lauantai 16. kesäkuuta 2012

Tottelemattom.. eikun tottelevaisuustreenit



Sen ohella, että Jäynä on ehtinyt itsenäisesti harjoittaa tottelemattomuutta (neiti taiteili sohvaan reiän), olen ennättänyt (otettuani ensin itseäni niskasta kiinni) opettaa sille hieman tottelevaisuuttakin.

Joskus alkuviikosta huomasin Jäynän seuruun olevan tahmeaa ja noh, melkein jätättävää, kun vaihdoin tempoa laahustamisesta kohti reippaampaa menoa. Pentu pysyi periaatteessa oikealla paikalla, mutta silti jokin mätti. Jossain vaiheessa älysin ongelman ytimen olevan peitsaamisessa, jota Jäynä tarjosi näppärästi heti sivulle -käskyn kuultuaan. Tätä oivallusta seurasi facepalm -hetki. Olin palkannut Jäynää peitsaamisesta seuruussa ja nokkela pentu oli ajatellut (tietysti) sen olevan osa tätä temppua.. Aloin heti treenata oikeaa askellusta ja siis kiihdytin vauhtini sellaiseen pikakävelyyn, että Jäynän oli pakko vaihtaa raville pysyäkseen vauhdissa mukana, jolloin pääsin palkkaamaan sitä raviseuruusta. Eilen Jäynän kanssa tokoillessani se taisi tarjota vain kerran peitsaten seuraamista. Koko seuruun ilme muuttui kertaheitolla paremmaksi. Ainakin omasta mielestäni (ja sehän jo riittää).

Jäävien kanssa ollaan edetty myös. Liikkeestä istuminen on sujunut jo jonkin aikaa, mutta eilen tehtiin onnistuneita toistoja liikkeestä maahanmenonkin kanssa! Inhokkiani, liikkeestä seisomista, ei olla vielä juurikaan treenattu. Olen jossain vaiheessa onnistunut kehittämään suht ison inhon sitä liikettä kohtaan. Seisomisesta on niin helppo hiippailla perään.. Tai valua pari askelta. Haluan, että Jäynä suorittaa stopin säpäkästi, eikä muutamalla askeleella perään valuen, kuten Aksu. Jäynän kanssa saan tosin olla vielä tarkempi sen suhteen, etten tee asioita samalla kaavalla kovin montaa kertaa, sillä Jäynä alkaa ihan tosi helposti ennakoida. Kaukoissakin se on tehnyt häntä heiluen istu-maahan-istu-vaihtoja ihan itsenäisesti ilman yhtäkään käskyä..

Paikkamakuuta ja -istumistakin on ennätetty treenaamaan aina silloin tällöin. Olen välillä vilahtanut jonnekin kulman taakse piiloonkin muutamaksi sekunniksi ja hyvin on Jäynä tähän asti pysynyt paikoillaan. Nämä paikkamakuut ja -istumiset on kyllä toinen juttu, joiden opettamista mieluusti lykkäisin koko ajan. Niissä on niin helppo mennä metsään. Toistaiseksi nämä on kuitenkin edenneet kuten kuuluukin ja olen saanut Jäynälle monta lyhyttä onnistunutta toistoa helpoissa olosuhteissa. Lisätään häiriötä sitten ajan kanssa hiljalleen.

Päätin tällä viikolla myös ehdollistaa Jäynän ketjupantaan. Tavoitteena on toisin sanoen siis se, että jo ketjupannan esille ottaminen olisi Jäynälle merkki tokohommiin pääsystä. Pätevä pentu kekkasikin pannan ja tokon yhteyden samantien ja jo toisella ketjullisella treenikerralla riemastui jo pelkän ketjun esille ottamisesta. Tänään olisi tarkoitus katsoa Murren murkinasta Jäynälle sopivaa ketjupantaa samalla, kun haetaan Aksulle (ja Elvikselle) lihoja. Aksun ketjupanta on niin suuri, että sen saa kierittää muutaman kerran Jäynän kaulan ympäri...

11 kommenttia:

  1. Onko toi ketjupanta sellainen kuristava versio? Onko sellainen sallittu tokokokeessa?

    VastaaPoista
  2. Juu, sellainen kuristava se nimenomaan on ja saa olla kokeessa (tosin käsittääkseni kytkettynä hihnaan siten, ettei se kurista). Luulin muuten ennen ekoihin virallisiin tokokokeisiin lähtemistä, että siellä oltaisiin tosi tarkkoja pannan suhteen (ketju tai sileä nahkapanta) ja vielä mitä: Siellähän oli kaikenlaisia pantoja! Muistan nähneeni noutajahihnojakin joidenkin tuomareiden kokeissa.

    VastaaPoista
  3. Onneksi sai itse pidettyä niin, ettei pentuja tullut taloon. Onneksi pennut menivät koteihin, joista varmaan vielä kuullaan :-)

    Itse olen Iitun kanssa ollut noutajahihnalla tokokokeessa ja kokenut sen oikeen toimivaksi muuallakin kuin metsässä. Samoin agilityssä on noutajatalutin, koska ei varmastikaan sitten jää mitään kaulaan.

    VastaaPoista
  4. Kiva, että pennuille löytyi hyvät kodit! Ja ilmeisesti vieläpä harrastavat sellaiset :)

    Mulla on joskus ollut nahkainen noutajahihna Aksulla agikisoissa remminä. Kovin usein en sitä käytä, sillä Aksu on niin tollo, että meinaa kuristaa itsensä siihen kiskoessaan lähtöön. :D Metsälenkeillä ne on kyllä äärimmäisen käteviä! Ei tarvitse pantojen kanssa säätää :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä että joku muukin inhoaa jäävistä tuota liikkeestä seisomaanjäämistä eikä saa aikaiseksi treenata sitä :D Ykskään mun koira ei osaa sitä kunnolla, tuurilla aina vaan joskus.
    Ja huikea Jäynän Pakovideo !

    - Oona & co.

    VastaaPoista
  6. Juu et todellakaan ole yksin inhosi kanssa! :D Mun pitää ihan keräämällä kerätä motivaatiota sen opettamiseen. Jäävistä maahanmeno ja istuminen on niiiiin paljon hauskempia! :D

    VastaaPoista
  7. Mulla taas liikkeestä seisahtuminen on ollut lemppari Lystin kanssa. Se on ollut sille niin luontainen liike, että oppi kerrasta, kun opettaja näytti kuinka se koulutetaan: "Ai, se oppi sen jo", sanoi hän kun näytti toista kertaa.

    Minä olen tehnyt solmun noutajahihnaan sopivaan kohtaan, jolloin hihna ei kuristu liian tiukaksi. :)

    VastaaPoista
  8. Meillä luontaisimmin (ohjaajalle) on tullut liikkeestä maahanmenon opettelu. Se on jokseenkin hauska liike, jos sen saa opetettua sillein hyvin, että koira vain rojahtaa alas. Se "tuntuu" hauskalta :D

    Blondihetki. Miten sinne hirttosilmukan sisään saa solmun? Meillä niitä ei saa siis "purettua" auki. Ne käsilenkit ei tule sen rinkulan läpi.

    VastaaPoista
  9. Meillä käsilenkki tulee rinkulan läpi ja joskus olen tehnyt sen solmun jopa sen rinkulan ympärille. :) Ja voihan siihen kaulapuolen naruun tehdä itsessään "myttyräsolmun".

    VastaaPoista
  10. Tää nyt ei liity tähän blogikirjoitukseen, mutta en tiedä oonko koskaan maininnut asiasta.

    Muistatko kun susta ja Hannista oli joskus agility-artikkeli lehdessä? Eläinmaailma tai joku lemmikkimaailma taisi olla nimeltään, siitäkin aikaa varmaan joku 10 vuotta. Siitä artikkelista lähti meikäläisen agilityinnostus liikkeelle aikanaan. Oikeastaan koko koirainnostus, kun sitä lukiessa mulla ei ollut omaa koiraakaan. Tuli vaan mieleen kun pitkästä aikaa taas löysin tieni teidän blogiin. :)

    VastaaPoista
  11. Eeva,
    Totta. Tosin taidan silti käyttää mielummin pantaa ja remmiä kisoissa. Metsälenkeillä noutajaremmit on lyömättömät :)

    Katri,
    Muistan toki! Ne lehdet on jossain kaapin perällä luultavasti tallessakin :D Hauskaa kuulla, että siitä syttyi innostus koiraharrastuksiin ja agilityyn! Niihin aikoihin se minunkin koiraharrastukseni lähti nousuun. :) Siitä on tietysti myös kiittäminen Hannia, joka oli helposti motivoitavissa ja älykäs. Kiitollinen ensikoulutettava siis :)

    VastaaPoista