Tulee ikkunan pielestä ilmaa hyytävää

Tässä muutama ilta sitten kävelytin koirat viimeisen kerran puoliltaöin. Ulkona oli pimeää ja tähdet loistivat kirkkaina. Ilma oli kostean kuulas ja ensimmäisen kerran tänä vuonna tuntui ihan syksyltä. Öisin elohopea on jo tipahtanut alle kymmenen asteen ja makuuhuoneen tuuletusikkunasta on sisälle livahtanut suorastaan hyytävää ilmaa.

Syksyn suunnitelmiakin on jo ennätetty kasaamaan kalenteriin jonkin verran. Molemmat koirat pääsivät oman seuran agilitytreeniryhmiin, joista Aksun ryhmä treenaa kerran viikossa ja Jäynän ryhmä kahdesti viikossa. Jäynän ryhmä on leikkikoulu, jossa vasta opetellaan harrastuskoiralle soveliaita taitoja, eikä siellä siis käsittääkseni varsinaisesti treenata vielä agia, mutta tästä se (agi)uraputki alkaa! Tämän lisäksi tarkoitus olisi sunnuntaisin käydä hallilla häiriöharkoissa treenaamassa tokoa Jäynän kanssa, joten kiirettä pitää!

Ja tokosta puheenollen.
Olen ryhdistäytynyt paikkamakuun treenaamisen suhteen ja se on nyt siis otettu hitusen aktiivisemmin treeneihin mukaan. Paikkamakuuta on treenattu viime aikoina mm. Tiinan ja Ennan sekä Lindan ja Remyn kanssa. Ollaan otettu lyhyitä paikkamakuita rivissä ja myös häiriön kanssa siten, että treenikaveri on kulkenut koiransa kanssa Jäynän ja minun ympärillä. Viimeksi Remy teki luoksetuloja ja kaukoja Jäynän lähellä, eikä pentu ollut aikeissakaan nousta ylös paikkamakuusta! Toki palkkasinkin sitä useammin, kuin mitä olisin vähempihäiriöisissä treeneissä tehnyt ja minun etäisyyteni koiraan nähden oli kaikkea muuta, kuin "kisamittaista". Täyteen kahteen minuuttiin ei olla vielä päästy, mutta pisimmillään olen noin minuutin ajan Jäynää makuuttanut. Etenee siis jouhevammin, kuin mitä alunperin ajattelin etenevän.

Olen jo ääneenkin tämän muutamalle treenikaverille todennut, mutta Jäynän ja Aksun paikkamakuutreeneissä on yksi ratkaiseva ero, joka lienee myös kaikinpuolin käänteentekevä:
Jäynälle on (ainakin tähän mennessä) tarvinnut opettaa vain se, että paikkamakuusta ei saa nousta ilman erillistä lupaa minulta. Aksun kanssa paikkamakuutreenien teema pyöri lähinnä turvallisuuden ympärillä: Yritin kaikinpuolin vakuutella sille, että paikkamakuussa on turvallista olla. Treenaaminen on huomattavasti rennompaa, kun leijonanosaa ajasta ei tarvitse käyttää siedättämiseen. Häiriön treenaamisessa ja häiriöön siedättämisessäkin kun on mittava ero.