sunnuntai 5. elokuuta 2012

Suuntana susiraja

Luvassa on ihan megapitkä kirjoitus kännykkäkuvilla(kin) höystettynä, joten lukekoon ken jaksaa (jos jaksaa). On siinä onneksi tosiaan melkoisen monta kuvaakin mukana.

Torstaina iltapäivällä lastattiin autoon kaksi ihmistä, kolme aussieta ja melkoinen määrä tavaraa ja käännettiin auton keula kohti Itä-Suomea. Remy ja Aksu matkustivat sujuvasti farkun peräluukussa, tasku-aussie Jäynä sitten mahtuikin kevyesti pelkääjänpaikkalaisen jalkatilaan. Määränpäänähän oli siis tarkemmin sanottuna Kitee ja ASCAn alaiset agilitykisat.



Lyhyesti sanottuna ASCA (Australian Shepherd Club of America) on siis australianpaimenkoirien rotujärjestö Amerikan puolella. Suomeen perustettiin viime vuonna ASCAn alaosasto, FINASC (Finnish Australian Shepherd Club). FINASCalla on mahdollisuus järjestää ASCAn alaisia kokeita ja tapahtumia ja tänä vuonna järjestettiinkin sitten suomalaisittain ihan ensimmäiset ASCAn alaiset agilitykisat ikinä. Näissä tapahtumissa kerätään hyväksyttyjä tuloksia (Q) ja kun niitä saa koottua riittävästi, saa aussiensa nimen yhteyteen titteliä tittelin perään. Virallisia tuloksia varten on koiran joko oltava rekisteröity ASCAan tai sitten sillä on oltava ASCAn seurantanumero. Aksua ei ole ASCA-rekisteröity, joten hankin sille alkukesästä ASCAn seurantanumeron. Homma hoitui "näppärästi" Amerikan yhdistyksen kanssa meilin ja etanapostin yhdistelmällä erilaisia papereita skannaamalla ja tulostelemalla.

ASCAn alaiset kisat ovat siis eri asia, kuin SAGIn alaiset kisat, joten näissä kisoissa ei tarvittu tavallisten agilitykisojen tapaan kisakirjaa tai lisenssiä, eikä näistä kisoista siis voinut kerätä SM-nollia tai mitään AVA-tuloksiin oikeuttavia sertejä tms. Säännöissäkin oli joitakin eroavaisuuksia. Esimerkiksi rata-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen (kolmen metrin säteellä) ei saanut viedä leluja tai ruokaa tai mitään muuta vastaavaa. Lisäksi ASCAn säännöillä hylkäyksen saa esimerkiksi silloin, jos koira poistuu kehästä ilman, että se on ohjaajansa hallinnassa. Näin ollen suoraan kehästä palkalle/repulle syöksyvä koira hylätään. Estevirheitä jaettiin myös esteen vaarallisesta suorittamisesta (20 pistettä, esim. lentokeinu, aalle syöksyminen "poikittain" jne), mikä ei ollut ollenkaan huono idea!



Perjantain aikana oli neljä agistarttia, joista kaksi oli jumpers-ratoja (hyppäreitä) ja kaksi regular-ratoja (agiratoja). Radat olivat tasoltaan helppoja, koska ne olivat noviisiluokan ratoja. Tämä tarkoitti siis sitä, että radat olivat helpompia, kuin mitä meidän normaalisti suorittamamme kolmosluokan radat ovat, ja pujottelukeppejäkin oli vain kuusi kahdentoista kepin sijasta!

Ensimmäisen hyppärin Aksu suoritti puhtaasti ja tienasi siis ensimmäisen Q:nsa. Harmittavasti toisella hyppärillä sitten itse hosuin ohjaukseni kanssa ja ihan puhdasta rataa ei tehty, joten toinen Q jäi saamatta. Kahdella Q:lla olisi hyppäreiltä tienannut jo ensimmäisen tittelin. Kolmantena ratana oli agilityrata, jolla Aksu lähti kontakteilla ihan käsistä (kuinka yllättävää). Viimeinenkin rata oli agirata, jota ennen simputin Aksua pelleseuraamisella (pelleseuruussa Aksu kulkee jalkojeni välissä katsekontaktissa. Pelleseuruu on Aksun mielestä tosi kivaa!). Tämän lisäksi annoin sen päästää höyryt pois lämppäriesteillä. Lopulta teimmekin puhtaan radan siisteillä kontakteilla (ja matalammalla vireellä) ja tienasimme ensimmäisen Q:n regular-radalta.

Yhdellä radoista Aksu oli toinen, yhdellä se oli kolmas ja yhden se voitti. Kerättiin siis nätti värisuora palkintonauhoja. Vihreät nauhat kertovat hyväksytyistä Q-tuloksista. Hyppäreiltä pitäisi tosiaan vielä yksi Q noukkia ja agiradoilta kaksi, jotta saataisiin ensimmäiset tittelit ja suoritettaisiin samalla siis myös ilmeisesti molemmissa alin luokka hyväksytysti. Remykin sai Lindan kanssa Q:n agilityradalta, joten reissuhan oli tältä osin suorastaan loistavasti onnistunut.



Virallisten ratojen jälkeen kaikki halukkaat saivat tutustua epävirallisesti sellaiseen agilitykisamuotoon, kuin Gamblers! Tämä nyt tulee täysin hataran muistini varassa, joten asiavirheet ovat mahdollisia:

Gamblersissä eri esteet ovat erilaisten pistemäärien arvoisia. Pisteitä esteistä sai vain puhtaalla suorituksella eli jos rima tipahti tai kontakti jäi ottamatta, jäi myös pisteittä sen esteen osalta. Jokaisesta yksittäisestä esteestä sai pisteitä kerätä kahteen otteeseen. Esteet sai ilmeisesti kuitenkin suorittaa useamminkin, mutta pisteitä tuli vain kahdesta ensimmäisestä kerrasta. Ensimmäisessä osiossa siis kerättiin pisteitä (noviisiluokassa tavoitteena oli saada kokoon yhteensä vähintään viisitoista pistettä). Aikaa tähän pisteiden keräilyyn oli puoli minuuttia. Tämän jälkeen tuli pillin vihellys, jolloin tuli pikaisesti siirtyä toiseen osioon, jossa suoritettiin neljä estettä tuomarin ennaltamääräämässä järjestyksessä. Oman hankaluutensa tähän osioon toi ensinnäkin se, että aikaa oli vain vähän (toinen pillin vihellys ilmaisi ajan loppumisen) ja toisekseen se, että ohjaajan tuli suorittaa tämä osio kauko-ohjauksella! Kenttään oli siis merkitty linja, jota ohjaaja ei saanut ylittää. Tässä hyvä esimerkkivideo gamblersistä.

Gamblers oli ihan hurjan hauska kisamuoto ja sopi erinomaisesti sellaisille irtoaville ja sinkoaville koirille, kuin Aksu ja Remy. Remy ja Linda olivat tässä osiossa ihan tosi hyviä ja suoriutuivatkin lopulta neljän parhaan joukkoon! Aksukin tuntui tykkäävän siitä, kun sai kerrankin ihan oikein luvan kanssa juosta oikein olan takaa ja tehdä kaikki kuonon eteen sattuneet esteet!




Jäynä vietti koko kisapäivän kentän laidalla kisaturistina ja ei voi olla muuta kuin tyytyväinen sen siivoon käytökseen! Siellä se nukkui Remyn kevythäkissä niin sopuisasti.

Perjantaina kelit olivat lämpimät, suorastaan kuumat, joten kisapäivän päätteeksi suuntasimmekin koirien kanssa uimaan. Etenkin Jäynä ja Remy olivat innokkaita uimareita, vaikka Aksukin kävi tietysti kahlailemassa ja ui muutaman lyhyen pyrähdyksen keskittyen tämän jälkeen lähinnä ötököiden kyttäämiseen (varsin rasittava tapa, josta on ihan tosi hankalaa päästä eroon..).



Lauantaina koittikin sitten jo kotiinlähtö. Kotimatkalla poikettiin vielä seuraamaan FINASC-vetoisia paimennuskisoja, joissa aussiet kilpailivat niin lehmien, lampaiden kuin ankkojenkin paimennuksessa. Akseli vietti tämän reissun autossa lepäillen. Jäynä sen sijaan oli laidunten laitamilla mukana ja sai totutella lampaiden, lehmien ja ankkojen ääntelyyn ja hajuihin. Neiti Näätä otti homman tyynesti ja lammashaan vieressä kävi kiepille nukkumaan. Ankka-aitauksen lähellä tehtiin pienesti kaukoja ja paikkamakuuta, eikä ankkojen pitämä kaakatus ollut Jäyskälle häiriö eikä mikään! Taitava pentu.

Reissu oli kaikinpuolin kiva ja onnistunut! Etenkin Jäynä ja Remy kunnostautuivat helppoina reissukoirina. Aksun herkkisluonne puski pinnalle etenkin ensimmäisenä yönä, jolloin se läähätteli, nikotteli ja vaelsi levottomasti. Sitä luultavasti stressasi vieras paikka ja naapurihuoneista kantautuneet äänet. Toinen yö menikin jo paljon paremmin ja pitkän kisapäivän väsyttämänä Aksukin nukkui miltein koko yön rauhallisesti. Aksun oloa toki luultavasti helpotti sekin, että olimme perjantain ja lauantain välisenä yönä ainoat vieraat leirikeskuksessa, joten talo oli lähes täysin hiljainen.

Loppuun totean, että tässä ei auta muu, kuin toivoa, että näitä agikisoja jaksetaan järjestää jatkossakin! Tunnelma oli kivan rento ja oli hauskaa nähdä paljon aussieita yhdellä kertaa! Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on kiva palata sitten pitkän syksyn ja talven pimeinä iltoina.

9 kommenttia:

  1. Oli kyllä loistava reissu! Ens vuonna uudestaan ja sitten otetaan ne paimennuksetkin mukaan lajivalikoimaan :) Eiköhän Neiti Näädästä saada siihen mennessä kelpo paimen :)

    VastaaPoista
  2. No oli totta tosiaan! :) Ja ehdottomasti ensi vuonna uusiksi, jos tälläinen uudestaan järkätään ja toki paimenhommiin mukaan myös! Näätä odottaakin jo innolla paimennustreenejä! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kertomuksesta! Olisipa Suomessa muillekin tuollaisia erilaisia agikisoja.

    VastaaPoista
  4. Hei, meikäkin on joskus osallistunut Gamblers-kisaan! Hieman edellisestä sovelletuilla säännöillä, mutta joskus vuonna 2006 Hukka-Putken juhlakisoissa se kuitenkin tapahtui. Oli älyttömän hauskaa ja innoittavaa! Ei voitettu, mutta saatiin suklaalevy. Ihan superia.

    (Oon varmaan jotenkin tosi fossiili, kun en ikinä onnistu kommentoimaan Wordpress-tililtäni. Vaikka sujuuhan tämä toki näinkin)

    VastaaPoista
  5. Eeva,
    Kyllä näihin saa vääränrotuisetkin osallistua! Sitä tosin en tiedä, voivatko vääränrotuiset vastaanottaa titteleitä vai kisaavatko ne vain epävirallisesti :) Tosin, eipä noita kisoja ole nyt tiedossa yhtään ainutta. :/ Saa nähdä, jäikö tämä lähinnä kokeiluasteelle..

    Sanna,
    Tuo video taisi olla joku australialainen tapahtuma (ainakin aksenteista päätellen), ehkäpä niillä on hieman eroavat säännöt amerikkalaisiin nähden? Ainakin minusta meidän tuossa kokeilussa pisteitä tuli eri tavalla, kuin tuossa videolla niitä huudeltiin. No oli miten oli, mutta ihan tosi hauska kisamuoto se kyllä oli! Kyllä niitä voisi vaikka ihan vain epävirallisesti juosta useamminkin! :)

    (Fossiili lienen minäkin, koska en edes tiedä mikä on wordpress-tili :D Mutta tässähän pitäisi olla nimi/URL -vaihtoehtokin käytössä, jolloin kuka tahansa kykenee kommentoimaan? Luulisin. Hyvinpä olen perillä :D)

    VastaaPoista
  6. Kuulostaapa hauskoilta kisoilta! Mä olisin varmaan ihan sekaisin että mistä saa mitäkin ja minne piti mennä ja osallistua. :D

    Onpas hieno värisuora teillä noita nauhoja! Ps. Jäynä alkaa jo muistuttamaan isoa koiraa, tosin ne aivot ei varmaan ole vielä saapuneet? :D Meillä vieläkin Kinalle odotetaan jälkitoimituksella niitä ja se on kuitenkin jo yli 4v. Jäynä on kyllä kauheen söpön värinen ja kauniskin vielä! Yhtä kaunis kuin äitinsäkin :)

    VastaaPoista
  7. Hauskat kisat ne olikin! :D Vaikkakin etenkin gamblersin säännöissä oli hetki mietittävää :D

    Jäynä muistuttaa tosiaan jo ihan isoa koiraa, vaikka siis kääpiösellaista :D Aivot ei kokonaisuudessaan ole tainneet saapua, osittain on järkiintymistä kyllä (onneksi) jo tapahtunut. Tuhoaminen ei esimerkiksi ole ihan jokapäiväistä enää (kiitos etikkalitkun). Niin ja Jäynä ja äitinsä kiittävät varmasti kehuista! Nättejähän ne onkin molemmat :)

    VastaaPoista
  8. Onnea menestyksestä! :)

    Palkaksi heitän teille haasteen:
    http://emmafeatkoirat.blogspot.fi/2012/08/haastetta-ja-pentuagia.html

    VastaaPoista
  9. Kiitos :)
    Ja niin, pitääpä tuohon haasteeseen tarttua joku ilta! :)

    VastaaPoista