tiistai 31. joulukuuta 2013

Puhu äänellä, jonka kuulen

24 kommenttia


Aksu täyttää tänään viisi vuotta. Ei uskoisi. Voisin hokea taas sitä kovin kulunutta aika totta tosiaan rientää -sanontaa, mutta ehkä jätän sen (melkein kokonaan) välistä. Sen sijaan voinen jälleen todeta, että paljon on tultu eteenpäin hankalimmista ajoista Aksun kanssa ja hyvä niin! Oli näet ajanjakso, jolloin Aksun elämä silloisen kaksiomme seinien ulkopuolella tuntui hetkittäin miltein mahdottomalta. Siinä oli vitsit vähissä, kun koira pelkäsi naapurintädin ohella muitakin pihalla liikkuneita ihmisiä, kaikkia koiria ja niiden (kaukaistakin) haukuntaa, pikkulapsia (asuimme ison leikkikentän ja päiväkodin naapurissa), polkupyöräilijöitä, autoja, parkkipaikkoja (koska niillä on autoja ja ihmisiä), portaita ja niin edelleen. Paha ihmispelko oli varsin kokonaisvaltainen juttu, joka hankaloitti arkea kaikin tavoin. Kokonaan sitä ei ei ole edelleenkään kitketty pois, mutta ainakin sitä on saatu lievennettyä hurjan paljon ja voimme jopa harrastaa agilitya!

Edelleenkin joudumme ajoittain tilanteisiin, joissa toivoisin Aksun osaavan puhua: Voisin kysyä, mikä on vialla ja saada siihen selkokielisen vastauksen. En varmasti koskaan pääse sen pään sisälle ja meillä onkin toisinaan yhä tilanteita, joissa me ihmiset jäämme vain hämmentyneinä miettimään mitä ihmettä koiran päässä liikahteli hetkiä aiemmin. Aksu tekee tilanteista toisinaan mitä omalaatuisempia tulkintoja ja reagoi mitä kummallisimmilla tavoilla. Aksu on vähän sellainen E.T., jonka kanssa yritetään välillä suorastaan kilpaa soitella kotiin: Planeetalle, josta tuo otus tänne tupsahti koiran kroppaa asuttamaan.


Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat, yksinäisyyttä vai laumaa?


Vuodet ja Aksun oma lauma ovat tuoneet Aksulle rohkeutta ja tietynlaista tasaisuuttakin (joita tosin koetellaan taas ilotulitteiden muodossa), tasapainoista siitä silti tuskin koskaan tulee. Tie on ollut tavanomaista kuoppaisempi ja tuskin täysin sileäksi muuttuu koskaan. Parhaamme tehdään silti, että yhteinen matka olisi mahdollisimman viihtyisä kaikille osapuolille.

Tietoisesti ei tähän kyytiin hypätty mukaan, mutta ilman (nimenomaan) Aksua en olisi tavannut muutamia aivan mahtavia tyyppejä, jotka ovat tätä nykyä hyviä ystäviä. Jäynääkään meillä ei luultavasti olisi, sillä alunperin ajattelin, että yksi aktiivinen harrastuskoira kerrallaan riittäisi. Ainakin opiskeluvuosieni ajan (enää en olisi sitä mieltä). Australianpehmoni on siis tuonut elämääni paljon sellaista, jota en kuunaan vaihtaisi pois.


Puhu äänellä, jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän, runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen, salaisuuksien selittäjän, kertojan kaikkitietävän


Pitemmittä puheitta, PALJON ONNEA PAKKEL!! Toivotaan, että vuodesta 2014 tulee vielä edeltäjäänsäkin parempi! Sitä ennen tosin vietetään vielä uudenvuoden juhlat kotona, verhot visusti kiinni ja leffaäänet/musiikki täysillä, ettei Aksun tarvitse kuulla rakettien pauketta.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Ja kuinkas sitten kävikään?

13 kommenttia


Loppuvuosi on mennyt vähän harakoille Aksun sairastuttua kennelyskään. Viheliäinen tauti, joka tuli Aksulle vieläpä melko pahana tuossa jonkin aikaa sitten. Limaklönttejä oli pitkin lattioita yllinkyllin, mutta onneksi höyryhengitys helpotti. Aksun yskiminen loppui jo hyvissä ajoin ennen joulua (ja Jäynä ei edes alkanut yskiä (toivottavasti ei enää alakaan *kopkop*)), mutta muista koirista pysytellään vielä jonkin aikaa Aksun ja Jäynän kanssa erossa.

Koska vuosi 2013 totta tosiaan on ihan pian ohi, katselin läpi tälle vuodelle asetettuja tavoitteita ja mietiskelin jotain pientä tavoiteltavaa vuoden 2014 varalle.
Aksun agit 2013
- SM-nollat kasaan tulevan kesän sm-kisoja varten
- nollavarmuuden kasvattaminen
Agilitytavoitteiden täyttymisestä puhuinkin jo aiemmin, vuoden viimeisistä agikisoista blogatessani. SM-nollia ei saatu kasaan, mikä ei oikeastaan jäänyt edes kaihertamaan. Joukkuekisasta saatiin ihan riittämiin arvokisafiilistä ja meillä oli hauskaa! Nollavarmuus taisi pysyä jokseenkin ennallaan.
Jäynä 2013
- VOI1
- agissa kisavalmius
- pakkokakkonen näyttelyistä
Jäynä keräsi tokoista TK3 tunnuksen keväällä ja ahkeroi loppuvuoden erikoisvoittajaluokassa, josta saldona 2 x EVL1. Palveluskoirapuolella läpäistiin BH-koe ja agissa Jäynä nousi kolmosiin.

Ainoa, joka jäi saavuttamatta, oli pakkokakkonen näyttelypuolelta. Tosin, ei sitä kovin ahkerasti lähdetty edes tavoittelemaan. Mahdettiin käydä vain yhdessä näyttelyssä, josta tuli tulokseksi T, koska tuomarin mielestä Jäynä ei näyttänyt oikein aussielta (olen erimieltä). Katsotaan, jos löydettäisiin ensi vuonna tuomari, joka tunnistaa aussieksi myös tälläisen kooltaan kompaktimman ja turkiltaan vaatimattomamman version.

Ne ensi vuoden tavoitteet sitten?

Aksun kanssa ei liiemmin ole tavoitteita ensi vuodelle. Toki ne hyppysertit olisi kivoja saada, mutta niitä ei lähdetä mitenkään järin tosissamme tavoittelemaan. Näillä kaarteilla ollaan serteissä kiinni etelärannikolla vasta, kun ne nopsat huippukoirakot epäonnistuvat. Kaarteiden aktiivinen työstäminen pienemmäksi saa myös jäädä, koska vaikka ne treeneissä onnistuisivatkin, niin kisoihin asti eivät taidot kanna ylivireen takia. Mikäli kisavire saadaan (vihdoin) korjattua alemmaksi, niin homma on jo paremmilla kantimilla. SM-nollien kerääminen ei tunnu kovinkaan tarpeelliselta tavoitteelta, sillä sm-kisoihin ei näillä näkymin ole tarkoitus reissata. Treenataan ja kisataan rennolla mielellä!

Jäynän kanssa tavoitteena on nyt sitten se tokovalioituminen ja agipuolella koitetaan saada aikaiseksi nollia kisoista. Muuten sitten tehdään fiilispohjalta hommia ja sen mukaan, kun aika riittää! Minun pitäisi ensi vuoden aikana valmistua ammattiin ja heittää hyvästit opintotuelle, joten viimeiset rutistukset koulussa saattavat viedä aikaa ja energiaa aiempia opiskeluvuosia enemmän.

Elkulle toivotaan edelleen vain hyviä eläkepäiviä ja paljon kivoja leluja.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Jossain sataa valkeaa lunta ja on kaikki kuin unta

8 kommenttia

Ei tullut valkoista joulua tänne eteläiseen Suomeen, mutta onneksi joulukorttikuvaa varten löytyi koneen kätköistä ennenjulkaisematon lumikuva vuoden takaa. Vuosi sitten joulusää olikin hieman toisenlainen. Toivottavasti alkuvuodesta saadaan mekin vihdoin lumet maahan, jotta päästään vetourheilemaan. Sitä odotellessa ennätetään kuitenkin rauhoittua ensin joulun viettoon!

Oikein mukavaa ja rauhallista joulua kaikille blogia seuraaville!
-Sarianne & aussiet

maanantai 9. joulukuuta 2013

Tulin, näin ja räksytin

7 kommenttia


Vuoden vikat agikisat juostiin eilen Ojangossa. Jäynä tehtaili pari hyllyä räksytyksen kera, mutta Aksu kunnostautui ja teki vitosen radan (keinulta kontaktivirhe) sekä kauko-ohjauksella toteutetun hyppärinollan sijoituksella 3./55. Ikävä kyllä sertin nappasi tokaksi sijoittunut, mutta ei se nyt ihan kauhean kauan jaksanut harmittaa, kun palkintokassista löytyi suklaapusuja minulle ja uusi vinkuötökkälelu Aksulle.

Aksun kanssa startattiin tänä vuonna 25 kertaa, mikäli SAGIn tilastointiin on uskominen. Näistä seitsemän starttia poiki nollan, loput olivat hyllyjä tai virhepisteillä varustettuja. Yksi nolla toi hyppysertin, yhdellä oltiin voittamassa piirinmestaruuskisoissa joukkuehopeaa. Osallistuimme myös SM-kisoihin (joukkuekilpa) ekaa kertaa. Viiden parhaan joukkoon päästiin tuloslistoilla viisi kertaa eli muutamista kisoista tultiin kotiin palkintojen kanssa. Kivaa vaihtelua. Nollavarmaksi Aksua ei edelleenkään voi sanoa ja sen kaarteet ovat ihan hillittömät, kun se sille tuulelle sattuu. Tottelevaisuusaste on kuitenkin noussut ja Aksun kanssa on ollut tosi kivoja ratoja, joilla kaikki on tuntunut niin tajuttoman helpolta!

Jäynän kanssa agilitystartteja kertyi yhteensä 14 (myöskin SAGIn sivuilta laskettu). Nollia tuli yhteensä kuudesta startista ja kaikki nollat tulivat ykköskakkosista, joissa startattiin yhteensä kymmenen kertaa. Mukaan mahtui jokunen nollavoitto. Kolmosissa tehtiin vain hyllyjä ja löydettiin Jäynästä räksyttävä kisamoodi, joka osaa irrota paremmin, kuin treeni-Jäynä. Jänski on ihan vaiheessa vielä, mutta erittäin kehityskelpoinen. Aksun ja Jäynän ohjaaminen tuntuu jo näiden kahden kokoeron takia keskenään ihan erilaiselta, sillä siinä missä Aksulle pitää aina muistaa antaa paljon tilaa, mahtuu Jäynä tulemaan pienemmästäkin rakosesta. Toisaalta kisayhteistyö Jäynän kanssa on vielä niin alkutekijöissä, että Aksu tuntuu tavallaan helpommalta. Tiedän Aksun heikkoudet ja vahvuudet ja Aksukin tietää minun oikkuni. Ajan kanssa opimme kyllä tuntemaan toisemme Jäynänkin kanssa, siitä ei ole pelkoa.

Joulutauko alkaa ihan pian ja se tulee kyllä tarpeeseen! Siitäkin huolimatta, että meillä on ollut varsin leppoisa agitahti. Ennen olin agilitytauon tarpeessa vain keväisin. Nyt kahta kisakuntoista koiraa treenatessa myös joulutauko tulee tarpeeseen. Usein sanotaan, että kaksi koiraa menisi siinä missä yksikin. Olen aina ollut erimieltä. Lenkeillä on molemmat kädet varattuina, ruokakippoja pitää täyttää kaksi, paijattavia on kaksi ja treenattavaakin on tuplasti. Se on kuitenkin jo ihan toinen juttu se. Agilityvuodesta 2013 sen sijaan totean vielä lopuksi, että oli kyllä paras pitkiin aikoihin!

torstai 5. joulukuuta 2013

Jälkeenpäin alat katua taas, sanot vietit vei ja äänet kutsui

9 kommenttia
Aika menee käsittämättömän nopeasti. Äsken oli vielä koko syksy aikaa tehdä opiskeluprojekteja, nyt on vain pari viikkoa, kun suurimman osan pitäisi olla valmiita syyslukukauden lähestyessään loppuaan. Kiirettä pitää siis.



Jäynä on keksinyt, ettei sen tarvitse enää totella jokaista käskyä ja se on kehittänyt itselleen uuden uhmakkaan omantahdon. Oli hauskaa, kun se esitteli sitä myös vuoden viimeisessä tokokokeessa ja muun muassa luoksetulossa juoksi ohitseni ja meinasi karata selkäni takana olleiden kehäsihteereiden luokse. Keskeytin sen kokeen, koska Jäynä oli ihan tööt. Kotona se on varastellut pöydiltä minkä ehtii ja yhdellä lenkillä nosti rusakon jäljen ja katosi sen perään. Oli omilla teillään hädintuskin viisi minuuttia, mutta se tottavie tuntui tunnilta. Jäynällä on siis jonkinsortin myöhäinen uhmaikä, mutta onneksi tässä on joulutauko ihan kulman takana ja voidaan keskittyä vain arkiolemiseen (sääntöjen muistelemiseen).

Uhmaiästä huolimatta korkkasimme Jäynän kanssa kolmoset agilityssa toissaviikolla ja ne kisat menikin ihan hyvin, vaikkei nollia tullutkaan. Kontaktit ovat yhtäkkiä loksahtaneet kohdilleen (ainakin toistaiseksi, kopkop) ja Jäynä teki ne ihan superhienosti kisoissa. Muutenkin olisi radat voineet mennä hyvin, jos en olisi sortunut ohjaamaan pilkunviilari-Jäynää samoin, kuin ohjaan paljon suurpiirteisemmin ohjattavissa olevaa Aksua. Vielä yhdet agilitykisat ja paljon odotettu shoppailukierros messarissa ja koiraharrastusvuosi 2013 on ainakin agilityn ja tokon osalta saatettu päätökseen. Kunhan saadaan sitä lunta, niin päästään vetohommiin! Peilijäässä olevat tiet eivät innosta edes canicrossailuun.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Vielä hetken on Movember

7 kommenttia


Sara haastoi meidät koirien Movemberiin. Haaste taisi tulla Jäynälle, mutta koska Jäynä tuntuu viime aikoina vieneen leijonan osan blogihuomiosta, annoimme haasteen yhteistuumin Aksulle.

Aksun viiksimallin esikuva on Hercule Poirot. Osa ehkä huomasikin, etteivät muhkeat viikset ole aidot, vaan pahvinen huijaus. Onneksi taustalla näkyy Aksun oikeita ihan omia viiksiä jokunen. Valkoiset viikset valkeaa turkkia vasten ovat hankalasti ikuistettavissa, mutta löysin yhden vanhan kuvan, josta ne erottuvat poikkeuksellisen hyvin. Sen voi kurkata täältä.

Koska haaste pitää laittaa eteenpäin (vähintään kolmelle), niin haastan tässä myös Emman, Tiinan ja Josefiinan kuvaamaan koiriensa viikset!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Oh the wind whistles down the cold dark street tonight

7 kommenttia

Kuvan on ottanut Tiina.

Eilen oli Jäynän kuudes kerta erikoisvoittajaluokassa ja kisakirjaan kirjattiin hyvä kakkostulos, 250 pistettä. Olisi ollut ykkönen ilman nollattua zetaa, mutta sitä nyt ei auta harmitella. Huomaan taas jossittelevani, vaikka olen ollut aikeissa luopua tästä huonosta tavasta.

Liikkeet oli sekoitettu oikein kunnolla ja ensimmäistä kertaa ikinä satuttiin Jäynän kanssa sellaiseen kokeeseen, jossa ryhmäliikkeet tehtiin aivan lopuksi ja nekin vielä käännetyssä järjestyksessä (ensin paikkamakuu ja sitten paikkaistuminen). Oltiin Jäynän kanssa ensimmäisenä vuorossa yksilöliikkeissä ja ekana suorittaessa oli oikeastaan kivempaa, että ryhmäliikkeet olivat vasta ihan vikana. Ensimmäisenä tulee inhottava hoppu paikallaolojen jälkeen viritellä koira yksilöliikkeisiin. Tuomarina oli meille uusi tuttavuus, Pulliainen, ja tykkäsin siitä, että tuomari kertoi mistä pistevähennykset johtuivat. Oma jännityksenikin laimeni, kun tuomari oli mukavan puhelias.

Paikkaistuminen 10. Onnistui ihan Jäynälle tyypilliseen tyyliin. Jos oikein muistan, niin Jäynä on saanut tästä jokaisessa kokeessa kympin. Istuu aivan hievahtamatta! Voisin siis lakata jännittämästä tätä.

Paikkamakuu 8. Jäynä oli ihan sitä mieltä, että ensin kuuluu tehdä paikkaistuminen. Ei vissiin ollut varma siitä, kuuliko oikein, kun käskin maahan ja vajosi puoliväliin tuijottamaan sellaisella "oletko aivan varma?"-ilmeellä. Toisella käskyllä meni alas asti.

Seuruu 9. Muuten nättiä, mutta kontakti tippui muutamassa kohdassa. En yhtään tiedä mitä Jäynä tuijotteli, mutta huomasin kyllä, kun sen katse harhaili. Selvästi etsi jotain katseellaan.

Zeta 0. Heti liikkeellelähdössä huomasin, ettei Jäynä ole kuulolla. Minun mielestäni tuijotteli etuviistossa ollutta ruutua ja oli sen oloinen, että haluaisi syöksyä sinne. Kaksi ensimmäistä vaihtoa menivät väärin. Harmitti, koska zetan jälkeen oli jäljellä enää ryhmäliikkeet ja luoksetulo ja muuten koe oli mennyt tosi hyvin.

Luoksetulo 6. Juu ei ollut aikomustakaan pysähtyä! Senkun laukkasi vain! Kaksi käskyä ensimmäiseen pysähdykseen, joka vaaaalui. Pitäisköhän treenata tätä joskus?

Ruutu 8 . Annoin toisen käskyn, kun seisoi ruudussa. En ollut varma siitä, onko riittävän sisällä maahanmenoa ajatellen, joten käskin syvemmälle ruutuun. Tuomarin mukaan turha käsky, olisi ollut hyvin sisällä alunperinkin.

Ohjattu nouto 9. Piste lähti, koska tiputti palautuksessa raville muutaman metrin ennen minua. Muuten vauhti oli hyvä ja tykkäsin kyllä itse tästä ihan tosi paljon! Ohjattu nouto on ollut meille se hankala juttu ja sitä on nyt saatu korjattua kivasti. Lähti merkiltä nätillä kaarella ja nosti kapulan epäröimättä. Jes!

Metallinouto 9. Tässäkin pistevähennys palautusvauhdin tippumisesta.

Tunnari 9. En muista oliko se tämä vai metallinouto, jossa Jäynä kääntyi takaisin sivulle ihan ääreishitaasti! Hetken jo luulin sen tiputtavan kapulankin, kun se asetteli itseään perusasentoon niin rauhassa ja huolella.

Kaukot 10 . Nää oli niiiiiiiin hienot! Ei liikkunut yhtään eteen eikä taakse!! Jipii!!!

Kisakirjojen jaossa tuomari kommentoi vielä, että Jäynä työskentelee tosi kivan näköisesti. Niin se kyllä työskentelikin. Ehdottomasti yksi parhaista kokeistamme, vaikkei ykköstä tullutkaan. Illalla Jäynä hyppäsi pallon kanssa vierelleni istumaan ja tuijotti pitkään suoraan silmiini. Sovittiin, että yritän olla ensi kerralla yhtä rennolla mielellä kehässä ja unohtaa tämänkertaisen epäonnistumisen zetassa. Sen epäonnistuminen oli vain vahinko.

ps. Otsikko tulee tästä. Soi eilen illalla radiossa ja jäi päähän.

torstai 14. marraskuuta 2013

Jäynä 2v

19 kommenttia



Jäynä juhli eilen toisia synttäreitään! Hankala uskoa, että Näätiskin on jo kaksivuotias! Pentuajat tuntuvat jo varsin kaukaisilta ja tuntuu, kuin meillä olisi ollut kaksi aikuista koiraa aina.

Toinen vuosi toi Jäynälle tullessaan kyvyn rauhoittua ja suuremmilta tuhotöiltä on viime kevään jälkeen vältytty. Edelleenkin Jäynällä on joitakin pieniä projekteja, mutta tämä puuhasteluinto on yhä etenevissä määrin alkanut suuntautua sallittuihin asioihin (koirien lelukopan sisältöön). Pian viitsii paikata portaista irti revityn muovimatonkin, kun ei tarvitse pelätä sitä, että puuhakas pentu kiskoo sen hetken päästä uudelleen irti. Tarmon määrä ei kuitenkaan ole vähentynyt ja Jäynä on aina valmis töihin, oli se sitten tokoa, agilitya tai vaikkapa canicrossailua. Kaikki tekeminen on hauskaa tekemistä, jos Jäynältä kysytään!

Sen lisäksi, että Jäynästä kasvoi hyvä harrastuskoira, on se myös lempeä ja tasapainoinen lemmikki. Jäynän voi ottaa minne tahansa mukaan ilman, että tarvitsee miettiä sen henkisen kantin riittävyyttä. Se, jos mikä on hyvä juttu. Jäynän kanssa on mukava elää ja harrastaa. Aika näyttää mitä kaikkea vielä ehditäänkään tehdä ja kokea!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vastauksia, vastauksia

6 kommenttia
Sain yhdentoista kysymyksen haasteen sekä Jenniltä että Riitalta.



Miten päädyit juuri tähän rotuun?
Halusin koiran, joka sopii agilityyn ja jolla on pk-oikeudet. Nämä kaksi vaatimusta rajasivat jo hyvin tehokkaasti sopivien rotujen määrää.

Mikä koirallisessa arjessa on vaatinut eniten totuttelua sinulta? Oliko aamulenkit alkuun ihan mahdottomia? Tai ällöttikö alkuun kerätä koiran jätökset?
Hmm. Hyvä kysymys. Meillä on ollut koira perheessä niin monta vuotta, että ainakin lenkkeilyyn on tottunut jo aikoja sitten. Ehkä se oli maalta kaupunkiin muuttaessa se jätösten kerääminen. En millään meinannut muistaa ottaa kakkapusseja joka lenkille mukaan ja usein jouduin siihen noloon tilanteeseen, kun yhtään pussia ei ollut ja joku koiraton ulkoilija tuijotti merkitsevästi ohikulkiessaan.

Onko sinussa ja koirassasi paljon samaa? Molemmat yhtä herkkiä tai rämäpäitä?
Olen muutamaan otteeseen todennut parillekin kaverille, että vakka totta tosiaan löysi kantensa, kun kohtasin Aksun. Minäkin osaan toisinaan paineistua herkästi ja jäädä märehtimään turhia asioita. Jäynän kanssa muistutamme toisiamme eniten jälkitreeneissä: Kummallakin on enemmän intoa, kuin malttia. Siitä huolimatta toistaiseksi ollaan pysytty reitillä ainakin kohtuudella!

Mieleenpainuvin kommentti joltain kouluttajalta? Miksi se juurikin se jäi mieleen?
Aksun kohdalla muistan sen, kun eräs kouluttaja sanoi "Se on hyvä koira". Se on jäänyt mieleen siksi, että se oli eka kerta, kun joku kouluttaja kehui Aksua hyväksi. Jäynänkin kohdalla ihan sellainen simppeli "siitä tulee nopea"-kommentti on ollut mieleenpainuvin.

Mitä paheita koirallasi on?
Jäynä on häpeilemätön varas. Se tsekkaa pöydät ihan rutiininomaisesti, vaikka se harvoin edes löytää sieltä mitään. Se kuitenkin palkkautuu jo ihan vain pöydän pintaa nuolaisemalla. Aksussa taasen on ajoittain remmirähjän vikaa. Jostain syystä Aksu inhoaa erityisen paljon kaikkia asuinalueemme huskyja. En tiedä mikä sitä niissä niin sapettaa.

Jos saisit Elsan viikoksi lainaan, millaiseksi viikoksi sen kuvittelisit? Millaista puuhaa keksisit Elsan kanssa? Mitä harrastuksia voisit kokeilla Elsan kanssa? Lähtisitkö kokeilemaan metsästystä Elsan kanssa?
Viikko alkaisi luultavasti sillä, että Aksu vietäisiin hoitoon toisaalle (sen on hankala sulattaa vieraita koiria reviirillään). Jäynän ja Elsan kanssa viikko menisi varmaan aika tavanomaisesti. Mitään harrastuksia en tohtisi lähteä kokeilemaan, joten pitäydyttäisiin varmasti vain normaalilenkkeilyssä.

Onko käynyt koskaan niin, että on ollut hirveät ennakkoluulot jotain koiraharrastusta kohtaan, sitten kun olet ko lajia kokeillut niin oletkin ihan myyty?
Toko on lajeistamme ehkä eniten tälläinen. Pidin sitä alunperin ihan hirvittävän tylsänä ja tosikkojen hommana ja kappas vain; Aksun kanssa on tahkottu TK1 ja Jäynän kanssa tähtäimessä on TVA. Aina toisinaan olen valmis lyömään hanskat tiskiin, mutta hyvien koulutusten jälkeen olen täynnä treeni-intoa ja aivan rakastunut koko lajiin.

Mikä koiraharrastuksessa on parasta? Koiran kouluttaminen, kanssatreenaajat tms?
Pidän ihan hirveästi kouluttamisesta. Toisinaan ongelmat ovat ihan hirvittävän tuskallisia ratkottavia, mutta sitten, kun ne lähtevät ratkeamaan, tulee sellainen jotain suurta saavuttanut -olo.

Pahin moka mitä olet koirasi kouluttamisessa tehnyt? Mitä siitä seurasi?
Jos ihan meidän lajien kautta alan tätä pohtia, niin tokossa kämmäsin Jäynän kanssa siinä, etten älynnyt tehdä sille myös vauhtia alusta asti. Lisäksi se kyttäsi milloin mitäkin merkkiä/kosketusalustaa/palloa ja vahingossa vielä vahvistin sen kautta sellaista hiippailua. Siitä seurasi se, että Jäynä tekee osan liikkeistä turhan verkkaiseen tahtiin. Näin jälkikäteen on yllättävän hankalaa purkaa sitä mielentilaa ja saada koira päästämään irti väärästä ajatuksesta. Jäynä on aika pikkuvanha pilkunviilari ja se noudattaa aika orjallisesti oppimiaan kaavoja. Onneksi Näätis on kuitenkin nuori ja aivan alussa vielä monessakin suhteessa eli meillä on aikaa oppia!

Aksun kanssa olisi pitänyt agilityssa panostaa pelkän irtoamisen sijaan myös käännösten opetteluun. En tiedä olisiko sekään tosin kaikkea pelastanut, mutta ehkä se kuitenkin osaisi kääntyä edes ihan vähän paremmin, jos sitä olisi aivan alusta opetettu tekemään niin.

Milloin koirasi saa sinut nauramaan? Entä onko se hyvä lohduttaja?
Aksu saa minut nauramaan silloin, kun se on saanut uuden lelun ja bilettää sen kanssa. Sen ilme on niin täynnä onnea, kun se löytää kassista uuden lelun. Jäynä taasen naurattaa silloin, kun se luikertelee syliin sohvalle, vaikka sitä on juuri kielletty. Se osaa näyttää niin hirvittävän söpöltä ja todellakin tietää mistä naruista kannattaa vedellä saadakseen tahtonsa lävitse.

Aksu on näistä se, joka osaa lohduttaa hyvin. Tai ainakin se reagoi alakulooni hyvin herkästi laskemalla päänsä syliini.

Onko koirallasi erityisen hyviä koirakavereita?
Aksun paras kaveri on aussienarttu Stella. Jäynä on tykännyt hirveästi treenikaverin bordercollienartusta.

Jos sinun pitäisi muuttaa ulkomaille, mihin maahan muuttaisit?
Hmm. En tiedä. Vaikka mieleni tekisikin suunnata jonnekin lämpimään (välimeren rannalle!), niin ehkäpä silti muuttaisiin Kanadaan, Irlantiin tai Englantiin.

Kolme maata, joihin et haluaisi matkustaa? Miksi?
Iran, Irak, Jemen. Liian levottomia paikkoja.

Kumpi on söpömpi, pentu vai veteraani-ikäinen koira?
Molemmissa on kyllä puolensa, kieltämättä. Vaaka kallistuu kuitenkin ihan täpärästi pentujen puolelle. Aivan sellaiset pikkuiset (alle luovutusikäiset) pennut on jotain uskomattoman söpöä!

Liittyykö unelma-ammattisi eläimiin? Miksi/miksi ei?
Ei liity. Pidän eläimet mielummin vain harrastuksena.

Pelottavin hetki koirasi kanssa?
Se, kun Hanni tippui kevätjäihin ja miltein hukkui.

Luetko paljon muita eläinblogeja?
Seuraan lähinnä koirablogeja sekä joitain ihmisblogeja.

Asuisitko mielummin maalla vai kaupungissa? Perustelut.
Maalla ihan ehdottomasti! Asuin muutaman vuoden kaupungissa kerrostalolähiössä ja se ei kertakaikkiaan ollut minun juttuni. Ärsytti, kun metsälenkille päästäkseeni piti ajaa autolla johonkin. Lisäksi melua riitti ihan toisella tavalla, kuin nykyisessä asuinpaikassamme.

Missä asioissa haluaisit kehittyä koiranomistajana?
Tarvitsisin lisää malttia ja suunnitelmallisuutta. Innostun nopeasti ja lähden treenaamaan uusiakin juttuja sen kummemmin suunnittelematta. Pieni suunnitelmallisuus ei olisi pahasta.

Pahin pelkosi?
Se, että perheelle/lähimmäisille/itselle sattuu jotain kamalaa.

Missä (elämäntilanteessa) luulet olevasi 3 vuoden päästä?
Toivon mukaan vakituisissa töissä omalla alalla.



Mikä on mielestäsi paras valokuva lemmikistäsi? Miksi?
En tiedä ovatko nämä parhaat, mutta ainakin tämänhetkisiä suosikkeja niistä, jotka on ladattu Pakseliin

Aksun kuvassa tykkään väreistä ja siitä, että Aksu näyttää aivan siltä, kuin se olisi yhtä lumihangen kanssa (kuten se usein talvisin onkin). Onhan se vähän puhkipalanut, mutta juuri se puhkipalaneisuus hävittää tuon rajan koiran ja lumen väliltä. Elviksen kuva on paras kuva Elkusta ikinä! Se on niiiiin itsensä näköinen siinä! Jäynän kuvassa tykkään Jäynän ilmeestä. Tässäkin koiran rajat häviävät takakontin mustaan taustaan hauskasti ja kuvassa on aavistus studiomaisuutta. Mustanpuhuva kuva tuo myös kivasti esille Jäynän nappisilmät, joita fanitan.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

"Sun liikkeet rekisteröiden, liikun riehakkaasti elämöiden"

24 kommenttia
Takana on sen verran toiminnantäyteinen viikonloppu, että nyt kyllä väsyttää! Lähinnä minua siis. Koirat tuntuvat jo latautuneen ja olevan valmiina uusiin koitoksiin.



Lauantaina vietettiin tuntikaupalla aikaa agilitykisoissa Aksun kanssa.
Ensimmäinen rata oli ihan sujuvaa menoa, Aksu oli kuulollakin. Varasti tosin lähdöstä ja tiputti vihoviimeisen riman (oli muuten ensimmäinen kerta, kun käy niin), joten vitosella tultiin maaliin. Ihanneaika alitettiin ihan mukavasti. Toisella radalla Aksu lähti käsistä ja villiintyi. Se ei ollut enää ollenkaan hallinnassa ja kun yritin kutsua sen luokseni, juoksi se vain huutaen ohi. Sain lopulta pysäytettyä ja siltin kaulasta, käskin sivulle ja seuruutin ulos radalta. Aksu vaikutti ihan tyytyväiseltä, kupli innosta ja pompahteli vierelläni, kuin villivarsa.

Ennen kolmatta rataa heittelin Aksulle pihalla palloa. Siihen se purkikin ylimääräisen energian mainiosti. Harmillisesti radalla sitten vitonen, kun Aksu pyörähtikin pois putkelta, jonne oli jo työntänyt kuononsa sisään! Harvinaista se on tämäkin (irtoaminen ei ole yleensä meidän ongelma). Myöhemmin samalla radalla koimme hieman teknisiä ongelmia, kun treenitaskuni lukitus meni rikki ja se putosi kesken radan päältäni. Meillä oli jo vitonen, joten nostin treenitaskun käteen ja jatkoin radan loppuun asti treenimielellä. Aksu oli hyvin kuulolla, haki hankalan keppikulman nätisti ja sai ihan ansaitusti kehut ja narupallopalkan radan jälkeen samalla, kun itse ihmettelin treenitaskun toimintaongelmia.

Sunnuntaina vaihdoin lajia ja koiraa, kun suuntasin Jäynän kanssa tokokokeeseen.
Matkaan lähdettiin epäinhimillisen aikaisin (ottaen huomioon, että oli kuitenkin sunnuntaiaamu) Jäynän Remy-äipän ja Linda-kasvattajan kanssa.

Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 9
Seuruu 9
Zeta 7
Luoksetulo 9
Ruutu 7
Ohjattu nouto 10
Metallinouto 10
Tunnari 10
Kaukot 9

YHT. 286 pistettä ja siis EVL1

Saatiin kokeesta se, mitä toivoinkin eli toinen EVL1-tulos. Liikkeet tehtiin kahdessa osassa: ensimmäisessä kehässä tehtiin seuruu, zeta, ruutu ja luoksetulo. Toisessa kehässä tehtiin ohjattu nouto, metallinouto, tunnari ja kaukot.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jäynä työskenteli heppojen hajujen keskellä (koe oli siis ratsastustmaneesisssa). Ensimmäisessä kehässä se vähän haisteli aina tilaisuuden tullen, mutta toisen kerran kehään mentäessä oli tullut jo siihen tulokseen, että hepat on so last season ja työskenteli ihan hyvin. Huonoin liike tänään oli ruutu ja paras onnistuminen koettiin ohjatussa noudossa, jossa Jäynä ylläpiti kivan vauhdin kapulaa hakiessaan!

Nyt on siis kaksi ykköstä kirjattu kisakirjaan ja TK4 on enää yhdestä ykkösestä kiinni. Varsinaiseen valioitumiseen tarttetaan vielä se pakkokakkonen näyttelypuolelta ja sen hankinta nyt ainakin jää ensi vuodelle ihan varmuudella. Tokokoesuunnitelmia kuitenkin olisi vielä tälle vuodelle. Katsotaan mitä ehditään toteuttaa.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Listen!

5 kommenttia
The wind is rising, and the air is wild with leaves
We have had our summer evenings, now for october eves!






Meillä vallitsee ärsyttävä kelien välimaasto. Eilen aamulla oli pakkasta, tänään näyttäisi satavan vuoroin vettä, vuoroin räntää. Poutapäivinäkin on hankalaa pukeutua lenkeille, sillä ohuella takilla tulee kylmä ja hieman paksumman takin kanssa tulee kuuma. Kaksi vuodenaikaa riittäisi ihan hyvin. Talvi ja kesä. Jos nyt ylipäätään on pakko olla muita vuodenaikoja kesän lisäksi.

Odotin Jäynälle juoksujen jälkeen jotain massiivista karvanlähtöä. Ei ole vielä tapahtunut. Aksu sen sijaan pudottaa turkkiansa, kuin paraskin narttu. En tiedä mistä sitä pohjavillaa mukamas enää riittää. Nyt tosin tippuu jo päällikarvakin. Yleensä vissiin kastraation jälkeen urokset kasvattavat paksun turkin. Joo ei Aksu. Muhkeat kauluskarvat ovat enää vain muisto. Kaulapantaa ei tosiaankaan ennen turkin seasta nähnyt ollenkaan. En silti valita, sillä tykkään kevyempiturkkisista koirista (jos aussieista olisi olemassa lyhytkarvainen versio, ottaisin heti sellaisen. Lyhytkarvainen perhoskoirakin olisi vinkeä). Tosin luulen, että talveksi Aksu pistää kyllä kunnon talviturkin päälle. Niin kävi viime vuonnakin.

lauantai 12. lokakuuta 2013

I couldn't get any bigger with anyone else beside of me

21 kommenttia


Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 10
Seuruu 8 vire kaakossa, edisti hitusen
Zeta 8,5 JEEE! Onnistuttiinpas!
Luoksetulo 7 hiipi ensimmäisessä pysäytyksessä
Ruutu 8 käskin syvemmälle ruutuun
Ohjattu nouto 9
Metallinouto 9
Tunnari 10
Kaukot 8 ensimmäiseen vaihtoon kaksi käskyä

YHT. 275,5 pistettä, sij. 3./7 ja siis EVL1

Aamulla vatsaa väänsi ja käsiä tärisytti. Yritin tehdä rentoutumisharjoituksia ja psyykata itseäni siihen, että lähdetään vain tekemään kivat treenit. Koepaikalla jännitystä ei yhtään lievittänyt se tieto, että olisimme taas kerran Jäynän kanssa ensimmäisenä suoritusvuorossa. Helpotusta toi sentään se tieto, että kaikki olisi suurinpiirtein kerralla ohi, sillä kaikki yksilöliikkeet tehtiin putkeen. Kirjoittelin pisteiden perään muutaman pointin, joka jäi mieleen. Noin muuten minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä pisteet lähtivät. En jännitykseni takia muista aina kehästä kaikkea kovin tarkasti. Kehän laidalle Jäynän suorittaminen oli kuulema ollut kivan näköistä ja tasaista. Jäynä oli ainakin innokas ja ehkä olin itsekin ihan vähän rennompi, kuin aiemmin?

Palkaksi Jäynä sai kasan lihapullia ja aamupalanappulat. Itseäni muistin kehua myös ja palkata angry birds -lakupötköllä. Palkintokassista löytyi tällä kertaa vilkkuvalo, heijastinliivi, juomapullo ja vetolelu, jonka Aksu itseoikeutetusti omi itselleen heti bongattuaan sen kassista (se osaa jo etsiä Jäynän laukuista uusia leluja, kun tulen kahdestaan Jäynän kanssa kotiin jostain). Palkintokassin lisäksi kotiin lähti pokaali ja nappulapussi. Varsin runsaat palkinnot siis!

Tavanomaisen palkintoposeerauksen sijaan liitin postaukseen kuvan aussiekaksikostani. Jäynä on ihan huippuhurtta, mutta Aksu omine ongelmineen ja hankaluuksineen on haastanut minua ihan toisella tavalla, kuin kukaan muu koira tätä ennen. Koen, että Jäynän tokomenestys on osittain Akselin ansiota, sillä ilman Aksua minulla ei olisi ollut niin montaa ässää hihassa Jäynän tokoja ajatellen. Hyviä koiria ne molemmat on, omilla tavoillaan.

It's like you're my mirror
My mirror staring back at me
I couldn't get any bigger
With anyone else beside of me

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kesällä kerran

8 kommenttia


Videon teki Pasi

Iltalenkeille on jo tarvinnut lapasia ja aamulenkeillä on ollut kuura maassa. Videolle taltioiduista järven rannoilla vietetyistä kesäilloista tuntuu olevan jo pieni ikuisuus.

Aksu tarvitsi tänä kesänä (vai pitäisikö sanoa viime kesänä) vain muutamalla ensimmäisellä uimareissulla pelastusliivejä, muilla se ui jo sujuvasti ilman. Siitä on tullut aika rohkea uimari ja se jopa hyppää uimaan (tyylillä)! Näätämöinen on entisessä elämässään ollut kenties saukko ja se ei rohkaisua tarvitse järveen hypätäkseen. Lätäköihin neitikoira ei sen sijaan astu tassullakaan, toisin kuin Aksel, joka nyt syksyn myötä rymyää jokaikisen ojan läpi  

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Like thunder gonna shake the ground

20 kommenttia


Tänään jälleen agilitykisoissa Jäynän kanssa, eikä ollut turha reissu. Ensimmäinen rata oli hyppäri, jolta nollavoitto. Toisella radalla lähti mopo (tai pikemminkin eräs Näätä) käsistä ja tulokseksi HYL. Keskeytin radan sittemmin. Viimeinen rata oli sen verran mutkikas, että purin ennen rataa Jäynän ylimääräistä virtaa narupallolla leikkimiseen. Näädis olikin sitten juuri sopivassa vireessä ja kuulolla ja tulokseksi viimeiseltä radalta nollavoitto, SERT ja siirto kolmosiin.

Jäynä on niin super! Ykkösissä startteja kertyi neljä ja kakkosissa viihdyttiin peräti kuuden startin verran (jos nyt muistin kaikki laskea oikein)!! Ja joo, palkinnot olivat vähemmän perinteisiä tällä kertaa ja kotiin tuotiin Iittalan tuikkukipon lisäksi pallogrilli!

Nyt on tarkoitus pitää Jäynän kanssa taukoa agilitykisoista ja keskittyä treenaamiseen. Tokoiluunkin on tarkoitus panostaa taas hetken aikaa ennen talvipakkasia. Aksu sen sijaan jatkaa aksakisoissa ahkerointia. Tästä on joka tapauksessa aika hienoa jatkaa Jäynän agilitykisauraa sitten, kun taas maltetaan jatkaa!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Syyskuu instagramissa

11 kommenttia
Olen koukuttanut itseni instagramiin ja sinne tuli syyskuunkin aikana ladattua jokunen kuva. Tässä muutama nimenomaan puhelimella otettua, varsin lenkkiaiheista, kuvaa. Ruska ei vielä syyskuun aikana ollut kummoinen, joten kuvat ovat muutamaa keltaista koivunlehteä lukuunottamatta melkein kesäisiä.





Syyskuussa oli muutama niin kaatosateinen päivä, että aamulla ennen koululle lähtöä koiria lenkittäessäni olin iloinen siitä, että ostin viime syksynä hurtan alesta sadetakit koirille! Nopeuttaa lähtörumbaa huomattavasti, jos lenkin päätteeksi ei tarvitse enää pestä ja kuivata kahta ronttia. Voin suositella aamu-unisille.

ps. Osaako joku sanoa, miksi instagram ei toisinaan tallenna niitä kuvia myös puhelimeen? Siis niitä instagramilla käsiteltyjä ja instagramissa julkaistuja kuvia? Muutamasta kuvasta minulla on tallentunut puhelimeen vain ne alkuperäisversiot.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Kellot tehkää meille aikaa

8 kommenttia
Nyt on takana ensimmäinen "tuplakisaviikonloppu" eli toisin sanoen starttasin sekä Aksun että Jäynän kanssa. Tuskin maltan odottaa sitä, että Jäynä nousee kolmosiin ja koirien startit ovat samana päivänä. Ei tule sitten niin paljon ajelua yhteen viikonloppuun.



Lauantaina otettiin Jäynän kanssa kaksi starttia. Ensimmäinen sujui hyvin, joten siitä LUVA sijoituksella 4./16. Jälkimmäisellä radalla paukkui puomin kontakti ja maaliin tultiin vitosella. Keinonurmi oli Jäynälle uusi alustatuttavuus ja se hieman heikensi hyppytekniikkaa, mutta siihen nyt ei auta kuin treeni, aika ja kokemuksen lisääntyminen. Irtoaminen ei luonnistunut kovinkaan hyvin ja ratoihin paloi aikaa enemmän, kuin irtoavan koiran kanssa. Tähän täytyy siis oikeasti panostaa treeneissä.

Sunnuntaina jatkoin agiliitoa sitten Aksun kanssa. Kahdelle ekalle radalle mentäessä tein niin, että seuruutin Aksun sisälle halliin ja pidin sivulla lähtöalueelle asti. Rata-alueelle siirtyminen oli siis näillä kerroilla hallittua, mutta muuten en tiedä vaikuttiko se varsinaisesti vireeseen mitenkään. Ensimmäisellä agiradalla tehtiin nolla, sijoituksella 5./41. Hyvää radassa oli persjättö, jonka ehdin kuin ehdinkin tekemään! Huonoa sitten se, että Aksu kaatui juuri ennen loppusuoraa ja kynti kenttää kuonollansa. Siinä paloi myös aikaa. Pitikin sattua. Aksu itse ei onneksi ollut millänsäkään kaatumisestansa ja nousi ylös jatkaen juoksuaan ihan yhtä innokkaana. Toiselta radalta tuli HYL ja keskeytin radan Aksun hypättyä aalta melko korkealta räkyttäen alas. Tätä ennen ehdin kuitenkin kokeilla yhdelle hypylle saksalaista, joka onnistui! Viimeinen rata (josta videokin on) oli hyppäri. Teimme nollan, jolla sijoitus 4./34. Vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta tällä radalla oli erilainen nurmi, kuin kahdella edellisellä, joten ehkä sen tuntuma oli erilainen koiralle? Aksu saattoi myös olla väsynyt. Toisaalta itsekin olisin voinut pinkoa vikkelämmin. Pitäisi oppia luottamaan koiraan enemmän ja antaa sille reippaammin vastuuta. Silti ihan onnistunut rata!

Sertit menivät tälläkin kertaa meitä nopeammille, mutta koska viisi parasta palkittiin, ei kotiin tarvinnut lähteä tyhjin käsin. Aksu sai pari uutta lelua ja minä kisalahjakortteja sekä suklaata!