sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Jottei kellään olis orpo olo, tarviis enemmän duoo ku sooloo, tää menee niille jotka yksin kulkee

11 kommenttia


Eilen tehtailtiin Aksun kanssa taas ihan urakalla niitä hyllyjä mahdollisia tulevaisuuden palkintoja varten (kröhhöh, niitä odotellessa, totta tosiaan..). Ensimmäisellä radalla Aksu tuntui epätavallisen hitaalta. Videolta katsottuna se ei kuitenkaan näyttänyt ollenkaan niin hitaalta, kuin miltä se tuntui. Toisaalta harvoin olen joutunut lähes seisahtumaan radalla odotellessani hurttaa melkein suorasta putkesta ulos, että kaipa sekin jotain Aksun vauhdista sillä radalla kertoo. Kahdella jälkimmäisellä radalla merlen moottori sitten tuntuikin vihdoin hyrähtävän käyntiin kunnolla. Säästän kuitenkin itseäni ja julkaisen vain viimeisen radan videon, jonka kaveri sai kuvattua.

Totean, että meiltä puuttuu tällä hetkellä rutiinit ja suoritusvarmuus. Olen itse kokoajan jäljessä, koska joudun varmistelemaan Aksun menoa ja huolehtimaan, ettei se jätä esteitä välistä. Etenkin eilen se lukitsi huonosti esteitä ja kääntyi hypyiltä pois, jos yritin hyljätä sen suorittamaan niitä keskenänsä, jotta olisin ehkä edes melkein ajoissa ohjaamassa seuraavaa käännettä. Varmistelu saa aikaan myös sen, ettei meno näyttänyt kaiken aikaa sujuvalta. On harmittavaa lähteä kisaradalle, kun näkee jo ennen rataantutustumista ne paikat, joissa homma tulee levähtämään käsiin. Se kieltämättä vähän harmittaa, vaikka toisaalta yritänkin muistella sitä, että Aksun kanssa on jo kaikki tavoitteet ylitetty moninkertaisesti. Eihän se ollut ollenkaan niin sanottua, että sen kanssa olisi ikinä pystynyt arkuuksien takia edes treenaamaan, saati kisaamaan. Silti myönnettäköön, että nälkä kasvaa syödessä. Olen ollut Aksun kanssa satunnaisesti muutamalla lyhyellä agilitykurssilla ja muuten olemme harjoittaneet vain omatoimitreenausta. Yritän siis ajatella niinkin, että ehkä kunnollisilla ohjatuilla treeneillä (säännöllisillä sellaisilla!) voisi parantaa menoa paljonkin. Niin ja tuosta loppuradasta sen verran, että aan jälkeen tapahtui (ohjaajan) väsähtäminen.

Tästä blogiin laitetusta videosta hyvinä huomioina kuitenkin keinu ja puomi. Aksu ei enää näytä arkovan keinua ollenkaan ja puomillakin on vauhti kasvanut ihan huomattavasti!



Sitten tokonäädän treenikuulumiset. Liikkeestä maahanmenoa on hiottu nopsemmaksi ja liikkeestä maahanmeno (versio 2.0) nähtävissä videolla. Hyppyä on käyty treenaamassa nyt kahdesti ja viimeksi saatiin se jo tehtyä kokonaisena liikkeenä (kts. video). Vielä nytkäytän polviani estettä kohden vihjeeksi menosuunnasta, vaan on se kuitenkin jo vähemmän, kuin askel eteen ja hypyn yli ojentuva käsi. Turhan lähelle Jäynä kyllä jää esteen toista puolta, mutta katsotaan, jos sitä vaikka saisi korjailtua targetilla tms.

Summa summarum: Hiottavaa riittää enemmän kuin tarpeeksi kummankin koiran kanssa. Toisaalta, mitäpä mieltä tässä(kään) harrastuksessa olisi, jos kaikki sujuisi, kuin vettä vain? (Vaikka olisihan se tottakai kiva joskus onnistua oikein urakalla!)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Mansikkaa, mustikkaa ja ruutu

13 kommenttia
Erittäin kökkölaatuinen kännykkäräpsy mustaruskeasta mansikkaa silmät kierossa havittelevasta Näädästä. Oli muuten vaikea kuva lavastaa. Pari edellistä mansikkaa joutuivat pennun kitaan, ennenkuin kännykkä sai räpsäistyä kuvan. Havaitsin siis tosiaan Jäynän tykkäävän erityisen paljon metsämansikoista, joskin myös mustikat näkyivät uppoavan. Aksukin kateuksissaan söi molempia, vaikka normaalisti sylkeekin ne pois suustaan.



Eilen sain päähäni alkaa treenata ruutua (tavoitteenahan kuitenkin on EVL tokossa, jos vain ohjaajan rahkeet riittävät). Tosi pätevänä tungin treeniliivin taskuihin muovista kehänauhaa (hankittu Aksun kehänauhapelon siedätystä varten aikoinaan), tennispalloja, nameja ja naksuttimia. Muovikartiot jouduin kantamaan käsissäni, sillä syystä tai toisesta ne eivät liivin taskuihin mahtuneet. Heh. Koko "treenaanpa tänään ruutua" -ideahan oli jo kuollut syntyessään, sillä en ottanut huomioon tuulta, joka tietysti yritti koko ajan viedä ruudun (tötsineen kaikkineen) mennessään. Jäynä osaa siis nyt tarjota ruudussa seisomisen lisäksi: soikion, monikulmion ja kolmion sisällä seisomista. HAH! Eipähän hämmästy kokeessa rumemminkaan koottua ruutua.

Tänään sitten piti olla lööppien ja ennusteiden mukaan suorastaan helteinen päivä. Olihan se lämmin. Ainakin pari tuntia. Nyt on taas tasaisen harmaata ja äsken satoi hetkisen kaatamalla vettä. Voi onnea.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Samaa vanhaa samaa vanhaa

2 kommenttia
Treeneistä kirjoittelu on tylsää, koska tosiaankin tuntuu siltä, että ne ovat täynnä saman vanhan toistoa. Siitä huolimatta totean, että tänään on aksattu ja tokoiltu. Luulisi koirien makaavan reporankoina, tyytyväisen näköisinä taljoina, jossain olohuoneen nurkassa yhdessä noin sadan villakoiran kanssa. Vaan ei. Etenkin Jäynä käy tasaisin väliajoin tarkistamassa, että joko nyt tehtäisiin taas jotain. No ei tehdä. Ei ihan koko ajan ja jatkuvasti, eikä ainakaan silloin, kun pentu sitä vaatii.

Kerron ensin tokoilusta, koska siinä oli huikeaa edistystä tapahtunut! Treenattiin näet tuossa taloyhtiön takapihalla seuruuta, kaukoja ja paikkamakuuta (Jäynä sai näin tienata päiväruokansa). Häiriönä meillä oli puolen tusinan verran naapuruston lapsia ja kah! Pentu vilkaisi kerran muksuja ja sen jälkeen otti totisen tokonäätä ilmeensä. Jaksan hämmästellä ja ilahtua Jäynän häiriönsietokyvystä edelleenkin! Aiemmin tällä viikolla paikkamakuuta treenattiin ongelmitta agilitykisojen yleisön joukossa. Koirahäiriössähän hommaa pitäisi tietysti treenata paljon enemmän, kuin mitä tähän asti on treenattu. Lisäksi edelleen täysin vierasta on rivissä muiden koirien kanssa makaaminen ja tämä epäkohtahan täytyy korjata jossain vaiheessa. Tietysti. Kestoltaan paikkamakuu on tällä hetkellä ollut pisimmillään sellaista puolta minuuttia. Hiljaa hyvä tulee jne.

Seuruussa olen pidentänyt matkaa jo aika ronskistikin. Jäynä lähtee helposti keulimaan ja joudunkin usein huomauttamaan sitä etuilusta. Palkan suunta on taaksepäin, mutta sillä tuntuu olevan vain vähän (jos ollenkaan) korjaavaa vaikutusta tähän hommaan. Parhaiten tuntuukin toimivan se, kun totean pennulle "äh, uudestaan" ja otan pari askelta taaksepäin ja lähden seuruuttamaan uusiksi. Korjaa yleensä sillä paikan, josta tietysti palkkaan anteliaasti nameilla.

Tänään tehtiin tokohyppyä ja pari onnistunutta toistoa saatiin melkeinpä samantien. Jäynä hyppää kyllä aivan liian lyhyen hypyn esteen yli, mistä en ole ihan niin ihastuksissani. Yli se kuitenkin menee ja jäi käskystä seisomaan esteen taakse, kun kokeilin. Itse hypyn ylitykseen se vaati vielä rohkaisua ja sanallisen käskyn lisäksi myös käsimerkein annettuja vihjeitä, jotta lähtee ylittämään mokomaa lautakasaa, mutta noin muuten hyvä alku tällekin treenille. Liikkeestä seisominenkin on saatu hyvälle alulle ja piakkoinhan tässä alkaakin olla jokainen alokasluokan liike ainakin jollakin tavalla tuttu. Hyvähyvähyvähyvä.



Aksukin muisteli tänään tokoa sen verran, että suoritti liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja hypyn. Hyvin oli hommat muistissa ja kun tutulla kentällä sai tehdä ilman yleisön, liikkurin ja tuomarin luomia jännityksiä, niin hyvinhän ne sujuivat! Tosin perusasento on kaikkea muuta, kuin suora tätä nykyä.

Aksahommat sujuivat nekin Pakkelilta hienosti. Se on yksin kentällä treenatessa niin kuuliainen ja hallinnassa, että tulee ihan mietittyä mitä järkeä siinäkin yksintreenaamisessa on. Kierrokset kun on ihan toiset kisatilanteessa ja silloin ne ongelmatkin vasta tulevat esille. Toisinaan (aika usein) kimppatreeneissäkin on merlesikaa nähty. Näin yksin omatoimitreenaillessa osaa Aksu kääntyä (kyllä, uskokaa pois), ottaa kontaktit ja kuunnella käskytystä tarkasti. Harmi, että kisaradoilla näitä taitoja ei (edelleenkään) ole tullut esiteltyä. Muutamiin kisoihin on jo kyllä tullut ilmoittauduttua, joten tilaisuuksia näyttää parastaan on kyllä tulossa!

Uudehkona juttuna vahvistelin Aksulle eteen -käskyä. Se on kyllä tullut sille joskus opetettua, mutta koska sitä on käytetty vain hyvin harvoin, on se lipsahtanut merlen muistista jo. Nahkarätti oli mieluisa palkka ja se palkkana Aksu alkoi jo edetä kivasti eteen -huudollani.


Jäynäkin teki agilityradalla pientä kiemuraa, josta siis tuo ylläoleva upea ratapiirroskin.. Laitoin rimat siivekkeiden jalkojen päälle, jolloin hypyillä oli korkeutta muutaman sentin. Vastaisivat korkeudeltaan speed bumpeja, joita moni tässä vaiheessa käyttää pennuillaan. Jäynä osaa kääntyä tosi tiukasti, mikä tietysti on helppoakin, kun rimat ovat vauvakorkeuksissa.
Jäynällä palkkana oli tällä kertaa viimeisen esteen taakse jätetty namikippo. Hyvin toimi (ainoastaan kerran varasti namit kiposta ennen aikojaan)!

Jäynän kanssa olen aksaillut vasta hyvin vähän, sillä painopiste on ollut enempi tokon puolella. En muista, joko kirjoitin tänne bloginkin puolelle Jäynän pk-lajivalinnasta? Koska en nyt sitten ole varma ja koska kertaus on opintojen äiti, niin todettakoon (mahdollisesti uudestaan), että viesti on nyt Jäynän pk-laji. Muutamat treenit on jo alla ja Näätä on hyyvin innoissaan näin vauhdikkaasta lajista. Yhdet esineruututreenitkin on tehty molempien koirien kanssa ja etenkin Aksu tykkäsi hommasta kovasti! Se saakin jatkossakin harjoitella esineruutua ihan mielenvirkistyksen kannalta.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Muutamaan kysymykseen muutama vastaus

11 kommenttia
Noniin. Tästä tulee nyt mammuttipostaus, mutta helppolukuinen sellainen! Eeva ja Jensku ovat molemmat laittaneet minulle yhdentoista kysymyksen haasteen, joka kuului seuraavasti:

Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.



Vastaan ensin Eevan kysymyksiin:

Minkälainen tapahtuma oli ensimmäisen koirasi hankkiminen?
Melkoisen mieleenpainuva, sillä muistan sen jotenkuten edelleenkin, vaikka olinkin melkoisen nuori Hannin tassutellessa taloon. Lähdin yhdessä isän kanssa hakemaan pentua kasvattajalta. Päivä oli arvatenkin varsin odotettu ja iloinen.

Miksi se on/ne ovat sitä rotua mitä ovat?
Muistan, että ihan alunperin, kun koirasta alettiin puhua, oli tarkoitus hankkia "sellainen kaunotar" (cockerspanieli). Tuttavilla oli kuitenkin perhoskoira ja siitä se ajatus omasta perhoskoirasta vissiin lähti. En muista tästä tuttavan koirasta mtään muuta kuin sen, että se kallisteli kamalasti päätään, kun sitä puhutteli. Toista koiraa (Elvistä) hankittaessa pyöriteltiin muutamaakin rotua mielessä. Yksi kriteereistä oli "hyvä agilitykoira" ja ainoa rotu, jonka kaikki lopulta kelpuuttivat yhteisesti, oli ylläriylläri perhoskoira.

Muutettuani omilleni ja todettuani, että Pikkukoirat eivät aio citykoiriksi ryhtyä, aloin pohtimaan oman koiran hankintaa. Olin aina tiennyt, että haluaisin aktiivisen paimenkoiran, jonka kanssa harrastaa monipuolisesti ja rodutkin olivat jo aikapäivää sitten rajautuneet muutamaan valittuun. Aksun hankintaa suunnitellessani loppusuoralle pääsivät karjis, aussie ja bortsu. Aussieita kävin tapaamassa livenä kaikkein eniten ja kun sitten sain lainakoirakseni agilityyn australianpaimenkoiran, oli päätös sillä sinetöity. Jäynää ottaessa käväisi siinä jossain epätoivon hetkinä muutama muukin (paimen)rotu mielessä, mutta kun Remy tiinehtyi, niin en voinut jättää tilaisuutta hyödyntämättä.

Molemmat rodut ovat tuntuneet kaikinpuolin minulle sopivalta ja oli onni, että ensimmäinen koirani oli perhoskoira. Hanni oli niin älykäs ja helposti motivoitava, että sen kanssa oli kiva tutustua koiraharrastuksiin.

Miten päädyit harrastamaan sitä lajia/niitä lajeja mitä harrastat?
Yhdellä kavereistani oli cavalier ja kerran sitten kaveri ilmoitti menevänsä cavalierinsa kanssa agilityn alkeiskurssille. En tiedä mistä hän oli lajin keksinyt, mutta syystä tai toisesta itsekin innostuin ja soitin kennelkerholle ja kysyin mahduttaisiinko mukaan. Se oli sitä aikaa, kun kursseille ei ollut niin valtaisa tunku, kuin tänä päivänä, joten mukaan päästiin heti.

Muihin lajeihin sitten olen ajautunut vahingossa. Hanni oli hirvittävän älykäs ja helposti motivoitavissa ja sen kanssa tuli kokeiltua vaikka mitä, aina flyballista lähtien. Toko kolahti isoimmiten ja nyt sitten toivon Jäynästä itselleni Sitä Tokokoiraa. Katsotaan kuinka käy.

Ensimmäinen menestyminen jossakin lajissa - mitä siitä hetkestä muistat?
Jos nyt ihan koiralajeissa pysytään, kun koirablogia kirjoitellaan, niin muistan ensimmäisen virallisen agilitykisani ikinä. Starttasin Hannin kanssa yhdelle radalle, josta tuli heti nolla ja jos oikein muistan, niin sijoituimme viidensiksi. Minun tavoitteeni agilityssa oli osallistua vain yhteen kisaan kokeilun vuoksi, mutta kun sieltä yhdestä kisasta sitten napsahti nolla, niin "pakkohan" se oli ilmoittautua kahteen muuhunkin starttiin. Näistä kahdesta jälkimmäisestä Hanni voitti toisen ja toisessa sijoittui tokaksi. Olin koukussa.

Kuinka valmistaudut kisa- tai koepäivän aamuna?
Jos kisat ovat heti aamusta, niin nousen ajoissa, syön aamupalaa ja pakkaan treenirepun ihan viime hetkellä joka kerta vannoen, että ensi kerralla pakkaan repun edellisenä iltana sen sijaan, että jättäisin sen ihan viime hetkeen. Mikäli kisat sitten ovat vasta iltapäivästä/illasta, niin teen ihan normaaleja juttuja ja seurailen kelloa, koska pitäisi lähteä matkaan.

Kuinka pitkälle olet matkustanut koiraharrastuksen vuoksi?
Kilometreissä en matkoja muista, mutta kolmisen tuntia per suunta lienevät pisimmät kisamatkat.

Miten kuvailisit koirasi toimintakykyä tai suoritusvarmuutta koetilanteissa?
Jäynän suoritusvarmuutta koetilanteiden suhteen en osaa arvioida, mutta ainakin toistaiseksi se on kestänyt melko vaikeaakin häiriötä ongelmitta (mm. tällä viikolla treenattiin agilitykisojen yleisön joukossa paikkamakuun alkeita).

Aksu taasen.. Noh, mitenkään varma ja luotettava kisakaveri se ei ole, koska yleensä etukäteen on hyvin vaikeaa arvioida keittääkö sillä yli vai onko se ihan jopa hallinnassa. Niinä päivinä, kun sen kierrokset nousevat huippulukemiin (ja punaisen puolelle) menee agilitykisoissa pari ensimmäistä rataa merlesikailuun. Mitä sitten tulee tokokokeisiin, niin niiden kohdalla ei oikein voinut suoritusvarmuudesta ja Akselista edes puhua samassa lauseessa. Ääniarkuudet asettivat sellaisia haasteita, ettei niitä voinut edes ennakoida. Jonain kertana Aksu saattoi kestää maneesin kattopeltien paukkumisen, toisena kertana paineistui matkustajalentokoneen äänestä. Tokot sitten lopulta loppuivat siihen, kun Aksu (säikähdettyään parin koiran keskinäistä rähähdystä juuri ennen kehään menoa) paineistui niin paljon, että pelkäsi tuomaria ihan tosi paljon. Koskaan aiemmin se ei ollut tokokokeessa tuomaria pelännyt, vaikka muuten pohjimmiltaan ihmisarka onkin.

Miten palkkaat koirasi onnistumisista?
Aksua palkkaan pääsääntöisesti taisteluleikillä. Revitään nahkarättiä/motivointipatukkaa. Jäynän kanssa olen toistaiseksi käyttänyt enimmäkseen namipalkkaa; Ainakin uusia asioita opetellessa. Joihinkin juttuihin olen jo ottanut lelupalkan.

Jäynälle kelpaa siis namit ja lelut palkaksi. Aksulla tuppaa kierrokset laskemaan nameilla ja kun ne kierrokset laskevat liiaksi, tulee siitä sellainen ääniä turhan tarkkaan kuunteleva ja niistä helposti ahdistuva.

Millaisissa tilanteissa olet säikähtänyt koirasi tai koiriesi vuoksi?
Aksun iholle tunkeneet irtokoirat ovat Aksun urosaggressiivisuuden takia saaneet joskus sydämen jättämään pari lyöntiä välistä. Isoin säikähdys on tainnut kuitenkin tulla silloin, kun Hanni pääsi minulta karkuun ja tipahti kevätjäihin ja melkein hukkui.

Pari koirasi/koiriesi erikoista tapaa?
Jäynä tykkää nukkua olkkarin matalalla kahvipöydällä. Se voi hypätä siihen naama pokerina, vaikka itse istuisin pöydän äärellä siemailemassa iltateetäni. Siihen se pistää maaten ja rauhoittuu nukkumaan. Aksu taasen tykkää ruokailun jälkeen ottaa pehmolelun suuhunsa ja kulkea se suussaan ja vinkua. Elkku taasen tykkää erityisen paljon siitä, kun sitä rapsutetaan jalalla. Se oikein tulee vaatimaan sitä tökkimällä rinnuksillaan ihmisuhriensa jalkoja.

Miten hemmottelet koiraasi/koiriasi?
Pedigreellä.. Se tuntuu olevan koirien mäkkäriä. Etenkin nämä aussiet ovat aivan pähkinöinä, kun saavat pedigreen pikkuruisen annospussukan normisapuskansa joukkoon. Johan silloin nirsoista nirsoin Akselkin nuolee kipponsa tarkasti puhtaaksi. Elkkua tulee paapottua uusilla pehmoleluilla silloin tällöin.

Ja sitten Jenskun kysymyksiin:

Miksi omistat koiran?
Pidän koirista ja tykkään harrastaa niiden kanssa. Tietyllä tapaahan ihmisen on oltava hieman vinksahtanut, että ottaa kotiinsa kuolaavan ja karvastavan otuksen, joka sitoo hirvittävän paljon ja vaatii paljon työtä, mutta myönnän, että olen mieluusti hieman vinksahtanut tässä kohdin.

Lempipäiväsi?
Perjantai!

Tulevaisuuden toive?
Omakotitalo, iso piha ja lähimmät naapurit jossain horisontissa. No ei, riittävän iso tontti riittäisi kyllä antamaan kyllin etäisyyttä naapureihin. Niin ja tietysti lottovoittokin olisi hieno! ;)

Miksi kirjoitat blogia?
Aloin kirjoittamaan blogia silloin, kun lähdin ensimmäistä kertaa Irlantiin matkalle. Halusin pitää matkapäiväkirjaa kavereille ja sukulaisille, sillä alkuperäisenä tarkoituksenani oli viipyä pitkään. Sittemmin Irlannista kotiuduttuani ja bloggaamiseen koukututtuani (luulisin, että se on sana) aloin pitämään koirablogia ja sillä tiellä ollaan edelleen. Blogi on paikka, johon purkaa ilot ja surut ja jossa sitten esitellä kuvia, jotka muuten hautautuisivat kovalevyn syövereihin.

Mistä pidät kesässä?
LÄMMÖSTÄ! Siitä tosin ei ole saatu tänä kesänä liiemmin nauttia. Ainakaan täällä etelärannikolla. Nimim. herään henkiin elohopean kavutessa +25 asteeseen.

Mistä ruuasta pidät?
Olen epäterveellinen ja vastaan roskaruoasta.

Hauskin lemmikin nimi jonka olet kuullut?
Reino.

Onko sinulla muita lemmikkejä?
Tällä hetkellä minulla ei ole koirien lisäksi muita lemmikkejä, mutta minulla oli monen monta vuotta gerbiileitä! Hauskoja pieniä otuksia, joille tosin minulla ei ole ainakaan tällä hetkellä mahdollisuutta tarjota kyllin yltäkylläistä elämää. Koirat vievät niin paljon aikaa.

Lumisade vai vesisade?
Vesisade. Toisaalta pidän kyllä oikein sankasta lumipyrystäkin.

Joku muu koirarotu kuin nykyinen, mikä? (ottaisit itsellesi)
Jackrussellinterrieri! Sitten, kun joskus taas talouteen vapautuu pienen koiran paikka, niin haluaisin kyllä russelin! Toistaiseksi Pikkukoiran arvokasta virkaa toimittaa vanhempieni tykönä asuva Elviks.

Mukavin harrastus?
Agility tottakai! Ja toko! Ja pianon soitto! Niin ja valokuvaaminen ja piirtäminen (ai miten niin en osaa nimetä vain yhtä ylitse muiden?)

-----------------

Pitkän työputken väsyttämänä olen laiska, enkä siis haasta tällä kertaa ketään.
Kiitokset kuitenkin Eevalle ja Jenskulle! Toivottavasti joku jaksoi vielä lukeakin tämän megapostauksen!

Kysymyksiin oli sen verran kiva vastata, että saa ilmoitella kommenttiloodassa, jos olisi tilausta varsinaiselle kysymyspostaukselle, jota varten saisi kuka vain esittää kysymyksiä! Voisin sellaisen toteuttaa sitten jossain vaiheessa.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Nyt meillä on niittipanta naulakossa

34 kommenttia


Päätin kerrankin yllättää itseni tehokkuudella ja hoitaa jotain pois alta tooosi ajoissa. Muutin siis blogin nyt, kun sattui olemaan vapaapäivät töistä, eikä näin "keskellä" viikkoa olevilla vapailla parempaakaan tekemistä ollut. Norrasnurran.net alkaa olla piakkoin kopioituna talteen sinne sun tänne ja katoaa kokonaan bittiavaruuteen viimeistään elokuun puolella. Kaikki vanhat tekstit kommentteineen muuttivat mukana: Muuten en olisi muuttoa edes harkinnut, vaan olisin varmaan hamaan tappiin asti maksanut kiltisti kotisivutilan. Ensimmäiset blogikirjoitukset postasin norrasnurran.netiin lokakuussa 2008, viimeiset heinäkuussa 2012. Tuona aikana kävijälaskuri ennätti kavuta varsin korkeisiin lukemiin (144 616 klikkausta). Koska osoitekin vaihtui täysin, nollasin kävijälaskurin. Myönnän, että vähän tuntuu haikealta luopua niin pitkäaikaisesta webbikopista, kuin mitä norrasnurran.net oli. Toisaalta sitten tykkään kovasti tästä uudesta domainista, joka kantaa mukanaan niin Hannia, kuin näitä nykyisiäkin otuksia. Edellisen domainin otin sellaisena aikana, kun kotisivutiloissani pyöri kaikkea muuta, paitsi koirien blogi. Siellä oli mm. matkablogini ensimmäisestä reissustani Irlantiin.

Viime joulukuun tapahtumien jälkeen ajattelin, että blogille pitäisi keksiä uusi ja istuvampi nimi, kun pieniä oli jäljellä enää vain yksi parin sijasta. Parista pienestä ja isosta tuli siis muuton myötä Niittipanta naulakossa. Hannin niittipantoja roikkuu muistoina siellä sun täällä, yksi palvelee Elviksen käytössä edelleen. Aussieillakin on jonkin sorttisia niittipantoja ennättänyt olla (yhden Jäynä söi poikkikin). Itse ulkoasussa pyrin tälläkin kertaa mahdollisimman yksinkertaiseen. Ehkäpä tämä on ihan toimiva?

Mikäli plokista löytyy jotain toimimattomuuksia, niin mieluusti otan niistä tiedon vastaan joko meilitse tai blogin kommenttiloodan kautta. En lupaa, että osaan kaiken mahdollisen korjata, mutta ainakin haluaisin yrittää. Moottorinvaihdoksen myötä plokissa toimii taas lukijaraati, joten siihenkin saa liittyä, mikäli siltä tuntuu (yksi syy miksi itse vaihdoin bloggeriin: Lukijaraati on kä-te-vä! ja sitäpaitsi jos vaihdos alkaa kaduttamaan, voin aina palata vanhaankin).

Pitemmittä puheitta, tervetuloa niin uudet kuin vanhatkin lukijat seuraamaan plokiani!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

No voihan blogijumi sentään

10 kommenttia


Vihdoinkin voin todeta, että meidän koirista 3/3 ui! Aksu oppi viime viikolla näet uimaan ja ihan ilman pelastusliivejä vieläpä (ensimmäiset uimakierrokset on tosin joka kerta otettu varulta liivit päällä)! Pienen rohkaisun jälkeen se lähti Jäynän inspiroimana ja kannustamana uimasille ja onkin ihan tosi innokas uimari! Syöksyy veteen hillitöntä kyytiä valtavalla loikalla ja noutaa keppiä kaukaakin! Viime kesän uimaharjoittelu pelastusliivien kanssa näkyi tepsineen tai sitten Jäynä sai taottua Aksun päähän sen, että takajalkojakin kuuluu käyttää uidessa (muuten uppoaa), sillä todellakin lähes ihan yhtäkkiä Aksu osaa uida ja ui ihan hyvällä tekniikalla vieläpä! Huraa!

Pikkuinen Neiti Näätä (Jäynä siis) on erittäin innokas uimari sekin. Mahtijuttu, koska mikäpä olisikaan parempaa hikiliikuntaa kuumina hellepäivinä, kuin uiminen?


Elkku kävi maalla mummon luona viikonloppuna ja kävi ensimmäiset uintireissunsa tälle kesälle. :)

Olen koko kesän kärsinyt blogijumituksesta. Kirjoitettavaa olisi, mutten vain saa ajatuksiani jäsenneltyä luettavaan muotoon, en sitten millään. Kuinkahan monta postausta olen aloittanut ja sittemmin deletoinut? Aika monta. Viime aikoina olenkin keskittynyt bloggaamisessa lähinnä kuvalliseen puoleen. Kivojahan ne kuvatkin on katsella, mutta eikait sitä kukaan jaksa pelkästään kuvallista antia esittelevään koirablogiin kovin kauaa keskittyä. Mietin usein miksi oikeastaan bloggaan ja rehellisesti totean, etten todellakaan tiedä.

Julkinen blogi asettaa kieltämättä rajoitteita bloggaamiselle. Kovin kärkkäitä mielipiteitä ei ihan tuosta noin tohdi laukoa, kun ei ikinä tiedä kuka blogia lukee ja miten kukakin tekstin tulkitsee. Olen muutamaan otteeseen leikitellytkin sillä ajatuksella, että asettaisin koko höskän salasanan taakse. Toistaiseksi en siihen ole kuitenkaan päätynyt, sillä ison osan kirjoitusmotivaatiosta luovat lukijat. Etenkin kommentoivat sellaiset, vaikkakin tokihan myös ne hiljaiset lukijatkin ovat mukavia. Kävijälaskurin perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Parin pienen ja ison menoa seuraa huomattavasti suurempi määrä, kuin mitä vakiokommentoijien lukumäärä on. Sukuni ei ole niin laaja, että se yksistään saisi kävijälaskurin juoksemaan tuota vauhtia, kuin mitä se juoksee.

Sen verran paljon olen pohdiskellut motiivejani bloggaamisen suhteen, että päädyin irtisanomaan oman kotisivutilani, koska en koe olevani ihan niin intohimoinen bloggaaja, että ainakaan tässä vaiheessa haluaisin enää maksaa siitä itseäni puolittain kipeäksi (oma iso kotisivutila + domain eivät ole ihan ilmaisia), kun homman voi toteuttaa lähes ilmaiseksikin (kuvat.fi -palvelusta en luovu). Lopullisesti norrasnurran.net sulkeutuu viimeistään joskus elokuun puolella. Älkööt siis säikähtäkö, kun täällä joku kerta vieraillessanne onkin vain muuttoilmoitus ja linkki uuteen osoitteeseen esillä. En minä kokonaan blogin kirjoittelusta luovu, vaikka omasta kotisivutilastani luovunkin. Aikansa kutakin, kaikki hyvä päättyy aikanaan ja niin edelleen. Norrasnurran.net oli koti kahdelle Pikkukoiralle ja sittemmin parille pienelle ja yhdelle isolle. Kaiken keikahdettua päälaelleen (pieniä on vain yksi ja isoja puolitoista) totesin, että norrasnurranin aika tälläisenään on tulossa tiensä päähän. Luulen, että aika on kypsä muutokselle. Sitäpaitsi olen tuota domainia jo hieman inhonnutkin jo jonkin aikaa.

Ilmaisblogien maailma here we come.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kun vastaan tulee Näätä

18 kommenttia


Ai miten niin on vähän tiivis? Ja nojaa? No mutta, sen totean, että on hauskempi karsia liiallisen innokkuuden aiheuttamia kauneusvirheitä, kuin siedättää koiraa kestämään erilaisia asioita, jotta seuruu edes onnistuisi muualla, kuin olkkarissa. Tykkään kyllä erityisesti Jäynän tekemisen innosta! Se on aina yhtä riemuissaan päästessään tokoilemaan ja seuraaminen tuntuu olevan Jäynästä ihan tosi kivaa!

Jäynän kanssa isoimmat ongelmat tokossa johtuvat innokkuudesta ja mainiosta ennakointikyvystä. Jäynä kun osaa esittää esimerkiksi kaukokäskyt ilman ensimmäistäkään käskyä minulta. Omasta mielestään pentu on erittäin noheva, eikä aina ihan meinaa malttaa odottaa käskyjäni. Videollakin reagoi kakeissa vissiinkin ennemminkin käsimerkkeihini, kuin hitusen jäljessä tuleviin sanallisiin komentoihin. Kaukokäskyissä oma etäisyyteni koiraan on parisen askelta. Aika paljon puuttuu siis koe-etäisyydestä metrejä, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Paikkamakuuta olen teettänyt vaihtelevassa häiriössä tuossa taloyhtiön takapihalla. Pisimmillään olen viipynyt piilossakin jo kymmenisen sekuntia, eikä Jäynä ole hievahtanutkaan.

Palveluskoirapuolelta Jäynälle on valikoitunut lajiksi viesti. Toiseksi ohjaajaksi lupautui Jäynän kasvattaja, Linda, ja yhdet treenitkin on jo ennätetty ottamaan. Jäynällä ei ollut minkäänlaisia ongelmia lähteä minun luotani käskystä Lindan tykö ja kun äänettömiä lähtöjäkin saatiin aikaiseksi, niin hommahan lähti käyntiin kerrassaan hyvin!

Aksun ohjelmistoon on lisätty pyörälenkit. Tyyppi lähtee joka kerta yhtä innoissaan juoksulenkille ja alkumatka meneekin yleensä siihen, kun yritän hillitä Aksun menoa ja pitää sen ravilla. Tällä hetkellä käytössä on vain remmi+panta -yhdistelmä, mutta olen miettinyt springeriä, joka luultavasti lisäisi tämän harrastuksen ohjaajaturvallisuutta. Toistaiseksi lenkkien pituus on ollut pisimmillään nelisen kilometriä. Aloitellaan rauhallisesti ja lisätään matkaa vähitellen.