sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Samaa vanhaa samaa vanhaa

Treeneistä kirjoittelu on tylsää, koska tosiaankin tuntuu siltä, että ne ovat täynnä saman vanhan toistoa. Siitä huolimatta totean, että tänään on aksattu ja tokoiltu. Luulisi koirien makaavan reporankoina, tyytyväisen näköisinä taljoina, jossain olohuoneen nurkassa yhdessä noin sadan villakoiran kanssa. Vaan ei. Etenkin Jäynä käy tasaisin väliajoin tarkistamassa, että joko nyt tehtäisiin taas jotain. No ei tehdä. Ei ihan koko ajan ja jatkuvasti, eikä ainakaan silloin, kun pentu sitä vaatii.

Kerron ensin tokoilusta, koska siinä oli huikeaa edistystä tapahtunut! Treenattiin näet tuossa taloyhtiön takapihalla seuruuta, kaukoja ja paikkamakuuta (Jäynä sai näin tienata päiväruokansa). Häiriönä meillä oli puolen tusinan verran naapuruston lapsia ja kah! Pentu vilkaisi kerran muksuja ja sen jälkeen otti totisen tokonäätä ilmeensä. Jaksan hämmästellä ja ilahtua Jäynän häiriönsietokyvystä edelleenkin! Aiemmin tällä viikolla paikkamakuuta treenattiin ongelmitta agilitykisojen yleisön joukossa. Koirahäiriössähän hommaa pitäisi tietysti treenata paljon enemmän, kuin mitä tähän asti on treenattu. Lisäksi edelleen täysin vierasta on rivissä muiden koirien kanssa makaaminen ja tämä epäkohtahan täytyy korjata jossain vaiheessa. Tietysti. Kestoltaan paikkamakuu on tällä hetkellä ollut pisimmillään sellaista puolta minuuttia. Hiljaa hyvä tulee jne.

Seuruussa olen pidentänyt matkaa jo aika ronskistikin. Jäynä lähtee helposti keulimaan ja joudunkin usein huomauttamaan sitä etuilusta. Palkan suunta on taaksepäin, mutta sillä tuntuu olevan vain vähän (jos ollenkaan) korjaavaa vaikutusta tähän hommaan. Parhaiten tuntuukin toimivan se, kun totean pennulle "äh, uudestaan" ja otan pari askelta taaksepäin ja lähden seuruuttamaan uusiksi. Korjaa yleensä sillä paikan, josta tietysti palkkaan anteliaasti nameilla.

Tänään tehtiin tokohyppyä ja pari onnistunutta toistoa saatiin melkeinpä samantien. Jäynä hyppää kyllä aivan liian lyhyen hypyn esteen yli, mistä en ole ihan niin ihastuksissani. Yli se kuitenkin menee ja jäi käskystä seisomaan esteen taakse, kun kokeilin. Itse hypyn ylitykseen se vaati vielä rohkaisua ja sanallisen käskyn lisäksi myös käsimerkein annettuja vihjeitä, jotta lähtee ylittämään mokomaa lautakasaa, mutta noin muuten hyvä alku tällekin treenille. Liikkeestä seisominenkin on saatu hyvälle alulle ja piakkoinhan tässä alkaakin olla jokainen alokasluokan liike ainakin jollakin tavalla tuttu. Hyvähyvähyvähyvä.



Aksukin muisteli tänään tokoa sen verran, että suoritti liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja hypyn. Hyvin oli hommat muistissa ja kun tutulla kentällä sai tehdä ilman yleisön, liikkurin ja tuomarin luomia jännityksiä, niin hyvinhän ne sujuivat! Tosin perusasento on kaikkea muuta, kuin suora tätä nykyä.

Aksahommat sujuivat nekin Pakkelilta hienosti. Se on yksin kentällä treenatessa niin kuuliainen ja hallinnassa, että tulee ihan mietittyä mitä järkeä siinäkin yksintreenaamisessa on. Kierrokset kun on ihan toiset kisatilanteessa ja silloin ne ongelmatkin vasta tulevat esille. Toisinaan (aika usein) kimppatreeneissäkin on merlesikaa nähty. Näin yksin omatoimitreenaillessa osaa Aksu kääntyä (kyllä, uskokaa pois), ottaa kontaktit ja kuunnella käskytystä tarkasti. Harmi, että kisaradoilla näitä taitoja ei (edelleenkään) ole tullut esiteltyä. Muutamiin kisoihin on jo kyllä tullut ilmoittauduttua, joten tilaisuuksia näyttää parastaan on kyllä tulossa!

Uudehkona juttuna vahvistelin Aksulle eteen -käskyä. Se on kyllä tullut sille joskus opetettua, mutta koska sitä on käytetty vain hyvin harvoin, on se lipsahtanut merlen muistista jo. Nahkarätti oli mieluisa palkka ja se palkkana Aksu alkoi jo edetä kivasti eteen -huudollani.


Jäynäkin teki agilityradalla pientä kiemuraa, josta siis tuo ylläoleva upea ratapiirroskin.. Laitoin rimat siivekkeiden jalkojen päälle, jolloin hypyillä oli korkeutta muutaman sentin. Vastaisivat korkeudeltaan speed bumpeja, joita moni tässä vaiheessa käyttää pennuillaan. Jäynä osaa kääntyä tosi tiukasti, mikä tietysti on helppoakin, kun rimat ovat vauvakorkeuksissa.
Jäynällä palkkana oli tällä kertaa viimeisen esteen taakse jätetty namikippo. Hyvin toimi (ainoastaan kerran varasti namit kiposta ennen aikojaan)!

Jäynän kanssa olen aksaillut vasta hyvin vähän, sillä painopiste on ollut enempi tokon puolella. En muista, joko kirjoitin tänne bloginkin puolelle Jäynän pk-lajivalinnasta? Koska en nyt sitten ole varma ja koska kertaus on opintojen äiti, niin todettakoon (mahdollisesti uudestaan), että viesti on nyt Jäynän pk-laji. Muutamat treenit on jo alla ja Näätä on hyyvin innoissaan näin vauhdikkaasta lajista. Yhdet esineruututreenitkin on tehty molempien koirien kanssa ja etenkin Aksu tykkäsi hommasta kovasti! Se saakin jatkossakin harjoitella esineruutua ihan mielenvirkistyksen kannalta.

2 kommenttia:

  1. Musta treenikertomukset on aina kivaa luettavaa. Sieltä voi saada vinkkejä omaan treenamiseen tai sitten voi samaistua kun oman koiran kanssa on samoja ongelmia. :D

    VastaaPoista
  2. Joo, ne on ihan kivaa luettavaa etenkin, jos niihin voi samaistua, mutta niiden kirjoittelu on (minun mielestäni) melko tylsää :D Tuntuu, että niissä toistuu aina ne samat asiat ja teemat. Etenkin, kun olen liian laiska kirjoittaakseni treeneistä turhan syvällisesti :D

    VastaaPoista