Mene ulos katsomaan mikä sää! Mikä kesä!

Tänään oli kesän ensimmäinen päivä! Elohopea kipusi yli kahteenkymmeneen asteeseen ja lenkillä tuli oikeasti kuuma, vaikka päällä oli vain toppi ja farkutkin oli kääritty polvikorkeuteen shortseja imitoimaan. Läheinen pelto on puhjennut voikukkaan ja on mitä kaunein. Vihdoinkin kuviin saa muutakin väriä, kuin vain mustaa, harmaata, ruskeaa ja valkoista! Aksu tuntuu varustautuvan kuumaan kesään, sillä se on pudottanut hillittömän määrän karvaa ja pudottaa rippeitä edelleen! En tiedä välittyykö ero turkin määrässä kuvien kautta, jos vertaa tuota ylläolevaa kuvaa esimerkiksi tähän?

Eilen oli Jäynän pentutottiksen viimeinen kerta. Harmi, että kurssi oli niin lyhyt, sillä se oli kivan yleispätevä. Harjoiteltiin temppuja, tokoa ja ihan arkisiakin asioita (kuten ohittamista). Viimeisellä treenikerralla sunnuntaina lähinnä kerrattiin jo kurssin aikana läpikäytyjä asioita. Eniten huomasin Jäynän edistyneen kontaktin pitämisessä: Katsekontakti pitää, vaikka takaa kulkisi koira ja ihminen äänekkäästi. Huippua! Tokoseuraaminen onnistui sekin viimeisellä treenikerralla häiriössä, muiden koirakoiden liikkuessa samanaikaisesti.



Viikonlopun aikana tartuin vihdoinkin trimmeriin. Elkku pääsi karvoistaan ja selvästi olo keveni ja viileni. Ennen ja jälkeen kuvista saanee aika hyvän käsityksen siitä karvapehkosta, mikä tuota pikkukoiraa peitti (ja joo, Elviksen turkki on juurikin niin kiharainen ja villava, kuin ennen -kuvasta voisi päätellä)!

Unohdin trimmipäivänä ohennussakset kotiin, joten tassujen, hännän, kaulan ja peräpeilin siistiminen jäi seuraavaan kertaan. Koneella niistä ei niin järin siistejä saa (siis ainakaan minä en ikinä niiden kohdalla onnistu koneella), joten jätin siistimisen suosiolla ensi kertaan. Korva- ja niskakiharat säästän. Ne on niin ihanat.

Toimintatorstai

Torstaina lähdettiin Jäynän kanssa ensimmäistä kertaa ikinä näyttelyyn! Oman haasteensa hommaan toi se, että minulta lähti flunssan takia ääni melkein kokonaan. Jouduin siis kehässä ohjeistamaan Jäynää lähinnä kuiskauksilla ja käsimerkeillä, mikä ei etukäteisestä katastforiajattelustani huolimatta ollutkaan mikään ongelma! Jäynä oli hienosti kuulolla ja jaksoi etenkin sitä näyttelyseisontaa esittää pitkiäkin aikoja (ravaaminen sen sijaan oli hieman vallatonta)! Jäynä esiintyi tosi iloisesti ja kehän laidalta kasvattaja kommentoikin, että Jäynän häntä heilui tosi paljon.


Juu, näkee kyllä, että katsekontaktista on palkkailtu paljon viime aikoina. (Kuvat otti Tia Andersson)

Jäynä sai mielestäni oikeinkin hyvän arvion ja tuomari sanoi vielä meidät kehästä ulos kätellessään, että jahka Päynä kasvaa vielä parisen kuukautta, niin "siitä tulee vaikka mitä!"
Itse arvostepaperiin kirjattiin lopulta seuraavanlaisia asioita:

Feminiininen narttupentu, jolla hyvät rungon mittasuhteet ja kokoon sopiva luusto. Hyvä purenta. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet, mutta kallo saa vielä täyttyä. Oikein kiinnittyneet korvat. Hyvä ylälinja ja sopusuhtaiset kulmat. Innokas liikkuja. Tehokas askel. Valloittava käytös.

Näyttelykäytännöt olivat hieman muuttuneet siitä, kun viimeksi (ihan äskettäin, miltein kaksi vuotta sitten) kävin Aksun kanssa näyttelyssä. Nykyään koiran suhtautumisesta tuomariin tulee myös ruksia jokin ruutu arvostelulomakkeesta ja Jäynä sai ruksin kohtaan "rodunomainen lähestyttäessä".


vasemmalta oikealle: Sisu, Neo, Jack-iskä, Chili ja Jäynä.

Kasvattaja oli järjestänyt pentunäyttelyn yhteyteen pentutreffit ja kehässä pyörähtämisen jälkeen Jäynä pääsikin leikkimään sisarustensa ja isänsä kanssa. Oli ihan tosi hauskaa nähdä kaikki pennut ja vertailla niiden kehitystä. Ryhmäkuvaa otettaessa yksi siskoista ei ollut vielä paikalla, mutta ehkäpä seuraavilla pentutreffeillä sitten saadaan koko pentue yhteen kuvaan! Helppoa ryhmäkuvan ottaminen ei ollut: Pentujen mielestä aloillaan istuminen niin kivassa seurassa tuntui olevan ajanhukkaa!

Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot

Elkku vietti melkein sateista keskiviikkoiltaa Jäynän kanssa pihalla. Herttainen pikkukoira, en voi muuta todeta. Koskaan en ole tavannut toista yhtä kilttiä hönttiä. Elkku on tassuterapeutti parhaasta päästä. ♥ Tummat kiharatkin tällä tassuterapeutilla on vähintäänkin yhtä vakuuttavat, kuin ihmiskaimallaan (rintakarvojen uskoisin meidän Elkulla olevan suuren maailman Elvistä vakuuttavammat).

Tässä Pikkukoiran kuvaterveiset mahdollisille Elkku-faneille siellä jossain!





Joskus se on niin vikkelä sähikäinen, etten ennätä kameran kanssa mukaan. Tykästyin viimeiseen kuvaan siitäkin huolimatta, että tarkennus ei ole kohdallaan ja koirakin on vain osittain kuvassa. Se on niin Elkkumainen kuva: Ruoho vain pöllyää, kun Pikkukoira juoksee hymyillen pitkin pihaa elämästään nauttien.

Spring is nature's way of saying "Let's party!"

Jäynämöinen on ihan näinä päivinä jo 6kk vanha, eikä siis ole enää ihan niin pieni pentu, vaikka kokonsa puolesta melkoinen taskuaussie vielä onkin. Korkeutta edellisessä (epävirallisessa ja myös epätarkassa koti)mittauksessa oli noin 45cm. Pari senttiä saisi vielä siihen lisää laittaa, ennenkuin jämähtää aloilleen. Aksun rinnalla Jäynä näyttää ihan tooosi pieneltä, mutta äippänsä rinnalla ei enää niinkään onnettoman kokoiselta. Aksu vain on hieman iso (Norsu on yksi sen lempinimistä).


Nätti penska.

Viime lauantaina Jäynä pentutreffaili sisarustensa kanssa. Paikalla oli kaikki veljet ja toinen siskoista. Siitä porukasta Jäynä oli selvästi pienin (ja ehkä kurittominkin. Johdatti joukkion melkein ensitöikseen kuraojaan leikkimään). Hauskaa oli nähdä muuta joukkiota, sillä johan siitä on pieni ikuisuus, kun ne kaikki lähtivät omille suunnilleen suureen maailmaan.


Vasemmalla olevassa kuvassa Jäynä parhaan kaverinsa, Neo-veljen, kanssa. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa kärjessä Jäynä, perässä Alma-sisko ja Sisu-veli.

Viime sunnuntaina käväistiin sitten taas Aksun kanssa agilitykisoissa keräämässä virhepisteitä. Pari vitosen rataa ja viidentoista virhepisteen rata. Päätin iloita siitä, että tehtiin kolme tulosta kolmen hyllyn sijasta. Ensimmäisellä radalla tuli rima alas, toisella kerättiin kontaktivirheitä ja kolmannella sitten vitonen väärin aloitetulta pujottelulta. Hmh, treenin puutetta selvästi (ylläri, omatoimitreenit loppuivat maaliskuun lopulla ja sen jälkeen ollaan vain kisattu), kun homma alkaa rakoilla näin pahasti. En muista milloin viimeksi Aksu olisi sössinyt keppien aloituksen kisoissa. Kontakteista en edes aloita. Nekään eivät ole aiemmin olleet mikään mittava ongelma, kun olen päässyt vahvistamaan niitä viikoittain agiradalle. Jonkinsortin treenaaminen saattaisi olla paikallaan. No, johan tässä piakkoin kisakalenteri hiljenee lähestyvän kesän myötä.

Jäynän kanssa ollaan treenattu tokoa, temppuja ja vähän agilityakin. Pentukurssilla on vahvistettu joka kerta häiriössä leikkimistä ja kontaktin ottamista ohjaajaan erilaisin harjoittein. Hyödyllistä on ollut ja Jäynä on ollut pätevä. Agijuttuja ollaan treenattu vain muutaman kerran ja silloinkin siis vain jotain ihan yksinkertaisimpia ohjauskuvioita kahden rimattoman hypyn kanssa. Jäynä tuntuu tykkäävän agista jo nyt kovasti (mistäpä yhteisestä tekemisestä se ei pitäisi!?) ja sen kanssa on ollut kivaa treenata. Tokoseuruussa jätin eilen kokeeksi namikäden kokonaan pois ja kas! Pentuhan piti seuruupaikan hyvin silloinkin, kun tein käännöksen oikealle.




Kevät alkaa olla jo aika pitkällä ja mikä parasta, aamut alkavat olla niin valoisia, etteivät aamuheräämiset tuota niin suurta tuskaa, kuin talvisin! Tällä viikolla on parina päivänä ollut jo niin lämmintä ja aurinkoista, että päivällä on ulkona tarennut kevyesti ilman takkia! ♥ Vappuviikolla oli tarkoitus ajella Elkku kesäturkkiin, mutta koska ilmatieteenlaitos lupasikin ilmojen kylmenevän, niin ajelua lykättiin. Tulevana viikonloppuna katselen säätiedotukset uudestaan ja jos edelleen näyttää kelit yhtä hyviltä, kuin tällä hetkellä, niin turkki saa kyytiä viikonlopun aikana.

You can't buy happiness, but you can buy ice cream. And that's kind of the same thing.

Emmi haastoi meidät seuraavanlaisesti:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Haastan Eevan, Josefiinan, Tiinan, Nooran ja Saaran.



Paimentimien vapputunnelmat.

1. Onnistuneet valokuvat, vanhat ja uudet sellaiset. Onnistuneisiin kuviin lukeutuu toisinaan myös ei niinkään laadullisesti, vaan tunnelmallisesti onnistuneet otokset.

2. Jäistä vapautunut meri keväällä. Meren kuuluu olla vapaa, ei jään vankina.

3. Onnistuneet treenit ja kisat koirien kanssa. Etenkin omien tavoitteiden saavuttaminen tuntuu aina mukavalta, oli ne tavoitteet sitten ihan pieniä tai vähän isompiakin.

4. Hyvä musiikki, johon sisältyy pianon soittaminen itse.

5. Kesäiset sadepäivät, jotka raikastavat ilman ja jonka jälkeen metsä tuoksuu niiiin hyvälle.



6. Kuvat Hannista. Siinä koirassa oli jotain tavattoman valokuvauksellista. Puolueellinen mielipide tietysti, mutta voi hyvä ihme sentään se koira oli nätti. Ylläoleva kuva on muuten otettu tasan vuosi sitten.

7. Uudet objektiivit! Ei löydy juuri parempaa tunnetta, kuin se, kun ensimmäisen kerran laittaa kameraan kiinni upouuden objektiivin! Kuvausintokin nousee aina huikeasti, kun saa uuden tötterön kameraan kiinnitettäväksi.

8. Kesä. Kesällä parasta on rannalla tai pihakeinussa lojuen vietetyt vapaapäivät. Kesä ylipäätään on parhautta.

9. Karkit, erityisesti suklaa. Olen ihan armoton sokerihiiri, ikävä kyllä. Olisi paljon kätevämpää olla hulluna esimerkiksi porkkanaan, omenoihin ja lanttuun. (Terveellisempää ainakin.)

10. Matkustaminen tuo hyvää mieltä myös! Kotimaanmatkailu on sekin aina kivaa, mutta erityisen mukavaa on aina, kun pääsee ulkomaille.