lauantai 30. kesäkuuta 2012

Uutta lelua testaamassa

9 kommenttia




Eilen kotiutui kauan haaveiltu ja suunniteltu zoomi: canon 70-200/2.8L. Harmi, että ennätin noutamaan tötteröisen kotiin vasta illalla, kun paras valo oli jo mennyttä. Tänään sitten tietysti onkin ihan pilvinen päivä. Hyvin se silti suoriutui hommastaan. Me happy. Totean silti, että on se kyllä aikamoinen järkäle. Ronttasin yli parikiloista kamera+objektiivi -yhdistelmää pihalle hartioilla kantaen. En taida tarvita erillistä kahvakuulatreeniä kamerapäivinä..

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Joulun on talv ja juhanuksen on kesä, sen tietiä varmast

12 kommenttia

Minä: Arvon pisketit! Se on juhannus ja me lähtään saareen kiikkerällä paatilla.
Jäynä: Huikeeta! JOKONYTHETIMENNÄÄN!?
Aksu: Eheheh. Hyvä vitsi..? Emmie oikeen tiiä.. Vähä ahistaa.





Saimme kutsun kaverin mökille, saareen. Matkaan lähdettiin torstaina töiden jälkeen ja mukaan pakattiin vain yksi Jäynämöinen. Reissuun liittyi lossilla ajelua, soutuveneellä merellä seilaamista ja vieras uroskoira, joten totesimme parhaimmaksi viedä Aksu Pasin vanhemmille hoitoon ja lellittäväksi.

Jäynä oli helppoa matkaseuraa. Se suhtautui niin lossiin, soutuvenekyytiin kuin moottoriveneajeluunkin tyynesti. Se onnistui sulattamaan saaressa idolinsa, Rico-aussien, sydämen ja juoksutti sitä pitkin kallioita. Jäynää ei juurikaan sisätiloihin saaressa saanut: Se vaelteli mielummin pitkin rantoja, kallioita ja metsiä. Vitsailtiinkin, että jos Jäynä saisi viettää saaressa kuukauden, ei sitä varmaan enää saisi sieltä enää kiinni ja kotiin. Tämä reissu oli ensimmäinen kerta, kun Jäynä pääsi tutustumaan mereen tai ylipäätänsä mihinkään isompaan vesistöön! Hetken se epäröi ja vain kahlaili rantavedessä, mutta pian jo lähti uiden noutamaan sille heitettyä karahkaa!

Reissu oli kaikinpuolin hauska niin ihmisväen, kuin Jäynämöisenkin mielestä! Kiitokset siis vielä tätäkin kautta kutsusta! Kotimatkalla aamutuimaan (joskus auringonnousun aikoihin) hieman harmitti tämän hetkinen zoominpuute. Ensin kalliolla poseerasi hirvi, myöhemmin pellonlaidalla pari peuraa ja vielä myöhemmin kauris ja kurki. Tyypillistä!



Kaivelin muuten taannoin Aksun vanhan pompan esille. Törsätessäni viime talvena huomattavan summan uuteen koirantakkiin (ja vain siksi, että vanha oli jäänyt pieneksi Aksulle) lohduttauduin sillä, että vanha pomppa (kooltaan siro 60) käynee tulevaisuudessa pennulle. Mjoo.. Aksun vanha pomppa muistuttaa tällä hetkellä lähinnä puolijoukkutelttaa Jäynän päällä. Toivon jotain huomattavaa kasvupyrähdystä, etten joutuisi ensi talvena jälleen pomppaostoksille..

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Tottelemattom.. eikun tottelevaisuustreenit

11 kommenttia


Sen ohella, että Jäynä on ehtinyt itsenäisesti harjoittaa tottelemattomuutta (neiti taiteili sohvaan reiän), olen ennättänyt (otettuani ensin itseäni niskasta kiinni) opettaa sille hieman tottelevaisuuttakin.

Joskus alkuviikosta huomasin Jäynän seuruun olevan tahmeaa ja noh, melkein jätättävää, kun vaihdoin tempoa laahustamisesta kohti reippaampaa menoa. Pentu pysyi periaatteessa oikealla paikalla, mutta silti jokin mätti. Jossain vaiheessa älysin ongelman ytimen olevan peitsaamisessa, jota Jäynä tarjosi näppärästi heti sivulle -käskyn kuultuaan. Tätä oivallusta seurasi facepalm -hetki. Olin palkannut Jäynää peitsaamisesta seuruussa ja nokkela pentu oli ajatellut (tietysti) sen olevan osa tätä temppua.. Aloin heti treenata oikeaa askellusta ja siis kiihdytin vauhtini sellaiseen pikakävelyyn, että Jäynän oli pakko vaihtaa raville pysyäkseen vauhdissa mukana, jolloin pääsin palkkaamaan sitä raviseuruusta. Eilen Jäynän kanssa tokoillessani se taisi tarjota vain kerran peitsaten seuraamista. Koko seuruun ilme muuttui kertaheitolla paremmaksi. Ainakin omasta mielestäni (ja sehän jo riittää).

Jäävien kanssa ollaan edetty myös. Liikkeestä istuminen on sujunut jo jonkin aikaa, mutta eilen tehtiin onnistuneita toistoja liikkeestä maahanmenonkin kanssa! Inhokkiani, liikkeestä seisomista, ei olla vielä juurikaan treenattu. Olen jossain vaiheessa onnistunut kehittämään suht ison inhon sitä liikettä kohtaan. Seisomisesta on niin helppo hiippailla perään.. Tai valua pari askelta. Haluan, että Jäynä suorittaa stopin säpäkästi, eikä muutamalla askeleella perään valuen, kuten Aksu. Jäynän kanssa saan tosin olla vielä tarkempi sen suhteen, etten tee asioita samalla kaavalla kovin montaa kertaa, sillä Jäynä alkaa ihan tosi helposti ennakoida. Kaukoissakin se on tehnyt häntä heiluen istu-maahan-istu-vaihtoja ihan itsenäisesti ilman yhtäkään käskyä..

Paikkamakuuta ja -istumistakin on ennätetty treenaamaan aina silloin tällöin. Olen välillä vilahtanut jonnekin kulman taakse piiloonkin muutamaksi sekunniksi ja hyvin on Jäynä tähän asti pysynyt paikoillaan. Nämä paikkamakuut ja -istumiset on kyllä toinen juttu, joiden opettamista mieluusti lykkäisin koko ajan. Niissä on niin helppo mennä metsään. Toistaiseksi nämä on kuitenkin edenneet kuten kuuluukin ja olen saanut Jäynälle monta lyhyttä onnistunutta toistoa helpoissa olosuhteissa. Lisätään häiriötä sitten ajan kanssa hiljalleen.

Päätin tällä viikolla myös ehdollistaa Jäynän ketjupantaan. Tavoitteena on toisin sanoen siis se, että jo ketjupannan esille ottaminen olisi Jäynälle merkki tokohommiin pääsystä. Pätevä pentu kekkasikin pannan ja tokon yhteyden samantien ja jo toisella ketjullisella treenikerralla riemastui jo pelkän ketjun esille ottamisesta. Tänään olisi tarkoitus katsoa Murren murkinasta Jäynälle sopivaa ketjupantaa samalla, kun haetaan Aksulle (ja Elvikselle) lihoja. Aksun ketjupanta on niin suuri, että sen saa kierittää muutaman kerran Jäynän kaulan ympäri...

torstai 14. kesäkuuta 2012

Teen tilaisuudesta varkaan ja pakenen, sun luokses karkaan

14 kommenttia



Eikä edes tarttenut tatuoida pakoreittiä selkään.
Tää oli ihan pala kakkua.

T. Jäynä

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Haloo Helsinki! Maailman karuin kaupunki on tänään kauniimpi, kauniimpi kuin milloinkaan

13 kommenttia




Sää suosi tänään ulkoilua ja suuntasimmekin Jäynän sekä Lindan ja (Jäynän) Neo-veljen kanssa Helsinkikierrokselle. Pennut matkustivat junassa, suhasivat Stockalla hissillä kuudenteen kerrokseen eläinosastolle, kävivät paviljongissa polaroidkuvassa, hinkuivat lokkien perään ja katsoivat, kun me ihmiset syötiin jätskiä Espalla.

Reissuun saatiin kulutettua useampi tunti ja melkein tuntuu, että vielä useampikin tunti olisi Helsingissä saatu kulutettua! Rannassa oli kuulema koirille lässyttely -kilpailu, jonka jätimme välistä. Molemmat pennut olivat reippaita matkustajia, eikä niitä hätkäyttäneet ratikat, eikä ihmispaljous. Helppoja citykoiria siis molemmat (vaikka yrittivätkin muutaman kerran lokkien perään ja imuroivat kadulta roskia suihinsa). Polaroidkuvakin oli onnistunut ja reissu oli kivaa vaihtelua tavanomaiseen metsälenkkiin verrattuna. Näitä lisää.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Pentu- ja pikkukoira-agilitya

10 kommenttia
Jäynä on tällä viikolla kunnostautunut tuhoamisessa. Keskiviikkona se söi yhden goretexlenkkarini, jonka oli onkinut hampaisiinsa eteisen vaatekaapista kompostiverkkoaidan takaa. Torstaina se sitten söi uusista kuorihousuistani toisen taskun pois ja rei'itti housut vielä taskun ulkopuoleltakin. Keittiön mattokin on saanut kyytiä ja siitä on revitty kuteita irti sen verran paljon, ettei matto ole enää mikään kovinkaan edustuskelpoinen. Eteisen mattokin oli eilen ottanut osumaa Jäynän hampaista.





Jäynä on päässyt tällä viikolla pariin otteeseen agilitykentälle harjoittelemaan esteitä. Pisimmillään ollaan tehty kolmesta rimattomasta hypystä ja yhdestä putkesta muodostuvaa suoraa.

Uusina juttuina Jäynä on tutustunut keinuun ja pussiin. Keinulla leikittiin pamauttelupeliä eli Jäynä sai lyödä keinun alastuloa etutassuillaan maahan. Pentu olikin sitä mieltä, että leikki on ihan huippukiva! Ei olisi millään malttanut lopettaa ja yritti änkeä leikkiin mukaan silloinkin, kun oli Elviksen vuoro pamauttaa alastuloa. Jäynä ja Elkku (kumpikin omalla vuorollaan) saivat myös nousta keinun alastulolle kyytiin, kun heiluttelin sitä hieman ylös ja alas: Etenkin Jäynä sai siinä tutustua keinun heilumiseen ja ylösalas-liikkeeseen. Ei mitään ongelmia kummallakaan koiralla.

Pussia treenattiin aiemmin tällä viikolla apuohjaajien kanssa. Yksi piti Jäynän hihnasta kiinni ja toinen piti kangasta ylhäällä, kun itse kävelin pussin toiseen päähän kutsumaan Jäynää. Jäynä ei yhtään epäröinyt, vaan änkesi itsensä pussiin samantien. Toisella toistolla se oikein kiskoi vinkuen pussiin, kun vasta kävelin toiseen päähän vastaanottamaan sitä. Tämän perusteella tästä esteestä tuskin koituu ongelmia ainakaan sen takia, etteikö koira uskaltaisi mennä sinne Pussi oli muuten Hannin lempparieste! Se aina oikein kiihdytti sinne ja tuli aina niin onnellisen näköisenä ulos toisesta päästä.


Ja toki unohdin kameran kotiin, kun lähdin agikentälle. Nokia ei ihan korvannut canonia. :D

Elkku tekikin sitten hieman pidempää rataa. Elviksen edellisestä käynnistä agilitykentällä on jo useampi kuukausi, ehkä jopa vuosi? En yhtään muista, koska olen sitä vienyt esteitä hyppimään. Puolisentoista vuotta sitten se ainakin oli yksissä treeneissä mukana.. Hyvin oli hommat joka tapauksessa vielä pikkukoiran muistissa! Erityisen paljon Elkku tykkäsi a-esteestä! Kepitkin sujuivat ja niille juostessa piti hieman räkyttääkin.