tiistai 21. helmikuuta 2012

Jos olet pieni puu tuulisen mäen rinteellä, niin ole kaikkein paras pieni puu juuri sillä paikalla

Ikävä on kummallinen asia. Eilettäin laskeva aurinko toi silmieni eteen muistot Hannista. Unohduin tuijottamaan pellon laidalla olevaa koivikkoa, jota laskevan auringon viimeiset säteet värjäsivät hieman punertaviksi ja huomasin ajattelevani, kuinka hyvän kuvan Hannista saisi juuri siinä valossa. Päivän viimeiset, jo matalalta paistavat auringonsäteet, värjäsivät aina Hannin poskihapsut niin kauniin tulipunaisiksi. Seuraavaksi ajattelin sitä, kuinka ihan pian kevätaurinko ulottaa säteensä vanhempieni keittiön lattialle. Hanni makasi aina niillä aurinkoisilla plänteillä ja nautiskeli.

Viikonloppuna näin pitkästä aikaa vanhaa tuttua agilitykisoissa (itsehän en siis kisannut). Muisteltiin yhdessä, miten siitä on jo noin sata vuotta, kun oltiin yhdessä ensimmäisten koiriemme kanssa samalla agilityn alkeiskurssilla. Minä Hannin kanssa ja ystäväni cavalierinsa kanssa, joka oli Hannin ainoita harvoja koirakavereita, joista se oikeasti jopa piti.   Oli kiva muistella niitä aikoja.


Vasemmalla: Agiviikonloppu! Kaksi starttia ja Hannin palkinnot, hiemanko oli sertiä (jota Pikkukoirat ei edes voineet syödä). Oikealla: Ilta-aurinko, Hanni ja Nelkku-pentu joskus kauan sitten.

Jäynän kanssa ollaan oltu aktiivisia ja käyty vähän siellä sun täällä. Viikonloppuna seistiin paikallisen sittarin ulko-ovien edessä katselemassa ihmisiä. Moni tuli rapsuttelemaankin pentua; Jäynällä on vielä pikkuisen pennun vetovoima. Samana päivänä käytiin myös peräti kahdessa mustissa ja mirrissä kiertelemässä. Tarkoituksena oli löytää leveämpi panta pennulle, vaan eipä löytynyt. Köysilelu sen sijaan löytyi, mistä koirat olivat oikein ilahtuneita.

Eilen käytiin sitten taas kiertelemässä erään kauppakeskuksen liepeillä, mutta kovin oli hiljaista, ilmeisesti hiihtolomien takia. Sai Päynä sentään ihmetellä liukuovia ja ritilätasoja (molemmat ihan pala kakkua!), vaikkei ihmisiä oikein riittänytkään ihmeteltäväksi asti.



Jäynä on osoittautunut olevansa todellakin haka löytämään kiellettyjä tavaroita, joita se sitten rahtaa tukikohtaansa, portaiden alle, piiloon. Epäilykseni heräävät aina, jos pentu tepastelee ohitseni liian touhukkaan näköisenä. Tunnen itseni myös varsin vainoharhaiseksi, sillä mikäli pentu pitää meteliä, mietin, mitä ihmettä se nyt tuhoaa. Sitten, jos on aivan hiljaista, niin silloinhan ne epäilykset vasta heräävätkin! Pentu itse on tietysti hirvittävän ilahtunut siitä pikkuseikasta, että ylettää koko ajan vain ylemmäksi ja ylemmäksi. Korkeiden tasojen päältä löytyy niin paljon kaikkea jännittävää! Vaatteet esimerkiksi on ihan tosi kivoja, koska niissä on ne ihastuttavat pesulaput, jotka lussata ihan läpimäriksi!

Luoksetuloa on harjoiteltu paljon ja Jäynä on jo aika haka siinä! Pentu on niin hauskannäköinen, kun se kääntyy niin supervauhdikkaasti kutsun kuullessaan ja juoksee ihan tosi lujaa luokseni Aksel vanavedessään. Aksunkin uusi tänne -käsky on ilmeisesti "JÄYNÄ!"

10 kommenttia:

  1. Voi ihanaa pentua! <3 Minulla oli ihan samanlainen vainoharhaisuus päällä, kun Naos oli vielä ihan napero. Sitä se keinoemous teettää. ;---)

    VastaaPoista
  2. Mikä vetovoima vessapaperirullilla on koiriin? Meillä ei nykyään voi enää pitää kyseisiä kapistuksia niille varatulla paikalla. Suunnittelin poraavani koko wc-paperitelineen pois siitä paikasta, jossa se nyt on säästyäkseni hermoromahduksilta. :D

    VastaaPoista
  3. Ja KISSOIHIN! :D Vessapaperirullat tuntuu olevan koirien ja kissojen aktivointilelu numero yksi :D Aksu sentään sivistyneesti odottaa, että rulla on tyhjä ja hakee hylsyn, mutta Jäynälle kelpaa paremmin, kuin hyvin noi täydetkin :D :D

    VastaaPoista
  4. Voi että Jäynä on ihana <3 Ihan innolla odotan, mitä siitä isona tulee! Teidän blogia on ollut aina hauska lukea, mutta nyt jutut on vielä entistäkin ihanampia, kun Jäynä on niitä tähdittämässä :) Ja lievittää hieman omaakin pennun odotusta, kun voi täältä käydä hakemassa tukihoitoa. Nalakin nimittäin saa pikkuveljen keväällä, jos mitään ihmeitä ei tapahdu :)

    VastaaPoista
  5. Odotan itsekin innolla sitä, että näen, minkälainen Jäynästä loppujen lopuksi kasvaa! Ainakin nyt se on hirvittävän lupaavan oloinen! :) Niin ja kiitos blogikehuista! Toivottavasti teidän pentuprojekti etenee suunnitelmien mukaan ja saatte Nalan kanssa oman pikkutermiitin ries-- öh, iloksenne! :D

    VastaaPoista
  6. Hihih, mä olen edelleen ihan vainoharhainen ja pitää käydä tsekkaamaassa Yolan puuhat jos on epäilyttävän pitkään hiljaista. Ikäähän neidillä on piakkoin 1v 3kk :D
    Mutta ole tyytyväinen jos tyytyy vaan niiden lappujen lussuttamiseen eikä pureskele sitä lappua ja vähän siinä sivussa itse vaatetta irti ;)

    VastaaPoista
  7. Juu ei tyydy pelkkiin lappuihin :D Tai siis, vaatteiden kohdalla kyllä, mutta kun sillä on niin monta pikkuprojektia siinä sivussa aina menossa. Luvattomia tietysti..

    VastaaPoista
  8. Voi noita aikoja! Vuosia sitten kun pokaalit alkoivat vaihtua (ainakin osittain) tavarapalkintoihin, Iittalan vernat ja aino aallot olivat pop! Niitä jaettiin tyyliin joka kisoissa, siks mullakin on 16kpl tummansinistä vernaa (YÄK) jotka tällä hetkellä majailevat kellarissa kun en tiedä mitä haluan niillä tehdä. :D

    VastaaPoista
  9. Voi niitä aikoja totta tosiaan! :D Meilläkin kaiken maailman iittalan kippoja riittämiin. Elkulla oli ekoissa kisoissaan kivoja palkintoja: Suklaata ohjaajalle ja leluja koiralle! Molemmat oli mielissään :)

    VastaaPoista