lauantai 31. maaliskuuta 2012

Hei ruipelo, muistatko jo?

18 kommenttia
Huomasin tällä viikolla, että meidän laumalla on oma tunnari! Atlético Kumpulan Me kuulutaan yhteen. Ruipelo ja Läskipää taipuvat meillä tosin kotoisammin Puikeloksi ja Paksupääksi. Ei liene vaikeaa arvata kumpi on kumpi.


Hei ruipelo, muistatko jo? Me kuulutaan yhteen. Hei läskipää, mikset sä nää? Me kuulutaan yhteen.

Älä luovuta, me ollaan voitolla. Me kuulutaan yhteen.
Hei ruipelo, se on kohtalo. Me kuulutaan yhteen.


Perjantaina päättyi meidän talvitreenikausi halliolosuhteissa ja koska huomenna on myös huhtikuu, saanen julistaa kevään virallisesti alkaneeksi. Huhtikuu näyttää agilityn suhteen hiljaiselta, sillä meillä ei nyt ole (ainakaan ennen ulkokenttien käyttöönvihkimistä) mitään viikoittaista treenipaikkaa. Näillä näkymin palaamme asiaan vasta toukokuun puolella, jolloin alkaa agilitykurssi niin Aksulla, kuin Jäynälläkin!

Sain eilen värvättyä kuvaajankin mukaan hallille, joten sain molempien koirien treeneistä elävää kuvaa muistoksi. Jäynän kohdalla tosin loppui akku, joten Jäynän treeneistä tallentui vain peruuttamista ja pieni pätkä seuruuta. Aksun agilitya en edes kehtaa julkaista. Ei koirassa mitään vikaa, mutta se koiran rinnalla "juokseva" kaksijalkainen sen sijaan saisi hävetä löysyyttään. Tarvitsisimme ihan ehdottomasti ohjattuja treenejä ympärivuotisesti, että homma etenisi. Olen aivan liian laiska suunnittelemaan treenejä, sillä tällä hetkellä se on tuntunut niin turhalta, kun ei ole ollut ketään vieressä katsomassa ja sanomassa, mikä menee pieleen ja mitä minun pitäisi tehdä toisin. Yksin treenaillessa tulee helposti myös tehtyä vain ja ainoastaan niitä kivoja juttuja eli niitä, mitkä on hallussa jo ja jotka eivät varsinaisesti vaatisi lisätreeniä..



Jäynän seuruu on edennyt nyt tosiaan sen verran, että laakeat kaarrokset oikealle ovat muuttuneet lähestulkoon ihan oikeiksi täyskäännöksiksi oikeaan. Vauhti on edelleen verkkainen ja askeleita ei oteta, kuin ihan muutama kerrallaan, mutta olen varsin tyytyväinen pennun edistymiseen!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Tyttö sinä olet meritähti

5 kommenttia
Katselin Akselille agilitykisoja viikonloppuna ja ihmettelin syvästi, kuinka on mahdollista, että kaikkiin maaliskuun kisoihin oli ilmoittautuminen jo umpeutunut! Olin ihan siinä uskossa, että maaliskuuta on vielä runsain mitoin (ainakin pari viikkoa) jäljellä, vaan eipäs olekaan! Ensi sunnuntaina on jo huhtikuu ja ihan oikeasti kevät. Huhtikuun puolella näkyi olevan pari ihan passelin oloista kisaa, joihin voisin meidät ilmoittaa. Oikeasti ei kannattaisi, koska näillä meidän viimeaikaisilla treenimäärillä meillä ei ole mitään jakoa pärjätä siellä huippujen keskellä, mutta koska kisaaminen on minusta Akselistakin kivaa, niin eiköhän me joihinkin skaboihin suunnata kiljumaan.


Maaliskuun alussa Aksulla oli vielä paljon karvaa ja pellolla paljon lunta.

Viikonloppuna Päynäkin pääsi ihmettelemään agilitykisojen tunnelmaa, kun hurautimme Ojankoon seuraamaan agikisoja ja kannustamaan Lysti-belgiä. Hallin pihassa Jäynä ensin vähän päksähteli siellä sun täällä haukkuville koirille. Sisälläkin alkuun jännitti, mutta viimeisetkin jännityksen rippeet katosivat, kun Jäynä sai hetken leikkiä paikalla olleiden muiden pentukoirien kanssa. Tehtiin Jäynän kanssa vähän tokoa ja temppuja hallissa ja hyvinhän se neitikoira keskittyi tekemiseen noinkin hektisessä ympäristössä, vaikka tähän asti onkin treenattu lähinnä vain omassa olkkarissa!

Tottelevaisuudessa ollaan edistytty Päyskän kanssa jo ihan kivasti. Kaukojen vaihtoja treenatessa mukaan on seisomisen ja maahanmenon lisäksi otettu istuminenkin ja hyvin sujuu pääosin. Maahanmenon kanssa en ole kestoa edelleenkään kasvattanut, sillä Jäynä tarjoaa helposti lonkka-asentoa tai "takatassut kainaloissa"-asentoa. Olen jättänyt löysät asennot kokonaan palkkaamatta ja pyytänyt Jäynää uudestaan maahan. Kätevää, kun koira ei paineistu palkattomuudesta, vaan yrittää vain enemmän ja tarjoaa tilalle jotain muuta. Katsellaan, josko se löysäily siitä jäisi johdonmukaisuuden ja toisaalta myös iän myötä. Yksi, mitä voi sitten myöhemmin kokeilla, on korokkeen päällä makaaminen.

Seuraamisessa otetaan jo 4-5 askelta eteenpäin. Sitä useampi askel johtaa vain siihen, että Jäynä lähtee edistämään. Loivia kaarroksia oikealle on tehty myös ja Jäynä on ilahduttavan nopsasti tajunnut jutun juonen. Perusasennon pitämisessä ennen liikkeellelähtöä on kasvatettava malttia, sillä tällä hetkellä homma menee niin, että jollen naksauta Jäynälle aika pian sen kiepsahdettua sivulleni, tarjoaa se jo jotain muuta ja siis siirtää joko takapuoltaan tai steppaa etujaloilla hieman edemmäksi.

Jäynä on tokoillessa mukavan oma-aloitteinen. Se tarjoaa mielellään toimintoja ja toisaalta kestää paineistumatta myös sen, että jätän esimerkiksi kaukoissa takajalat steppaillen tehdyt vaihdot palkkaamatta (Jäynän kanssa kaukoissa pyritään siihen, että takajalat pysyvät aloillaan). Tuntuu, että Jäynä pikemminkin vain yrittää enemmän, kun se huomaa, että palkkaa ei edellisellä yrittämällä tippunutkaan. Jäynä ei myöskään kertaakaan ole ollut innoton treenaaja, vaan joka kerta se on yhtä innoissaan ryhtynyt tokoilemaan tai temppuilemaan.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Yhdeksän vuotta nuori Elviks

15 kommenttia




Elviks täyttää tänään yhdeksän vuotta. Minun oli pakko tarkistaa se ihan laskimella, koska en oikein meinannut uskoa sitä, että meidän pentukoira on mukamas jo niin varttunut! Koska tänään on synkkä ja sateinen päivä (enkä siis aio ulkoiluttaa kameraa), kaivelin koneen uumenista vanhoja kuvia Elkusta. Koitin valkata sellaisia, jotka eivät blogissa vielä olisi olleet. Mustavalkoista kuvaa lukuunottamatta kaikki taisivatkin olla ennen julkaisemattomia. Kolme ylimmäistä kuvaa ovat viime kesältä, kaksi alinta ovat ikivanhoja (rantakuva vuodelta 2007 mikäli oikein muistan ja pottapääkampauskuva vuodelta 2008).

Niin se aika tosiaan rientää, vaikkakaan vielä en aio Elkkua vanhaksi tai seniorikoiraksi haukkua. Katsellaan uudestaan sitten joskus muutamien vuosien päästä! Onnea siis maailman kilteimmälle pentukoiralle, Elkulle!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Australianvillakoira

23 kommenttia


Huomasin tänään, että meille on kahden australianpaimenkoiran lisäksi pesiytynyt yksi australianvillakoira. Rotu on kohtalaisen harvinainen, vaikkakin näin keväisin sitä ja sen monia sukulaisrotuja saattaa bongailla vähän sieltä sun täältä. Australianvillakoiran arvellaan polveutuvan alkukantaisemmasta australianmörkökoirasta.

Australianvillakoira on kohtalaisen helppohoitoinen. Se ei metelöi ja sitä tuskin edes huomaa kotioloissa, jollei sitten satu kurkkaamaan siihen tiettyyn nurkkaan työhuoneen oven takana tai sohvan alle (tai jääkaapissa olevaan oivariinirasiaan). Aktivointia se ei kaipaa oikeastaan ollenkaan ja mikä parasta: Tämän villakoiran voi aina imuroida pölypussiin talteen, jos se alkaa käydä liian hankalaksi ja takertua vaatteisiin, huonekaluihin ja kodin tekstiileihin! (Sama metodi ei toimi australianpaimenkoiriin.)

Paikallaolon tuo meidän yksilö osasi tosi huonosti! Meinasi lähteä joka tuulenvireen myötä naapuriin!! Eikä meinannut millään uskoa, vaikka kuinka hoin paikka. Tämä kuriton yksilö joutuikin roskapussiin miettimään tekosiaan. Oppiipahan olemaan.

(Muita kohtalotovereita, joiden kodit hukkuvat karvoihin!?)

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Heikkoudet on myös mulla, jotenka ala tulla, tahdon juuri tuollaisen

11 kommenttia


Jäynän ja Aksun kanssa on naksuteltu ahkerasti viime päivinä. Jäynä on opetellut vatitemppua (kaikki tassut vatiin) ja edennyt siinä mukavasti, sillä Päynä osaa jo änkeytyä vatiin istumaan! Akseli osaa edelleenkin laittaa vatiin vain etujalat tai vaihtoehtoisesti takajalat. En tiedä tietääkö se oikein itsekään, että se takapää on samaa koiraa, kuin etupää!

Videolla Jäynä esittelee vatitempun lisäksi peruuttamista ja jalkojen välissä pujottelua. Peruuttamisessa olen saanut häivytettyä oman liikkeeni kokonaan pois ja nyt kasvatetaankin lähinnä Jäynän peruuttaman matkan pituutta. Jalkojen välissä pujottelukin vaatii vielä lisätreeniä, jotta Jäynästä tulisi itsevarmempi ja siten myös nopsempi pujottelija. Aksukin esittelee videolla omia tassutaitojaan ja omaa versiotaan vatitempusta.


"Mitään en kadu." T. Jäynä

Loppuun pentukuumeisille vähän toisenlaista materiaalia. Jäynä oli järkännyt maanantaina yksin ollessaan "omassa huoneessaan" kivan yllärin. Silppu on suurimmaksi osaksi peräisin Jäynän omasta patjasta ja minun tuolini oli päässyt loppujen lopuksi aika vähällä. Kuvassa lattialla lojuviin tuulihousuihini ei onneksi ollut ilmestynyt ylimääräisiä reikiä. Jäynä oli luultavasti tyytynyt vain lussuttamaan housuissa olevaa pesulappua. Pennut.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kuinka sua kaipasin, talven yli odotin ja täällä taas: Neiti kevät on tullut takaisin

8 kommenttia
Eilen reissattiin Jäynän kanssa ensimmäisen (ja itseni tuntien suurinpiirtein myös viimeisen) kerran bussilla. Täälläpäin on välimatkat sen verran pitkiä, että paikallisliikenteellä on käytössään pitkänmatkanbussit. Pitkänmatkanbusseissa on jyrkät portaat ovien luona ja säästääkseni kuljettajan ja muiden matkustajien hermoja tempaisin rapaisen (juuri lätäkössä istuskelleen) kymmenisen kiloa painavan pennun kainalooni kavutessani bussin kyytiin. Ensimmäisen kilometrin ajan Jäynä kuikuili jalkotilasta käytävän puolelle ja katseli muita matkustajia. Loppumatkaksi pisti maaten ja pysyi aloillaan remmi löysällä, vaikka ihmisiä kulki ohi aina silloin tällöin bussin pysähtyessä pysäkeille. On se vaan helppoa, kun pentu suhtautuu kaikkeen niin rennosti ja itsevarmasti! Toista se oli Aksun pentuaikoina. Muistelinkin eilen Akselin ensimmäisiä (ja ainoita) bussireissuja: Sillä meni silkasta stressistä maha aivan sekaisin. Aksu onkin sittemmin ollut vankka yksityisautoilun kannattaja.


Hienot tytöt tietysti pänttäytyvät ihmisten ilmoille lähtiessään asiaankuuluvasti

Jäynän kanssa on treenailtu kaukojen maahan-seiso-maahan-vaihtoja. Hyvin sujuu, vaikka typy meinaakin olla toisinaan aivan liian vikkelä liikkeissään, eikä malttaisi pysyä yhdessä asennossa odottamassa naksua, kun jo tarjoaa jotain uutta.

Ihan uutena juttuna on treenattu käskystä peruuttamista. Jäynä osoitti jälleen olevansa nokkela ja hoksasi jutun juonen jo ensimmäisellä treenikerralla. Nyt, parin treenikerran jälkeen, ollaan päästy jo siihen vaiheeseen, kun häivytän omaa liikettäni pois. Tavoitteena on, että Jäynä peruuttaa käskystä, vaikka itse pysyn aloillani.


Elkun syysherkut

Pitkästä aikaa myös Elviksen kuulumisia.
En muista kirjoittelinko jo aiemmin siitä, että Elvis on siirtynyt barffille. Lihat ja kasvismössö uppoavat hyvällä ruokahalulla ja eilen Elkku sai maistaa ensimmäistä kertaa sian kylkiluita: Sattuivat olemaan oikein hyvin pikkukoiran suuhun sopivaa tavaraa. Alun ihmettelyn jälkeen oli luukin hävinnyt parempiin suihin. Barffille siirryttiin nappuloiden sopimattomuudesta johtuen. Elviksen silmät tuntuivat vuotavan useammastakin nappulamerkistä; Raakaruokinnalla silmien vuotaminen on loppunut.

Elvis on koiristamme nyt siis toinen, jolle nappulat eivät sovi. Aksullekin tulee nappuloista rähmää silmiin ja lisäksi vielä töhnää korviin. Jäynä on tähän asti ollut kaikkiruokainen ja on syönyt mitä vain (mukaanlukien muistikortin, pumpulia, pikkukiviä ja paperia) ongelmitta. Raakaruokaakin on Jäynä saanut jo maistaa, eikä maha ollut millänsäkään.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Pentutreffit

8 kommenttia




Perjantaina käytiin Aksun ja Jäynän kanssa treenaamassa agia. Mitään järin tavoitteellista ei tehty, sillä tarkoituksena oli lähinnä antaa Aksun purkaa energiaansa johonkin. Tyyppi olikin ihan pähkinöinä, kun pääsi piiiitkän tauon jälkeen taas aksaamaan. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo tovi: Yli kuukausi. Jäynäkin teki putkea ja juoksi siivekkeiden välistä. Tuntui tykkäävän ja tajuavan homman juonen tosi nopsasti.

Lauantaina Jäynä pääsi tapaamaan Chili-siskoa ja Neo-veljeä. Harmi, että viikon lähes ainoa pilvinen päivä osui juuri viikonloppuun ja vähän meinasi vettäkin ripsiä. Säät eivät siis tosiaankaan suosineet kuvaajaa, mutta joitakin räpsyjä saatiin pennuista ikuistettua silti. Ensi kerralla toivottavasti paremmalla säällä ja koko porukalla treffit uusiksi!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Sinulla on sitkeä sydän joka lyö

27 kommenttia
Muutama kuva kuluneen viikon ajalta. Kuvat auringonlaskusta on muuten otettu puhelimellani! Hieman on kamerat kännyköissä hypänneet eteenpäin! Tosin, oman puhelimeni kamera ei silti vedä vertoja isäni iphonen kameralle, jolla saa suorastaan häkellyttävän hyviä kuvia.






Tiistaina haettiin Jäynälle viimeinenkin rokotus ja nyt on typyllä rokotukset kunnossa ja passi kansiossa! Jouduimme eläinlääkärillä odottelemaan omaa vuoroamme aika pitkään ja käytin ajan hyödyksi: Treenasimme odotusaulassa maahanmenoja ja katsekontaktia. Hienosti pentu keskittyi vieraassa paikassa vieraiden hajujen, äänien ja koirien keskellä! Pienistä virranpurkutehtävistä huolimatta oli Jäynä pitkän odotusajan takia hieman hyperaktiivinen, kun tuli meidän vuoromme. Ei malttanut millään pysytellä aloillaan ja sydämen kuuntelu olikin melkein mission impossible... Korvat oli siistit ja sydämestäkään ei löytynyt mitään! Hieman ennätin jo itse pelätä pahinta, kun ell kuunteli sydäntä niin tavattoman kauan (koska Jäynä heilui ja huitoi, nuuhki ilmaa ja yritti päästä sinne sun tänne).

Ja jos joku ennätti jo miettiä, mitä ihmettä nuo pöntöt koirat tuossa viimeisessä kuvassa tekevät, niin vastaus on hyvin simppeli: Leikkivät! Aksu on pennusta asti tykännyt leikkiä selälteen maaten ja on opettanut Jäynälle samaa leikkityyliä! (Aksulla on muuten aika söpöt pinkit tassut!)

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Uusi ystävä ja seuruutreenejä

17 kommenttia


Kuvasin tänään Jäynän seuruutreenejä. Videolta hoksasin, että hieman valahti vinoon pari kertaa, mutta muuten kiva etenkin siinä mielessä, että treenikertoja on edelleenkin takana vain muutama.

Tänään otin työn alle myös maahanmenon. Ihan silloin alkuun tehtiin Jäynän kanssa sitäkin pariin otteeseen, mutta jätettiin homma sikseen, sillä Jäynä ei ollut oikein valmis mihinkään niin suurta keskittymistä ja malttia vaativaan tehtävään. Toisin sanoen kyllästyin itse ja treenattiin ruokakipolla vain sitä helppoa istumista. Tänään maahanmenoa harjoitellessamme pentu tarjosi aluksi vaikka mitä katsekontaktia, steppailua ja istumista. Yritettyään vähän kaikkea saamatta siitä palkkaa, kyllästyi penne lopulta ja valahti makaamaan. Naksautin ja Jäynällä syttyi lamppu. Tarjosi maahanmenoa aika tiuhaan tahtiin sen jälkeen.




Uusi ystävä sitten? Päivitin rungon ja nyt kameran virkaa toimittaa 7D. Sinne meni taas uutta objektiivia varten säilötyt rahat. Zoomikuume vain pahenee ja aikaa on vietetty googlaillen enemmän, kuin tarpeeksi. Nykyiset kiinteäni ovat liian lyhyitä ulos ja liian pitkiä sisälle. Vähän sellaisia väliinputoajia.

Täytyy myöntää, että kelit ovat suosineet kuvausta vähän liiankin kanssa: Talvisin kuvausinto on miltein nollissa ja sitä myöden ei tee mieli hankkiakaan mitään. Aurinko todella käy siis lompakon päälle, vaikka onhan se silti kivaa, että kevät ja sitä myöden myös kesä lähestyy huikeaa vauhtia! Aksukin on jo kevätfiiliksissä karvanlähdön määrästä päätellen.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Kevättä kohden

15 kommenttia
Ensinnäkin viikon harmistuksen aihe. Google poisti käyttäjäraadin käyttömahdollisuuden kaikilta ei-blogger-sivustoilta. Minusta sitä oli kiva seurailla.

Olen monesti aiemminkin miettinyt, että siirtäisin blogini bloggeriin ja siis irtisanoisin kotisivutilani. Tuntuu hullulta maksaa webhotellista pieni omaisuus (näin opiskelijabudjetin taholta katsottuna), kun pidän sivuilla kuitenkin vain blogia, jota voisi pitää ilmaiseksikin. Kuvatkin olen siirtänyt kotisivutiloista kokonaan kuvat.fi-palveluun. Mielelläni ottaisin vastaan käyttäjäkokemuksia bloggerista: Jumiiko usein? Onko näppärä muokata ulkoasua? Saisin hieman jotain faktaakin pohdintojeni tueksi ja tietäisin sitten maksanko ihan suosiolla vain sen webhotellin laskun, kun se seuraavan kerran kolahtaa postilaatikosta vai pakkaanko plokin sisällön ja muutan sen toisaalle.



Toissapäivänä oli huisin aurinkoista (niitä päiviä lisää, kiitos!), joten aamulenkillekin lähti taas canon mukaan. Kotona ihmettelin, kun miltein jokaisessa kuvassa oli jotain vaaleaa, eikä kuvat mitään järin teräviäkään olleet. Ihan, kuin olisin sumupilven läpi kuvannut. Kurkkaus linssiin paljasti syyn: Lasissa oli paksu kerros kuolaa. Nii-in.. Kannattaisi varmaan toisinaan putsata niitä linssejäkin!?

Keväiset päivät ovat petollisia. Heti herää se hitsin objektiivikuume, joka uhkaa tyhjentää lompakon kokonaan, jos erehdyn verkkokauppaan. Kevättä pahempi on tietysti kesä, jolloin se perinteinen zoomikuume iskee ihan täydellä teholla.



Eilen sitten kävin Jäynän kanssa Stockmannilla. Stocka on mitä mainioin paikka maleksia pennun kanssa: ihmisvilinää riittää ihmeteltäväksi ja silittelijöiksikin liikenee yleensä käsipari jos toinenkin.

Jäynä ei ole toistaiseksi vaikuttanut ollenkaan sellaiselta jokaisen syliin pusuttelemaan kiipeävältä penskalta. Eilenkin se otti rapsutukset tyynesti vastaan ja katseli lähinnä maisemia, kun silittelijät ihailivat pentusta. Jäyskä saikin paljon kehuja siitä, ettei hyppinyt vasten. Muutama pikkulapsikin uskaltautui tervehtimään pentua. Herttaisin ihailija oli kuitenkin vanha rollaattoriin nojaileva mummu, joka hymyillen pysähtyi katselemaan Jäynää ja totesi sitten hetken kuluttua "Sillä on niin älykäs katse. Siitä tulee aivan ihana perheenjäsen, ihana!"

Stockan lemmikkiosastolta ostin koirille kong wubban. Jäynä on pieni tuholainen ja on teurastanut arviolta puolet Akselin kattavasta pehmolelukokoelmasta. Meille ei siis toistaiseksi pehmoleluja ostella, vaikka Aksu niistä kovasti tykkääkin. Ei vain maksa vaivaa ostaa kallista pehmoa, jonka Jäynä kuitenkin suikaloi. Saa nähdä, kuinka kauan tuo wubbakaan pysyy ehjänä.