Kuinka sua kaipasin, talven yli odotin ja täällä taas: Neiti kevät on tullut takaisin

Eilen reissattiin Jäynän kanssa ensimmäisen (ja itseni tuntien suurinpiirtein myös viimeisen) kerran bussilla. Täälläpäin on välimatkat sen verran pitkiä, että paikallisliikenteellä on käytössään pitkänmatkanbussit. Pitkänmatkanbusseissa on jyrkät portaat ovien luona ja säästääkseni kuljettajan ja muiden matkustajien hermoja tempaisin rapaisen (juuri lätäkössä istuskelleen) kymmenisen kiloa painavan pennun kainalooni kavutessani bussin kyytiin. Ensimmäisen kilometrin ajan Jäynä kuikuili jalkotilasta käytävän puolelle ja katseli muita matkustajia. Loppumatkaksi pisti maaten ja pysyi aloillaan remmi löysällä, vaikka ihmisiä kulki ohi aina silloin tällöin bussin pysähtyessä pysäkeille. On se vaan helppoa, kun pentu suhtautuu kaikkeen niin rennosti ja itsevarmasti! Toista se oli Aksun pentuaikoina. Muistelinkin eilen Akselin ensimmäisiä (ja ainoita) bussireissuja: Sillä meni silkasta stressistä maha aivan sekaisin. Aksu onkin sittemmin ollut vankka yksityisautoilun kannattaja.


Hienot tytöt tietysti pänttäytyvät ihmisten ilmoille lähtiessään asiaankuuluvasti

Jäynän kanssa on treenailtu kaukojen maahan-seiso-maahan-vaihtoja. Hyvin sujuu, vaikka typy meinaakin olla toisinaan aivan liian vikkelä liikkeissään, eikä malttaisi pysyä yhdessä asennossa odottamassa naksua, kun jo tarjoaa jotain uutta.

Ihan uutena juttuna on treenattu käskystä peruuttamista. Jäynä osoitti jälleen olevansa nokkela ja hoksasi jutun juonen jo ensimmäisellä treenikerralla. Nyt, parin treenikerran jälkeen, ollaan päästy jo siihen vaiheeseen, kun häivytän omaa liikettäni pois. Tavoitteena on, että Jäynä peruuttaa käskystä, vaikka itse pysyn aloillani.


Elkun syysherkut

Pitkästä aikaa myös Elviksen kuulumisia.
En muista kirjoittelinko jo aiemmin siitä, että Elvis on siirtynyt barffille. Lihat ja kasvismössö uppoavat hyvällä ruokahalulla ja eilen Elkku sai maistaa ensimmäistä kertaa sian kylkiluita: Sattuivat olemaan oikein hyvin pikkukoiran suuhun sopivaa tavaraa. Alun ihmettelyn jälkeen oli luukin hävinnyt parempiin suihin. Barffille siirryttiin nappuloiden sopimattomuudesta johtuen. Elviksen silmät tuntuivat vuotavan useammastakin nappulamerkistä; Raakaruokinnalla silmien vuotaminen on loppunut.

Elvis on koiristamme nyt siis toinen, jolle nappulat eivät sovi. Aksullekin tulee nappuloista rähmää silmiin ja lisäksi vielä töhnää korviin. Jäynä on tähän asti ollut kaikkiruokainen ja on syönyt mitä vain (mukaanlukien muistikortin, pumpulia, pikkukiviä ja paperia) ongelmitta. Raakaruokaakin on Jäynä saanut jo maistaa, eikä maha ollut millänsäkään.