tiistai 26. helmikuuta 2013

Kameran talvehtiessa

10 kommenttia
Helmikuu on ollut laiskistumisen aikaa. Agilitytreenejä on ollut peruttuna, jäänyt väliin hiihtoloman poikkeusaikataulujen ja jopa eläinlääkärireissun takia. Myönnän, etten edes tarkalleen muista, koska Jäyskä on viimeksi treenannut aksaa. Pakkel on kyllä käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti treenaamassa. Ja jos joku jo ennätti miettiä eläinlääkärireissun vakavuusastetta, niin ihan vain rokotuskäynnillä oltiin aussieiden kanssa!




Kameraa ei ole tullut juurikaan ulkoilutettua. Reppana on saanut pölyttyä laukussansa kaapin uumenissa. No, ottakoot lepoa nyt, sillä kevään tullen kuvausintoni nousee perinteisesti erittäin paljon ja muistikortit ovat valoisten (ja lumettomien!) päivien myötä jatkuvasti täynnä. Viime viikonloppu tosin oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja silloin tuli kameraakin kuskattua lenkille mukaan. Lumihanki kuvaustaustana vain alkaa olla hieman last season, eikä se oikein jaksa motivoida, vaikka aurinkoa olisikin. Muutaman ruudun räpsäisin ja se kuvauskeikka oli siinä. Aaaahhh, tuskin maltan odottaa alkukesän vehreää luontoa! Siinä on taas talven jälkeen niin paljon kaikkea kivaa kuvattavaa! Tosin kesän miinuspuolena mainittakoot se, että se yleensä herättää myös minussa objektiivikuumeen. Silloinkin, kun varsinaista tarvetta uudelle tötterölle ei olisi. Voihan valokuvausharrastus sentään!



Vaikka järkkärin ulkoiluttaminen onkin ollut vähän niin ja näin, niin kännykkä on kulkenut taskussa mukana joka lenkillä (koska minä ♥ SportsTracker). Kuvausriippuvuutenihan ei suinkaan rajoitu vain järkkärin pariin, vaan kuvaan hyvin (jopa liiankin?) innostuneesti myös kännykälläni. Kännyllä kehtaan kuvata myös mm. ruuhkajunassa ja eläinlääkärin odotustilassa. Järkkäriä en niissä tilanteissa kehtaisi kaivella esille. En osaa sen kummemmin tarkentaa mistä moinen häveliäisyys johtuu, mutta näin se vain on. Onneksi siis on kännykkäkamera!

Loppuun oli tarkoituksenani lisätä kuvat uusista perheenjäsenistämme, mutta se nyt jää, koska kuvat.fi alkoi sopivasti oikkuilla. Toteutin näet ystävänpäivänä piiiiitkäaikaisen haaveeni ja kotiutin meille roborovskityttöset! Kaksi kääpiöhamsteria siis! Puolisentoista vuotta maltoinkin olla ilman jyrsijävahvistuksia talossa. Yllätin jopa itsenikin!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kisavuoden 2013 korkkaus

4 kommenttia
Eilen korkattiin agikisat vuodelle 2013. Viimeksi ollaan taidettu kisata Aksun kanssa parisen kuukautta sitten. Koska kisat olivat taas jättimäiset (pienimmässä startissa 62 maksikolmosta, suurimmassa 72 maksikolmosta) olin ilmoittautunut ainoastaan kahdelle radalle. Joskus on kivaa pitää kisapäivä kohtalaisen lyhyenä.



Ensimmäisenä oli hyppyrata, jossa meillä tapahtui pieni työtapaturma kakkoshypyllä ja Aksu hyppäsi rimaa päin. Aksu oli kuitenkin ok ja jatkoi matkaa innokkaasti, joten tehtiin rata loppuun asti. Kaarteethan siellä oli melkoisia muutamissa kohdissa, mutta toisaalta radassa oli paljon hyvääkin. Ehdin esimerkiksi tekemään persjätön! Huraa! Olen kehittynyt. Videolta huomaan, että olisin muutenkin ennättänyt vedättää Aksua paljon enemmän. Toiselle radalle lähdettiin ilman sen kummempia odotuksia. Keinua Aksu jännitti ja juoksi keinun jälkeisen hypyn ohi keveällä laukalla. En lähtenyt korjaamaan, sillä vitosilla ei kuitenkaan kärkisijoja tämän kokoluokan kisoissa hätyytellä. Hyllyhän siitä sitten tietysti kirjattiin.



Sunnuntaina ahkeroitiin agilityn lisäksi myös tokon saralla ja suuntasin Jäynän kanssa piiitkästä aikaa ohjattuihin tokotreeneihin. Saatiin kivasti häiriötreeniä, liikkuritreeniä ja toisaalta myös muutama uusi idea. Ensimmäistä kertaa ikinä treenattiin ns. kunnolla paikkaistumista. Paikkaistumista on kyllä treenattu silloin tällöin, vähän kerrallaan, mutta olen lähinnä vain käväissyt piilossa ja vahvistanut sitä, että kuuluu tosiaankin istua, eikä läsähtää maahan. Olen myös opettanut Jäynälle erillistä jättökäskyä paikkaistumiseen. Minulla ei siis ollut hajuakaan, kuinka treeni sujuisi. Yllätyksekseni Jäynä istui koko kaksiminuuttisen aloillaan, eikä hievahtanutkaan! Näyttäydyin sille aina välillä piilostani, mutten sanonut mitään. Hirmuiset kehut ja selkärapsut se kyllä sai urakan päätteeksi. Perään tehtiin lyhyt piilopaikkamakuu, joka sujui oikein loistavasti.

Tunnari tehtiin liikkurin kanssa toista kertaa ikinä. Liikkurin lisääminen kuvioon ei saanut Jäynää ollenkaan hämilleen, mutta sitävastoin oma pyörähtämiseni selin sai Neitikoiran tuijottamaan vähän kummeksuen. Sitä täytyy siis treenailla. Jäynä työskenteli kapuloilla rauhallisesti ja varmasti nosti oman, mistä olin ihan superiloinen, sillä treeni oli vaikein tähän mennessä. Sen lisäksi, että liikkeeseen lisättiin liikkuri, oli hallissa porukkaa kantamassa agiesteitä pois seuraavan tokoryhmän tieltä. Ihmishäiriötä siis riitti yllinkyllin.

Loppuun tehtiin hyppynouto ja liikkeestä istuminen. En löytänyt Hannin vanhaa tokokapulaa, joten treeneissä oli mukana Aksun jättimäinen kapula, joka on rikki. Kapula ei ole sorvattu, vaan on kursittu kokoon kolmesta osasesta, jotka kaikki ovat irronneet vähintään kertaalleen. Sen lisäksi, että kapula on jyrsityn näköinen (kiitos Aksun) on se myös kiero, sillä en ole ihan joka kerta suorittanut korjaustoimenpiteitä ajatuksen kanssa. Hyvin se nouto silti sujui ja kapulakin pysyi joka heitolla kasassa, vaikka vähän pelkäsinkin sen leviävän pitkin kenttää. Täytyy silti ostaa uusi kapula, sillä Hannin vanha kapula on oikeastaan hieman turhan pieni Jäynälle. Ohjatun noudon kapulat on nekin hankinnan alla.

Jäynän kanssa on kuluneiden viikkojen aikana opeteltu tokon lisäksi uusia turhaketemppuja! Niistä on video tulossa, jahka saadaan kaikki klipit editoitua yhteen. Viikonlopun vetotreeneistäkin on lyhyt videopätkä -ehkäpä lisään senkin blogiin jossain vaiheessa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

I'll be your sunset if you'll be my silhouette

7 kommenttia


Kuva-arkistojani kaivellessani törmäsin ylläolevaan kuvaan. Se on otettu joulukuisena aamuna vuonna 2007 eli melkolailla pieni ikuisuus sitten. Puut ja sammal olivat kuuran peitossa ja aurinko paistoi matalalta ja niin keltaisena. Hanni latasi akkujaan auringonpaisteessa ja Elkku puuhaili omiaan. Se aamu oli mitä upein. Yhteiset metsälenkit, vilttien alla pihakeinussa vietetyt sadepäivät, agikisoissa lähtöviivalla kuiskatut sanat.. Niin monta kivaa muistoa, jotka eivät unohdu.



Hannin aamuaurinko -kuvalle vastapainoksi sitten viime viikolla otettu kuva aussieista ilta-auringossa. Meillä on näet aurinkokin vilahtanut pariin otteeseen. Talvikin on ainakin hetkellisesti hellittänyt otettaan ja ollaan tokoiltu olkkarin sijasta ulkona.

- Luoksetulo on ollut inhokkini ja murheenkryynimme jo pidemmän aikaa. Jäynä alkoi jossain vaiheessa ennakoida pysäytystä ja siitä palkaksi lentävää lelua niin paljon, ettei itse etenemisestä meinannut tulla yhtään mitään. Huomaa kyllä, että kouluttaja on kokematon mitä tulee ylempiin luokkiin, sillä strategiamme tuntuu ainakin osittain olevan vaikeimman kautta voittoon. Tänään kuitenkin syystä tai toisesta palaset loksahtivat paikoilleen ja Jäynä teki melkoisen onnistuneen luoksetulon (pysähdyksineen) kaksi kertaa. Jipii!

- Tunnariin värväsin ensimmäistä kertaa ikinä liikkurin, eikä mitään ongelmaa. Jäynä ei hämääntynyt liikkurista ollenkaan ja työskenteli ihan moitteettomasti ja epäröimättä.

- Seuruussakin on tapahtunut parannusta, sillä askelsiirtymät ovat alkaneet sujua suorastaan hienosti. Olen jopa itsekin oppinut askeltamaan vasemmalle. En tiedä mikä siinä niin hankalaa ylipäätään oli. Ihmeellistähän tässä on kuitenkin se, että onnistuin opettamaan askelsiirtymät vasemmalle ensin Jäynälle: Ennen kuin itse osasin steppailla siihen suuntaan edes jokseenkin sulavasti. Eihän tässä tietysti edelleenkään ole mitään takeita siitä, että joskus tulevaisuudessa osaisin suorittaa tämän vaativan tehtävän paineen alla, koetilanteessa. Jatkan harjoituksia.

Loppuun täytyy kyllä todeta, että odotan jo innolla kevättä ja kesää. Tokoilu on merkittävästi miellyttävämpää lämpimillä keleillä ja treenikenttävaihtoehtojakin on runsaammin silloin, kun ei ole lunta. Sitäpaitsi, jahka lumet ja maa sulavat, aloitetaan pujottelutreenit! Omat pujottelukepit on jo melkein kaivettu esille ja kiillotettu.