lauantai 15. syyskuuta 2012

11 x 2

Meille tipahti haaste täältänäin ja täältäkin:
“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”
Olen yhtä laiska, kun viimeksikin tämän saadessani, enkä siis laita haastetta eteenpäin.


Kuvan otti Pasi joskus menneinä vuosina.

1. Mikä on sellainen koirarotu, jonka ulkonäkö on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin koskaan tulet hankkimaan?
Shiba! Sieviä pikkukettuja, mutta ominaisuuksiltaan ja koulutettavuudeltaan eivät ihan vastaa sitä, mitä tässä vaiheessa (tai ehkä koskaan) haen.

2. Minkälainen nimi on hyvä nimi koiralle?
Lyhyt ja ytimekäs. Sellainen, joka on helppo lausua. Olen huomannut, että käytännössä kaksitavuinen nimi on ainakin omaan suuhun parhaiten sopiva. Hannibalkin lyheni melko nopeasti pelkäksi Hanniksi.

3. Milloin todella tunsit onnistuneesi koirasi kasvatuksessa tai missä viime aikaisessa tilanteessa olet ajatellut, että jotain on näköjään tullut tehtyä oikein?
Viimeisin tilanne lienee se, kun Jäynä jätti lenkkipolun varrella olleen hampurilaisen syömättä! Maailman ahnein Näätä uskoi, kun käskytin jätä!

4. Milloin viimeksi ja missä tilanteessa olit todella, todella huolestunut koirastasi?
Viime vuonna joulun alla olin todella, todella huolestunut Hannista ja mitäänhän ei sitten herrakoiran hyväksi ollutkaan enää tehtävissä.

5. Edustaako nykyinen koirasi sellaista rotua, jossa aiot pitäytyä ja jollaisia aiot vielä tulevaisuudessakin hankkia? Kyllä/ei, miksi?
Perhoskoirat ja australianpaimenkoirat edustavat molemmat minulle varsin passelia rotua. Kummatkin rodut ovat älykkäitä, aktiivisia ja minua kiinnostaviin harrastuksiin sopivia. Koska en kuitenkaan koe olevani mikään järin rotu-uskollinen, niin en mene vannomaan, että jatkossakin vain näissä roduissa pysyttelisin. On olemassa niin paljon muitakin kiinnostavia rotuja!

6. Mikä on epämieluisinta koiraperheen arjessa?
Ripulikakan siivoaminen mitä ahtaimmista paikoista. On uskomatonta, miten pieneen tilaan perhoskoira saa itsensä ängettyä etsiessään sopivaa paikkaa ripuloinnille. Onneksi vatsataudit ovat harvinaisempia juttuja kuitenkin. Normaalimmasta arjesta voin mainita kuratassujen pesun syksyisin. Se, jos mikä, ei kuulu suosikkipuuhiini.

7. Milloin ja miksi olet todella haaveillut vaihtavasi koirasi rullaluistimiin tai muuhun vaivattomampaan harrastukseen tai elämäntapaan?
Koiraharrastuksen vaihtaminen virkkaamiseen kävi viimeksi mielessä ehkäpä viime keväänä, kun Jäynä oli syönyt upouudesta kuoritakistani hihan ja kuorihousuista taskun. Niin ja riekaloinut yhden goretexlenkkarin. Jokainen kuorivaatteita ja goretexkenkiä joskus ostanut tietänee, kuinka kalliita nämä varusteet ovat..

8. …mutta miksi se karvainen köriläs vielä nuokkuu jaloissasi?
Koirat ovat minulle elämäntapa. Vaaditaan aika paljon enemmän, kuin silputut vaatteet tai tuhotut huonekalut, että niistä koskaan eroon hankkiutuisin.

9. Erityinen hetki?
Viime syksyistä metsäretkeä Pikkukoirien kanssa muistelen lämmöllä. En varmasti ikinä unohda sitä Hannin katsetta. Ei taidettu tuon reissun jälkeen noille tutuille kallioille enää kavuta kolmistaan.

10. Milloin tiedät, että koirasi on täydellisen onnellinen?
Silloin, kun se makaa väsyneenä nukkumassa aktiivisen päivän päätteeksi.

11. Koirasi hauskin piirre, tapa tai ominaisuus?
Elviksellä on hauska tapa ulvoa tervehdykseksi! Se on sellainen murinan sekainen ulvahdus, jonka Elvis päästää ilmoille tuttuja ihmisiä tervehtiessään. Jäynän erikoisuus on luikerteleminen. Halutessaan syliin Jäynä luikertelee, eikä hyppää. Hankala kuvailla tätä tapahtumaa, mutta sen kohteeksi joutuessaan tuntuu siltä, kuin syliin olisi kiemurrellut lyhytjalkainen näätäeläin koiran sijasta. Aksu taasen on liikuttavan hauska, kun se heiluttelee häntäänsä aamuisin, kun sille huikkaa huomenta!



1. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?
kts. ihan ensimmäinen vastaus postauksen alusta.

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat päätökseen?
Pikkukoirien kohdalla valinta oli varsin helppo, sillä molemmat olivat omissa sisarusparvissaan ainoat urokset. Halusimme molempia pikkukoiria ottaessamme ehdottomasti uroksen.

Aussiet sitten. Aksua ottaessani halusin edelleen ehdottomasti uroksen ja pentueen kahdesta uroksesta tykästyin enempi Aksuun, jonka sitten sain. Aksussa viehätti sen suuri koko. Jäynää ottaessa sitten tiesinkin jo melko varhaisessa vaiheessa, että narttu on Aksun takia varmempi vaihtoehto. Jäynän sisarusparvessa oli kolme narttua, joista kaksi kiinnittivät erityisesti huomioni. Pentutestin jälkeen tiesin haluavani ehdottomasti Jäynän ja Jäynän myös onnekseni sain.

3. Minkä niminen koirasi olisi, jossei se olisi se mikä on?
Hannista olisin halunnut muistaakseni Oliverin. Elviksestä tuli Elvis vähän puolivahingossa. Toinen nimivaihtoehto Elkulle oli Romeo. Aksulle ei sitten meinannutkaan millään löytyä nimeä, jonka sekä minä että Pasi olisi kelpuuttanut. Lopulta Aksel oli vähän sellainen kompromissinimi. Jäynästä vain tuli Jäynä. Kasvattajan luona sitä kutsuttiin nimellä Täplä (otsalla olleen valkean täplän takia) ja ä-voittoinen nimi vain tuntui sen jälkeen sopivalta.

3. Tähtihetki koiraharrastuksessa?
Aksun TK1-titteli oli ihan huikea juttu ja tuntui lähes joltain TVA:n veroiselta suoritukselta. Toinen ikimuistoinen saavutus oli se, kun nousin Hannin kanssa agilityssa kolmosiin. Niin ja kolmantena mainittakoon agilityn rotumestaruus ja AVA-nolla Elkun kanssa.

4. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin satsaisit itseesi?
Viime talvena tuli vähän pöljä olo, kun huomasin törsänneeni koiran takkiin sen enempiä miettimättä 70 euroa. Omiin talvikenkiini en sitten meinannutkaan millään raaskia laittaa rahaa..

5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
Elviksen kiltteys ja ihmisystävällisyys jaksaa aina vain ilahduttaa. Elvis on niin luotettavan kiltti koira, kuin nyt koira voi ikinä olla. Jäynässä tykkään sen työskentelymotivaatiosta ja Aksussa siitä, että se palkkautuu niin hyvin lelulla (ja leluksi kelpaa vaikka hihna).

6. Jos saisit muutta jonkin asian koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi ja miksi?
Hannin ja Elviksen kohdalta ei tule mitään erityistä mieleen. Jäynänkään kanssa ei vielä mitään suurempia kämmejä ole tapahtunut. Aksun kohdalla olisin voinut vähän miettiä sitä, että agilitykoiralle olisi hyödyllistä opettaa jotain muutakin, kuin vain irtoaminen. Nyt sitten onkin tehty töitä niiden käännösten kanssa..

7. Jos olisit koira, millainen agi-/tokokoira olisit?
Agilityssa innokas ja heikosti ohjautuva. Varmaan rynnistäisin aksumaisesti sinne sun tänne. Tokossa intoa riittäisi myös, mutta tarkkuuden suhteen olisi varmasti toivomisen varaa.

8. Millainen ihminen koirasi taas olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?
Elvis olisi peräkammarinpoika. Siitä ei ole epäilystäkään. Elkku kirjoittelisi runoja pöytälaatikkoon ja olisi töissä kirjastossa. Kovin hyvä se ei luultavasti olisi työssään, koska unohtuisi aina tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa.

Aksel olisi metsuri tai puuartesaani. Muille näyttäytyisi hyvinkin kovana, tylynä ja jopa riidanhaluisena, mutta olisi sisimmiltään hyvin herkkä.

Jäynä olisi erinomaisen paljon omaa ääntänsä rakastava eräopas. Vähän ehkä holtiton sellainen, koska innoissaan pitkin metsiä kirmatessaan saattaisi toisinaan unohtaa opastettavansa matkasta pois.

9. Miten päädyit ykköslajinne pariin?
Puolivahingossa. Kaveri oli menossa koiransa kanssa agilityn alkeiskurssille ja siitä se kipinä ("hei mäki haluun!") sitten lähti.

10. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?
Se älytön kiire. Pentuja ja nuoria koiria treenataan toisinaan liian rankasti ja liian aikaisin.

11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet syystä tai toisesta?
Agilitypuolella ihailen niitä vaivattomasti supernopean koiran kanssa eteneviä ohjaajia. Siis niitä, jotka pinkovat ihan hillittömiin aikoihin koiriensa kanssa ilman, että se edes näyttää vaikealta. Sen taidon kun oppisi itsekin! Ylipäätään sulavasti ja määrätietoisesti radalla liikkuvat (ohjauksensa kanssa ajoissa olevat) ohjaajat ovat kadehdittavaa katseltavaa.

7 kommenttia:

  1. "Ripulikakan siivoaminen mitä ahtaimmista paikoista."
    Samaistun tähän lauseeseen niin täysin. Koiran kanssa elämisessä tämä on se kaikista inhottavin asia, varsinkin jos koiralla on herkkä maha - niin kuin Rillalla on. :D

    VastaaPoista
  2. Ehkä inhottavinta, mitä tiedän :D Joskus siivosin jostain tietokonepöydän takaa ripulikakkoja ja yökkäilin sen hajun takia. Melkein jäi traumat :DD

    VastaaPoista
  3. Yyh, ja mielestäni pahinta on se kun ripuli ehtii kuivaa kiinni lattiaan ja on pakko liuottaa irti.

    Toisaalta en edelleenkään ole päässyt yli ihmiskakkaoksennuksesta, mutta sen ruotiminen ei taida kuulua kommenttilaatikkoosi. :D

    Kiva oli lukea vastauksesi kysymyksiin!

    VastaaPoista
  4. Yöh! Muistan tuon ihmiskakkaoksennuksen! Yököttää edelleenkin pelkkä ajatuskin siitä! :D Yritän unohtaa sen. Kiva, että jaksoit lukea vastaukset! Niitä oli taas aika monta.

    VastaaPoista
  5. Ihana tuo koirien kuvaus ihmisenä ♥ Iihihi

    VastaaPoista
  6. Jenny,
    Hihittelin sille kirjoitellessani sitä :D

    Dessi,
    Kiitoksia! :)

    VastaaPoista