
Aksu laukkaa auringonlaskuun rapaisena rapaisella pellolla.
Lauantaina juostiin taas Pakselin kanssa kolme rataa agilitykisoissa. Kisat olivat meille ensimmäiset ulkokisat tänä vuonna ja jopas ulkokisojen tuoma väljyys olikin tervetullutta! Oli kivaa, kun pystyi ottamaan kisarataan hieman etäisyyttä ja silti seuraamaan kisoja. Halleissahan tämä ei ole mahdollista. Starttasin Aksun kanssa ensimmäisenä jokaiselle radalle, mikä on ehkä pahinta ikinä. En ennättänyt ottaa koiraa kunnolla haltuun rataantutustumisen jälkeen ja toisaalta en sitten nähnyt muita tekemässä rataa ennen meitä ja siten jäi siis pommipaikkoja huomaamatta..
Ensimmäiselle radalle lähdettäessä en meinannut saada Aksua asettumaan lähtöön. Sen ympärillä pörräsi vissiin joku kärpänen (ainakin Aksun mielestä, itse en huomannut ötököitä missään) ja Aksel pelkää lentäviä ötököitä. Kyllä se lopulta jäi lähtöön könöttämään, mutta kutsuin tyypin pikaisesti mukaani, ennenkuin sitä alkoi ahdistamaan todenteolla se ötökkä. Meidän rata päätyi hyllyksi jo neljännellä esteellä, puomilla, kun Aksu ponkaisi varmaan puolesta välistä puomin alastuloa kohti putkea (jota ennen olisi pitänyt suorittaa muutama muu juttu. Se alastulokontakti nyt noin esimerkiksi).
Tokalle radalle lähdettäessa Aksu oli taas hieman ötökkäkammoisena lähdössä, mutta jäi kuitenkin nätisti odottamaan. Tällä radalla meidän menomme päättyi taas puomille, kun Aksu bongasi jälleen kerran puomilta putken, eikä aikonutkaan hidastaa kontaktille. Kutsuin pisketin takaisin ja käskin alastulolle, jonka jälkeen juoksutin sen suorinta reittiä pois radalta.
Viimeiselle radalle (joka oli hyppäri) lähdettiinkin jo ihan ilman mitään tavoitteita. Radalla oli pari hankalaa kieputuskohtaa, joiden suhteen olin aika epätoivoinen. Akselipa yllätti ja oli hallinnassa ja suoritti kaikki vaikeimmat kohdat virheittä. Loppupätkä oli helppo ja melkein jo ehdin hihkua mielessäni, että tullaan nollan kanssa maaliin, kunnes sitten kolmanneksi viimeisellä esteellä, muurilla, Aksulta kolahti yksi palikoista alas. Vitonen. Harmitti kyllä, sillä nollalla olisi näissä kisoissa ollut aika korkealla tuloslistalla. Vitosellakin kun irtosi sijoitus 11./49. Oma ohjausvirhehän se oli, kuinkas muuten. Annoin Aksun valua muuria edeltäneestä putkesta liian pitkälle ja se tuli siitä johtuen aika huonossa kulmassa muurille ja kopsautti sitten sen palikan alas.
Tänään taasen oli vuorossa Jäyskän pentukurssi, jolla harjoiteltiin tällä kertaa muiden ohittamista kontaktissa, käsikosketusta, luoksetuloa ja jälleen aina niin tärkeää häiriössä leikkimistä. Ainoa uusi juttu Jäynälle oli käsikosketus, jonka idean se tosin tajusi ihan hetkessä -taas kerran.
Ennen pentutreenien alkamista tein Jäynän kanssa hieman agilitya ulkokentällä. Harjoiteltiin niistoa ja takaakiertoa rimattomilla hypyillä. Hyvin Jäynä hoksasi jutun juonen ja kääntyi kivasti. Kotioloissa ollaan tänään treenattu lisää agijuttuja, nimittäin 2o2o-asentoa rappusilla. Jäynä hoksasi idean taas (!!) ihan tosi nopeasti ja pian jo tarjosi "kiipee!"-käskyllä 2o2o:ia. Fiksu penska.

Tulevalla viikolla kynin Elkun kesäturkkiin! Toivoa sopii, että ikivanha (ja uskollinen) trimmerimme jaksaa vielä ja saan Elkulle siistin kesäkarvan. Ilmat ovat lämmenneet ihan tosi paljon, joten aika alkaa olla ihan passeli turkin ajeluun. Tänään mittari näytti +15 ja ulkona tarkeni ilman takkia. Kesä tulee! ♥