sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Jottei kellään olis orpo olo, tarviis enemmän duoo ku sooloo, tää menee niille jotka yksin kulkee



Eilen tehtailtiin Aksun kanssa taas ihan urakalla niitä hyllyjä mahdollisia tulevaisuuden palkintoja varten (kröhhöh, niitä odotellessa, totta tosiaan..). Ensimmäisellä radalla Aksu tuntui epätavallisen hitaalta. Videolta katsottuna se ei kuitenkaan näyttänyt ollenkaan niin hitaalta, kuin miltä se tuntui. Toisaalta harvoin olen joutunut lähes seisahtumaan radalla odotellessani hurttaa melkein suorasta putkesta ulos, että kaipa sekin jotain Aksun vauhdista sillä radalla kertoo. Kahdella jälkimmäisellä radalla merlen moottori sitten tuntuikin vihdoin hyrähtävän käyntiin kunnolla. Säästän kuitenkin itseäni ja julkaisen vain viimeisen radan videon, jonka kaveri sai kuvattua.

Totean, että meiltä puuttuu tällä hetkellä rutiinit ja suoritusvarmuus. Olen itse kokoajan jäljessä, koska joudun varmistelemaan Aksun menoa ja huolehtimaan, ettei se jätä esteitä välistä. Etenkin eilen se lukitsi huonosti esteitä ja kääntyi hypyiltä pois, jos yritin hyljätä sen suorittamaan niitä keskenänsä, jotta olisin ehkä edes melkein ajoissa ohjaamassa seuraavaa käännettä. Varmistelu saa aikaan myös sen, ettei meno näyttänyt kaiken aikaa sujuvalta. On harmittavaa lähteä kisaradalle, kun näkee jo ennen rataantutustumista ne paikat, joissa homma tulee levähtämään käsiin. Se kieltämättä vähän harmittaa, vaikka toisaalta yritänkin muistella sitä, että Aksun kanssa on jo kaikki tavoitteet ylitetty moninkertaisesti. Eihän se ollut ollenkaan niin sanottua, että sen kanssa olisi ikinä pystynyt arkuuksien takia edes treenaamaan, saati kisaamaan. Silti myönnettäköön, että nälkä kasvaa syödessä. Olen ollut Aksun kanssa satunnaisesti muutamalla lyhyellä agilitykurssilla ja muuten olemme harjoittaneet vain omatoimitreenausta. Yritän siis ajatella niinkin, että ehkä kunnollisilla ohjatuilla treeneillä (säännöllisillä sellaisilla!) voisi parantaa menoa paljonkin. Niin ja tuosta loppuradasta sen verran, että aan jälkeen tapahtui (ohjaajan) väsähtäminen.

Tästä blogiin laitetusta videosta hyvinä huomioina kuitenkin keinu ja puomi. Aksu ei enää näytä arkovan keinua ollenkaan ja puomillakin on vauhti kasvanut ihan huomattavasti!



Sitten tokonäädän treenikuulumiset. Liikkeestä maahanmenoa on hiottu nopsemmaksi ja liikkeestä maahanmeno (versio 2.0) nähtävissä videolla. Hyppyä on käyty treenaamassa nyt kahdesti ja viimeksi saatiin se jo tehtyä kokonaisena liikkeenä (kts. video). Vielä nytkäytän polviani estettä kohden vihjeeksi menosuunnasta, vaan on se kuitenkin jo vähemmän, kuin askel eteen ja hypyn yli ojentuva käsi. Turhan lähelle Jäynä kyllä jää esteen toista puolta, mutta katsotaan, jos sitä vaikka saisi korjailtua targetilla tms.

Summa summarum: Hiottavaa riittää enemmän kuin tarpeeksi kummankin koiran kanssa. Toisaalta, mitäpä mieltä tässä(kään) harrastuksessa olisi, jos kaikki sujuisi, kuin vettä vain? (Vaikka olisihan se tottakai kiva joskus onnistua oikein urakalla!)

11 kommenttia:

  1. Millä tavalla olet saanut maahanmanon nopeammaksi? Mie kateellisena katselen meidän vanhoja tokovideoita maaliskuulta, jolloin Rilla menee ihan älyttömän nopeana maahan. Siihen verrattuna nykyinen on ärsyttävän hidas, vaikka kuitenkin ihan hyvä. :D

    VastaaPoista
  2. Kiva blogi.. tuo otsikkokuva on ihan mainio :D
    Niin ja ihania koiria! Etenkin Jäynään ihastuin!

    VastaaPoista
  3. Milena,
    Olen palkannut nopeista runsaammalla kädellä, kuin mitä hitaammista :) Jäynä on niin ahne, että on alkanut tietysti tarjota sitä, mistä saa enemmän namia! :D Jäynälläkin tosin tuntuu olevan kausittaista se nopeus. Välillä (syystä tai toisesta) se tekee hommat maltillisemmin, välillä sitten (oikein intoa puhkuessaan) ei oikein edes malttaisi kuunnella ohjeistusta loppuun asti ennenkuin jo suorittaa annettua tehtävää :D

    anonyymi,
    Kiitoksia! :)

    VastaaPoista
  4. Ohjatuista treeneistä on ainakin se hyöty, että on joku toinen katsomassa sitä omaa menoa ja samalla siihen saa vähän uutta näkökulmaa. Ja mun mielestä on virkistävää, että joku toinen voi ajatella asioita eri tavalla kuin mä, ja ne niksit voi jopa toimia! :)

    VastaaPoista
  5. Joo justiinsa sitä tarttettaisiin. Meitä ei oikein vain ole onni potkaissut sillä saralla ja ei olla saatu vakituista treenipaikkaa ainakaan toistaiseksi. On ollut siis tyytyminen lyhyisiin kursseihin ja omatoimitreenaukseen :/ Olisi niin hyvä saada joku siihen viereen katsomaan ja opastamaan hommaa eteenpäin.

    VastaaPoista
  6. Jäynä on niiiin ihana! Minäkin haluan pennun jonka kanssa aloittaa toko puhtaalta pohjalta...

    VastaaPoista
  7. Puhtaalta pohjalta aloittaminen on kyllä kivaa. Saa tehdä ihan uudet koulutusvirheet! :DD

    VastaaPoista
  8. Niinpä! Veikkaan että meillä tulee menemään just niin, että ensimmäinen on tällainen harjoituskappale, toisen kanssa yrittää liikaa ja kolmas vasta onnistuu :D

    VastaaPoista
  9. Haha :D Totta tosiaan, kolmas kerta toden taitaa vasta sanoa!! :DD

    VastaaPoista
  10. Kylläpä se tokoilee hienosti! Meillä on vielä matkaa noin innokkaaseen työskentelyyn. :D Onkos Jäynä muuten puhtaasti naksutinkoulutettu koira?

    VastaaPoista
  11. Ei Jäynä ihan puhtaasti naksutinkoulutettu ole, jos kokonaisuutta katsoo (arkikäytös sun muu mukaan luettuna), mutta siis toko on aika pitkälti kyllä naksuttimen avulla rakennettu :)

    VastaaPoista