sunnuntai 3. helmikuuta 2013

I'll be your sunset if you'll be my silhouette



Kuva-arkistojani kaivellessani törmäsin ylläolevaan kuvaan. Se on otettu joulukuisena aamuna vuonna 2007 eli melkolailla pieni ikuisuus sitten. Puut ja sammal olivat kuuran peitossa ja aurinko paistoi matalalta ja niin keltaisena. Hanni latasi akkujaan auringonpaisteessa ja Elkku puuhaili omiaan. Se aamu oli mitä upein. Yhteiset metsälenkit, vilttien alla pihakeinussa vietetyt sadepäivät, agikisoissa lähtöviivalla kuiskatut sanat.. Niin monta kivaa muistoa, jotka eivät unohdu.



Hannin aamuaurinko -kuvalle vastapainoksi sitten viime viikolla otettu kuva aussieista ilta-auringossa. Meillä on näet aurinkokin vilahtanut pariin otteeseen. Talvikin on ainakin hetkellisesti hellittänyt otettaan ja ollaan tokoiltu olkkarin sijasta ulkona.

- Luoksetulo on ollut inhokkini ja murheenkryynimme jo pidemmän aikaa. Jäynä alkoi jossain vaiheessa ennakoida pysäytystä ja siitä palkaksi lentävää lelua niin paljon, ettei itse etenemisestä meinannut tulla yhtään mitään. Huomaa kyllä, että kouluttaja on kokematon mitä tulee ylempiin luokkiin, sillä strategiamme tuntuu ainakin osittain olevan vaikeimman kautta voittoon. Tänään kuitenkin syystä tai toisesta palaset loksahtivat paikoilleen ja Jäynä teki melkoisen onnistuneen luoksetulon (pysähdyksineen) kaksi kertaa. Jipii!

- Tunnariin värväsin ensimmäistä kertaa ikinä liikkurin, eikä mitään ongelmaa. Jäynä ei hämääntynyt liikkurista ollenkaan ja työskenteli ihan moitteettomasti ja epäröimättä.

- Seuruussakin on tapahtunut parannusta, sillä askelsiirtymät ovat alkaneet sujua suorastaan hienosti. Olen jopa itsekin oppinut askeltamaan vasemmalle. En tiedä mikä siinä niin hankalaa ylipäätään oli. Ihmeellistähän tässä on kuitenkin se, että onnistuin opettamaan askelsiirtymät vasemmalle ensin Jäynälle: Ennen kuin itse osasin steppailla siihen suuntaan edes jokseenkin sulavasti. Eihän tässä tietysti edelleenkään ole mitään takeita siitä, että joskus tulevaisuudessa osaisin suorittaa tämän vaativan tehtävän paineen alla, koetilanteessa. Jatkan harjoituksia.

Loppuun täytyy kyllä todeta, että odotan jo innolla kevättä ja kesää. Tokoilu on merkittävästi miellyttävämpää lämpimillä keleillä ja treenikenttävaihtoehtojakin on runsaammin silloin, kun ei ole lunta. Sitäpaitsi, jahka lumet ja maa sulavat, aloitetaan pujottelutreenit! Omat pujottelukepit on jo melkein kaivettu esille ja kiillotettu.

7 kommenttia:

  1. Ihan mahtava tuo kuva Elkusta! Pääsisipä itsekin kuvaamaan tuollaisessa valossa joskus.

    Tokoilu ja akasailuksin on mukavampaa keväämmällä, kun pikkuisen lämpimämpää. Tuntuu, että aika ei mene ollenkaan nopeasti, mutta tänäänkin huomasin, että tammikuu oli mennyt ihan huomaamatta ohitse. :D

    VastaaPoista
  2. Sen verran korjaan, että kuvassa on Hanni :) Elkku on paljon tummempi väreiltään ts. siinä on vähemmän valkoista.

    Tammikuu sujahti ohi aika kiitettävää vauhtia! Perinteisesti myös helmikuu menee nopsasti, onneksi. Kohta on kevät! :D

    VastaaPoista
  3. Vähän katsoinkin, että näyttääpä Elkku jonkin verran erilaisemalta nuorempana. :D Luinkohan väärin vai mitäköhän ajattelin.. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana kuva aussiesta! Kelpais tauluksi seinälle.

    Noi on tokossa jäätäviä kun itselle muodostuu joku inhokki. Sitä kun ei tekisi mieli ollenkaan vääntää vaikka pitäisi. Mö hinkkaan edelleen seisomista, vaikka se sujuu oikeasti jo tosi hyvin.

    VastaaPoista
  5. Milena,
    :D Kerrankos sitä erehtyy!

    Jannika,
    No niinpä! Kaikkein kivointahan on treenata niitä juttuja, jotka sujuu tosi hyvin! mikä ei tietysti osaltaan edistä yhtään niiden hankalien juttujen etenemistä..

    VastaaPoista
  6. Kiitos. Pidän itsekin sen tunnelmasta :)

    VastaaPoista