torstai 20. syyskuuta 2012

Treenipäiväkirjoista


Aksu piiloutui (etsi kuvasta Aksel)

Tällä viikolla on tuulta ja sadetta piisannut. Maanantaina Jäynän agitreenien jälkeen vettä tuli niin kovasti, että hallissa ei peltikaton kohinalta kuullut ajoittain edes omaa ääntään. Jäynä ei tästä melutekijästä ollut moksiskaan, onneksi (ja hitsit mitä luksusta!). Tiistaina Aksun agitreenien aikaan yllätti jälleen kaatosade ja Aksu selvästi keräsi hieman painetta, koska alkoi olla haluton irtoamaan ja läähätti hieman stressaantuneen oloisena. Saatiin kuitenkin vielä loppuun tehtyä hyvää ratapätkää sateesta huolimatta, vaikkakin lopun irtoamistreenin jätin suosiolla välistä ja palkkasin nätisti otetusta aan kontaktista. Pakkel palautui jäähdyttelylenkillä hyvin ja olisi ollut mieluusti menossa takaisin halliin. Niin ja jotta kaava ei olisi rikkoutunut, niin myös keskiviikon agitreeneissä satoi vettä. Siinä vaiheessa olin jo onnellinen siitä, että treenaamme tosiaankin hallissa, neljän seinän ja vettä pitävän katon suojaamina.

Syksyn ohjattujen treenien myötä hallilla tulee oleiltua neljänä iltana viikossa. Treenejä kertyy siis ihan mukavasti ja olenkin taas kaivanut esille koirien treenipäiväkirjat! Aksulla on sininen kirjanen, johon olen merkinnyt kaikki sen treenit esineruutuilusta agilityyn. Jäynällä taasen on vähän vahingossa agility ja toko erityneet omiin treenipäiväkirjoihinsa. Minusta on ihan äärettömän mukavaa kirjata treenejä vanhanaikaisesti paperille kynällä kirjoitellen. Olen joskus kokeillut treenien kirjaamista blogiin, mutta huomasin melko pian, että se ei ole ihan minun juttuni. Agiratoja on paljon helpompaa piirustaa käsin kuin koneella ja vihkomuotoista treenipäiväkirjaa on helppo päivittää missä vain, vaikka siellä treenikentän laidalla! Blogiin verrattuna kirjoittaminen tuollaiseen yksityiseen treenipäiväkirjaan on sitäpaitsi jotenkin helpompaa, kun ei tarvitse miettiä tuleeko nyt kirjoitettua kapulakieltä vai ei ja onkohan teksti ylipäätään sellaista, että siitä muut saa selvää.

Etukäteissuunnittelua en harjoita. Treenipäiväkirja on nimensä mukaisesti päiväkirja. Kirjoitan sinne siis sen, mitä on tullut tehtyä, enkä niinkään sitä, mitä aion tehdä. Toki joskus tulee kirjattua ylös kisapäivämääriä tai muita isompia suunnitelmia, mutta mitään yksityiskohtaista treenisuunnitelmaa kullekin treenikerralle en tee. Nostan hattua niille, jotka jaksavat suunnitella treeninsä huolella ja ennenkaikkea pitäytyvät suunnitelmissaan. Sellaista suunnitelmallisuutta kun saisi edes ripauksen istutettua itseensä, niin hienoa olisi.



PS. Tänään oli poikkeuksellisen selkeä sää ja siis agitreenien aikaan ei satanut ollenkaan (-ja kyllä, me ollaan oikein ahkeroitu agitreenien suhteen tällä viikolla!). Päivällä paistoi jopa aurinko ja oli melkein kuuma takki päällä. Tätä kirjoittaessani, kellon lähennellessä piakkoin puoltayötä, on mittarissa enää +4,3 astetta lämmintä! Huh, ei siis ihme, että teki mieli kaivaa fleecehuppari esille!

6 kommenttia:

  1. Mä oon niin monesti miettinyt et jos kirjaisi treenejä ihan paperipäiväkirjaan, mutta en ole vielä saanut aikaseksi. Ennen kirjoitin paljonkin päiväkirjoja ja se on mukavaa, mutta nyt jotenkin tuntuu ettei muka ole siihen aikaa. Ehkä agilitytreeneistä kirjoittaminen on hauskempaa kuin tokotreeneistä kirjoittaminen?:D Monesti tuntuu että tokotreeneissä on niin paljon vain saman toistoa niin ei välttämättä jaksaisi kauhean yksityiskohtaisesti niistä kirjoitella. Pitääpä miettiä. Olen sellainen paskartelijatyyppi, että oikeastaan houkuttelisi koristella joku nätti päiväkirja mihin sitten kirjoittaisi treeneistä..:) Tähän asti olen vain lyhyesti blogissa kirjoitellut treeneistä.

    VastaaPoista
  2. Agitreeneistä on kyllä kivaa piirrellä niitä ratoja, mutta jos laiskottaa, niin tokon kirjoittelu ylös on paljon helpompaa :D Mä laittelen aina tokostakin pari pointtia ylös. En mitenkään turhan tarkasti, mutta saatan jotain häiriöitä kirjoitella muistiin ja ongelmakohtia. Onnistuneet liikkeet kuittaan sanalla "ok" :D

    Niin ja itsekin olen paskartelijatyyppiä. Aksun treenipäiväkirjaa olen vähän tuunannut, mutta Jäynän agipäiväkirja on vielä hyvin tylsä ja siis alkuperäiskuosissaan :)

    VastaaPoista
  3. Ihana tuo ylin kuva! Hetken joutui Akselia etsimään, mutta löytyihän se sieltä sitten. :D

    VastaaPoista
  4. Hienoja kuvia :-)
    Loistava idea toi päiväkirja, jotenkin voisi itsekin muistaa sen tapahtuvan kuin kirjoittaa blogiin. Tuntuu, että aikaa ei enää jää treenien kirjoittaimiseen, vaikka pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja kirjoittaa.
    Lokakuussa alkaisi koirien aksat ja toko Tildan osalta. Vielä joku pentukurssikin pitäisi alkaa Gittalle suunnittelemaan.

    VastaaPoista
  5. Oho, en ookkaan ainoa, joka harrastaa treenipäiväkirjan kirjoittamista! Meillä on käytössä yksi vihko, mutta loppupäässä on tokojutut ja alkupäässä aksaamiseen liittyvät merkinnät. Itse kirjoitan kyllä vähän treenejä suunnitellusti ylös ja kirjaan sitten miten menivät, mutta aika usein käy niin, että tulee raapustettua vaan ne pelkät treenit ylös ilman suunnitelmaa. :D Laiskuus..

    VastaaPoista
  6. Jenny,
    Aksu osasi valita juuri sen ainoan oikean värisen puun! :D

    Kati,
    Minullakin usein se kirjoittaminen venyy muutaman päivän päähän, vaikka eihän se oikeasti veisi kuin kymmenisen minuuttia, että saa kirjattua kaiken tarpeellisen ylös. Aina ei vain meinaa jaksaa :)

    Sini,
    Et tosiaan ole! :D Treenipäiväkirjan kirjoittelu on hauskaa! Joskus jopa muistan katsella sieltä niitä ongelmakohtiakin ja treenailla niitä. Aina ei vain muista :D Eli tämän kirjoittelun hyödyllisyydestä voidaan olla montaa eri mieltä..

    VastaaPoista