ja jos tuntuu, että se ei sitä kestä, niin unohdan koko yhdistelemisen ja yritän (tapojeni vastaisesti) pysyä vain siinä yhdessä tyylissä. Toistaiseksi ei ole isompia ongelmia ollut edes Aksun kanssa.
Jäynän kanssa on nyt siis työstetty seuraamista sillä periaatteella, että sieppaan haluamani käytöksen ns. lennossa eli palkkaan, kun pentu sattumalta hakeutuu vasemman jalkani viereen kulkemaan. Tapa on jokseenkin hidas, joten olen samanaikaisesti alkanut työstämään seuraamista myös perusasennon kautta. Käsiapu on edelleen (tietysti) mukana, kun ollaan niin vähän vasta treenattu. Olen kuitenkin saanut nostettua itseäni pystympään asentoon ja Jäynällä on ihan selvä käsitys siitä, mikä on kupletin juoni, joten olen liittänyt hommaan myös käskysanan. Tänään koetin ottaa yhden askeleen eteenpäin nähdäkseni, mitä Jäynä siitä tuumaa. Näppärä tyttö kulkeutui napakasti vierelläni askeleen eteenpäin ja pyrki pitämään perusasennon. Jes! Ajatuksenahan tässä on tietysti se, että ajan kanssa saan lisättyä askelia ja toisaalta häivytettyä apukäden, jolloin homma alkaa oikeasti näyttämään seuraamiselta!
Seuruun lisäksi tänään ollaan treenailtu istumistaitoja. Jäynä osaa jo istuen odottaa ruokakippoaan ja kestää minun liikuskeluni, kun käyn laskemassa kipon hieman kauemmaksi maahan. Jäynä tarjoaa ihan tosi hyvin katsekontaktia kipolla edelleen, mutta sillä tulee niin luontevasti se silmiin tuijottelu muutenkin, että eipä ole mikään ihme. Tänään lisäsin istumiseen sen, että kipaisen käymään toisessa huoneessa, mutten ollenkaan viivyttele. Kunhan käväisen piilossa ja palaan heti takaisin. Ensimmäisellä kerralla nousi ylös, josta jätin palkkaamatta ja vein takaisin istumaan. Sen jälkeen ei ongelmia tämän suhteen, vaikka kävelinkin piiloon Jäynän lempparihuoneeseen (keittiöön). Kävelin myös muutaman askeleen Jäynän taakse ja toisaalta sitten kävelin muutaman askeleen sen edessä ja kyykistyin; niissäkään ei ongelmia. Hyvin pysyi! Lopuksi sitten hypin ylös ja alas, kuin mikäkin vähämielinen ja pentu istui aloillaan, kuin tatti. Hmh. En muista opettaneeni sille paikallaan istumista ihan noin perusteellisesti!? Fiksu penska on ehkä lueskellut päivisin jotain tokokirjojani.. Aksulta se ei ainakaan ole mitään neuvoja saanut, koska Aksu olisi käskenyt laittaa korvat rusetille ja rallatellen kävellä vastakkaiseen suuntaan, kuin ei mitään istu-käskyä olisi ikinä kuullutkaan.