maanantai 11. helmikuuta 2013

Kisavuoden 2013 korkkaus

Eilen korkattiin agikisat vuodelle 2013. Viimeksi ollaan taidettu kisata Aksun kanssa parisen kuukautta sitten. Koska kisat olivat taas jättimäiset (pienimmässä startissa 62 maksikolmosta, suurimmassa 72 maksikolmosta) olin ilmoittautunut ainoastaan kahdelle radalle. Joskus on kivaa pitää kisapäivä kohtalaisen lyhyenä.



Ensimmäisenä oli hyppyrata, jossa meillä tapahtui pieni työtapaturma kakkoshypyllä ja Aksu hyppäsi rimaa päin. Aksu oli kuitenkin ok ja jatkoi matkaa innokkaasti, joten tehtiin rata loppuun asti. Kaarteethan siellä oli melkoisia muutamissa kohdissa, mutta toisaalta radassa oli paljon hyvääkin. Ehdin esimerkiksi tekemään persjätön! Huraa! Olen kehittynyt. Videolta huomaan, että olisin muutenkin ennättänyt vedättää Aksua paljon enemmän. Toiselle radalle lähdettiin ilman sen kummempia odotuksia. Keinua Aksu jännitti ja juoksi keinun jälkeisen hypyn ohi keveällä laukalla. En lähtenyt korjaamaan, sillä vitosilla ei kuitenkaan kärkisijoja tämän kokoluokan kisoissa hätyytellä. Hyllyhän siitä sitten tietysti kirjattiin.



Sunnuntaina ahkeroitiin agilityn lisäksi myös tokon saralla ja suuntasin Jäynän kanssa piiitkästä aikaa ohjattuihin tokotreeneihin. Saatiin kivasti häiriötreeniä, liikkuritreeniä ja toisaalta myös muutama uusi idea. Ensimmäistä kertaa ikinä treenattiin ns. kunnolla paikkaistumista. Paikkaistumista on kyllä treenattu silloin tällöin, vähän kerrallaan, mutta olen lähinnä vain käväissyt piilossa ja vahvistanut sitä, että kuuluu tosiaankin istua, eikä läsähtää maahan. Olen myös opettanut Jäynälle erillistä jättökäskyä paikkaistumiseen. Minulla ei siis ollut hajuakaan, kuinka treeni sujuisi. Yllätyksekseni Jäynä istui koko kaksiminuuttisen aloillaan, eikä hievahtanutkaan! Näyttäydyin sille aina välillä piilostani, mutten sanonut mitään. Hirmuiset kehut ja selkärapsut se kyllä sai urakan päätteeksi. Perään tehtiin lyhyt piilopaikkamakuu, joka sujui oikein loistavasti.

Tunnari tehtiin liikkurin kanssa toista kertaa ikinä. Liikkurin lisääminen kuvioon ei saanut Jäynää ollenkaan hämilleen, mutta sitävastoin oma pyörähtämiseni selin sai Neitikoiran tuijottamaan vähän kummeksuen. Sitä täytyy siis treenailla. Jäynä työskenteli kapuloilla rauhallisesti ja varmasti nosti oman, mistä olin ihan superiloinen, sillä treeni oli vaikein tähän mennessä. Sen lisäksi, että liikkeeseen lisättiin liikkuri, oli hallissa porukkaa kantamassa agiesteitä pois seuraavan tokoryhmän tieltä. Ihmishäiriötä siis riitti yllinkyllin.

Loppuun tehtiin hyppynouto ja liikkeestä istuminen. En löytänyt Hannin vanhaa tokokapulaa, joten treeneissä oli mukana Aksun jättimäinen kapula, joka on rikki. Kapula ei ole sorvattu, vaan on kursittu kokoon kolmesta osasesta, jotka kaikki ovat irronneet vähintään kertaalleen. Sen lisäksi, että kapula on jyrsityn näköinen (kiitos Aksun) on se myös kiero, sillä en ole ihan joka kerta suorittanut korjaustoimenpiteitä ajatuksen kanssa. Hyvin se nouto silti sujui ja kapulakin pysyi joka heitolla kasassa, vaikka vähän pelkäsinkin sen leviävän pitkin kenttää. Täytyy silti ostaa uusi kapula, sillä Hannin vanha kapula on oikeastaan hieman turhan pieni Jäynälle. Ohjatun noudon kapulat on nekin hankinnan alla.

Jäynän kanssa on kuluneiden viikkojen aikana opeteltu tokon lisäksi uusia turhaketemppuja! Niistä on video tulossa, jahka saadaan kaikki klipit editoitua yhteen. Viikonlopun vetotreeneistäkin on lyhyt videopätkä -ehkäpä lisään senkin blogiin jossain vaiheessa.

4 kommenttia:

  1. Nollat oli kyllä tosi pienestä kiinni. :/

    VastaaPoista
  2. Kyllä niitä nollia vielä tulee! :) Tässä olisi teille haaste: http://www.hapsutassu.com/?p=1343

    VastaaPoista
  3. No luulisi jossain vaiheessa nolliakin tulevan taas! Oli sen verran lähellä nytkin! :)

    Kiitos haasteesta, täytyypä tarttua siihen joku ilta!

    VastaaPoista