torstai 30. elokuuta 2012

This could be para-para-paradise

10 kommenttia






Aaah loma. Viikko vierähti aurinkoisessa Kreikassa luvattoman nopeasti. Lämpöä riitti ja kerrankin jopa minä (ikuinen vilukissa) voin todeta sitä olleen ehkä hitusen liiankin kanssa! +40 asteen helle yhdistettynä mäkiseen maastoon oli kerrassaan uuvuttava yhdistelmä. Hiki tuli, vaikka olisi kuinka hitaasti löntystänyt rannalta takaisin kylän perällä (aivan mäen päällä) sijainneeseen hotelliimme. Tuo yhdessä kuvassa oleva kissa oli hotellimme maskotti. Omistajan mukaan kisu oli jo 14-vuotias, eikä sillä enää ollut ihan kaikki kuulema kotosalla. Vähän dementia vaivasi jo. Muistutti kaikessa herttaisuudessaan Hannia. Hanni sitäpaitsi ei olisi varmasti ikinä pistänyt pahakseen, jos se olisi syntynyt kissaksi Kreikkaan, ainaisen auringon alle.

Kotimatkasta totean sen verran, että on muuten aika metka tunne, kun lentokone tipahtaa muutaman askeleen alaspäin (jo valmiiksi vatsatautisen vatsanpohjassa muljahti) samalla, kun ilmakuopat vähän tärisyttävät konetta. Lennähdettiin kapteenin mukaan muutaman ukkoskuuron keskelle.



Koirienkin lomat olivat menneet ilmeisen hyvin. Aksu vietti viikkonsa Pasin vanhemmilla lellittävänä ja Jäynä kasvattajansa luona Remy-äiskän helmoissa. Aksu tervehti meitä ihan samoin, kuin minkä tahansa parin tunnin kauppareissun jälkeen. Jäynä sen sijaan päästi parin litran ilopissat, pomppi ja sirkutti minkä hännän heiluttamiseltaan ennätti! Remy, Jäynä ja Neo-veli olivat kaikki kolme osallistuneet viime viikonloppuna myös aussie openiin (australianpaimenkoirien oma näyttely): Jäynä oli omassa luokassaan ollut kolmanneksi nätein pentu, Neo oli voittanut oman luokkansa ja Remykin oli ollut koko näyttelyn toiseksi nätein narttu!

Mennyt viikko olikin siis kaikinpuolin onnistunut (jos ei lasketa mukaan vatsatautia, jonka poimin itselleni Kreikasta viimeisinä päivinä).

Tänään muuten tuli ensimmäiset merkinnät piiiitkäään aikaan Aksun treenipäiväkirjaankin, joten hiljalleen aloitellaan normaaliin arkeen paluu myös harrastustenkin osalta. Ensimmäistä kertaa ikinä ollaan ihan säännöllisesti kokoontuvassa ohjatussa treeniryhmässä Aksun kanssa, joten saas nähdä alkaako ahkera treenaaminen näkyä jossain vaiheessa kisatuloksissakin!

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Päynä paimenessa

6 kommenttia




That'll do pig, that'll do.
(Tunnistatko leffan? Kyynel vierähtää allekirjoittaneella lähes aina tuossa kohdin)

Jäynä lähti tänään paimeneen Lindan kanssa ensimmäistä kertaa ikinä. Itse toimin lähinnä valokuvaajana laitumen laidoilta käsin. Ei ne lammakset ihan parijonossa kulkeneet, mutta vissiin ihan mukavasti kuitenkin. En juurikaan paimennuksesta mitään tiedä, mutta sen minäkin näin, että Jäynä oli lampaista kiinnostunut ja kulki rauhallisesti. Pääsihän sieltä jossain vaiheessa muutama kokeellinen räksähdyskin sitten. Eiköhän Jäynä ja Linda uudemmankin kerran paimentamaan päädy! Kuulema silmääkin Jäynä jo vähän käytti ja on hauska nähdä, että jahka homma käy tutummaksi, niin alkaako aijaaminen samassa mittaakaavassa lampaiden kanssa, kuin mitä se on Aksua paimentaessa.

Paimentamisten jälkeen otettiin muutama tunti lepoa ennenkuin lähdettiin tokon häiriöharkkoihin treenaamaan paikkamakuuta. Otin tälläkin kertaa etäisyyttä pentuun vain muutaman metrin, sillä paikka oli uusi ja häiriöt olivat isot, joten helpotin sitten etäisyyttä. Tavoitteena kun on vaikeuttaa asioita maltillisesti kuitenkin. Hienosti meni kyllä, Jäynä ei noussut ylös, vaikka vieressä juoksi koirakko, pelkkä koira tai ensin lelu ja perässä koira. Olen tyytyväinen! Vielä viime keväänä juokseva koira sai Jäynän huutamaan saalishaukkua, nyt se makasi tyynesti aloillaan. Tästä sitten lähdetään hiljalleen kasvattamaan etäisyyttä minun ja Jäynän välillä. Kaikkia kivoja uusia treenivinkkejäkin haettiin eilen Korrin vetämästä seminaarista ja täytyy sanoa, että treeni-intokin otti taas yhden hyppäyksen lisää ylöspäin!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Tulee ikkunan pielestä ilmaa hyytävää

7 kommenttia


Tässä muutama ilta sitten kävelytin koirat viimeisen kerran puoliltaöin. Ulkona oli pimeää ja tähdet loistivat kirkkaina. Ilma oli kostean kuulas ja ensimmäisen kerran tänä vuonna tuntui ihan syksyltä. Öisin elohopea on jo tipahtanut alle kymmenen asteen ja makuuhuoneen tuuletusikkunasta on sisälle livahtanut suorastaan hyytävää ilmaa.

Syksyn suunnitelmiakin on jo ennätetty kasaamaan kalenteriin jonkin verran. Molemmat koirat pääsivät oman seuran agilitytreeniryhmiin, joista Aksun ryhmä treenaa kerran viikossa ja Jäynän ryhmä kahdesti viikossa. Jäynän ryhmä on leikkikoulu, jossa vasta opetellaan harrastuskoiralle soveliaita taitoja, eikä siellä siis käsittääkseni varsinaisesti treenata vielä agia, mutta tästä se (agi)uraputki alkaa! Tämän lisäksi tarkoitus olisi sunnuntaisin käydä hallilla häiriöharkoissa treenaamassa tokoa Jäynän kanssa, joten kiirettä pitää!

Ja tokosta puheenollen.
Olen ryhdistäytynyt paikkamakuun treenaamisen suhteen ja se on nyt siis otettu hitusen aktiivisemmin treeneihin mukaan. Paikkamakuuta on treenattu viime aikoina mm. Tiinan ja Ennan sekä Lindan ja Remyn kanssa. Ollaan otettu lyhyitä paikkamakuita rivissä ja myös häiriön kanssa siten, että treenikaveri on kulkenut koiransa kanssa Jäynän ja minun ympärillä. Viimeksi Remy teki luoksetuloja ja kaukoja Jäynän lähellä, eikä pentu ollut aikeissakaan nousta ylös paikkamakuusta! Toki palkkasinkin sitä useammin, kuin mitä olisin vähempihäiriöisissä treeneissä tehnyt ja minun etäisyyteni koiraan nähden oli kaikkea muuta, kuin "kisamittaista". Täyteen kahteen minuuttiin ei olla vielä päästy, mutta pisimmillään olen noin minuutin ajan Jäynää makuuttanut. Etenee siis jouhevammin, kuin mitä alunperin ajattelin etenevän.

Olen jo ääneenkin tämän muutamalle treenikaverille todennut, mutta Jäynän ja Aksun paikkamakuutreeneissä on yksi ratkaiseva ero, joka lienee myös kaikinpuolin käänteentekevä:
Jäynälle on (ainakin tähän mennessä) tarvinnut opettaa vain se, että paikkamakuusta ei saa nousta ilman erillistä lupaa minulta. Aksun kanssa paikkamakuutreenien teema pyöri lähinnä turvallisuuden ympärillä: Yritin kaikinpuolin vakuutella sille, että paikkamakuussa on turvallista olla. Treenaaminen on huomattavasti rennompaa, kun leijonanosaa ajasta ei tarvitse käyttää siedättämiseen. Häiriön treenaamisessa ja häiriöön siedättämisessäkin kun on mittava ero.

perjantai 10. elokuuta 2012

Elämä on kovaa

22 kommenttia

No moi. Havahduin sellaiseen asiaan, kuin että mulla on yks ongelma, niinku.


Tää saakelin kippo.


Joku on asentanut siihen esteitä, enkä oo enää voinut hotkia ruokaani ennätysnopeasti.
Masentaa aika paljon.

T: Syvästi järkyttynyt viaton (ja nyt myös joka ruokailukerralla hidastelusta johtuen lähes nälkään nääntyvä) luontokappale, Jäynä

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Suuntana susiraja

9 kommenttia
Luvassa on ihan megapitkä kirjoitus kännykkäkuvilla(kin) höystettynä, joten lukekoon ken jaksaa (jos jaksaa). On siinä onneksi tosiaan melkoisen monta kuvaakin mukana.

Torstaina iltapäivällä lastattiin autoon kaksi ihmistä, kolme aussieta ja melkoinen määrä tavaraa ja käännettiin auton keula kohti Itä-Suomea. Remy ja Aksu matkustivat sujuvasti farkun peräluukussa, tasku-aussie Jäynä sitten mahtuikin kevyesti pelkääjänpaikkalaisen jalkatilaan. Määränpäänähän oli siis tarkemmin sanottuna Kitee ja ASCAn alaiset agilitykisat.



Lyhyesti sanottuna ASCA (Australian Shepherd Club of America) on siis australianpaimenkoirien rotujärjestö Amerikan puolella. Suomeen perustettiin viime vuonna ASCAn alaosasto, FINASC (Finnish Australian Shepherd Club). FINASCalla on mahdollisuus järjestää ASCAn alaisia kokeita ja tapahtumia ja tänä vuonna järjestettiinkin sitten suomalaisittain ihan ensimmäiset ASCAn alaiset agilitykisat ikinä. Näissä tapahtumissa kerätään hyväksyttyjä tuloksia (Q) ja kun niitä saa koottua riittävästi, saa aussiensa nimen yhteyteen titteliä tittelin perään. Virallisia tuloksia varten on koiran joko oltava rekisteröity ASCAan tai sitten sillä on oltava ASCAn seurantanumero. Aksua ei ole ASCA-rekisteröity, joten hankin sille alkukesästä ASCAn seurantanumeron. Homma hoitui "näppärästi" Amerikan yhdistyksen kanssa meilin ja etanapostin yhdistelmällä erilaisia papereita skannaamalla ja tulostelemalla.

ASCAn alaiset kisat ovat siis eri asia, kuin SAGIn alaiset kisat, joten näissä kisoissa ei tarvittu tavallisten agilitykisojen tapaan kisakirjaa tai lisenssiä, eikä näistä kisoista siis voinut kerätä SM-nollia tai mitään AVA-tuloksiin oikeuttavia sertejä tms. Säännöissäkin oli joitakin eroavaisuuksia. Esimerkiksi rata-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen (kolmen metrin säteellä) ei saanut viedä leluja tai ruokaa tai mitään muuta vastaavaa. Lisäksi ASCAn säännöillä hylkäyksen saa esimerkiksi silloin, jos koira poistuu kehästä ilman, että se on ohjaajansa hallinnassa. Näin ollen suoraan kehästä palkalle/repulle syöksyvä koira hylätään. Estevirheitä jaettiin myös esteen vaarallisesta suorittamisesta (20 pistettä, esim. lentokeinu, aalle syöksyminen "poikittain" jne), mikä ei ollut ollenkaan huono idea!



Perjantain aikana oli neljä agistarttia, joista kaksi oli jumpers-ratoja (hyppäreitä) ja kaksi regular-ratoja (agiratoja). Radat olivat tasoltaan helppoja, koska ne olivat noviisiluokan ratoja. Tämä tarkoitti siis sitä, että radat olivat helpompia, kuin mitä meidän normaalisti suorittamamme kolmosluokan radat ovat, ja pujottelukeppejäkin oli vain kuusi kahdentoista kepin sijasta!

Ensimmäisen hyppärin Aksu suoritti puhtaasti ja tienasi siis ensimmäisen Q:nsa. Harmittavasti toisella hyppärillä sitten itse hosuin ohjaukseni kanssa ja ihan puhdasta rataa ei tehty, joten toinen Q jäi saamatta. Kahdella Q:lla olisi hyppäreiltä tienannut jo ensimmäisen tittelin. Kolmantena ratana oli agilityrata, jolla Aksu lähti kontakteilla ihan käsistä (kuinka yllättävää). Viimeinenkin rata oli agirata, jota ennen simputin Aksua pelleseuraamisella (pelleseuruussa Aksu kulkee jalkojeni välissä katsekontaktissa. Pelleseuruu on Aksun mielestä tosi kivaa!). Tämän lisäksi annoin sen päästää höyryt pois lämppäriesteillä. Lopulta teimmekin puhtaan radan siisteillä kontakteilla (ja matalammalla vireellä) ja tienasimme ensimmäisen Q:n regular-radalta.

Yhdellä radoista Aksu oli toinen, yhdellä se oli kolmas ja yhden se voitti. Kerättiin siis nätti värisuora palkintonauhoja. Vihreät nauhat kertovat hyväksytyistä Q-tuloksista. Hyppäreiltä pitäisi tosiaan vielä yksi Q noukkia ja agiradoilta kaksi, jotta saataisiin ensimmäiset tittelit ja suoritettaisiin samalla siis myös ilmeisesti molemmissa alin luokka hyväksytysti. Remykin sai Lindan kanssa Q:n agilityradalta, joten reissuhan oli tältä osin suorastaan loistavasti onnistunut.



Virallisten ratojen jälkeen kaikki halukkaat saivat tutustua epävirallisesti sellaiseen agilitykisamuotoon, kuin Gamblers! Tämä nyt tulee täysin hataran muistini varassa, joten asiavirheet ovat mahdollisia:

Gamblersissä eri esteet ovat erilaisten pistemäärien arvoisia. Pisteitä esteistä sai vain puhtaalla suorituksella eli jos rima tipahti tai kontakti jäi ottamatta, jäi myös pisteittä sen esteen osalta. Jokaisesta yksittäisestä esteestä sai pisteitä kerätä kahteen otteeseen. Esteet sai ilmeisesti kuitenkin suorittaa useamminkin, mutta pisteitä tuli vain kahdesta ensimmäisestä kerrasta. Ensimmäisessä osiossa siis kerättiin pisteitä (noviisiluokassa tavoitteena oli saada kokoon yhteensä vähintään viisitoista pistettä). Aikaa tähän pisteiden keräilyyn oli puoli minuuttia. Tämän jälkeen tuli pillin vihellys, jolloin tuli pikaisesti siirtyä toiseen osioon, jossa suoritettiin neljä estettä tuomarin ennaltamääräämässä järjestyksessä. Oman hankaluutensa tähän osioon toi ensinnäkin se, että aikaa oli vain vähän (toinen pillin vihellys ilmaisi ajan loppumisen) ja toisekseen se, että ohjaajan tuli suorittaa tämä osio kauko-ohjauksella! Kenttään oli siis merkitty linja, jota ohjaaja ei saanut ylittää. Tässä hyvä esimerkkivideo gamblersistä.

Gamblers oli ihan hurjan hauska kisamuoto ja sopi erinomaisesti sellaisille irtoaville ja sinkoaville koirille, kuin Aksu ja Remy. Remy ja Linda olivat tässä osiossa ihan tosi hyviä ja suoriutuivatkin lopulta neljän parhaan joukkoon! Aksukin tuntui tykkäävän siitä, kun sai kerrankin ihan oikein luvan kanssa juosta oikein olan takaa ja tehdä kaikki kuonon eteen sattuneet esteet!




Jäynä vietti koko kisapäivän kentän laidalla kisaturistina ja ei voi olla muuta kuin tyytyväinen sen siivoon käytökseen! Siellä se nukkui Remyn kevythäkissä niin sopuisasti.

Perjantaina kelit olivat lämpimät, suorastaan kuumat, joten kisapäivän päätteeksi suuntasimmekin koirien kanssa uimaan. Etenkin Jäynä ja Remy olivat innokkaita uimareita, vaikka Aksukin kävi tietysti kahlailemassa ja ui muutaman lyhyen pyrähdyksen keskittyen tämän jälkeen lähinnä ötököiden kyttäämiseen (varsin rasittava tapa, josta on ihan tosi hankalaa päästä eroon..).



Lauantaina koittikin sitten jo kotiinlähtö. Kotimatkalla poikettiin vielä seuraamaan FINASC-vetoisia paimennuskisoja, joissa aussiet kilpailivat niin lehmien, lampaiden kuin ankkojenkin paimennuksessa. Akseli vietti tämän reissun autossa lepäillen. Jäynä sen sijaan oli laidunten laitamilla mukana ja sai totutella lampaiden, lehmien ja ankkojen ääntelyyn ja hajuihin. Neiti Näätä otti homman tyynesti ja lammashaan vieressä kävi kiepille nukkumaan. Ankka-aitauksen lähellä tehtiin pienesti kaukoja ja paikkamakuuta, eikä ankkojen pitämä kaakatus ollut Jäyskälle häiriö eikä mikään! Taitava pentu.

Reissu oli kaikinpuolin kiva ja onnistunut! Etenkin Jäynä ja Remy kunnostautuivat helppoina reissukoirina. Aksun herkkisluonne puski pinnalle etenkin ensimmäisenä yönä, jolloin se läähätteli, nikotteli ja vaelsi levottomasti. Sitä luultavasti stressasi vieras paikka ja naapurihuoneista kantautuneet äänet. Toinen yö menikin jo paljon paremmin ja pitkän kisapäivän väsyttämänä Aksukin nukkui miltein koko yön rauhallisesti. Aksun oloa toki luultavasti helpotti sekin, että olimme perjantain ja lauantain välisenä yönä ainoat vieraat leirikeskuksessa, joten talo oli lähes täysin hiljainen.

Loppuun totean, että tässä ei auta muu, kuin toivoa, että näitä agikisoja jaksetaan järjestää jatkossakin! Tunnelma oli kivan rento ja oli hauskaa nähdä paljon aussieita yhdellä kertaa! Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on kiva palata sitten pitkän syksyn ja talven pimeinä iltoina.