maanantai 31. joulukuuta 2012

One hell of a ride

14 kommenttia





Rakettien paukkuessa, vuoden vihoviimeisenä päivänä, Aksu ikääntyy taas. Aksun synttäreiden kunniaksi kaivelin pakselin uumeniin kätkeytyviä kuva-arkistojani ja kokosin postaukseen muutaman vanhan (enimmäkseen ennenjulkaisemattoman?) kuvan Aksusta. Kuvat ovat vuosilta 2011 - 2012 ja tuorein taitaa olla tuo uimahyppykuva.

Aksu on omanlaisensa. Koira, joka ei ole päästänyt minua helpolla ja jonka kanssa ei pääse helpolla. Työ Aksun kanssa on onneksi kantanut hedelmää ja vaikkei arki ole edelleenkään varsinaisesti helpoksi muuttunut, niin ainakin hitusen helpommaksi ja sujuvammaksi kuitenkin. Postaukseen linkitin Adam Brandin kappaleen Hell of a ride, koska se on sanoituksensa puolesta oivallinen tunnari meille. Onnea Akkel 4v!

I guess you could say we've been through a lot
And we stuck with each other like it or not
But there's nothing like friends to make you feel alive
We didn't win every battle but God knows we tried

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Goals are dreams with deadlines

4 kommenttia


Koska kuluva vuosi on vääjäämättä umpeutumassa ihan näinä päivinä, lienee aika katsella vuodelle asetettuja tavoitteita ja toteutumia. Tokihan diiliin kuuluu myös asettaa uudet tavoitteet tulevaa vuotta varten!

Tammikuussa 2012 listasin Aksulle seuraavanlaisia tavoitteita:
Aksulle asetan tavoitteita vain agilityyn, koska se on ainoa laji, jota sen kanssa ylipäätään treenataan. Tämän vuoden aikana voitaisiin yrittää kasvattaa meidän tulosprosenttia. Olisi kiva saada tulospörssimme keikahtamaan hyllypainoitteisuuden puolelta enemmän nollapainoitteiseksi.
Treenimäärien lisääminen tai ainakin treenien laadun nosto voisi kyllä olla yksi tavoite.
Yhteensä startteja agilityssa kertyi kokonaiset 32. Näistä kaikista starteista yhteensä seitsemän oli nollia ja kolmetoista hyllyjä. Loput olivat jotain siltä väliltä. Ensimmäinen tavoite saavutettiin siis puolittain: Nollaprosentti nousi kyllä edellisvuoteen verrattuna, mutta kokonaisuus pysyi kyllä pikemminkin siellä hyllypuolella. Jälkimmäinen tavoite sen sijaan saavutettiin täysin, sillä pääsimme syksyllä mukaan ohjattuihin treeneihin, jotka tuottivat heti myös tulosta, sillä loppuvuotta kohden Aksun nollavarmuus kasvoi!



Jäynälle vuotta 2012 kirjatut tavoitteet olivat hyvin vaatimattomat:
Jäynän tavoitteena on kasvaa isoksi ja tottelevaiseksi. Tokon alkeita työstetään tämän vuoden aikana ja tavoitteena on tutustua myös ainakin agilityn alkeisiin. Pk-puoleen (jäljestys? haku?) olisi kiva tutustua siihenkin, mutta katsellaan, kuinka aika riittää.
Jäynän kanssa tavoitteet saavutettiin hyvin. Ei Näädästä nyt niin isoa kasvanut, mutta ainakin se on kohtalaisen tottelevainen! Tokossa ehdittiin kahteen viralliseen kokeeseen, joista tuloksina ALO1 ja AVO1. Agilitya on treenattu elokuusta lähtien pari kertaa viikossa ohjatusti. PK-puoleen tutustuttiin tänä vuonna vain hyvin pintapuolisesti, sillä aika ei kertakaikkiaan antanut periksi tehdä ihan kaikkea.

Loppuun sitten tavoitteet ensi vuotta varten:

Aksun agit
- SM-nollat kasaan tulevan kesän sm-kisoja varten
- nollavarmuuden kasvattaminen

Jäynä
- VOI1
- agissa kisavalmius
- pakkokakkonen näyttelyistä

Elkku ei enää harrastele mitään ja sydänvaivojen realisoitumisen myötä myös hupiagilityt ovat mennyttä elämää. Tasapuolisuuden nimissä listattakoon kuitenkin Elkullekin edes yksi (sitäkin tärkeämpi) tavoite: nimittäin iloisena ja hyvinvoivana pysytteleminen!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Feliz Navidad

13 kommenttia
Joulukuu on edennyt ihan älyttömän nopeasti. Ohjatut treenit niin agilityssa kuin tokossakin ovat jääneet jo joulutauolle ja seuraavan kerran treenaamista jatketaan ohjattujen treenien merkeissä vasta joskus loppiaisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan suinkaan ole tarkoittanut sitä, että kaikki treenaaminen olisi jäänyt tauolle, ehei. Kotioloissa ollaan harjoiteltu uusia temppuja molempien koirien kanssa sekä valmisteltu voittajan liikkeitä Jäynän kanssa.




Kisoja tai kokeita ei enää tälle vuodelle ole tiedossa Aksun ja Jäynän kanssa. Vuoden aikana ehdittiin tehdä vaikka mitä niin agilityn kuin tokonkin saralla ja vissiin olisikin aika katsella hieman tavoitteita ensi vuottakin varten. Niihin palailen kuitenkin paremmalla ajalla, joulun jälkeen.


Jouluostokset on lahjojen osalta tehty jo, joulutorttuja on leivottu ja jääkaapissa on kinkku. Enää tarvitsee vain paketoida ne lahjat ja käydä ostamassa joulukuusi ja kaikki alkaa olla valmista jouluaattoa varten! Yleensä olemme laittaneet paketoidut lahjat kuusen alle ja ne ovat saaneet siellä olla ihan rauhassa aattoiltaan asti: koiratkin ovat vain käyneet nuuhkimassa kasasta omia lahjojansa, mutta jättäneet ne rauhaan. Tänä vuonna voi olla, että erästä neitikoiraa ei voi jättää valvomatta kuusen ja sen alle kätkeytyvien lahjakasojen kanssa.

Joulukuu ei varsinaisesti ole suosinut valokuvaajaa kelien puolesta, mutta torstaina uhmasin pakkasta ja lumipyryä ja ulkoilutin koirien ohella myös canonin. Kuvausrekvisiitaksi mukaan lähti pipo ja Hannin vanha punainen huivi. Koirat oli istutettava polulle, sillä vaikka upottavassa lumihangessa otetut kuvat olisivatkin olleet kenties jouluisia, ei niissä olisi näkynyt Näädästä kuin kirsunpää! Hanki on meinaan tosi syvä! Näiden kuvien myötä toivotan kaikille blogin lukijoille oikein hyvää joulua!

tiistai 11. joulukuuta 2012

Hei hei mitä kuuluu

11 kommenttia
Messari tuli. Ja meni. Myyntikojujen määrä oli pienentynyt viime vuosiin verrattuna, mikä oli kieltämättä pieni pettymys. Toisaalta, mitään ihan pakottavaa tarvettahan minulla ei millekään ollut ja silti onnistuin kojuista löytämään jotain pientä tuliaista koirille. Aksu sai vinkuvan dinon, Jäynän passi pinkit suojakannet ja molemmille yhteisesti tuli hankittua "lussupallo" ja jotain namusia. Ikuisena panta- ja hihnafriikkinä tietysti kolusin tarkasti kaikki panta- ja hihnakojutkin, mutta sain todeta, että suhteessa tarjontaan toinen koiristani oli liian iso ja toinen sitten liian pieni.




Jäynän äiti, Remy, viipyi meillä muutaman päivän viime viikolla. Rems sujahti laumaan varsin mutkattomasti: Rouvakoira vain asteli ovesta sisään ja ilmoitti olevansa koiralauman kiistaton kuningatar visiittinsä ajan. Aksu ja Jäynä vain nyökyttelivät ja hyväksyivät järjestelyn mukisematta.

Remyn vierailu oli oiva hetki perehdyttää Neiti Näätäkin vetohiihdon saloihin ja itsenäisyyspäivänä tuli korkattua hiihdot tälle talvelle. Huomautan tässä välissä, että "hiihto" on tässä kohdin hyvin venyvä käsite: suksien virkaa toimittavat näet minisukset, eikä niillä voi kolmen koiran valjakon perässä muuta tehdä, kuin pysytellä pystyssä ja liukua mukana. Jäynä syttyi vetämiseen melkein heti (jo toisella hiihtoreissulla), mikä ei sinänsä ollut ylläri. Näätä kun on erittäin innokas remmissä kiskoja ihan tavallisillakin lenkeillä. Tällä hetkellä vaikuttaisi lupaavasti siltä, että saan Jäynästä sen kaipaamani johtajakoiran. Aksu on innokas vetäjä, mutta yksin siltä ei löydy rohkeutta juosta ja vetää kunnolla. Kaverin kanssa Aksunkin voimakas neliveto käynnistyy hyvin.



Klikkailin tämän postauksen kategoriaksi vetohommien ohella kategorian Tämä päivä oli huono päivä. Tarkalleen ottaen se huono päivä oli viime perjantaina. Suuntasimme Elkun kanssa eläinlääkärille hampaita huoltamaan. Samalla kuunneltiin Elviksen sydän, joka ei ihan priimaa ole ollut. Sivuääni löytyi joitakin vuosia sitten ja on pysynyt oireettomana monta vuotta. Viimeksi sydän kuunneltiin noin vuosi sitten, eikä se silloin ollut hälyyttävä. Yllätys olikin melkoinen, kun tällä kertaa ell totesi sivuäänen olevan niin paha, että lääkityksen aloittaminen olisi ajankohtaista.

Päällepäin Elkusta ei siis edelleenkään näe, että sydämessä olisi mitään häikkää: Tyyppi sukeltelee lumihangessa ja leikittää itseään aura-auton aikaansaamilla lumipaakuilla aivan kuten aina ennenkin. Raskaat urheilut ja riehuttamiset etenkin hellesäillä saavat nyt kuitenkin jäädä. Näin ollen Elkku ei enää pääse aktivoitumaan seniorikoira-agilityn parissa kesäisin. Ei sillä, että se nyt olisikaan enää vuosiin ollut meidän pääasiallista yhteistä tekemistä. Elvis on omaksunut kotikoiran, seurakoiran ja oloneuvoksen roolin erinomaisesti. Arki Elkun kanssa muuttuu lähinnä siten, että jatkossa päivittäiselle ruokalistalle kuuluu myös pikkuruinen sydänlääke. Ikä ei vielä sekään paina ja hyvä niin. Elvis on maailman herttaisin ja kiltein koira ja toivonkin sille vielä mahdollisimman montaa hyvää vuotta! ♥