keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Pikainen valoilmiö, melkein kevät ja ihan vähän tottelevaisuutta

Tänään aamulenkkiaikaan vilahti aurinko. Harmittavasti melkein heti alkoi taivaalle kerääntyä pilviä, joten ilo oli lyhytaikainen. Linnut lauloivat ja aurinko jopa ihan lämmitti jo! Tuntui aivan keväältä.

Yritin Jäynästä saada kuvaa sivulta, kun se seisoo, mutta eipä se juuri ikinä seisonut aloillaan niin kauaa, että olisin mitään kuvaa ennättänyt saamaan. Kaipa se on namien ja avustajan kanssa kokeiltava saada joku seisotuskuva. Pennun korkeus täytyy mitata myös. Olisi kiva tietää, missä lukemissa nyt huidellaan korkeuden ja painonkin puolesta. Ainakin Jäynä on jo ohittanut korkeudessa Elkun. Luultavasti myös painossa, sillä Elkkunelkku on hoikistunut (ja Jäynä tietysti kasvanut)!




Olen nyt parina iltana pohjustanut seuruuta Jäynän kanssa. Aloitin ihan ensin sillä, että palkkailin siitä, kun pentu lähti perässäni kulkemaan. Palkan Jäynä sai alusta lähtien vasemman jalkani tuntumassa. Jäynä ei ole mikään ihan höntti ja alkoikin pian tarjoamaan kulkemista vasemmalla puolellani. Olen naksutellut sille siitä ja tänään Jäynä sai jo muutaman jackpotin, kun silmiini napottaen kulki vasemman jalan vieressä askeleen tai kaksi. Naksutellen siis sieppailen sitä vasemman jalan tuntumassa kulkemista. En tiedä minne asti se kantaa, mutta ainakin toistaiseksi homma on edistynyt hyvin!

Perusasentoa ollaan opeteltu sen perinteisen namikädellä ohjauksen avulla. Päätin jo ennen treenin aloittamista, etten palkkaa liian välljästä tai vinosta asennosta. Alkuun mentiinkin ihan seinän viereen hakemaan perusasentoa, jolloin pentu asettui nätisti suoraan sivulle. Enää ei olla seinää käytetty apuna, vaan ollaan milloin missäkin. Namikäsi tietysti on vielä käytössä, koska treenikertoja on ihan vain pari vasta takana.

Jäynä on ihan käsittämättömän nokkela tyyppi! Se hoksaa yleensä tosi nopeasti, mitä haluan siltä ja pyrkii siihen sitten. Tänään huomasin lenkillä, että Jäynä on oppinut ilmeisesti Aksua apinoimalla, mitä tarkoittaa odota. Jäynä on myös hirvittävän ahne, joten palkkaaminen ei ole ongelma. Toisaalta ahneus kääntyy helposti itseään vastaankin ja treenituokiot on valittava huolella: Liian nälkäisenä penne syö vain kädet. Olenkin ajoittanut treenaamiset siten, että ruokailusta on ollut tunti tai kaksi. Namit kiinnostavat pentua tuolloin juuri sopivasti ja keskittymiskykykin on parempi.

(Tenttiviikko. Heti nousee bloginpäivitysintokin potenssiin tuhat!)

9 kommenttia:

  1. Jäynä on selkeästi kasvanut! Sen naamakin ei näytä enää niin pentupyöreältä. :) Nätti!

    Munkin pitäisi tällä hetkellä lueskella ("hiihtoloma"), mutta kappas kun mekin käytiin tänään pitkä lenkki ja olen ommellut pikkuchihun pantaa + muuta "tärkeää"... Hups, jos vaikka huomenna tsemppais. Tai ylihuomenna. ;)

    Mäkin opetin Ennalle seuruun ihan vain palkkailemassa sitä esim. lenkillä vasemman jalan vierelle tulosta ja kävelystä. Ja sillä on ihan hyvä seuruu saatu aikaiseksi! Enna oppi seuraamisen oikeastaan melkein kuin vahingossa tuon avulla. :) Samoin se oppi istumisen pysähtymisen yhteydessäkin ihan vahingossa, noiden mun lenkkipalkkauksien yhteydessä! Ei siis välttämättä ollenkaan huonompi tapa. :)

    VastaaPoista
  2. Katselin itsekin noita kuvia sillä silmällä, että Jäynä on tosiaan kasvanut. Sen naama ei ole enää sellainen pyöreä ja pörröinen :)

    En siis ole ainoa, jonka OLISI pitänyt tehdä jotain muuta, kuin lenkkeillä sun muuta pientä ei niin tärkeää :D Minkälaista pantaa teet Dinalle?

    Noniin! Siis ei tällä sieppaamalla ihan kuuseen voi mennä. Ennallahan on tosi nätti seuruu :) Sitäpaitsi tuossa sieppaamisessahan ei niinkään ole mitään häivytettävää osioita, kun ainakaan itse en käytä vartalo- tai käsiapuja. :)

    VastaaPoista
  3. Mun mamma käy aina lukeen täältä tällasia koulutusvinkkejä. Sit se koittaa taas kärsivällisesti hetken aikaa yrittää saada mua kulkemaan nätisti, mut ku oon vähä nirso enkä kelpuuta juur mitään nameja. Mut kyl mäki välillä seuraan kiltisti sivulla, jos ollaan sisällä eikä oo häiriötekijöitä ja mammalla on kädessä kuivattua ankkaa ;)

    VastaaPoista
  4. Terve!
    Kiitos kommentista blogiini.
    Täytyi tulla katsastamaan omasi ja heti innoistuin. Raikas ulkoasu, upeat kuvat ja kirjoitat kiinnostavista asioista. I like ja kirjauduin lukijaksesi.
    -Nova

    VastaaPoista
  5. Jalo,
    No mutta kuivatun ankan takia kannattaa jo hieman skarpatakin! Sehän on aikamoisen harvinaista herkkua! :)

    Nova,
    Kiitokset itsellesi!

    VastaaPoista
  6. Sun blogia on kyllä ilo katsella ja lukea! Tykkään. :)

    -Henna

    VastaaPoista
  7. Kiva kuulla, Henna :) Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Meilläkin tällä viikolla oli keväisiä päiviä. Katon reunalta tippui vesipisaroita, aurinko paahtoi, että tarkeni jopa pitkähihaisessa ja linnut lauloivat. Voi tulisi jo kevät! Ja nopeaan.

    Jäynä on kasvanut ihan selvästi, taitaa olla jo iso tyttö. ;) Ihan älytöntä miten nopeasti pennut kasvavat.

    VastaaPoista
  9. Pennut kyllä kasvaa ihan järkyttävän nopeasti! :O Toisaalta kyllä kivakin. Ei tätä pentuaikaa ikuisuuksia jaksaisi :D

    VastaaPoista